HMS Montrose (D01)
| HMS Montrose | |
|---|---|
 HMS Montrose |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Hawthorn Leslie and Company, Wallsend |
| Kölinlasku | 4. lokakuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 10. kesäkuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 14. syyskuuta 1918 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 31. tammikuuta 1946 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 605 t (standardi) 2 086 t (max) |
| Pituus | 101,35 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 9,68 m |
| Syväys | 3,45 m |
| Koneteho | 40 000 hv |
| Nopeus | 36,5 solmua |
| Miehistöä | 170 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
5 x BL 4,7" (120 mm) Mk I -tykkiä 1 x 3" ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Montrose (viirinumerot D01 ja I01) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Scott-luokan laivueenjohtaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Scott-luokka (hävittäjät)
Alus tilattiin huhtikuussa 1917 vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelmassa Hawthorn Leslie and Companyltä Hebburnistä Newcastlesta. Tilaus oli toisinto Cammell Lairdille 1916 osoitetusta tilauksesta. Köli laskettiin 4. lokakuuta 1917. Alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta 1918 ja otettiin palvelukseen 14. syyskuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1921 alus oli johtoaluksena Atlantin laivaston 4. hävittäjälaivueessa, mistä se siirrettiin laivueen mukana Välimeren laivastoon. Laivueen lakkauttamisen jälkeen vuonna 1931 alus siirrettiin reserviin, mistä se palautettiin elokuussa 1939 palvelukseen miehitettynä reserviläisillä Weymouthissa pidettyyn reservikatselmukseen. Alusta ei palautettu reserviin, vaan se siirrettiin sodanajan sijoituksensa mukaisesti 19. hävittäjälaivueeseen Plymouthiin.[1]
Alus aloitti 3. syyskuuta sodanjulistamisen jälkeen saattueiden suojaamisen luoteisen reitin alueella sekä Kanaalissa. Tammikuussa 1940 se siirrettiin Harwichiin sijoitettuun 16. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita, mistä se siirrettiin edelleen maaliskuussa läntisen reitin alueelle suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi 3. huhtikuuta HMS Veloxin, HMS Verdunin, HMS Wakefulin, troolari HMT Leeds Unitedin sekä kahden Ranskan laivaston hävittäjän kanssa saattuetta OG24. Aluksen viirinumero vaihtui toukokuussa I01:ksi.[1]
Alus siirrettiin 26. toukokuuta Doverin alaisuuteen tukemaan liittoutuneiden joukkojen evakuointia Dunkerquesta. Se kuljetti 28. toukokuuta 925 sotilasta Doveriin. Alus palasi kesäkuussa Harwichiin suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus suojasi 27. heinäkuuta miinanraivausoperaatiota Aldeburghin edustalla, kun se joutui ilmahyökkäykseen vaurioituen liikuntakyvyttömäksi. Aluksen keula katkesi ja runko kärsi pahoja vaurioita. Alus hinattiin Harwichiin, missä se siirrettiin korjattavaksi telakalle. Tammikuussa 1941 alus palasi Harwichissa laivueeseensa suojaamaan Pohjanmeren saattueita, mistä se määrättiin heinäkuussa 1942 Kotilaivastoon ja se siirtyi elokuussa uuteen tehtäväänsä Scapa Flowhun.[1]
Alus suojasi 6. syyskuuta Loch Ewestä Islannin edustalle Neuvostoliittoon matkaavaa saattuetta PQ18, mistä se erkani seuraavana päivänä liittyen taistelulaivojen HMS Ansonin, HMS Duke of Yorkin sekä risteilijä HMS Jamaican muodostamaan kaukosuojausosastoon. Alus aloitti 25. syyskuuta Kotilaivaston mukana paluumatkan Scapa Flowhun. Lokakuussa alus vapautettiin Kotilaivastosta ja se palasi laivueeseensa Harwichiin. Alus määrättiin marraskuussa takaisin Kotilaivastoon, jonne se siirtyi joulukuussa.[1]
Alus suojasi 5. tammikuuta 1943 HMS Musketeerin, HMS Queensboroughin, HMS Raiderin, HMS Worcesterin ja Puolan laivaston ORP Piorunin kanssa taistelulaivoja HMS King George V:tä, HMS Howea ja risteilijä Jamaicaa. Osasto muodosti Kuolan niemimaalta Loch Eween palaavan saattueen RA51 kaukosuojauksen. Alus oli 23. tammikuuta suojaamassa samoja aluksia HMS Echon, HMS Eclipsen, HMS Faulknorin, HMS Inglefieldin, Raiderin, Queensboroughin ja Piorunin kanssa, kun osasto muodosti saattueen JW52 kaukosuojauksen. Se aloitti 26. tammikuuta paluumatkan Scapa Flowhun osaston mukana.[1]
Helmikuussa alus vapautettiin tehtävistään Kotilaivastossa ja se palasi laivueeseensa Harwichiin. Alus taisteli 18. helmikuuta Saksan laivaston E-veneitä vastaan suojatessaan miinojenlaskua Lowestoftin edustalla. Alus määrättiin toukokuussa 1944 Normandian maihinnousun tueksi. Alus muodosti hävittäjä HMS Whitshedin, korvettien HMS Boragen ja HMS Loosestrifen sekä moottorivene HMS ML-119:n kanssa Force L:ään muodostetun saattajaryhmä 104:n.[1]
Alus siirtyi 5. kesäkuuta Harwichiin liittyäkseen 12 LST:n ja 27 LCT:n muodostamaan saattueeseen L4, joka kuljetti läntisen osaston joukkoja maihinnousuun. Operaation viivästyessä saattue lähti 6. kesäkuuta merelle nimettynä ETL1:ksi. Alus palasi Harwichiin saattueen päästyä maihinnousualueelle. Montrose törmäsi 7. kesäkuuta 1944 yhdysvaltalaisen kauppalaivan kanssa, jolloin se kärsi pahoja vaurioita. Alus odotti vaurioiden arviointia aina joulukuulle. Tammikuussa 1945 alus todettiin täysin tuhoutuneeksi ja siten korjauskelvottomaksi. Alus sijoitettiin helmikuussa poistolistalle, minkä jälkeen se makasi ankkurissa elokuulle odottaen myyntiä. Alus myytiin 27. tammikuuta 1946 BISCOlle, joka siirsi aluksen Hughes Bolcowille romutettavaksi. Alus hinattiin romuttettavaksi Blythiin vielä samana vuonna.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Scott - HMS Bruce - HMS Douglas - HMS Campbell - HMS Mackay - HMS Malcolm - HMS Montrose - HMS Stuart - HMS Barrington - HMS Hughes |
| Edeltäjä: Shakespeare-luokka – Seuraaja: V-luokan hävittäjät |