HMS Duncan (D99)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston D-luokan laivueenjohtajasta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Duncan
HMS Duncan
HMS Duncan
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Portsmouthin telakka
Kölinlasku 3. syyskuuta 1931
Laskettu vesille 29. maaliskuuta 1932
Palveluskäyttöön 2. marraskuuta 1934
Loppuvaihe myyty romutettavaksi syyskuussa 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1 422 t (standardi)
1 973 t (max)
Pituus 100,28 m
Leveys 10,06 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 36 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 175
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä
1 × 3" ilmatorjuntatykki
2 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Duncan (viirinumero D99) oli Britannian kuninkaallisen laivaston D-luokan laivueenjohtaja.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: D-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 3. syyskuuta 1931. Alus laskettiin vesille 29. maaliskuuta 1932 ja otettiin palvelukseen 2. marraskuuta 1934.[1]

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli samanlainen kuin edeltävän C-luokan laivueenjohtaja HMS Kempenfelt. Aluksen propulsiojärjestelmän toimitti ja asensi Beardmore. Aluksella oli kaksi kattilahuonetta, jotka oli liitetty konehuoneisiin, minkä seurauksena kaksi suurta tilaa keskilaivassa aiheutti uppoamisriskin. Alus kykeni koeajoissa saavuttamaan 34 595 hevosvoimalla 36,5 solmun nopeuden.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan alus vastaanotti laivueenjohtajan tehtävät ja lähti laivueineen Kiinan asemalle. Toisen maailmansodan alkaessa alus palasi kotivesille, mutta se törmäsi 17. tammikuuta 1940 kauppalaivaan Duncansby Headin edustalla vaurioituen pahoin. Aluksen kattilahuoneet ja konehuone täyttyivät vedellä ja se pysyi juuri ja juuri pinnalla. Alus oli kolarintapahtuessa 12. hävittäjälaivueen lippulaivana.[1]

Vuoden 1940 puolessavälissä alus palasi palvelukseen ja se määrättiin Gibraltarille Force H:hon. Alus oli Madagaskarin maihinnousussa, josta vapauduttuaan se palasi kotivesille. Britteinsaarilla alus siirrettiin telakalle, jossa se muutettiin saattajaksi suojaamaan Jäämeren saattueita. Telakalla alukselta poistettiin Y-torni sekä taaemmat torpedoputket lisättäessä syvyyspommien lukumäärää. Tulenjohtojärjestelmä modernisoitiin asentamalla tyypin 271 tutka ja siirtämällä radiomastoa taaemmas. Aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin kuudella yksiputkisella Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykillä.[1]

Alus oli 1943–1944 lippulaivana saattajaosasto B7:ssä. Se osallistui Saksan laivaston sukellusveneiden U381 ja U272 upottamiseen sekä U707 vaurioittamiseen.[1]

Sodan päätyttyä alus myytiin syyskuussa 1945 huonokuntoisena romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Whitley, M. J. s. 101