HMS Hyperion (H97)
| HMS Hyperion | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Swan Hunter & Wigham Richardson Ltd, Wallsend-on-Tyne |
| Kölinlasku | 26. maaliskuuta 1935 |
| Laskettu vesille | 8. huhtikuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 3. joulukuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | uponnut osuttuaan miinaan 22. joulukuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 340 t (standardi) 1 980 t (max) |
| Pituus |
98,45 m (kokonaispituus) 97,5 m (vesiraja) |
| Leveys | 10,05 m |
| Syväys | 3,78 m |
| Koneteho | 34 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua (67 km/h) |
| Miehistöä | 145 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVIII -asennuksina 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea 45 × syvyyspommia |
HMS Hyperion (viirinumero H97) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa Swan Hunter and Wigham Richardsonilta Wallsendistä, missä köli laskettiin 26. maaliskuuta 1935. Alus laskettiin vesille 8. huhtikuuta 1936 ja valmistui 3. joulukuuta. Valmistuskustannukset olivat 255 461 puntaa ja 10 shillinkiä ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin H-luokasta muodostettuun Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen[2], jonka mukana se osallistui Espanjan rannikon valvontaan Espanjan sisällissodassa maaliskuusta kesäkuuhun ja elokuusta syyskuuhun 1937, maaliskuusta syyskuuhun ja lokakuusta joulukuuhun 1938 sekä helmikuusta huhtikuuhun 1939. Alus saapui elokuussa 1939 Portsmouthiin modernisoitavaksi, mikä peruutettiin 16. elokuuta ja ainoastaan välttämättömät huoltotoimet tehtiin. Alus palasi 27. elokuuta palvelukseen ja lähti Freetowniin, jonne se saapui 3. syyskuuta aloittaen sodan ajan palveluksen.[1][3]
Seuraavana päivänä alus määrättiin partiointiin, kauppamerenkulun suojaamiseen sekä vastustajan saarronmurtajien ja kaapparien etsintään Etelä-Atlantilta. Se siirrettiin marraskuussa Bermudalle saattuetehtäviin ja valvomaan Karibianmeren aluetta. Alus pysäytti 19. joulukuuta Cape Hatterasin edustalla saksalaisen saarronmurtajan Columbuksen, jonka miehistö upotti ennen valtausta. Saksalaisaluksen liikkeistä olivat useat Yhdysvaltain laivaston alukset ilmoittaneet selväkielisenä. Alus määrättiin palaamaan kotimaahan. Se saapui 15. tammikuuta 1940 Portsmouthiin, jossa se siirrettiin 25. tammikuuta telakalle. Alus palasi palvelukseen 6. maaliskuuta liittyen Scapa Flowssa laivueeseensa.[1][3]
Alus määrättiin 31. maaliskuuta HMS Heron kanssa esittämään miinanlaskua Budin edustalle Norjan rannikolla (operaatio WB). Alukset lähtivät 5. huhtikuuta Scapa Flowsta suojaten samalla taisteluristeilijä HMS Renownia. Hävittäjät erkanivat seuraavana päivänä Sullom Voeen tankatakseen, mistä ne lähtivät seuraavana päivänä kohti Budia. Osasto suoritti tehtävänsä 8. huhtikuuta Budissa, minkä jälkeen ne jäivät alueelle estämään "miinakenttään" joutumista. Norjan laivaston KNM Sleipner vapautti alukset valvontatehtävästä, minkä jälkeen ne palasivat Sullom Voeen tankatakseen.[1]
Alus siirtyi 9. huhtikuuta Narvikiin, jossa se liittyi muuhun laivueeseen. Alus suojasi 11. huhtikuuta risteilijä HMS Calcuttaa kanssa HMS Escortin, joka hinasi ilmahyökkäyksessä vaurioitunutta HMS Eclipseä Sullom Voeen. Alus palasi 14. huhtikuuta Norjan rannikolle.[1][3]
Alus suojasi 23. huhtikuuta HMS Herewardin, HMS Hastyn, HMS Fearlessin, HMS Furyn ja HMS Junon kanssa lentotukialuksia HMS Gloriousia ja HMS Ark Royalia, risteilijöitä HMS Berwickiä ja HMS Curlewia Norjan rannikolle operaatiossa DX. Alus osallistui toukokuussa Norjassa olleiden liittoutuneiden joukkojen evakuointiin Åndalsnesistä ja Moldesta, minkä päätyttyä se palasi 4. toukokuuta Scapa Flowhun.[1]
Alus siirrettiin 7. toukokuuta Noren alaisuuteen saattue- ja partiotehtäviin. Alus osallistui 9. toukokuuta Britannian kansalaisten ja pakolaisten evakuointiin Hoek van Hollandista. Se määrättiin 12. toukokuuta suojaamaan Alankomaiden kuningasperhettä Englantiin kuljettanutta HMS Codringtonia (operaatio J), mikä tehtävä kuitenkin peruutettiin myöhemmin.[1]
Laivueen mukana alus siirrettiin 16. toukokuuta Välimeren laivastoon. Alus siirtyi 30. toukokuuta Aleksandriaan. Alus osallistui 7. heinäkuuta operaatio MA3:n uuteen yritykseen suojaten saattueita MF1 ja MS1 Maltalta Aleksandriaan, minkä aikana se osallistui 9. heinäkuuta Calabrian taisteluun. Se palasi 14. heinäkuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Alus oli 16. heinäkuuta Kreetan pohjoispuolella sukellusveneiden etsintä partiossa Hastyn, Heron ja HMS Ilexin kanssa. Alus oli 19. heinäkuuta mukana kun HMAS Sydney upotti Italian laivaston risteilijän Bartolomeo Colleonin.[1]
Lokakuussa alus osallistui operaatio Hatsiin sekä saattueiden vaihtoon operaatio MB3:ssa. Alus suojasi hävittäjäosastossa taistelulaivoja HMS Valiantia, HMS Malayaa, HMS Ramilliesia ja HMS Warspitea, lentotukialus HMS Illustriousia sekä risteilijöitä HMS Ajaxia, HMS Orionia, HMS Gloucesteria, Sydneyä laivaston ollessa Maltalle matkaavan saattueen MW3 ja Maltalta matkaavana saattueen ME3 kaukosuojausosastona operaatiossa MB8. Alus palasi 14. marraskuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]
Alus määrättiin 24. marraskuuta suojaamaan Malayaa ja Berwickia, jotka siirtyivät Sudanlahteen operaatiossa MB9. Alus matkasi 29. marraskuuta Aleksandriaan muun laivaston mukana. Joulukuussa alus määrättiin tukemaan maavoimien taistelua, minkä vuoksi se osallistui tulitukitehtäviin. Alus upotti 14. joulukuuta Herewardin kanssa Bardian edustalla Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Naiaden. Se liittyi Force F:ään, johon kuuluivat Malaya sekä Ilex. Osaston tehtävänä oli suojata Maltalle matkaavaa saattuetta MW5 operaatiossa MC2. Saattue joutui 20. joulukuuta sukellusvene R. Smg. Serpenten hyökkäykseen. Maltalta liittyi Force F:ään saattue ME5 eli tyhjät rahtilaiva SS Clan Forges ja SS Clan Fraser, jotka matkasivat Gibraltarille. Saattueen suojaksi saapuneet HMS Duncan, HMS Jaguar, HMS Encounter ja HMS Isis vapauttivat 21. joulukuuta Force F:n Sisilian kapeikon jälkeen.[1]
Alus osui miinaan 22. joulukuuta Bonin niemimaan edustalla. Ilex yritti kahdesti hinata pahoin vaurioitunutta alusta, mutta sen epäonnistutta miehistö siirrettiin Ilexille, minkä jälkeen Janus upotti aluksen torpedoimalla Pantellerian edustalla. Aluksen miehistöstä oli kateissa kaksi miestä, joiden oletettiin saaneen surmansa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
- Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Laivueenjohtaja: HMS Hardy |
| Alukset: HMS Hasty - HMS Havock - HMS Hereward - HMS Hero - HMS Hostile - HMS Hotspur - HMS Hunter - HMS Hyperion |
| Brasilialaiset: HMS Harvester - HMS Havant - HMS Havelock - HMS Hesperus - HMS Highlander - HMS Hurricane |
| Edeltäjä: G-luokka – Seuraaja: I-luokka |