HMS Hostile

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Hostile
HMS Hostile
HMS Hostile
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 27. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 24. tammikuuta 1936
Palveluskäyttöön 10. syyskuuta 1936
Palveluskäytöstä ajoi miinaan 23. elokuuta 1940 upotettu seuraavana päivänä
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (kuiva)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus 4 × 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä CP Mk XVIII asennuksena
2 × 0,5" Vickers Mk I nelipiippuista konekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
45 syvyyspommia

HMS Hostile (viirinumero H55) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista osana vuoden 1934 laivasto-ohjelmaa. Aluksen valmistuskustannukset olivat 253262 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestiärjestelmiä.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hostile liitettiin palvelukseen otettaessa H-luokan aluksista muodostettuun Välimeren laivaston 2. Hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin toukokuussa 1939 Sheernessissä telakalle huoltoon.[1][2]

HMS Hostile oli elokuussa palvelukseen palattuaan koulutuksessa Maltalla ennen paluutaan laivueeseen. Alus määrättiin lokakuussa liittymään Force K:hon Etelä-Atlantille, minkä vuoksi se siirtyi Freetowniin yhdessä HMS Hardyn, HMS Heron ja HMS Hastyn kanssa. Se liittyi 15. lokakuuta Freetownissa Force K:hon etsimään saarronmurtajia sekä kaappareita. Alus oli osaston mukana Plata-joen suistossa Saksan laivaston taskutaistelulaivan Admiral Graf Speen uppoamisen jälkeen.[1][2]

1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Hostile lähti 13. tammikuuta 1940 kotimatkalle ja se siirrettiin 26. tammikuuta Chathamin telakalle huoltoon. Alus palasi palvelukseen maaliskuussa ja se liitettiin 22. maaliskuuta Kotilaivastoon, jonka mukana se osallistui Norjan operaatioihin.[1][2]

HMS Hostile suojasi 1. huhtikuuta Plymouthista Greenockiin siirtyviä taisteluristeilijöitä HMS Repulsea ja HMS Renownia. Alus jatkoi seuraavana päivänä matkaansa Scapa Flowhun liittyäkseen laivueeseensa. Se määrättiin 4. huhtikuuta yhdessä HMS Fearlessin kanssa suojaamaan risteilijä HMS Birminghamia Kotilaivaston etsiessä Saksan laivaston Islantiin matkaavaa osastoa.[1]

HMS Hostile liittyi 8. huhtikuuta Vestfjordin edustalla laivueeseensa aloittaen brittien rakentamien miinakenttien valvonnan. Se osallistui 9. huhtikuuta Narvikin ensimmäiseen meritaisteluun sekä lähetti samana päivänä yhdessä HMS Havockin kanssa valtausmiehistön hylätylle saksalaiselle kauppalaivalle SS Rauenfelsille. Alus hinasi seuraavana päivänä vaurioituneen sisaraluksensa HMS Hotspurin Lofooteille.[1]

HMS Hostile palasi 11. huhtikuuta hinausmatkalta laivueeseensa osallistuen partiointiin Narvikin edustalla. Alus määrättiin 14. huhtikuuta suojaamaan yhdessä HMS Ivanhoen kanssa HMS Bedouinia, joka hinasi pahoin vaurioitunutta HMS Eskimoa Skjelfjordiin. Alus suojasi 24. huhtikuuta HMS Warspitea, joka tuki maajoukkojen taistelua Narvikin alueella tykistöllään.[1]

HMS Hostile matkasi 26. huhtikuuta Rosythiin, jossa se siirrettiin seuraavana päivänä telakalle huoltoon. Alus palasi palvelukseen 4. toukokuuta, minkä jälkeen se palasi Norjan rannikolle. Alus siirrettiin 7. huhtikuuta risteilijöiden HMS Arethusan ja HMS Galatean sekä seitsemän hävittäjän kanssa Harwichiin tukemaan Noren osastoa. Alus siirrettiin 14. huhtikuuta laivueen mukana Välimeren laivastoon. Alus lähti 17. huhtikuuta matkalle Plymouthista yhdessä HMS Hastyn, HMS Havockin, HMS Herewardin, HMS Heron ja HMS Hyperionin kanssa liittyäkseen Välimeren laivastoon Aleksandriassa.[1]

HMS Hostile, HMS Dainty, HMS Defender, HMS Hasty, HMS Hyperion, HMS Ilex, HMS Imperial, HMS Janus, HMS Juno, HMAS Vampire ja HMAS Voyager suojasivat 7. kesäkuuta Välimeren laivastoa, joka suojasi operaatiossa ME1 Maltalta Aleksandriaan saattueet MF1 ja MS1. Alus kuului seuraavana päivänä lippulaiva HMS Warspiten suojaksi muodostettuun Force D:hen. Alus osallistui 9. kesäkuuta Calabrian taisteluun, joka päättyi ratkaisemattomana.[1]

HMS Hostile osallistui 17. elokuuta 1940 Bardian pommitukseen[3]. Alus siirrettiin 22. elokuuta yhdessä HMS Heron, HMS Mohawkin ja HMS Nubianin kanssa Gibraltarille Force H:hon avustamaan täydennysten siirron suojaamista operaatio Hatsissa. Se osui seuraavana päivänä matkalla miinaan miinakentässä AN.5, jonka olivat muutamaa päivää aiemmin laskeneet Italian laivaston hävittäjät Maestrale, Grecale, Libeccio ja Scirocco. Alus vaurioitui pahoin miinan räjähtäessä ja viisi miehistönjäsentä sai surmansa ja kolme haavoittui. HMS Mohawk pelasti aluksen eloonjääneet ja HMS Hero upotti sen kahdella torpedolla Bonin niemimaasta kaakkoon.[1][3]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Piachaud Wright DSO 23. elokuuta 1938 - 18. heinäkuuta 1940
  • Anthony Frank Burnell-Nugent DSC 18. heinäkuuta - 23. elokuuta 1940

Koordinaatit: 36°53′N, 11°19′E[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman Richard: Arctic Convoys 1941-1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j naval-history.net HMS Hostile
  2. a b c Whitley, M. J. s. 110
  3. a b c Uboat.net HMS Hostile