HMS Avon Vale

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Avon Vale
HMS Avon Vale.jpg
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank, Skotlanti
Kölinlasku 12. helmikuuta 1940
Laskettu vesille 23. lokakuuta 1940
Palveluskäyttöön 17. helmikuuta 1941
Palveluskäytöstä romutettu 1958
Tekniset tiedot
Uppouma 1050 t (kuiva)
1490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19000 hv
Nopeus 25,5 solmua (67 km/h)
Miehistöä 164
Aseistus 6 4" QF Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
2 20 mm ilmatorjuntatykkiä
2 nelipiippuista 0,5" Vickers Mk III -konekivääriä
6 syvyyspomminheittäjää

HMS Avon Vale (viirinumero L06) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 John Brown and Compnyltä Clydebankistä osana vuoden 1939 hätäohjelmaa (engl. 1939 War Emergency Programme). Aluksen köli laskettiin 12. helmikuuta 1940 työnumerolla J1569 ja sen vesillelasku oli 23. lokakuuta samana vuonna.[1]

HMS Avon Vale valmistui telakalta 17. helmikuuta 1941, jolloin sen koeajot aloitettiin. Aluksen koeajot suoritettiin nopeutettuina ja se siirrettiin laivastolle hyväksyttäväksi. Hyväksynnän jälkeen alus siirrettiin Scapa Flow'hun varustettavaksi, jolloin se samalla määrättiin läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuuteen osana Irlanninmerelle sijoitettuja laivastovoimia (engl. Irish Sea Force). Alus viipyi kuitenkin maaliskuun koulutettavana Scapa Flo'wssa.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Avon Vale liittyi huhtikuussa Irlanninmerelle sijoitettuihin yksiköihin aloittaen siten saattueiden suojaamisen. Alus määrättiin toukokuussa siirtymään Gibraltarille, jossa se aloitti kesäkuussa saattueiden suojaamisen yhdessä saattuehävittäjien HMS Eridgen ja HMS Farndalen kanssa.[1]

HMS Avon Vale määrättiin heinäkuussa liittymään saattueen GM1 suojaamiseen Maltalle (operaatio Substance). Alus liittyi joukkojenkuljetussaattueeseen WS9C, jonka nimi muuttui Gibraltarilla GM1:ksi, yhdessä HMAS Nestorin, HMS Eridgen ja HMS Farndalen kanssa suojaamaan Gibraltarille matkaavaa kuljetusalus HMS Pasteuria.[1]

HMS Avon Vale aloitti 20. heinäkuuta matkansa saattueen mukana Gibraltarilta kohti Maltaa. Alus kuului saattueen suojaksi muodostettuun Force X:ään. Saattue joutui 23.heinäkuuta Sardiniasta saapuneiden lentokoneiden hyökkäyksen kohteeksi. HMS Avon Vale irrotettiin saattueesta suojaamaan hyökkäyksessä vaurioitunutta risteilijä HMS Manchesteriä Gibraltarille.[1]

HMS Avon Vale liitettiin 2. syyskuuta Gibraltarilta Liverpooliin matkaavan saattueen HG72 suojaksi. Alus määrättiin itäiselle Välimerelle, jonne sen tuli siirtyä Hyväntoivonniemen reittiä. Alus erkani saattueesta vielä samana päivänä palaten Gibraltarille, josta se aloitti matkansa etelään liittyäkseen 5. Hävittäjälaivueeseen Aleksandriassa.[1]

HMS Avon Vale liittyi marraskuussa laivueeseensa Aleksandriassa. Alus suojasi 27. marraskuuta yhdessä HMAS Parramattan kanssa kauppalaiva SS Hannen matkan Tobrukiin. Matkan aikana se pelasti Saksan laivaston sukellusvene U-559 upottaman HMAS Parramattan eloonjääneet 20 merimiestä.[1]

HMS Avon Vale suojasi 30. marraskuuta saattueen AT1 matkan Tobrukiin yhdessä HMS Heythropin kanssa. Saattue saapui 2. joulukuuta Tobrukiin, josta se aloitti 5. joulukuuta paluumatkan Aleksandriaan saattueena TA1.[1]

HMS Avon Vale siirrettiin itäisen Välimeren saattajaosastoon. Alus saattoi 12. tammikuuta 1942 saattueen MW9A. Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen.[1]

HMS Avon Vale suojasi 20. tammikuuta saattuetta MW10, joka joutui 22. tammikuuta syöksypommittajien maaliksi sekä Italian laivaston merellelähtöuhan alle. Alus vaurioitui ilmahyökkäyksessä ja lisäksi se kärsi lisävaurioita törmäyksessä toisen aluksen kanssa. Alus määrättiin 29. tammikuuta palaamaan kotimaahan korjattavaksi.[1]

HMS Avon Vale suojasi vaurioitunutta risteilijä HMS Auroraa matkalla Maltalta Gibraltarille ja edelleen Falmouthiin. Alus otettiin telakalle huhtikuussa.[1]

HMS Avon Vale palasi heinäkuussa koeajojen ja koulutusjakson jälkeen palvelukseen. Alus määrättiin läntisen kulkureitin joukkoihin saattueiden suojaksi. Se määrättiin edelleen Freetowniin, jonne se siirtyi syyskuussa.[1]

HMS Avon Vale suojasi saattueita Freetownin alueella. Alus liittyi 20. lokakuuta joukkojenkuljetussaattueeseen WS23 matkalla Hyväntoivonniemelle. Se erkani saattueesta 23. lokakuuta palaten Freetowniin. Alus palasi Gibraltarille suojaten joukkojenkuljetussaattuetta, joka kuljetti joukkoja Pohjois-Afrikan maihinnousuun (operaatio Torch).[1]

HMS Avon Vale liitettiin maihinnousun Keskiseen laivasto-osastoon tukemaan maihinnousua Oraniin, mistä alus vapautettiin 8. marraskuuta suojaamaan saattueita Pohjois-Afrikan rannikolla.[1]

HMS Avon Vale siirrettiin tammikuussa 1943 59. Hävittäjäviirikköön liittyen Gibraltarille sijoitettuihin HMS Calpeen, HMS Farndaleen ja HMS Puckeridgeen. Alus kärsi 29. tammikuuta ilmahyökkäyksessä saamansa torpedo-osuman seurauksena suuret vauriot. Aluksen koko keula irtosi. HMS Bicester hinasi sen kelluvan peräosan Gibraltarille.[1]

HMS Avon Valelle tehtiin Gibraltarilla tarvittavat korjaukset kotimaahan siirtoa varten. Alus odotti maalis- ja toukokuun Gibraltarilla sopivaa alusta hinaamaan se kotimaahan. Alus liitettiin 25. kesäkuuta saattueeseen MKS15, jonka mukana se saapui 7. heinäkuuta Englantiin. Se siirrettiin 25. heinäkuuta Chathamin telakalle korjattavaksi.[1]

HMS Avon Vale päätettiin tammikuussa 1944 siirtää Kreikan laivastolle nimellä HHMS Aegaion, mutta siirtoa ei koskaan toteutettu kreikkalaisen miehistön kapinoinnin vuoksi. Aluksen korjaukset valmistuivat 14. huhtikuuta, jolloin se siirrettiin koeajoihin ja koulutukseen.[1]

HMS Avon Vale palasi palvelukseen toukokuussa, jolloin se määrättiin suojaamaan Normandian maihinnousun saattueita. Alus siirtyi Portsmouthiin, jossa se liittyi Force L:ään. Se suojasi 6. kesäkuuta saattueen L1 Noresta.[1]

HMS Avon Vale oli elokuussa huollettavana Tynessä, minkä jälkeen se määrättiin Välimerelle 22. Hävittäjälaivueeseen. Alus palveli laivueen mukana itäisellä Välimerellä. Alus siirrettiin lokakuussa Egeanmerelle saattueiden suojaksi, partiointiin sekä tukemaan maavoimien taistelua. Alus kohtasi yhdessä HMS Wheatlandin kanssa Saksan laivaston saattueen Lussinosta etelään. Seuranneessa taistelussa upposivat torpedovene TA20, korvetit UJ202 ja UJ208 (44.365°N, 14.32°E ).[1]

HMS Avon Vale määrättiin joulukuussa huollon jälkeen Itäiseen laivastoon. Alus aloitti matkansa kotimaahan huollettavaksi. Se liittyi tammikuussa 1945 Harwichissa 16. Hävittäjälaivueeseen odottaessaan huoltoon pääsyä. Aluksen huolto siirrettiin Tarantoon Italiaan, jonne alus siirtyi helmikuussa. Se otettiin telakalle maaliskuussa.[1]

HMS Avon Vale palasi palvelukseen toukokuussa, minkä jälkeen se palasi kotimaahan poistettavaksi palveluksesta ja siirrettäväksi ulkomaan palvelukseen. Alus palasi palvelukseen kesäkuussa, jolloin se aloitti valmistelut siirtoa varten. Alus oli heinäkuussa koulutettavana Välimerellä ja sen siirto peruutettiin elokuussa, minkä jälkeen se palasi kotimaahan.[1]

HMS Avon Valen palattua kotimaahan se poistettiin palveluksesta Devonportissa ja se sijoitettiin 10. joulukuuta Plymouthin reserviin. Alus oli huollettavana 1949 Sheernessissä, minkä jälkeen se siirrettiin Sheernessin reserviin. Sheernessin osaston lakkauttamisen jälkeen alus siirrettiin Hartlepooliin, jossa se makasi poistolistalle sijoittamiseen saakka. Alus myytiin 1958 BISCOlle, joka siirsi sen T. A. Youngille Sunderlandiin romutettavaksi. Alus saapui 15. toukokuuta 1958 Sunderlandiin hinattuna.[2]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peter Alison Ross Withers, DSO 14. tammikuuta 1941 - heinä/elokuu 1943
  • --- telakalla ---
  • Arthur Denis White 4. toukokuuta - 7. syyskuuta 1944
  • Ivan Hall, DSC 7. syyskuuta 1944 - lokakuu 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 30. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]