HMS Cleveland (L46)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Cleveland.
HMS Cleveland
HMS Cleveland
HMS Cleveland
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow Shipbuilders, Scotstoun
Kölinlasku 7. heinäkuuta 1939
Laskettu vesille 24. huhtikuuta 1940
Palveluskäyttöön 18. syyskuuta 1940
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (kuiva)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan QF Mk VIII ilmatorjuntatykkiä neliputkisina Mk VII asennuksina
2 × 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Cleveland (viirinumero L46) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 Yarrowin telakalta Scotstounista työnumerolla 1835 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa. Sen köli laskettiin 7. kesäkuuta ja alus laskettiin vesille 24. huhtikuuta 1940. Alus valmistui 18. syyskuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland liitettiin palvelukseen otettaessa Kotilaivaston 23. Hävittäjälaivueeseen Scapa Flowhun. Alus oli lokakuussa koulutettavana, jonka päätyttyä se aloitti meriliikenteen valvonnan Pohjanmerellä sekä saattueiden suojaamisen luoteisen reitin alaisuudessa. Alus pelasti 20. lokakuuta Girdlenessin edustalla ilmahyökkäyksessä torpedoidun SS Conakrian eloonjääneet.Alus siirrettiin marraskuussa 1. Hävittäjälaivueeseen Portsmouthiin.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland suojasi 22. maaliskuuta 1941 20. Hävittäjälaivueen miinahävittäjiä HMS Intrepidiä, HMS Icarusta ja HMS Impulsivea HMS Fernien ja HMS Tynedalen kanssa miinoitettaessa Le Havren ja Cherbourgin välistä laivareittiä (operaatio JN). Alus siirrettiin toukokuussa 15. Hävittäjälaivueeseen Plymouthiin.[1]

Alus pelasti 21. toukokuuta kymmenen eloonjäänyttä aseistetulta jahdilta Vivan, joka oli upotettu ilmahyökkäyksessä Trevose Headin edustalla.[1]

1942[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland pyrki 12. helmikuuta 1942 Beachy Headin edustalla taistelukosketukseen Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Gneisenaun ja Scharnhorstin kanssa ilman tulosta. Alus suojasi 23. helmikuuta HMS Brocklesbyn, HMS Atherstonen ja HMS Tynedalen kanssa rannikkojoukkojen keveitä aluksia, jotka tekivät kommandoiskun St. Nazaireen. Seuraavana päivänä osasto joutui paluumatkalla ilmahyökkäykseen.[1]

Alus suojasi 16. toukokuuta saattuetta PW219 HMS Brocklesbyn kanssa, jolloin se tuhosi Messerschmitt Bf109 -koneen suojatessaan saattuetta. Alus suojasi 17. syyskuuta Eddystonen majakan edustalla rannikkosaattuetta joutuessaan taisteluun Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Taistelussa alus väisti torpedon, mutta kolme miehistönjäsentä sai surmansa tulitaistelussa.[1]

Alus määrättuiin lokakuussa Gibraltarille tukemaan Pohjois-Afrikan maihinnousua. Se suojasi marraskuussa saattueen KMS2 Gibraltarille ja paluumatkalla saattueen MKF1. Alus palasi joulukuussa laivueen mukana rannikkosaattueiden suojaksi.[1]

1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland kolaroi 10. helmikuuta 1943, minkä vuoksi se siirrettiin Dundeessa telakalle. Alus palasi 26. huhtikuuta telakalta aloittaen koeajot, jolloin se sai määräyksen siirrosta Välimerelle. Alus valmistautui toukokuussa siirtoon, kunnes se suojasi saattueen KMF15/WS30 Gibraltarille. Alus siirtyi edelleen Algeriin 57. Hävittäjäviirikköön, jonka mukana se valvoi meriliikennettä ja suojasi saattueita keskisellä Välimerellä.[1]

Alus määrättiin kesäkuussa Sisilian maihinnousun itäisen tukiosaston Saattajaryhmä S:ään. Se suojasi 5. heinäkuuta Algerista saattuetta KMS18, kun alus pelasti 90 merimailia Algerista itään eloonjääneitä joukkojenkuljetusalus Devisiltä, jonka Saksan laivaston sukellusvene U-593 oli upottanut. Alus erkani 8. heinäkuuta tankattavaksi, minkä jälkeen se palasi saattueen suojaksi. Alus tuki 10. heinäkuuta maihinnousua tykkitulella.[1]

HMS Cleveland oli 16. heinäkuuta maihinnousualueella BARK WEST, kunnes se määrättiin elokuussa suojaamaan lentotukialusosastoa (TF88) Salernon maihinnousussa. Alus liittyi syyskuussa uuteen osastoonsa, jonka mukana se oli 12. syyskuuta tapahtuneessa maihinnousussa. Alus suojasi 16. syyskuuta HMS Warspitea, joka tulitti maamaaleihin.[1]

Alus siirrettiin 48. Saattajaryhmään, kunnes se liittyi lokakuussa Maltalle sijoitettuun Hunt-laivueeseen. Laivueen mukana alus suojasi saattueita sekä valvoi meriliikennettä keskisellä Välimerellä.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland siirrettiin maaliskuussa 1944 Maltalle sijoitettuun 18. Hävittäjälaivueeseen. Alus määrättiin suojaamaan Etelä-Ranskaan matkaavia maihinnoususaattueita Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa operaatio Dragoonissa. Alus liittyi 9. elokuuta saattueeseen AM1 yhdessä HMS Catterickin, HMS Calpen ja Yhdysvaltain laivaston miinanraivaajien USS Staffin, USS Swiftin ja USS Threatin kanssa. Seuraavana päivänä alus lähti Oranista saattueessa, josta se erkani 15. elokuuta maihinnousualueelle saavuttuaan. Alus vapautettiin 18. elokuuta operaatio Dragoonista, minkä jälkeen se palasi Välimeren laivaston alaisuuteen.[1]

Alus määrättiin 5. Hävittäjälaivueeseen, joka palveli Aegeanmerellä. Se siirtyi Aleksandriaan, josta se lähti laivueen mukana tukemaan Aegeanmeren saarten takaisin valtausta. Se taisteli 3. lokakuuta Piscopin edustalla saksalaisia maihinnousualuksia vastaan HMS Calpen kanssa, jolloin kuusi saksalaisalusta upposi. Alus laski 17. lokakuuta osaston maihin Scarpantossa. Alus tuki marraskuusta alkaen liittoutuneiden maajoukkojen operaatioita Kreikassa operaatio Mannassa.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cleveland siirrettiin huhtikuussa 1945 laivueen mukana Italian länsirannikolle. Alus tulitti 1. toukokuuta Genovaa HMS Chiddingfoldin kanssa. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus jäi Välimerelle tuki, saattue ja partiointi tehtäviin.[1]

Alus määrättiin reserviin ja se purjehti 25. syyskuuta Gibraltarilta Portsmouthiin, jonne saavuttuaan se poistettiin palveluksesta. Alus makasi Portsmouthissa, kunnes se siirrettiin Cardiffiin. Se sijoitettiin 1956 poistolistalle ja alus myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen E Reesille Llanelliin. Alusta hinattaessa romutettavaksi se ajoi karille Rhossilli Sandsissa, jolloin se tuhoutui. Alus romutettiin paikallaan, joten sen purku päättyi joulukuussa 1959.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]