HMS Duncan (D99)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Kuninkaallisen laivaston toisessa maailmansodassa palvelleesta D-luokan laivueenjohtajasta. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Duncan.
HMS Duncan
HMS Duncan
HMS Duncan
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin telakka
Kölinlasku 3. syyskuuta 1931
Laskettu vesille 29. maaliskuuta 1932
Palveluskäyttöön 2. marraskuuta 1934
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi syyskuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1 422 t (kuiva)
1 973 t (max)
Pituus 100,28 m
Leveys 10,06 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 36 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 175
Aseistus 4 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk IX tykkiä
1 3" ilmatorjuntatykki
2 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
8 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX

HMS Duncan (viirinumero D99) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston D-luokan laivueenjohtaja. Alus oli samanlainen kuin edeltävän C-luokan laivueenjohtaja HMS Kempenfelt ja se valmistettiin Portsmouthin telakalla. Aluksen koneet toimitti ja asensi Beardmore.[1]

Aluksella oli kaksi kattilahuonetta, jotka oli liitetty konehuoneisiin, minkä seurauksena kaksi suurta tilaa keskilaivassa aiheutti uppoamisriskin. Alus kykeni koeajoissa saavuttamaan 34 595 hevosvoimalla 36,5 solmun nopeuden.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otti valmistuttuaan laivueenjohtajan tehtävät vastaan ja purjehti laivueineen Kiinan asemalle.[1]

Toisen maailmansodan puhjetessa alus palasi kotivesille, mutta se törmäsi 17. tammikuuta 1940 kauppalaivaan Duncansby Headin edustalla saaden pahoja vaurioita. Aluksen kattilahuoneet ja konehuone täyttyivät vedellä ja se juuri ja juuri pysyi pinnalla. Alus oli kolarintapahtuessa 12. Hävittäjälaivueen lippulaivana.[1]

Alus palasi palvelukseen vuoden 1940 puolessavälissä, jolloin se sai määräyksen purjehtia Gibraltarille liittyäkseen Force H:hon. Alus otti osaa Madagaskarin maihinnousuun, jonka jälkeen se palasi kotivesille. Englannissa alus siirrettiin telakalle, jossa se muutettiin saattajaksi suojaamaan Jäämeren saattueita. Telakalla alukselta poistettiin Y-torni sekä taaemmat torpedoputket, joiden tilalle asennettiin syvyyspommeja. Tulenjohtojärjestelmä modernisoitiin asentamalla tyypin 271 tutka ja siirtämällä radiomastoa taaemmas. Aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin kuudella yksiputkisella 20 millimetrin Oerlikon ilmatorjuntatykillä.[1]

Alus toimi Saattajaosasto B7:n lippulaivana 1943–1944. Se osallistui Saksan laivaston sukellusveneiden U381 ja U272 upottamiseen sekä U707 vaurioittamiseen.[1]

Sodan päätyttyä alus myytiin huonokuntoisena romutettavaksi syyskuussa 1945.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Whitley, M. J. s. 101