HMS Cattistock (L35)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta Hunt-luokan saattuehävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Cattistock.
HMS Cattistock
HMS Cattistock
HMS Cattistock
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Yarrow Shipbuilders, Birkenhead
Kölinlasku 9. kesäkuuta 1939
Laskettu vesille 22. helmikuuta 1940
Palveluskäyttöön 22. heinäkuuta 1940
Palveluskäytöstä romutettu 1957
Tekniset tiedot
Uppouma 1 050 t (kuiva)
1 360 t (max)
Pituus 85 m
Leveys 8,8 m
Syväys 3,27 m
Koneteho 19 000 hv
Nopeus 27,5 solmua
Miehistöä 146
Aseistus 4 × 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisina Mk XIX asennuksina
4 kahden naulan QF Mk VIII ilmatorjuntatykkiä neliputkisina Mk VII asennuksina
2 × 20 mm Oerlikon ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina P Mk III asennuksina
2 syvyyspomminheitintä, yksi kisko, joihin 40 syvyyspommia

HMS Cattistock (viirinumero L35) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin I saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 21. maaliskuuta 1939 Yarrowin telakalta Scotstounista työnumerolla 1834 osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 9. kesäkuuta ja alus laskettiin vesille 22. helmikuuta seuraavana vuonna. Alus valmistui 22. heinäkuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen valmistuttua se siirrettiin vastaanottotesteihin, joiden päätyttyä sekä aluksen tultua varustetuksi se siirtyi elokuussa Scapa Flowhun. Alus aloitti Scapa Flowssa kouluttautumisen osana 3. Hävittäjälaivuetta, jonka tehtävänä olivat saattueiden suojaaminen ja Pohjanmeren meriliikenteen valvonta. Alus siirrettiin koulutuksen päätyttyä Sheernessiin sijoitettuun 21. Hävittäjälaivueeseen.[1]

HMS Cattistock liittyi 3. syyskuuta Sheernessissä uuteen laivueeseensa, jonka tehtävänä oli suojata rannikkosaattueita sekä valvoa Kanaalin meriliikennettä. Alus palveli laivueessa, kunnes se määrättiin 12. lokakuuta suojaamaan monitori HMS Erebusta. Alusten tehtävänä oli tuhota Dunkerquen rannikolle kootut maihinnousualukset. Alus palasi tehtävästä vapauduttuaan laivueeseensa.[1]

Alus kärsi 10. marraskuuta vaurioita pommin sirpaleista suojatessaan saattuetta. Se kuitenkin kykeni jatkamaan laivuepalvelustaan.[1]

1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cattistock vaurioitui 11. maaliskuuta 1942 lievästi ilmahyökkäyksessä suojatessaan saattuetta. Alus taistelu 17. maaliskuuta Humberin suistossa E-veneitä vastaan suojatessaan saattuetta. Taistelu päättyi ratkaisemattomana.[1]

Alus suojasi 16. toukokuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankia sekä miinalaiva HMS Ploveria miinanraivaajien kanssa laskettaessa itärannikon sulkuun kaksi osaa (operaatiot BS56 ja BS61). Alus vapautui 22. toukokuuta operaatioista palaten laivueeseensa. Alus tulitti 26. heinäkuuta Dieppeä yhdessä HMS Quornin ja HMS Mendipin kanssa, minkä jälkeen alus palasi laivuepalvelukseen.[1]

1942 - 1943[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cattistock taisteli 12. huhtikuuta 1942 East Anglian rannikolla saattueen kimppuun hyökänneitä E-veneitä vastaan. Muuten alus palveli laivueen mukana saattue- ja merivalvontatehtävissä.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cattistock määrättiin toukokuussa 1944 Force G:hen, jonka tehtävänä oli tukea suunniteltua Normandian maihinnousua osana Itäistä osastoa (operaatio Neptune). Alus osallistui harjoituksiin osastonsa mukana (exercise Fabius). Se siirtyi Solentiin liittyäkseen saattueeseen G1, joka matkasi Gold rannikolle.[1]

Alus suojasi 5. kesäkuuta saattueen G1, johon kuuluivat 6. Miinanraivaajalaivue, neljä Danlayersiä sekä 150. Miinanraivaajalaivueen 1. viirikkö, yhdessä Puolan merivoimien hävittäjän ORP Krakowiakin, neljän moottoritykkiveneen sekä 55. torpedovenelaivueen 2. viirikön kanssa. Saattue saapui seuraavana päivänä kokoontumispaikalle, minkä jälkeen HMS Cattistock erkani saattueesta. Alus liittyi itäiseen osastoon, jonka mukana se tulitti Gold rannikon kohteita maihinnousun tukena.[1]

Alus suojasi 7.-27. kesäkuuta alueelle tulevien saattueiden kokoontumisia sekä siirtymisiä. Se vapautui 28. kesäkuuta operaatiosta, mutta alus pysyi Kanaalin alueella tukitehtävissä edelleen.[1]

HMS Cattistock partioi heinäkuussa Seinen lahdella estettäessä E-veneiden, räjähtein varustettujen moottoriveneiden sekä pienoissukellusveneiden pääsy maihinnousualueelle. Alus taisteli 7. heinäkuuta E-veneitä vastaan La Combattanten kanssa. Se kärsi lieviä vaurioita taistelussa. Alus siirrettiin 31. heinäkuuta Portsmouthin telakalle kattiloiden huoltoon.[1]

Alus palasi 24. elokuuta Kanaalin alueelle tukemaan operaatioita. Se ja fregatti HMS Retalick taistelivat 29. elokuuta Le Havresta joukkoja evakuoineen Saksan laivaston aluksen kanssa. HMS Cattistockiin osui taistelun aikana kaikkiaan 26 kranaattia, joista yksi komentosillalle osunut surmasi aluksen päällikön. Alus kärsi pahoja vaurioita, jotka tuhosivat muun muassa aluksen tykkiaseistusta sekä tulenjohtojärjestelmää. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Portsmouhiin korjattavaksi.[1]

Alus siirrettiin syyskuussa Chathamiin, jossa se siirrettiin telakalle. Se palasi marraskuussa laivueeseensa aloittaen saattueiden suojaamisen sekä meriliikenteen valvonnan.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Cattistock taisteli 24. helmikuuta 1945 Zeebruggen edustalla minisukellusvenettä vastaan. Sukellusvene mahdollisesti tuhoutui. Alus siirrettiin kesäkuussa Noren alaisuuteen tukemaan Kanaalin saarten takaisin valtausoperaatioita, kunnes se siirrettiin elokuussa Portsmouthin alaisuuteen paikallislaivueeseen.[1]

Alus vieraili syyskuussa Kanaalin saarilla ja se vieraili kolmesti Gibraltarilla ennen vuoden päättymistä. Alus palveli Portsmouhissa, kunnes se siirrettiin 26. maaliskuuta 1946 Devonportin reserviin. Aluksen myynti Norjaan ei toteutunut, jonka jälkeen se siirrettiin Cardiffin reserviosastoon.[1]

HMS Cattistock sijoitettiin 1956 poistolistalle, minkä jälkeen siltä poistettiin kaikki sotamateriaali. Alus myytiin 1957 romutettavaksi BISCOlle. Alus saapui 2. heinäkuuta 1957 hinattuna J Cashmorelle Newportiin Glamorganiin romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: The Hunts - A history of the design, development and careers of the 86 destroyers of this class built for the Royal and Allied Navies during World War II. Cumbria, Englanti: World Ship Society, 1987. ISBN 0-905617-44-4. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]