HMS Heythrop

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Heythrop
Aluksen vaiheet
Rakentaja Swan Hunter, Wallsend
Kölinlasku 18. joulukuuta 1939
Laskettu vesille 20. elokuuta 1940
Palveluskäyttöön 21. kesäkuuta 1941
Poistui palveluskäytöstä upotettu 20. maaliskuuta 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 85,34 m
Leveys 9,62 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 168
Aseistus
Aseistus 6 × QF 4"/L45 Mk XVI -tykkiä kaksiputkisina Mk XIX -asennuksina
4 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä neliputkisena asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm

HMS Heythrop (viirinumero L85) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 4. syyskuuta 1939 osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Swan Hunterilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 18. joulukuuta työnumerolla J4139. Alus laskettiin vesille 20. elokuuta 1940 ja valmistui 21. kesäkuuta 1941.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Clydeen sijoitettuun Irlannin saattajaryhmään, johon se liittyi koulutuksen päätyttyä heinäkuussa 1941. Alus määrättiin Gibraltarille, jonne se saapui 30. elokuuta aloittaen saattueiden suojaamisen ja meriliikenteen valvonnan.[1]

Syyskuun alussa alus oli huollettavana Gibraltarilla. Alus suojasi 17. syyskuuta kevyt risteilijä HMS Manchesteriä ja hävittäjä HMS Firedrakea, jotka olivat matkalla Yhdysvaltoihin korjattavaksi. Alus erkani saatettavista palaten Gibraltarille.[1]

Operaatio Halberdissa alus suojasi 25. syyskuuta Force A:n hävittäjäosastossa taistelulaivoja HMS Prince of Walesia ja HMS Rodneytä sekä risteilijöitä HMS Edinburghia, HMS Euryalusta, HMS Kenyaa ja HMS Sheffieldiä, joiden tehtävänä oli suojata saattue Sisilian kapeikosta Maltalle. Saattue joutui 27. syyskuuta ilmahyökkäykseen, jolloin Rodneyyn osui torpedo. Heythrop siirrettiin Force X:ään, johon kuuluivat HMS Cossack, HMS Foresight, HMS Forester, HMS Fury, HMS Laforey, HMS Oribi, HMS Zulu ja HMS Farndale. Force X suojasi risteilijöitä Edinburghia, Euryalusta, HMS Hermionea, Kenyaa ja Sheffieldiä Force A:n vetäytyessä lännemmäksi. Alus erkani osastosta liittyen Maltalta saapuneeseen saattueeseen MG3, jonka se suojasi Gibraltarille. Alus erkani saattueesta avustamaan aikaisemmassa torpedohyökkäyksessä osuman saanutta SS Imperial Staria, jolta siirrettiin alukselle 300 sotilasta Maltalle kuljetettavaksi. Sotilaiden päästyä maihin alus palasi Gibraltarille.[1]

Lokakuussa alus siirrettiin Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen Aleksandriaan, jonne se matkasi Hyväntoivonniemenreittiä. Alus liittyi 15. marraskuuta uuteen laivueeseensa Aleksandriassa. Se kuljetti laivueen mukana täydennyksiä Tobrukin varuskunnalle operaatio Aggressionissa. Heythrop, HMS Avon Vale ja sukellusveneidentorjuntatroolari suojasivat 30. marraskuuta tukilaiva HMS Chakdinaa ja varastolaiva HMS Kirklandia, jotka muodostivat saattueen AT1 Tobrukiin. Saattue saapui 2. joulukuuta Tobrukiin, josta se palasi Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 30. tammikuuta 1942 Aleksandriasta Tobrukiin SS Antwerpin, jonka mukana alus palasi 6. helmikuuta. Alus liittyi 12. helmikuuta risteilijä HMS Carlislen ja hävittäjien HMS Lancen, Avon Valen ja HMS Eridgen muodostamaan osastoon suojaamaan SS Clan Chattanin ja SS Clan Campbellin muodostamaa saattuetta MW9A Maltalle. Seuraavana päivänä saattue yhdistyi saattueeseen MW9B, jonka jälkeen ne joutuivat ilmahyökkäykseen. Yksikään neljästä rahtialuksesta ei päässyt Maltalle.[1]

Alus lähti 20. maaliskuuta etsimään sukellusveneitä saattueen ME10 suunnitellulta reitiltä Avon Valen, HMS Beaufortin, HMS Dulvertonin, Eridgen, HMS Hurworthin ja HMS Southwoldin kanssa. Heythropiin osui kymmenen merimailia Bardiasta koilliseen Saksan laivaston sukellusveneen U-652 laukaisema torpedo, jolloin muun muassa takakannen tykkitorni tuhoutui täysin. Alus sai suuren vuodon ja sen peräpään vauriot estivät liikkumisen. Miehistöstä sai surmansa viisitoista. Eridge pelasti eloonjääneet ennen aluksen uppoamista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]