Game of Thrones
Game of Thrones on yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja, jonka ovat luoneet David Benioff ja D. B. Weiss. Se perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjaan ja sijoittuu Westerosin ja Essosin maanosiin, joissa yhdeksän vuotta kestänyt kesä on muuttumassa talveksi. Westerosin aatelissuvut kamppailevat sen Seitsemän kuningaskunnan vallasta sillä aikaa, kun kylmässä pohjoisessa valtavan jäämuurin takana vanhat taruolennot tulevat uudestaan esiin, uhaten koko Westerosin turvallisuutta. Sarjaa tuotettiin kahdeksan tuotantokautta vuosina 2011–2019.
Sarja yhdistelee fantasiaelementtejä valtapoliittiseen juonitteluun,[1] ja se käsittelee hahmojensa kautta monia teemoja ja ongelmia, kuten yhteiskuntaluokkia, uskontoa, sotaa ja väkivaltaa, seksiä, rikosta ja rangaistusta, sekä lojaaliutta ja oikeutta. Tarinaan kuuluu miekoin käytäviä kaksintaisteluita[2] sekä isompia taisteluita, joista osa on kokonaisten jakson mittaisia[3]. Mutkikkaan valtakamppailun kuvaamisen lisäksi sarja korostaa hallitsemisen ja rauhan ylläpitämisen vaikeutta.[4]
Sarjassa on runsaasti näyttelijöitä, ja sitä kuvattiin useissa eri maissa, kuten Pohjois-Irlannissa ja Kroatiassa. Suurimmillaan sarjan budjetti nousi 15 miljoonaan dollariin jaksolta. Kirjailija George R. R. Martin toimi yhtenä sarjan vastaavista tuottajista ja myös käsikirjoitti muutaman jakson. Benioff ja Weiss ovat käsikirjoittaneet suurimman osan sarjan jaksoista ja he toimivat sarjan pyörittäjinä. Sarjan on tuottanut HBO, joka esitti sen ensimmäisen tuotantokauden keväällä 2011. Sarjan kahdeksas ja viimeinen kausi esitettiin keväällä 2019.[5]
Game of Thronesista tuli HBO:n suosituin sarja. Se rikkoi katsojaennätyksiä ja saavutti laajan ja kansainvälisen fanikunnan. Sarja on ollut hyvin suosittu myös arvostelijoiden keskuudessa ja voittanut lukuisia palkintoja, mukaan lukien ennätykselliset 59 Primetime Emmy -palkintoa. Useat näyttelijät saivat Primetime Emmy -ehdokkuuksia, ja Peter Dinklage palkittiin neljästi roolistaan Tyrion Lannisterina. Sarjaa on kuitenkin arvosteltu jatkuvan seksin, väkivallan ja seksuaalisen väkivallan esittämisestä. Lisäksi sarjan kahdeksatta eli viimeistä tuotantokautta ja loppuratkaisua on pidetty pettymyksenä.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjan lähdemateriaali Tulen ja jään laulu sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun televisiokäsikirjoittajan töitä pitkään tehnyt George R. R. Martin kyllästyi televisiosarjojen asettamiin rajoituksiin ja päätti palata kirjoittamaan romaaneja. Kirjasarja oli kuin vastareaktio televisiotuotannoille, joista tuottajat olivat budjettisyistä käskeneet leikkaamaan pois hahmoja, kohtauksia ja kuvauspaikkoja; kirjasarjaan Martin pystyi toteuttamaan kaiken haluamansa.[6][7] Taru sormusten herrasta -elokuvien (2001–2003) menestyksen myötä useat tuotantoyhtiöt alkoivat hankkia fantasiakirjojen kuvausoikeuksia ja lähestyivät myös Martinia Tulen ja jään laulun oikeuksien hankkimiseksi.[8] Martin oli kirjasarjaa kirjoittaessaan ajatellut, ettei sitä pystyisi kuvaamaan, eikä hän kokenut, että elokuvasarja olisi riittänyt kertomaan koko tarinaa: Martinin mukaan Tulen ja jään laulu oli niin iso ja monimutkainen, että sen kuvaamiseen ”tarvitsisi 18 elokuvaa”.[9] Tulen ja jään laulun maailmalla on runsas taustatarina, jonka selittäminen on Martinin mukaan helpompaa ja hienovaraisempaa romaaneissa kuin valkokankaalla: elokuvissa vaihtoehdoiksi jäisivät ekspositio ja takaumat. Martin myös pelkäsi, että jos elokuvasovituksesta tulisi Kultainen kompassi -fantasiaelokuvan (2007) tapaan taloudellinen floppi, elokuvasarja jäisi kesken. Martinille ehdotettiin myös vaihtoehtoa, jossa elokuvien juoni olisi keskitetty vain tiettyihin päähenkilöihin, kuten Jon Nietokseen, ja suurin osa juonikuvioista olisi leikattu pois.[8]
Kirjasarjan sovittamista televisiosarjaksi ehdottivat ensimmäisen kerran vuonna 2006 kirjailija-käsikirjoittaja David Benioff ja hänen entinen opiskelutoverinsa, kirjailija D. B. Weiss.[10] Martinin agentti oli alun perin lähestynyt Benioffia saadakseen tältä tukea Tulen ja jään laulu -kirjojen sovittamiseksi elokuviksi. Benioff tykästyi Valtaistuinpeli-romaaniin ja suositteli kirjaa myös Weissille. Benioffin mukaan kumpikin oli lukenut fantasiakirjallisuutta jo nuorena, mutta juuri Martinin kirjasarja teki heihin poikkeuksellisen suuren vaikutuksen. Kaksikko oli televisioalalla kokematon, mutta he onnistuivat vakuuttamaan Martinin: tämä koki, että Benioffin ja Weissin pyrkimyksenä oli pysyä uskollisena kirjasarjalle. Martin vaati, ettei juonesta leikata pois seksiä ja väkivaltaa, ja hän halusi olla mukana tuottajana ja käsikirjoittajana.[8]
Sarjaideaa tarjottiin kolmelle eri levityskanavalle: DirecTV:lle, HBO:lle ja Showtimelle, joista sekä Benioff, Weiss että Martin katsoivat HBO:n ihanteellisimmaksi vaihtoehdoksi.[11] HBO:n silloinen päätuottaja Carolyn Strauss piti käsikirjoitusta hyvänä ja vaikuttui muun muassa siitä, ettei kyseessä ollut perinteinen tarina hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Vaikka HBO pelkäsi päätyvänsä tuottamaan uutta Roomaa, yli 100 miljoonan dollarin budjetilla tuotettua periodidraamaa, joka oli lopetettu pienten katsojalukujen takia jo toiseen tuotantokauteen, Benioff ja Weiss onnistuivat tekemään näkemyksillään vaikutuksen.[12] He painottivat HBO:lle, että sarjasta tulisi puuttumaan lapsellisiksi tai korneiksi mielletyt fantasiaelementit, kuten parrakkaat velhot ja näkymättömyysviitat.[13] Kaksikko on sittemmin myöntänyt korostaneensa neuvotteluvaiheessa sarjan poliittista juonittelua ja valtapeliä sekä peitelleensä sitä, miten suuriin mittasuhteisiin sarjan maailma ja taistelukohtaukset juonen myötä kasvaisivat.[14]
Tammikuussa 2007 HBO hankki kirjasarjan oikeudet ja palkkasi Benioffin ja Weissin käsikirjoittajiksi ja tuottajiksi.[9] Ideana oli, että yksi tuotantokausi kattaisi yhden kirjasarjan kirjoista, ja yhdellä kaudella olisi 12 jaksoa.[10] Jaksomäärä kuitenkin lyhennettiin kymmeneen, ja myöhemmin hahmojen tarinoita siirreltiin kaudelta toiselle ja sarjan kolmas kirja, Miekkamyrsky, jaettiin kahtia. Alun perin BBC oli luvannut ryhtyä sarjan tuottajaksi HBO:n kanssa mutta vetäytyi viime hetkellä.[14]
| ” | Kyllä, totta se on. Talvi on tulossa HBO:lle. | ” |
| – George R. R. Martinin 18. tammikuuta 2007 julkaisema ilmoitus.[10] | ||
Medialle HBO kuvaili sarjahanketta ”Keski-Maahan sijoittuvaksi Sopranokseksi”[13] ja vältti markkinoimasta Game of Thronesia fantasiasarjana.[15] Mediassa sarjahanke herätti jossain määrin epäluuloa, sillä korkea fantasian adaptaatiot yhdistettiin tuona aikana ennemmin elokuviin kuin televisioformaattiin: elokuvilla oli yleisesti sarjatuotantoja isompi budjetti, ja fantasiagenressä rahaa tarvittiin niin lavasteisiin, puvustukseen kuin erikoistehosteisiin kuvitteellisten maailmojen esittämiseen tarpeeksi uskottavasti. Fantasiasarjan pelättiin näyttävän televisiossa halvalta ja surkealta. HBO:n päätöstä tuottaa fantasiasarja pidettiin yllättävänä myös siksi, että verkko oli tullut tunnetuksi yhteiskunnallista realismia edustavista sarjoistaan.[3] Toisaalta Game of Thronesin onkin lopulta luonnehdittu edustavan fantasiagenren kontekstissa poikkeuksellisen vahvasti kulttuurista realismia, sillä esimerkiksi keskeisiä hahmoja kuolee odotusten vastaisesti ilman, että hahmokaaret saisivat ensin päätöksensä. Äkillisten kuolemien voidaan nähdä heijastelevan todellista kuolleisuutta keskiajan Euroopassa. Realistiseksi lasketaan myös hahmojen epäsankarillisuus: esimerkiksi sarjan alussa päähenkilö Eddard Stark teloittaa karkulaisen eikä usko tämän varoituksia lähestyvästä uhasta, vaikka katsoja tietää miehen puhuvan totta.[16] Lähdemateriaali Tulen ja jään laulun yhtenä innoittajana on ollut Englannissa 1400-luvulla syttynyt valtataistelu ruusujen sota.[17]
Pilottijakso
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Talvi on tulossa
Sarjalle kuvattiin syksyllä 2009 kymmenen miljoonan dollarin arvoinen pilottijakso, jota ei koskaan esitetty. Jaksoa on kuvailtu sekavaksi, ja monet tapahtumapaikkoihin ja hahmoihin liittyneet asiat jäivät epäselkeiksi. Jakso täytyi kuvata uudelleen ja myös muutamia näyttelijöitä vaihdettiin.[18] Samassa yhteydessä HBO tilasi ensimmäisen tuotantokauden loput yhdeksän jaksoa: sarjan on sanottu saaneen poikkeuksellisen toisen mahdollisuuden.[19] Alkuperäisestä kuvatusta materiaalista sisällytettiin noin 10 % uuteen pilottijaksoon.[20] Uudelleenkuvatun jakson budjetti oli noin 5–10 miljoonaa dollaria, ja koko ensimmäisen kauden arvioitu budjetti oli 50–60 miljoonaa.[21]
Jatko ensimmäisen kauden jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tuotantokausi sai vaihtelevia arvioita, mutta sen katsojaluvut nousivat loppua kohden ja osoittivat, että sarjasta voisi tulla hitti.[22] Sarjalle tilattiin toinen kausi, ja sen budjettia nostettiin 15 prosentilla, sillä uusi kausi sisälsi suuren taistelukohtauksen jaksossa ”Mustavirta”.[23] Huhtikuussa 2014 HBO tiedotti sarjaa jatkettavan viidennen ja kuudennen tuotantokauden verran.[24] Sarjan luojat David Benioff ja D. B. Weiss arvioivat, että tuotantokausia tulisi yhteensä seitsemän tai kahdeksan. HBO-kanava ilmoitti heinäkuussa 2016, että sarja päättyy kahdeksanteen tuotantokauteen.[25] Viimeinen kausi ja sen kuusi jaksoa esitettiin vuonna 2019.[5]
Benioff ja Weiss halusivat alun perin julkaista kaksi viimeistä tuotantokautta elokuvateattereissa kolmen elokuvan mittaisena kokonaisuutena.[26] HBO kuitenkin tyrmäsi suunnitelman vetoamalla siihen, että kanavan ”malli on palvella sen tilaajia, ei kehottaa maksavia asiakkaita menemään elokuvateatteriin katsomaan, kuinka kanavan oma sarja päättyy”. Benioff ja Weis olivat huolissaan siitä, ettei televisiobudjetti riittäisi toteuttamaan sarjalle kunnollista lopetusta suurine taistelukohtauksineen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä Game of Thronesista niin suosittu, että sille myönnettäisiin suuren budjetin lopetuskausi.[27] Sarjan viimeisellä kaudella jokaisen jakson budjetti oli yli 15 miljoonaa dollaria, ja viidelle päänäyttelijälle maksettiin yli miljoona dollaria jaksolta.[28] Nostetun budjetin vaikutus näkyy selkeästi sarjan myöhemmillä kausilla: lavasteet ja taistelukohtaukset suurenevat, erikoisefektejä käytetään enemmän ja kerronta muuttuu elokuvamaisemmaksi.[29]
Käsikirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Game of Thrones -käsikirjoittajat | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nimi | Kausi 1 | Kausi 2 | Kausi 3 | Kausi 4 | Kausi 5 | Kausi 6 | Kausi 7 | Kausi 8 | Jaksomäärä (yht. 73) |
| David Benioff ja D. B. Weiss | 50 | ||||||||
| Bryan Cogman | 11 | ||||||||
| George R. R. Martin | 4 | ||||||||
| Dave Hill | 4 | ||||||||
| Vanessa Taylor | 3 | ||||||||
| Jane Espenson | 1 | ||||||||
Sarjalla oli yhteensä seitsemän käsikirjoittajaa. Benioffin ja Weissin oli alun perin määrä käsikirjoittaa kaikki ensimmäisen tuotantokauden jaksot, paitsi yhden, joka varattaisiin George R. R. Martinille. Käsikirjoittajatiimiin lisättiin kuitenkin jo ensimmäisellä kaudella Jane Espenson ja Bryan Cogman. Espensonin ainoaksi jaksoksi koko sarjassa jäi ”Kultainen kruunu”.[30][31][32] Toisella tuotantokaudella käsikirjoittajien joukkoon lisättiin Vanessa Taylor, joka kirjoitti kaksi jaksoa sekä yhden jakson vielä kolmannelle kaudelle. Sarjan seitsemäntenä käsikirjoittana aloitti Dave Hill viidennestä tuotantokaudesta lähtien.[33] George R. R. Martin kirjoitti sarjaan kokonaisuudessaan neljä jaksoa: ”Terävä pää”, ”Mustavirta”, ”Karhu ja kaunokainen” sekä ”Ruusu ja leijona”. Neljännen kauden jälkeen hän kertoi jättäytyvänsä pois ja keskittyvänsä Tulen ja jään laulu -kirjasarjansa jatkamiseen.[34]
Game of Thronesin maailmalla on runsas historia, ja sarjan varsinaista tarinaa edeltävät tapahtumat ovat olennaisia televisiosarjan juonenkululle. Menneille tapahtumille ei kuitenkaan laadittu sarjan alkuun erillistä pohjustusta, vaan tapahtumia pyrittiin selittämään dialogissa. Sarjassa viitataan toistuvasti esimerkiksi vanhoihin liittolaisuuksiin ja Targaryen-suvun vallan kaataneeseen Robertin kapinaan. Osalle katsojista menneet tapahtumat jäivät epäselviksi sarjan ensimmäisen kauden alussa.[35]
Ensimmäisestä kaudesta tuli uskollinen Valtaistuinpeli-romaanille, mutta sarjaan lisättiin myös uusia kohtauksia, ja joitain kirjan tapahtumia jätettiin sarjasta pois. Osa uusista kohtauksista kirjoitettiin ainoana vaihtoehtona viime hetkellä, kun tiukka aikataulu, budjetti ja sääolosuhteet eivät mahdollistaneet kaiken alun perin suunnitellun kuvaamista. Kirjaan pohjautumattomia kohtauksia olivat useat pitkät keskustelut, kuten Varysin ja Petyr Baelishin kohtaaminen Punalinnan suuressa salissa[36] sekä Robertin, Jaimen ja Barristanin yhteinen muistelutuokio[37]. Televisiosarjassa päätettiin korostaa myös esimerkiksi Renlyn ja Lorasin homoseksuaalista suhdetta, johon kirjasarjassa vain vihjataan.[37] Martin kehui käsikirjoittajien kykyä muuttaa kirja televisiojaksoiksi ja sanoi pitävänsä ”lähes kaikista uusista kohtauksista”. Martinin mukaan 12 jaksoa olisi ollut ideaali jokaiselle tuotantokaudelle, sillä se olisi antanut enemmän mahdollisuuksia kehittää ja syventää hahmoja.[10]
Sarjan alkupuolen tuotantokaudet olivat suoraviivaisempia kirja-adaptaatioita kuin myöhemmät kaudet, joissa eri kirjojen juonia tuli yhdistellä.[38] Esimerkiksi viides tuotantokausi yhdistelee Korppien kestejä ja Lohikäärmetanssia, eli kaudella oli yhteensä yli 2 000 sivua lähdemateriaalia.[39] Myöhemmillä kausilla HBO asetti käsikirjoittajille yhä tiukempia vaatimuksia esimerkiksi siitä, keitä katsojien suosikkihahmoja ei saanut tappaa.[29]
Ohjaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Game of Thrones -ohjaajat | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Paikka | Kausi 1 | Kausi 2 | Kausi 3 | Kausi 4 | Kausi 5 | Kausi 6 | Kausi 7 | Kausi 8 | Jaksomäärä |
| David Nutter | 9 | ||||||||
| Alan Taylor | 7 | ||||||||
| Mark Mylod | 6 | ||||||||
| Jeremy Podeswa | 6 | ||||||||
| Miguel Sapochnik | 6 | ||||||||
| Alex Graves | 5 | ||||||||
| Daniel Minahan | 5 | ||||||||
| Michelle MacLaren | 4 | ||||||||
| Alik Sakharov | 4 | ||||||||
| Brian Kirk | 3 | ||||||||
| D. B. Weiss | 3 | ||||||||
| David Benioff | 2 | ||||||||
| Tim Van Patten | 2 | ||||||||
| Neil Marshall | 2 | ||||||||
| David Petrarca | 2 | ||||||||
| Michael Slovis | 2 | ||||||||
| Jack Bender | 2 | ||||||||
| Daniel Sackheim | 2 | ||||||||
| Matt Shakman | 2 | ||||||||
Ohjaajista Tim Van Patten ohjasi sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa ja oli ehdolla parhaan ohjauksen Emmy-palkintoon. Brian Kirk ja Daniel Minahan ohjasivat kumpikin ensimmäisellä kaudella kolme jaksoa ja Alan Taylor kauden kaksi viimeistä.
Toisella tuotantokaudella uusia ohjaajia olivat David Nutter ja David Petrarca, jotka ohjasivat kaksi jaksoa, sekä yhden jakson ohjannut Alik Sakharov, joka oli aiemmin kuvannut useita sarjan jaksoja. Elokuvaohjaaja Neil Marshall ohjasi jakson ”Mustavirta” (engl. Blackwater) ja palasi myöhemmin ohjaamaan neljännen kauden yhdeksännen jakson ”Muurin vartijat” (The Watchers on the Wall), joka sekin sisältää suuren taistelun. Kolmannella tuotantokaudella uusia ohjaajia sarjassa olivat Alex Graves, Michelle MacLaren ja David Nutter. Sarjan pyörittäjät Benioff ja Weiss ohjasivat kauden kolmannen jakson ”Rangaistujen kuja” (Walk of Punishment).[40] Weiss, Graves, Sakharov, Marshall ja MacLaren ohjasivat neljännen kauden.
Viidennellä kaudella sarjaan otettiin useita uusia ohjaajia: Michael Slovis, Mark Mylod, Jeremy Podeswa ja Miguel Sapochnik. Lisäksi kaksi viimeistä jaksoa ohjasi David Nutter. Kuudennen kauden ohjasivat Mylod, Podeswa ja Sapochnik sekä uusina ohjaajina Jack Bender ja Daniel Sackheim.
Seitsemännen kauden ohjasivat Mark Mylod ja Jeremy Podeswa sekä uutena ohjaajana Matt Shakman. Edellisen kerran toisella kaudella ohjannut Alan Taylor palasi ohjaamaan jakson ”Muurin takana” (Beyond The Wall). Kahdeksannen eli viimeisen kauden ohjasivat David Nutter ja Miguel Sapochnik, lukuun ottamatta päätösjaksoa ”Rautavaltaistuin” (The Iron Throne), josta vastasivat David Benioff ja D. B. Weiss.
Kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarja kuvattiin pääosin Euroopassa: Pohjois-Irlannissa, Maltalla, Islannissa, Kroatiassa[41] ja Espanjassa. Euroopan ulkopuolisia kuvauspaikkoja olivat Marokko, Yhdysvallat ja Kanada. Pohjois-Amerikassa kuvattiin kohtaukset, joissa esiintyneitä eläimiä ei voinut kuljettaa Eurooppaan: Yhdysvalloissa kuvattiin elävän karhun kanssa ja Kanadassa suden kanssa.[42]
Sarjan esittämätön pilottijakso kuvattiin lokakuussa 2009 Pohjois-Irlannin lisäksi Marokossa ja Skotlannissa.[43] Marokkoon kuvausryhmä palasi kolmannella kaudella, Skotlantia taas ei käytetty enää kuvauspaikkana.[44] Osittain Skotlannissa kuvatusta hylätystä pilottijaksosta säästettiin joitakin kohtauksia lopulliseen versioon, ja siksi Dounen linna nähdään sarjan ensimmäisessä jaksossa. Sittemmin Talvivaaraa esittivät niin Wardin linna Pohjois-Irlannissa[45][46] kuin useat Pohjois-Irlantiin rakennetut lavasteet, mukaan lukien Dounen linnan salia esittävä lavaste.[47]
Sarjan lavasti Gemma Jackson.[48] Kuvauspaikkajärjestäjänä toimi Robert Boake, joka kertoi ”ajelleensa ympäriinsä tuntikausia” ja vaeltaneensa metsissä ja mäkisissä maastoissa sopivia kuvauspaikkoja etsiessään.[49][50] Kirjailija George R. R. Martin ei kertomansa mukaan juurikaan osallistunut kuvauksiin, koska ei kokenut oloaan hyödylliseksi.[10]
Ensimmäisen tuotantokauden kuvaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäistä tuotantokautta alettiin kuvata 26. heinäkuuta 2010 Belfastissa Pohjois-Irlannissa ja Mdinan kaupungissa Maltalla.[32][51] Ulkoilmakohtaukset kuvattiin Pohjois-Irlannin Sandy Braessa Mourne-vuoristossa, Wardin linnassa, Saintfieldin kartanossa, Tollymoren metsissä, Carncastlessa ja Shane’s Castlessa.[52] Muuriin kuuluvan Mustalinnan sisäpiha rakennettiin Magheramornen kivilouhokselle.[48]
Päätökseen kuvata Pohjois-Irlannissa vaikuttivat niin verohelpotukset kuin alueen monipuolisuus: kuvausryhmällä oli lyhyen ajomatkan päässä käytössä hyvin vaihtelevia maastoja, kuten jokia, rantoja, keskiaikaisia raunioita ja korkeita kalliojyrkänteitä.[53] Se oli kuvauspaikkana suhteellisen käyttämätön, eivätkä alueen maisemat olleet siksi katsojille tuttuja isoista Hollywood-tuotannoista.[54] Lisäksi pääkaupunki Belfastissa oli tarjolla studioita ja kuvaushenkilöstöä. Sarjan tuotannon päämaja perustettiin hylätylle telakka-alueelle Paint Hall -studiohallien läheisyyteen Belfastiin.[53] Siellä sijaitsevalle Titanic Studiosille lavastettiin huomattava määrä sarjan sisäkohtauksia, mukaan lukien Punalinnan Suuren salin kohtaukset.[55] Myös Arryninlaakson Kotkanpesä oli rakennettu lavaste.[19] Ensimmäisen tuotantokauden jaksot kuvattiin epätavalliseen tapaan epäjärjestyksessä, mikä muistutti enemmän elokuvatuotantoa.[56] Samoja kuvauspaikkoja käytettiin toistuvasti esittämään täysin eri paikkoja: esimerkiksi Pohjois-Irlannissa sijaitseva Shane’s Castle esitti sarjassa niin Talvivaaran kryptaa, Punalinnan tyrmää kuin linnansalia Kaksosilla.[49]
Toinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisella kaudella Kuninkaansatamaan sijoittuvia ulkokohtauksia alettiin kuvata Maltan sijasta Kroatiassa Dubrovnikin vanhassakaupungissa, joka on Unescon maailmanperintökohde,[58] sekä kaupungin edustalla sijaitsevassa Lovrijenacin linnoituksessa[59]. Maltalla oli ensimmäisen kauden aikana kuvattu niin paljon, ettei sillä tuottaja Frank Doelgerin mukaan ollut enää sarjalle tarjottavaa. Dubrovnik sen sijaan muistuttaa hyvinkin paljon Kuninkaansatamaa: kaupunkia ympäröivät muurit, ja se on tärkeän vesiväylän äärellä.[60]
Kroatiassa kuvattiin myös Qarthin kaupunkiin sijoittuvat kohtaukset: Qarthia esittivät niin Rector’s Palace ja Minčeta-torni Dubrovnikin vanhassakaupungissa kuin St. Dominicin luostari Dubrovnikin rannikolla sijaitsevalla Lokrumin saarella.[58][61]
Lokakuussa 2011 kuvattiin Vatnajökullissa, Islannissa.[62] Lohikäärmekivelle sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Downhill Beach -rannalla Pohjois-Irlannissa.[63] [64] Vaikka Mustavirran taistelu sijoittuu Kuninkaansatamaan, jakso kuvattiin Magheramornen kivilouhoksella eli samassa paikassa, johon oli lavastettu Mustalinna.[65]
Kolmas tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannella kaudella kuvausryhmä palasi Marokkoon, Islantiin, Pohjois-Irlantiin ja Kroatiaan. Lisäksi kamppailu karhun kanssa jaksossa ”Karhu ja kaunokainen” kuvattiin Los Angelesissa Yhdysvalloissa.[42] Kuvaukset alkoivat 9. heinäkuuta 2012 Pohjois-Irlannissa ja päättyivät Islannissa 24. marraskuuta 2012. Kolmannen kauden kuvaukset kestivät yhteensä 139 vuorokautta.[66]
Neljäs tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Neljännellä kaudella käytettiin kahta eri kuvausryhmää kolmen sijaan.[68] Sarjaa kuvattiin yhä Islannissa, Pohjois-Irlannissa ja Kroatiassa, mutta Marokko jäi pois.[69]
Viides tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpeg)
Viidennellä kaudella oli käytössä neljä kuvausryhmää.[70] Dorneen sijoittuvat kohtaukset kuvattiin sekä Sevillan maakunnassa Espanjassa[71] että Portstewartin hiekkadyyneillä Pohjois-Irlannin pohjoisrannikolla.[72] Dornen Sevillassa sijaitsevassa kuninkaallisessa Alcázar-palatsissa tuotanto sai kuvata erityisluvalla. Alcázarissa ei kuitenkaan saanut kuvata yöllä, vaikka juonelle se olisi ollut tarkoituksenmukaista, kun Jaime ja Bronn pyrkivät soluttautumaan palatsiin vaivihkaa.[73] Braavosiin sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Kroatian Šibenikissä.[58]
Kuudes ja seitsemäs tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuudetta ja seitsemättä tuotantokautta varten etsittiin yhä uusia kuvauspaikkoja Espanjasta. Esimerkiksi Zafran linna Guadalajaran maakunnassa esitti dornelaista tornia, jossa Eddard Stark kohtaa Arthur Daynen. Espanja esitti myös Meereeniä: kohtaus, jossa Harpyijan pojat hyökkäävät Daeneryksen kimppuun, kuvattiin vanhalla härkätaisteluareenalla Sevillan Osunassa.[75] Lohikäärmekiveä kuvattiin aiempien kausien tapaan Pohjois-Irlannissa[76] mutta tällä kertaa myös Espanjassa, mukaan lukien korkeiden kalkkikivikallioiden ympäröimällä Itzurun-rannalla Baskimaalla.[77] Gaztelugatxen luodon mutkittelevat portaat Biskajanlahden rannalla esittivät Lohikäärmekiven linnalle johtavia pitkiä portaita.[77][78]
Kahdeksas tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kahdeksatta eli viimeistä tuotantokautta kuvattiin yhdeksän kuukautta, vaikka kauteen kuului vain kuusi jaksoa. Aikaisempia 10-jaksoisia kausia oli kuvattu keskimäärin 6 kuukautta.[79] Talvivaaraan sijoittui huomattava määrä kohtauksia, ja siksi sen lavaste laajennettiin kaudella lähes kolminkertaiseksi.[80]
Kuvausten turvajärjestelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan myöhemmillä kausilla käsikirjoituksia ei enää tulostettu ja kuvauspaikkoja vartioitiin tarkasti, jotta ulkopuolisten kuvaamaa materiaalia ei leviäisi verkkoon. Pohjois-Irlannissa kuvauspaikkoja suojeltiin hallituksen myöntämillä lentokieltoalueilla, ja esimerkiksi Espanjassa asevoimat rakensivat kuvauspaikalle tiesulun. Hahmoista alettiin käyttää tuotantoasiakirjoissa koodinimiä, ja näyttelijöiden asuntovaunujen ovissa oli hahmojen nimien sijaan vain numeroita.[81] Käsikirjoituksia lakattiin levittämästä kaikille tuotannon jäsenille, ja esimerkiksi sarjan keinotekoisten kielten kehittäjille saatettiin jakaa enää vain yksittäisiä vuorosanoja ilman kontekstia.[82] Tuottajat yrittivät johtaa salakuvaajia harhaan esimerkiksi lavastamalla kohtauksia, jotka eivät vastanneet käsikirjoitusta, sekä kutsumalla kuvauspaikoille näyttelijöitä, jotka eivät todellisuudessa osallistuneet kohtauksiin. Turvajärjestelyistä huolimatta ilmakuvia ja valokuvia vuosi nettiin, ja ne paljastivat jopa huomattavia juonenkäänteitä.[83]
Puvustus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Sarjan puvusti Michele Clapton, joka taustatyötä tehdessään luki Tulen ja jään laulu -kirjoja, sarjan käsikirjoitusta ja tutustui historian eri aikakausien pukuihin. Clapton haki vaikutteita muun muassa antiikin Kreikasta, Rooman valtakunnasta, renessanssista, Bysantista ja samuraista.[84] Dothrakien pukeutuminen muistuttaa beduiinien tyyliä, ja villit pukeutuvat turkiksiin kuten inuiitit. Muiden villien ja Yövartion jäsenten käyttäessä hattuja päähenkilöt ovat paljain päin, jotta katsojan on helpompi tunnistaa heidät.[85] Asujen ei toivottu perustuvan liikaa fantasiaan, vaan niiden haluttiin olevan loogisia ja valmistettavan sellaisista materiaaleista ja väreistä, joiden voisi kuvitella olevan sarjan hahmoilla käytössä. Asujen tuli sopia sarjan maailman historiaan, sääolosuhteisiin sekä esimerkiksi ratsastamiseen.[84] Maantieteelliset erot näkyvät esimerkiksi villien puvustuksessa: rannikoilla asuvien villien asuissa käytettiin muun muassa simpukankuoria, sisämaassa asuvien hahmojen puvuissa taas hyödynnettiin luita ja turkiksia.[86]
Michele Clapton voitti 3 Emmy-palkintoa puvustustyöstään sarjassa. Claptonin poissaollessa sarjan 6. tuotantokaudella puvustuksesta vastasi April Ferry. Poissaollessaan Clapton puvusti The Crownia.[87]
Muun muassa Lena Headey, Natalie Dormer ja Emilia Clarke käyttivät sarjaa kuvatessaan peruukkeja, joita valmistettiin kymmenittäin sarjaa varten. Peruukit olivat lähes metrin pituisia ja maksoivat jokainen noin 7 000 dollaria. Jokainen peruukki pestiin ja muotoiltiin kuten oikeat hiukset. Peruukkien asettaminen päähän oli pitkä prosessi, ja esimerkiksi Clarken ruskeiden hiusten muotoileminen platinanvärisellä peruukilla ja leteillä kesti noin kaksi tuntia. Muut näyttelijät, kuten Jack Gleeson ja Sophie Turner, joutuivat värjäämään hiuksensa usein. Muun muassa Clarken ja dothrakien hiukset, peruukit ja puvut muotoiltiin näyttämään siltä kuin niitä ei olisi pesty viikkoihin.[85]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaissyntyinen Ramin Djawadi vastasi televisiosarjan kaikkien kahdeksan tuotantokauden musiikista. Ennen sarjaa hän oli säveltänyt musiikin elokuvaan Iron Man ja televisiosarjaan Pako. Djawadin tyyliä ovat muovanneet sekä hänen iranilaiset sukujuurensa että hänen ohjaajansa Hans Zimmer ja monet muut esikuvat. Televisiosarjassa käytetään esimerkiksi paljon Zimmerille tyypillisiä lyömäsoittimia.[88] Djawadi itse epäili ottaneensa tiedostamatta vaikutteita Lähi-idän musiikista Game of Thronesin tunnuskappaleeseen.[89]
Djawadin mielestä sello sopi soittimista parhaiten sarjan tunnelmaan.[90] Sen lisäksi hän käytti myös suurta valikoimaa muita soittimia, kuten kaikenlaisia jousisoittimia, vaskipuhaltimia ja jopa armenialaista dudukia. Sitä vastoin pianoa ja huilua häntä pyydettiin välttämään, koska pianon ajateltiin olevan liian herkkä soitin raakaan sarjaan ja huilumusiikin tuovan keskiaikatapahtumien tuntua.[89] Pianoa päädyttiin kuitenkin lopulta käyttämään kuudennen tuotantokauden kappaleessa ”Light of the Seven” ja viimeisellä tuotantokaudella kappaleessa ”The Night King”.[91]
George R. R. Martin on sanoittanut osan televisiosarjan kappaleista. Tulen ja jään laulu -kirjasarjassa esitellään seitsemänkymmentä kuvitteellista laulua, joita hän käyttää osana tarinankerrontaa. Televisiosarjaan näistä valikoitiin ”Castameren sateet”, ”Karhu ja kaunokainen” ja ”Jennyn laulu”.[88]
Alkutekstit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesin alkutekstien oleellinen osa on auringon ympäri pyörivä astrolabi, jonka kaiverruksissa näkyvät sarjan keskeisimpien sukujen symbolit leijona, susi, hirvi ja lohikäärme. Sarjan maailmaa Westerosia ja Essosta esitellään inversioympyrässä digitaalista kameraa muistuttavan linssin läpi, ja keskeisimmät tapahtumapaikat esitellään ratasmaisina linna- ja vaakunakoneistoina. Koneistoja on pidetty visuaalisena metaforana sille, että sarjan maailma on kirjaimellisesti rakennettu televisioruudulle.[3] Vielä pilottijakson kehitysvaiheessa sarjan luojat David Benioff ja D. B. Weiss olivat harkinneet alkuteksteihin korppia, joka olisi lennellyt paikkojen yllä.[92][93]
Alkutekstit suunnitteli Angus Wall, joka oli aikaisemmin toteuttanut alkutekstit HBO-sarjoihin Carnivàle ja Rooma.[93] Alkutekstien taustalla soi Ramin Djawadin säveltämä tunnuskappale. Hänen kerrotaan säveltäneen kappaleen kolmessa päivässä nähtyään ensin alkutekstianimaation.[92]
Alkutekstien tavoitteena on auttaa katsojia hahmottamaan sarjan maantiedettä. Lisäksi alkutekstien yksityiskohdissa tapahtuu muutoksia juonen edetessä, eli ne heijastelevat sarjan tapahtumia.[3] Neljännen tuotantokauden loppuun mennessä alkutekstien animaatiota oli muutettu jo 14 kertaa.[92] Suurimmassa osassa jaksoja alkutekstit esitetään ennen yhtäkään kohtausta. Poikkeuksiin, joihin viitataan nimellä cold open -aloitus, kuuluvat niin pilottijakso kuin jaksot ”Kaikkien on kuoltava”, ”Kaksi miekkaa” ja ”Murtunut mies”.
Erikoistehosteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjassa on paljon erikoistehosteita, joista iso osa käytettiin mytologisiin olentoihin, kuten lohikäärmeisiin ja hurjasusiin. Sarjan alkupuolella hurjasusia esittivät koirat, mutta eläinten kasvaessa kerronnan mukana niitä alettiin esittää aidoilla susilla, joita suurennettiin tietokonegrafiikalla. Erityisen haastavaa oli eläinten turkkien animointi. Tuottajat eivät olleet täysin tyytyväisiä lopputulokseen, ja hurjasusien roolia päädyttiinkin pienentämään kirjasarjasta.[94]
Kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Game of Thronesissa puhutaan pääasiassa englantia, johon viitataan sarjan maailmassa yleiskielenä (The Common Tongue), mutta osittain käytössä on myös kaksi keinotekoista kieltä: dothraki ja valyria sekä eri variaatioita, kuten korkea valyria ja astaporilainen valyria.[96] Dothrakia puhutaan jo sarjan pilottijaksossa, ja nopeasti Game of Thronesista tuli kaikkien aikojen eniten keinotekoisia kieliä sisältänyt sarja.[97] Kirjasarjaansa George R. R. Martin kehitti kieliä vain joitakin kymmeniä sanoja, ja siksi televisiosarjaan palkattiin David J. Peterson kehittämään kummallekin kielelle kielioppi ja lisää sanastoa. Martinin mukaan dothrakin ja valyrian kielet ovat 95-prosenttisesti Petersonin luomia.[95] Peterson on lisäksi nimennyt kollegakseen Jessie Samsin.[96] Tulen ja jään laulu -kirjoista kerättiin kaikki Martinin keksimät sanat ja lausahdukset: suoraan romaaneista lainattuja valyriankielisiä lausahduksia olivat esimerkiksi valar morghulis (“kaikkien on kuoltava”) and valar dohaeris (“kaikkien on palveltava”).[82]
Petersonin mukaan kielille keksittiin ensin fonologia, sitten kielioppi ja lopuksi sanasto.[82] Valyriaan Peterson laati neljä sukua perinteisen maskuliini-feminiini-jaon sijaan: valyrian suvut perustuvat Petersonin mukaan aurinkoon, kuuhun, maahan ja veteen.[97] Tuottajien vaatimukset keskittyivät kuitenkin pääasiassa ääntämiseen: esimerkiksi dothrakin tuli kuulostaa ”ankaralta”.[97]
Kielten kehittäjät eivät työskennelleet suoraan näyttelijöiden kanssa[96] mutta lähettivät näille kehittämistään kielistä MP3-nauhoja[82]. Kiitettävimpänä suorituksena keinotekoisten kielten esittämisessä Peterson pitää Jacob Andersonin ensiesiintymistä Game of Thronesin kolmannella tuotantokaudella: Andersonin esittämä Harmaa Mato -hahmo ilmestyy sarjaan pitämällä puheen valyriaksi.[96]
Valyrian kieltä on käytetty myöhemmin myös House of the Dragon -sarjassa.[96]
Televisiointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesia alettiin esittää HBO-kanavalla 17. huhtikuuta 2011 sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa. Seuraavana päivänä Sky Atlantic alkoi esittää sarjaa Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Keski-Euroopassa esitykset alkoivat samana päivänä HBO Central Europe -kanavalla. Aasiassa lähetykset alkoivat 28. elokuuta 2011 HBO Asia -kanavalla. Japanissa Star Channel aloitti sarjan esityksen vasta 21. tammikuuta 2013.
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]C More (silloinen Canal+) alkoi esittää sarjaa Suomessa ja muualla Skandinaviassa 4. toukokuuta 2011.[98] HBO tarjosi Yleisradiolle sopimusta, jonka mukaan se saisi lähettää HBO:n sarjoja yhdeksän kuukautta Yhdysvaltain ensi-illan jälkeen. Yhtiö tarttui mahdollisuuteen ja Yle TV2:lla Game of Thrones alkoi 12. tammikuuta 2012.[99]
Suhde kirjasarjaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiosarjan tuotannon pelättiin alusta alkaen ehtivän päästä keskeneräisen Tulen ja jään laulu -kirjasarjan edelle, sillä vuonna 2011 julkaistun Lohikäärmetanssin kirjoittamiseen oli kulunut kuusi vuotta, ja kirjasarjasta puuttui vielä kaksi osaa. Oletus piti paikkaansa, eikä kirjasarjan seuraavaa osaa The Winds of Winter ole vieläkään julkaistu. George R. R. Martin uskoi pitkään kirjasarjan pysyvän televisiosarjan edellä, koska Korppien kestit- ja Lohikäärmetanssi-romaaneissa oli paljon uusia hahmoja ja hänen mukaansa tarpeeksi materiaalia useiksi tuotantokausiksi. David Benioff ja D. B. Weiss halusivat kuitenkin ylläpitää katsojille tuttuja tarinalinjoja ja keskittyä jo vakiintuneeseen, yli 30 päähenkilöstä koostuvaan näyttelijäkaartiin.[100] Kirjasarjan hahmoja ja juonikuvioita leikattiin huomattavasti.[101]
»Emme saa bonuspisteitä siitä, että olemme tiukasti uskollisia kirjoille. Siitä ei tule mitään lisäarvoa. Jos ratkaisuja tehdessämme näemme tien haarautuvan, ja vasemmalle johtava haara liittyy tiukasti kirjoihin ja oikealle johtava haara on parempi sarjalle, olemme aina valinneet oikealle johtavan haaran.»
(David Benioff[101])
Televisiosarjan kerronnan saavuttaessa kirjasarjaa George R. R. Martin suostui kertomaan sarjan tuottajille, miten kirjasarjan on tarkoitus päättyä.[102] Samalla hän paljasti useita merkittäviä ratkaisuja ja juonikäänteitä, kuten Hodorin taustan, Shireen Baratheonin kuoleman ja sen, kuka lopussa päätyy rautavaltaistuimelle.[103] D. B. Weissin mukaan Martin ei ollut kaavaillut kovinkaan tarkkoja versioita tarinansa viimeisistä sadoista sivuista.[104] Martin on myöntänyt, ettei hän täysin tiedä tulevia ratkaisujaan, vaan hän keksii paljon uutta kirjoittamisen aikana.[105] Tuottaja-käsikirjoittaja Bryan Cogmanin mukaan tuottajien täytyi tarkkaan miettiä, mikä kaikki Martinin kertomasta toimisi televisiosarjassa.[104]
Televisiosarjan neljä viimeistä tuotantokautta noudattavat kirjasarjan juonta huomattavasti aikaisempia kausia vähemmän. Huomattavat eroavaisuudet alkavat sarjan neljännellä kaudella[106] ja korostuvat viidennellä[107], ja jo kuudes kausi sen sijaan on lähes täysin tapahtumia, jotka eivät ole peräisin kirjoista[108].
Martin on kertonut, että hän on tulevaa The Winds of Winter -romaania kirjoittaessaan vienyt juonen ”kauemmaksi ja kauemmaksi” televisiosarjasta, ja että kirjasarja tulee päättymään eri tavalla.[109] Martin on kertonut huomanneensa sarjan ryhtyneen osittain omavaraiseksi jo ensimmäisellä tuotantokaudella, kun Benioff ja Weiss tekivät kirjasarjan juonesta poikkeavia ratkaisuja. Hän koki, ettei häntä otettu tuotantoprosessiin täysin mukaan.[104]
Lopetuspäätös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan suuresta suosiosta huolimatta tuottajat Benioff ja Weiss halusivat pysyä alkuperäisessä suunnitelmassaan eli tarinan pitämisessä noin 70–80 jakson mittaisena. Lopetuspäätöstä tukivat muiden menestyneiden televisiosarjojen osoittama esimerkki, kuten AMC:n Breaking Bad, joka jätettiin viiden kauden mittaiseksi. Samalla uusien tarinalinjojen lisääminen Game of Thronesiin, kuten esimerkiksi heikon vastaanoton saanut Dorne-juonikuvio viidennellä kaudella, oli tuottajille huono kokemus. Benioff ja Weiss kokivat, että sarja oli parempi lopettaa suosionsa huipulla kuin jatkaa sitä niin pitkään, ettei siitä enää pidettäisi. Samalla tuotannolle oli käymässä hankalaksi pitää mukana vakionäyttelijöitä, jotka saivat uusia työtarjouksia muualta.[110] HBO yritti turhaan suostutella Benioffia ja Weissiä jatkamaan sarjaa uusilla tuotantokausilla.[111] Viimeiselle kaudelle HBO tarjosi kymmentä jaksoa, mutta Benioff ja Weiss perustelivat kuuden jakson olevan parempi tarinalle.[112] George R. R. Martin toivoi sarjan jatkuvan vähintään kymmenen tuotantokautta, ”kenties 12 tai 13 kautta.”[113]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_(headshot).jpg)
.jpg)
Sean Bean esittää Talvivaaran lordi Eddard ”Ned” Starkia. Michelle Fairley esittää hänen vaimoaan (Catelyn Stark, o.s. Tully). Heidän viittä lastaan esittävät Richard Madden (Robb), Sophie Turner (Sansa), Maisie Williams (Arya), Isaac Hempstead-Wright (Bran) ja Art Parkinson (Rickon). Kit Harington näyttelee Nedin äpäräpoikaa Jon Nietosta. Alfie Allen näyttelee lordi Starkin suojattia Theon Greyjoyta. Kuningas Robert Baratheonin roolissa on Mark Addy ja hänen vaimoaan Cersei Lannisteria näyttelee Lena Headey. Cersein kahta veljeä Jaime ja Tyrion Lannisteria esittävät Nikolaj Coster-Waldau ja Peter Dinklage. Cersein vanhinta poikaa Joffrey Baratheonia esittää Jack Gleeson ja tämän henkivartijaa, Sandor Cleganea, Rory McCann. Aidan Gillen näyttelee Petyr ”Pikkusormi” Baelishia, joka on yksi kuninkaan neuvonantajista.
Meren takana maanpaossa elävät vallasta syrjäyteyt Targaryenin sisarukset Viserys (Harry Lloyd) ja Daenerys (Emilia Clarke). Viserys naitti siskonsa dothrakipäällikkö Khal Drogolle (Jason Momoa) saadakseen Drogon lupaaman armeijan. Iain Glen näyttelee Jorah Mormontia, Westerosista karkotettua miestä, joka on vannonut suojelevansa sisaruksia. Charles Dance esittää Tywin Lannisteria, joka on Jaimen, Cersein ja Tyrionin isä, ja Casterlykallion valtias. Jon Nietoksen hyvää ystävää Samwell Tarlya näyttelee John Bradley. James Cosmo esittää Yövartion ylikomentajaa Jeor Mormontia. Conleth Hill näyttelee eunukki Varysta, joka toimii kuninkaan neuvonantajana Kuninkaansatamassa. Sibel Kekilli esittää Tyrionin Kolmikärjellä tapaamaa huoraa Shaeta, jonka palkkasoturi Bronn (Jerome Flynn) hankki hänelle. Toisella kaudella mukaan tulleita hahmoja ovat Liam Cunninghamin näyttelemä entinen salakuljettaja Davos Merenverto, Natalie Dormerin näyttelemä Margaery Tyrell, Gwendoline Christie näyttelemä Tarth Brienne ja kuninkaaksi itsensä julistanut Stannis Baratheon (Stephen Dillane) sekä tämän neuvonantajana toimiva, maagisia voimia omaava Melisandre (Carice van Houten).
Sarjassa on myös lukuisia sivurooleja: Julian Glover esittää vanhaa suurmestari Pycellea, joka kuuluu kuninkaanneuvostoon. Gethin Anthony esittää kuningas Robertin veljeä Renly Baratheonia. Ian McElhinney esittää Barristan Selmyä, kunniallista ritaria, joka on kuningas Robertin palveluksessa. Donald Sumpter näyttelee mestari Luwinia, joka on Talvivaarassa Starkin palveluksessa. Ron Donachie näyttelee Rodrik Casselia, joka kouluttaa Talvivaaran miehiä taistelussa. Susan Brown esittää Septa Mordanea, Sansan ja Aryan opettajaa. Francis Magee esittää Yövartion rekrytoijaa Yorenia.
Päärooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päähenkilöiden näyttelijät ovat mainittu sarjan alkuteksteissä.
Sivurooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sivuhenkilöt, jotka ovat esiintyneet vähintään kahdeksassa jaksossa.
| Julian Glover | … | Suurmestari Pycelle |
| Finn Jones | … | Loras Tyrell |
| Kristian Nairn | … | Hodor |
| Hafthór Júlíus Björnsson | … | Gregor Clegane |
| Ian Beattie | … | Meryn Trant |
| Owen Teale | … | Alliser Thorne |
| Brian Fortune | … | Othell Yarwyck |
| Eugene Simon | … | Lancel Lannister |
| Nell Tiger Free | … | Myrcella Baratheon |
| Art Parkinson | … | Rickon Stark |
| Natalia Tena | … | Osha |
| Dominic Carter | … | Janos Slynt |
| Ian McElhinney | … | Barristan Selmy |
| Peter Vaughan | … | Mestari Aemon |
| Mark Stanley | … | Grenn |
| Josef Altin | … | Pypar |
| Luke Barnes | … | Rast |
| Esmé Bianco | … | Ros |
| Ron Donachie | … | Rodrik Cassel |
| Donald Sumpter | … | Mestari Luwin |
| Amrita Acharia | … | Irri |
| Roxanne McKee | … | Doreah |
| Ben Crompton | … | Eddison Tollett |
| Daniel Portman | … | Podrick Payne |
| Tara Fitzgerald | … | Selyse Baratheon |
| Diana Rigg | … | Olenna Tyrell |
| Anton Lesser | … | Qyburn |
| Jacob Anderson | … | Harmaa Mato |
| Ellie Kendrick | … | Meera Reed |
| Kerry Ingram | … | Shireen Baratheon |
| Thomas Brodie-Sangster | … | Jojen Reed |
| Roger Ashton-Griffiths | … | Mace Tyrell |
| Brenock O’Connor | … | Olly |
| Faye Marsay | … | Waif |
| Michael Condron | … | Bowen Marsh |
| Ian Gelder | … | Kevan Lannister |
| Lino Facioli | … | Robin Arryn |
| Gemma Whelan | … | Yara Greyjoy |
| Charlotte Hope | … | Myranda |
| Joel Fry | … | Hizdahr zo Loraq |
| Noah Taylor | … | Locke |
| Gethin Anthony | … | Renly Baratheon |
| Pedro Pascal | … | Oberyn Martell |
Roolitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska sarjan budjetista suurin osa kului lavasteisiin, puvustukseen ja erikoistehosteisiin, tuottajilla ei juuri ollut varaa palkata tunnettuja näyttelijöitä. Sopivia näyttelijöitä etsittiin tuhansien koe-esiintymisvideoiden joukosta.[114] Poikkeuksen tekivät Sean Bean, Peter Dinklage sekä Walder Freytä esittänyt David Bradley,[115] joita pidettiin niin sopivina rooleihinsa, että näyttelijät pyydettiin mukaan ilman koekuvauksia.[116] Tywin Lannisteriksi valittu Charles Dance oli ainoa rooliin koe-esiintynyt näyttelijä, eikä näyttelijäksi tuottajien mukaan harkittu ketään muuta.[117] Näyttelijävalinnoista vastasivat roolittajat Nina Gold ja Robert Sterne, mutta myös George R. R. Martin, showrunnerit David Benioff ja D. B. Weiss sekä pilottijakson ohjaaja Tom McCarthy. Martin kertoi katsoneensa jokaisen koe-esiintymisen ja kirjoittaneensa niistä showrunnereille useamman sivun pituisia arviointeja.[118]
Sarjan näyttelijät ovat pääosin brittejä, mutta joukossa on myös muun muassa yhdysvaltalaisia ja saksalaisia. Dinklagen valinnasta Tyrion Lannisterin rooliin ilmoitettiin 5. toukokuuta 2009.[18] Dinklage sai jonkin verran vaikuttaa hahmoonsa: hän ei esimerkiksi halunnut hahmolle partaa, vaikka kirjassa Tyrion on parrakas.[118] Heinäkuussa 2009 ilmoitettiin lisää näyttelijävalintoja, kuten Kit Harington (Jon Nietos), Jack Gleeson (Joffrey Baratheon), Harry Lloyd (Viserys Targaryen) ja Mark Addy (Robert Baratheon). Elokuussa 2009 Catelyn Starkin rooliin valittiin Jennifer Ehle. Ehle esitti Catelyniä hylätyssä pilottijaksossa mutta ei halunnut sitoutua sarjaan ja muuttaa Pohjois-Irlantiin, ja siksi rooliin vaihdettiin Michelle Fairley.[18] David Benioff ehdotti Starkin perheen nuorimman pojan, Rickonin, jättämistä pois sarjasta. George R. R. Martin kuitenkin vastusti ajatusta ja ilmoitti suunnittelevansa Rickonille tärkeää roolia tuleviin tapahtumiin.[119]
20. elokuuta 2009 ilmoitettiin lisää valintoja, joiden joukossa olivat muun muassa Nikolaj Coster-Waldau, Tamzin Merchant, Richard Madden, Iain Glen, Alfie Allen, Sophie Turner ja Maisie Williams. 1. syyskuuta 2009 Cersei Lannisterin rooliin ilmoitettiin Lena Headey. Myöhemmin näyttelijäkaartiin valittiin Rory McCann, Isaac Hempstead-Wright ja Jason Momoa. Tamzin Merchant esitti Daenerys Targaryenia alkuperäisessä pilottijaksossa, jota ei esitetty, ja uuteen pilottijaksoon HBO vaihtoi hahmon näyttelijäksi Emilia Clarken. HBO:n ohjelmajohtajan Michael Lombardon mukaan Merchantin ja Jason Momoan väliset kohtaukset ”eivät vain toimineet”.[18] Ennen Clarken valitsemista rooliin harkittiin Imogen Pootsia[120], ja Daenerykseksi koe-esiintyi myös Elizabeth Olsen[121].
Toteutumattomat roolitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roolitusvaiheessa useat näyttelijät torjuivat heille tarjotun roolin. Esimerkiksi Brian Coxia pyydettiin Robert Baratheoniksi ja Gillian Andersonia oletettavasti Cersei Lannisterin rooliin. Tom Hollander kieltäytyi roolista Petyr Baelishina. Dominic West torjui oletettavasti Mance Rayderin roolin, sillä hän on kertonut, ettei halunnut sitoutua kuvauksiin Islannissa.[122]
Oli tavanomaista, että näyttelijät hakivat sarjasta useita eri rooleja. Esimerkiksi Varysta esittävä Conleth Hill pyrki alun perin Robert Baratheonin rooliin[123], ja Davos Merenvertoa esittävä Liam Cunningham on kertonut hakeneensa alun perin Jorah Mormontin roolia. Margaery Tyrelliä näyttelevä Natalie Dormer taas on kertonut pyrkineensä Melisandren rooliin. Michael McElhatton kertoi hakeneensa useita eri rooleja ennen kuin hänet valittiin Roose Boltoniksi. Liam Cunninghamin mukaan ”kaikki [näyttelijät Britanniassa] halusivat olla mukana” Game of Thronesissa.[124] Yksi kysytyimpiä rooleja oli Jon Nietos, jonka näyttelijäksi hakivat muun muassa Sam Claflin[125] ja Nicholas Hoult sekä sarjassa Gendryä esittävä Joe Dempsie ja Ramsay Nietosta esittävä Iwan Rheon.[122] Myös Alfie Allen esitti ensimmäisissä koekuvauksissa Jon Nietosta, mutta roolin mentyä Kit Haringtonille tuottajat pyysivät Allenia uusiin koekuvauksiin Theon Greyjoyn roolia varten.[123]
Myöhemmät kaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen kauden näyttelijävalinnat alkoivat toukokuussa 2011.[126] Uusia hahmoja sarjassa olivat muun muassa Gwendoline Christien näyttelemä Tarth Brienne, Liam Cunninghamin esittämä Davos Merenverto, Oliver Ford Daviesin näyttelemä mestari Cressen, Stephen Dillanen näyttelemä Robertin veli Stannis Baratheon, Natalie Dormerin näyttelemä Renlyn vaimo Margaery Tyrell ja Rose Leslien esittämä Ygritte.[127][128][129][130]
Kolmannen tuotantokauden uudet näyttelijävalinnat ilmoitettiin vuoden 2012 San Diego Comic-Conissa heinäkuun puolivälissä. Diana Rigg esittää Olenna Tyrellia, Margaeryn ja Lorasin isoäitiä. Thomas Sangster ja Ellie Kendrick näyttelevät Jojen ja Meera Reediä, nuoria sisaruksia jotka Bran tapaa, Tobias Menzies esittää Catelynin veljeä Edmure Tullya ja Clive Russell Brynden Tullya, Catelynin setää. Tara Fitzgerald näyttelee Stannis Baratheonin vaimoa Selyse Florentia ja Kerry Ingram heidän tytärtään Shireenia. Richard Dormer esittää kapinallisjoukon johtajaa Beric Dondarrionia. Hänen kanssaan matkaavat Thoros (Paul Kaye)[131] sekä Anguy (Philip McGinley)[132]. Mackenzie Crook näyttelee villiä Orellia ja Kristofer Hivju toista villiä, Tormundia. Nathalie Emmanuel näyttelee Missandeita ja Anton Lesser entistä mestaria, Qyburnia.[133] Iwan Rheon valittiin näyttelijäkaartiin 27. heinäkuuta 2012.[134] Hän esittää Ramsay Nietosta.[135] Ciarán Hinds valittiin esittämään villien kuningasta Mance Rayderia 17. elokuuta 2012.[136] Kolme päivää myöhemmin Ed Skrein valittiin esittämään Daario Naharista. Samana päivänä Harmaan Madon rooliin valittiin Jacob Anderson.[137]
Neljännellä kaudella Daario Naharis roolitettiin uudelleen, ja Ed Skreinin korvasi Michiel Huisman. Lisäksi Tommen Baratheonin näyttelijä Callum Wharry vaihdettiin Dean-Charles Chapmaniin, koska rooliin haluttiin kokeneempi näyttelijä.[138] Gregor Clegane -hahmo sai jo kolmannen näyttelijänsä, kun rooliin valittiin Hafþór Júlíus Björnsson.[139] Neljännellä kaudella Pedro Pascal teki läpimurtoroolinsa Dornen prinssi Oberyn Martellina.[140] Oberynin rakastajaa Ellaria Hietaa esittää Indira Varma. Roger Ashton-Griffiths näyttelee Suurtarhan lordia Mace Tyrellia, joka saapuu Kuninkaansatamaan tyttärensä Margaeryn häihin. Joel Fry esittää Hizdahr zo Loraqia, jalosukuista miestä Meereenistä, joka tapaa Daenerysin.[141][142][143][144] Rupert Vansittart alkoi esittää Yohn Roycea ja Tycho Nestoris Rautapankin edustajaa Tycho Nestorisia.
Viidennelle kaudelle roolitettiin useita Dorne-hahmoja: Doran Martellia esittää Alexander Siddig, ja hänen poikaansa Trystanea näyttelee Toby Sebastian. Doranin kaartinkapteenia Areo Hotahia näyttelee DeObia Oparei, ja Oberynin äpärätyttäriä esittävät Jessica Henwick (Nymeria Hieta), Rosabell Laurenti Sellers (Tyene Hieta) ja Keisha Castle-Hughes, joka näyttelee Obara Hietaa. Jonathan Pryce valittiin yliseptonin rooliin. Enzo Cilenti näyttelee entistä orjakauppiasta Yezzania. Lisäksi Myrcella Baratheon roolitettiin uudelleen: viidennellä tuotantokaudella häntä esittää Nell Tiger Free.[145] Hannah Waddingham alkoi esittää Septa Unellaa ja Michael Condron Yövartioon kuuluvaa Bowen Marshia. Faye Marsay valittiin Waifiksi, Aryan vastustajaksi Braavosissa. Richard Rycroft alkoi esittää Boltonien mestari Wolkania.
Kuudennelle kaudelle ei tehty enää uusia päänäyttelijälisäyksiä. Useita uusia sivurooleja lisättiin kuitenkin niin Westerosin kuin Essosin tarinalinjoihin. Uusiin sivurooleihin kuuluivat muun muassa Pilou Asbæk Euron Greyjoyna, Staz Nair Qhono-dothrakina, James Faulkner Randyll Tarlyna, Ian McShane Rayna ja Bella Ramsey Lyanna Mormontina. Lyannan rooliin on kerrottu hakeneen myös Millie Bobby Brown.[122] Lisäksi Kolmisilmäinen korppi sai uuden näyttelijän, kun rooliin valittiin Max von Sydow.[146] Uudelleenroolitettu hahmo oli myös Yön kuningas, jota alkoi esittää Vladimir Furdik.[147] Kuudennella kaudella useita tuttuja hahmoja esiintyy takaumissa, ja siksi hahmoille valittiin nuoria näyttelijöitä: esimerkiksi Eddard Starkin lapsiversiota valittiin esittämään Sebastian Croft ja hieman varttuneempana Robert Aramayo. Eddardin veljeksi Benjeniksi valittiin Matteo Elezi ja Lyanna-siskoksi Cordelia Hill (lapsena) ja Aisling Franciosi (aikuisena). Takaumahahmoiksi lisättiin myös muun muassa Arthur Dayne (Luke Robert) ja Howland Reed (Leo Woodruff).
Seitsemännellä kaudella uusia näyttelijälisäyksiä oli enää vähän. Jim Broadbent valittiin esittämään Vanhankaupungin arkkimestari Ebrosea. Rhaegar Targaryenin esittäjäksi takaumiin valittiin Wilf Scolding. Kahdeksannelle eli viimeiselle kaudelle uusia puherooleja ei enää kirjoitettu, lukuun ottamatta Kultaisen komppanian Harry Strickland, jota valittiin esittämään Marc Rissman[148].
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo televisiosarjan Game of Thrones jaksoista
Sarja sijoittuu Westerosin Seitsemään kuningaskuntaan, jossa aatelissuvut taistelevat valtaistuimesta. Tarinan alussa vallassa on kuningas Robert Baratheon, joka matkustaa pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan ystäväänsä Eddard Starkia nimittääkseen tämän kuninkaan Kouraksi. Viran edellisen haltijan ja heidän molempien yhteisen ystävän Jon Arrynin kuoltua ennenaikaisesti Eddard alkaa selvittää asiaa ja lähtee Robertin mukana pääkaupunki Kuninkaansatamaan. Samanaikaisesti meren takana maanpaossa asuvat aikaisemman hallitsijan, Aerys Targaryenin, jälkeläiset suunnittelevat vallankaappausta.
Tuotantokaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kausi | Jaksot | Ensiesitys Yhdysvalloissa | Ensiesitys Suomessa | |||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Avausjakso | Päätösjakso | Avausjakso | Päätösjakso | |||
| 1 | 10 | 17. huhtikuuta 2011 | 19. kesäkuuta 2011 | 12. tammikuuta 2012 | 15. maaliskuuta 2012 | |
| 2 | 10 | 1. huhtikuuta 2012 | 3. heinäkuuta 2012 | 7. helmikuuta 2013 | 11. huhtikuuta 2013 | |
| 3 | 10 | 31. maaliskuuta 2013 | 9. kesäkuuta 2013 | 5. joulukuuta 2013 | 6. helmikuuta 2014 | |
| 4 | 10 | 6. huhtikuuta 2014 | 15. kesäkuuta 2014 | 25. joulukuuta 2014 | 26. helmikuuta 2015 | |
| 5 | 10 | 12. huhtikuuta 2015 | 14. kesäkuuta 2015 | 11. tammikuuta 2016 | 16. helmikuuta 2016 | |
| 6 | 10 | 24. huhtikuuta 2016 | 26. kesäkuuta 2016[149] | 7. tammikuuta 2018 | 1. maaliskuuta 2018 | |
| 7 | 7 | 16. heinäkuuta 2017 | 27. elokuuta 2017 | 18. maaliskuuta 2018 | 29. huhtikuuta 2018 | |
| 8 | 6 | 14. huhtikuuta 2019 | 19. toukokuuta 2019 | 15. huhtikuuta 2019 | 20. toukokuuta 2019 | |
Ensimmäinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvivaaran lordi Eddard ”Ned” Stark (Sean Bean) saa vieraakseen kuningas Robert Baratheonin (Mark Addy), kun tämä matkustaa maan pääkaupungista Kuninkaansatamasta tehdäkseen hänestä kuninkaan Kouran, joka on valtakunnan toiseksi korkein virka. Ned ottaa viran vastahakoisesti vastaan. Ned ja hänen vaimonsa Catelyn (Michelle Fairley) saavat kirjeen, jossa kerrotaan Lannisterien murhanneen viran edellisen haltijan Jon Arrynin. Cersei Lannister (Lena Headey) on Robertin vaimo, joka on tullut hänen mukanaan Talvivaaraan. Cersei ei kuitenkaan rakasta miestään, vaan hänellä on salasuhde kaksoisveljensä Jaimen (Nikolaj Coster-Waldau) kanssa. Catelynin ja Nedin toiseksi nuorin poika Bran (Isaac Hempstead-Wright) näkee sisarukset rakastelemassa, minkä seurauksena Jaime työntää Branin ulos korkean tornin ikkunasta.[150] Bran selviää, mutta hänen jalkansa halvaantuvat. Catelyn järjestää yhdessä siskonsa Lysan (Kate Dickie) kanssa oikeudenkäynnin Tyrion Lannisteria (Peter Dinklage) vastaan, mutta tämä vapautuu Bronn-nimisen palkkasoturin (Jerome Flynn) avulla. Tyrion liittyy sotaan isänsä Tywinin (Charles Dance) komennuksessa.
Ned lähtee Kuninkaansatamaan tyttäriensä Sansan (Sophie Turner) ja Aryan (Maisie Williams) kanssa. Nedin äpäräpoika Jon Nietos (Kit Harington) sen sijaan matkaa pohjoiseen jäiselle Muurille liittyäkseen Yövartioon.[151] Kuninkaansatamassa Ned saa selville, että kuningasperheen esikoinen Joffrey (Jack Gleeson) ei olekaan Robertin vaan Jaimen poika.[152] Ennen kuin Ned saa kerrottua uutisen Robertille, tämä kuolee metsästysretkellä. Ned paljastaa totuuden kirjeitse Robertin veljelle Stannisille. Kuninkaaksi nousee kuitenkin Joffrey, joka mestauttaa petturina pitämänsä Nedin. Nedin vanhin poika Robb (Richard Madden) lähtee sotaan Lannistereita vastaan ja vangitsee Jaimen. Pohjoinen eroaa Seitsemästä kuningaskunnasta ja julistaa Robbin kuninkaakseen. Viiden kuninkaan sota käynnistyy. Arya pakenee Kuninkaansatamasta, mutta Sansa joutuu jäämään kaupunkiin Joffreyn kihlattuna.[153]
Kapean meren takana Viserys Targaryen (Harry Lloyd), edesmenneen Aerys-kuninkaan poika, pitää itseään kruununperimysjärjestyksessä ensimmäisenä juonii päästäkseen Rautavaltaistuimelle.[29] Hän naittaa siskonsa Daeneryksen (Emilia Clarke) dothraki-päällikkö Khal Drogolle (Jason Momoa) tavoitteenaan saada suuri armeija haltuunsa.[150] Aluksi Daenerys pelkää Drogoa mutta oppii aikanaan rakastamaan tätä ja alkaa odottaa tälle lasta. Daenerys alkaa uhata määräilevää veljeään ja lopulta tapattaa tämän.[152] Neuvonantajakseen Daenerys saa ritari Jorah Mormontin (Iain Glen). Drogo haavoittuu taistelussa, ja haavan tulehtuessa hän kuolee vammoihinsa. Daenerys turvautuu maagi Mirri Maz Duurin (Mia Soteriou) apuun, ja tämä käyttää veritaikaa herättääkseen Drogon henkiin. Musta magia kuitenkin tappaa Daeneryksen syntymättömän lapsen, eikä Drogo palaudu entiselleen. Daenerys uhraa Drogon ja maagikon roviolla ja asettaa häälahjaksi saamansa kolme lohikäärmeen munaa rovion keskelle. Daenerys kävelee itse tuleen, ja seuraavana aamuna hän nousee tuhkasta kolmen kuoriutuneen lohikäärmeen kanssa.[153]
Toinen tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robertin veli Stannis Baratheon (Stephen Dillane) ilmoittaa julkisesti Joffreyn syntyneen insestistä ja julistaa itsensä kuninkaaksi, mutta myös hänen nuorempi veljensä Renly (Gethin Anthony) alkaa havitella valtaistuinta. Stannisin luokse Lohikäärmekivelle saapuu ”Valon herraa” palvova papitar Melisandre (Carice van Houten), joka pitää Stannisia messiaanisena hahmona ja auttaa surmaamaan Renlyn veritaialla. Murhasta syytetään Renlyn kuninkaankaartin naissotilasta Brienneä (Gwendoline Christie) joka pakenee paikalta Catelyn Starkin kanssa. Robbilta kysymättä Catelyn päättää yrittää vaihtaa vangitun Jaimen tyttäriinsä: Brienne lähtee saattamaan Jaimea Kuninkaansatamaan.
Theon Greyjoy (Alfie Allen), Ned Starkin kasvattipoika, palaa syntymäpaikkaansa Rautasaarille pyytääkseen isäänsä Balon Greyjoyta (Patrick Malahide) liittymään sotaan Robbin rinnalle. Balon kuitenkin julistaa itsensä Rautasaarten kuninkaaksi ja haluaa valloittaa alueita pohjoisesta. Theon pyrkii tekemään vaikutuksen isäänsä ja pettää Robbin valtaamalla Talvivaaran. Branin ja Rickonin uskotaan kuolleen Talvivaarassa, mutta he pakenevat pohjoiseen Hodorin (Kristian Nairn) ja Osha-villinaisen (Natalia Tena) kanssa. Theon tulee omien miestensä pettämiksi ja hänet otetaan vangiksi. Arya Stark on matkalla Muurille Yorenin saattueen kanssa ja tutustuu muun muassa Gendryyn (Joe Dempsie, joka on tietämättään Robert Baratheonin äpärä. Saattue kuljettaa myös vankeja, joista yksi on salaperäinen Jaqen H’ghar (Tom Wlaschiha). Saattue jää Lannistereiden joukkojen vangiksi. ja viedään Harrenhalliin, jossa Tywin ottaa anonyymiksi jäävän Aryan palvelijakseen. Kun Tywin marssii sotaan, Arya pakenee Gendryn kanssa Jaqen H’gharin avulla.
Jon Nietos lähtee Yövartion miesten kanssa Muurin pohjoispuolelle, missä hän kohtaa Ygritte-nimisen villinaisen (Rose Leslie). Ygritte johdattaa Jonin ansaan ja hänet vangitaan. Toinen vangeista on Yövartion veteraani Qhorin (Simon Armstrong), joka käskee Jonin tappaa hänet jotta Jon saisi villien luottamuksen.[154] Kun Qhorin on kuollut, villit vievät Jonin kohti kuningastaan Mance Rayderia (Ciarán Hinds).
Tyrion saapuu Kuninkaansatamaan poikakuninkaan neuvonantajaksi isänsä Tywinin sijasta. Stannis hyökkää Kuninkaansatamaan meritse, ja suuri taistelu nimetään Mustavirran taisteluksi. Tyrion johtaa puolustusta ja räjäyttää Stannisin laivaston elovalkealla. Joffreyn henkivartija Sandor Clegane (Rory McCann) pakenee taistelua ja lähtee kaupungista. Kuningatar Cersei pettää Tyrionin ja yrittää tapattaa tämän, mutta Tyrionin aseenkantaja Podrick Payne (Daniel Portman) pelastaa hänet. Lopulta Tywin saapuu Tyrellin armeijan kanssa ja pakottaa Stannisin vetäytymään takaisin Lohikäärmekivelle. Voitokkaan taistelun jälkeen Joffrey ottaa Margaery Tyrellin (Natalie Dormer) kihlatukseen siirtäen Sansan sivuun.
Daenerys Targaryen matkaa punaisen erämään poikki Qarthiin kolmen lohikäärmeensä kanssa. Kaupungin vallanpitäjät havittelevat hänen lohikäärmeitänsä. Velho Pyat Pree (Ian Hanmore) murhaa kaupungin kolmetoista hallitsijaa ja varastaa kaikki kolme lohikäärmettä. Daenerys kuitenkin käskee lohikäärmeidensä syöksemään tulta ja tuhoamaan velhon. Muurin pohjoispuolella Samwell Tarly (John Bradley), Grenn (Mark Stanley) ja Surusilmä-Edd (Ben Crompton) löytävät kasan lohikäärmelasista tehtyjä teriä. He kuulevat torven äänen kolme kertaa, mikä tarkoittaa, että Muukalaisia on havaittu. Sam piiloutuu, ja suuri joukko Muukalaisia marssii hänen ohitseen.
Kolmas tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Partioimassa olleet Yövartion miehet palaavat takaisin kohti Muuria. Crasterin mökissä Yövartion ylikomentaja Jeor Mormont (James Cosmo) kuitenkin surmataan, ja Sam karkaa juuri synnyttäneen Neilikan (Hannah Murray) kanssa. Neilikka on yksi Crasterin monista tyttäristä. Muukalainen yrittää viedä Neilikan vauvan, mutta Sam surmaa hyökkääjän lohikäärmelasiterällä. Jon tuodaan villien leiriin, missä hänen pitää voittaa heidän kuninkaansa Mance Rayderin luottamus. Ygritte viettelee Jonin ja pari rakastuu. Villien ryöstöretkellä Jon ei suostu tappamaan viatonta miestä ja hänet nimetään petturiksi. Hän pakenee Mustalinnaan jättäen Ygritten taakseen. Pohjoisessa Reedin sisarukset Jojen (Thomas Brodie-Sangster) ja Meera (Ellie Kendrick) liittyvät Branin saattueeseen.
Kuninkaansatamassa valtansa menettänyt Tyrion vaatii isältään suvun kotipaikkaa Casterlynkalliota mutta joutuu tyytymään rahamestarin virkaan. Lisäksi Tywin vaatii Tyrionia menemään naimisiin Sansa Starkin kanssa. Tyrellit sopeutuvat pääkaupunkiin, ja Margaery ystävystyy Sansan kanssa. Robb joutuu liittolaistensa Walder Freyn (David Bradley) ja Roose Boltonin (Michael McElhatton) pettämäksi: miehet ovat salaa liittoutuneet Tywinin kanssa, ja Robb ja hänen vaimonsa Talisa (Oona Chaplin) sekä Catelyn murhataan osana niin kutsuttuja Punaisia häitä.
Melisandre tekee veritaian Gendryn verestä kirotakseen muut kuninkaat kuolemaan. Kun Davos saa kuulla Melisandren suunnitelmasta Gendryn polttamisesta elävältä, hän päästää Gendryn vapaaksi. Arya pakenee Beric Dondarrionin (Richard Dormer) johtamalta Viirittömältä veljeskunnalta mutta jää Sandor Cleganen vangiksi: tämä aikoo palauttaa Aryan perheelleen rahaa vastaan. He joutuvat kuitenkin pakenemaan, kun Robb ja häävieraat surmataan.
Roose Boltonin äpärä Ramsay Nietos (Iwan Rheon) kiduttaa vangittua Theonia Kauhialassa. Jaime ja Brienne vangitaan matkalla Kuninkaansatamaan, ja Jaime menettää oikean kätensä. Molemmat viedään Harrenhalliin, missä Jaime kertoo Briennelle totuuden päivästä, jona hän surmasi hullun kuninkaan Aerys II Targaryenin: tämä yritti tuhota Kuninkaansataman ja sen asukkaat elovalkealla. Jaime pelastaa Briennen hengen karhulta, ja yhdessä he matkaavat Kuninkaansatamaan. Daenerys seilaa Astaporiin ja ostaa sieltä Tahrattomat, maineikkaan armeijan. Hän siirtyy Yunkaihin ja liittoutuu Daario Nahariksen (Ed Skrein) kanssa tuhotakseen Yunkain orjakauppiaat.
Neljäs tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieraat alkavat saapua kuninkaallisiin häihin. Morsiamen isä, lordi Mace Tyrell (Roger Ashton-Griffiths), lunastaa paikkansa neuvostossa. Tyrion ottaa vastaan prinssi Oberyn Martellin (Pedro Pascal), joka saapuu häihin veljensä Doranin sijasta. Oberyn paljastaa tulleensa häihin hakemaan oikeutta vuosia sitten kuolleen siskonsa Elian puolesta. Häissä Joffrey kuolee myrkytykseen, ja murhaajana pidetään Tyrionia. Petyr Baelish paljastaa Sansalle myrkyttäneensä Joffreyn ja vie Sansan tätinsä luo Kotkanpesään. Myös Margaery Tyrellin isoäiti Olenna paljastuu olleen mukana murhassa. Lysa tulee mustasukkaiseksi Sansasta ja uhkaa tappaa tämän. Paljastuu, että juuri Lysa myrkytti aviomiehensä Jon Arrynin naidakseen Petyrin. Petyr kuitenkin myöntää, ettei hän koskaan rakastanut Lysaa vaan ainoastaan tämän siskoa Catelynia. Petyr tappaa Lysan, mutta Laakson aatelissuvuille Petyr ja Sansa väittävät Lysan tehneen itsemurhan.
Margaery viettelee Tommenin (Dean-Charles Chapman), joka kruunataan uudeksi kuninkaaksi. Cersei pyytää Jaimea etsimään Sansan ja tappamaan tämän. Sen sijaan Jaime antaa Briennelle valyrian teräksestä taotun miekan ja lähettää tämän suojelemaan Sansaa yhdessä Podrickin kanssa. Tyrionin oikeudenkäynnissä kaikki todistavat hänet syylliseksi Joffreyn murhaan, jopa hänen rakastettunsa Shae, joten hän vaatii kaksintaistelua ja saa edustajakseen Oberynin kaksintaistelussa Gregor Cleganea (Hafþór Júlíus Björnsson) vastaan. Oberyn haluaa kostaa Gregorille, joka murhasi hänen siskonsa ja sisarentyttärensä Robertin kapinan aikana. Clegane tunnustaa murhan ja murskaa Oberynin kallon. Tyrion tuomitaan kuolemaan, mutta päivää ennen teloitusta Jaime ja Varys (Conleth Hill) auttavat häntä pakenemaan vankilasta. Ennen kuin hän jättää Varysin kanssa kaupungin taakseen, Tyrion käy isänsä makuuhuoneessa ja kuristaa siellä kohtaamansa Shaen. Hän murhaa isänsä varsijousella.
Arya ja Sandor Clegane matkaavat Kotkanpesään tapaamaan Lysaa mutta kääntyvät pois kuullessaan tämän kuolleen. Brienne ja Podrick löytävät ja tunnistavat heidät. Arya ei kuitenkaan halua liittyä Briennen seuraan, koska uskoo tämän työskentelevän Lannistereille. Brienne kukistaa Sandorin kaksintaistelussa, mutta Arya onnistuu pakenemaan ja nousee Braavosiin matkaavaan laivaan.
Pohjoisessa Ramsay Nietos saa Cailinvallin haltuunsa Theonin avulla. Roose palkitsee poikansa laillistamalla tämän. Jon Nietos palaa Mustalinnaan haavoittuneena, ja hänet armahdetaan valansa rikkomisesta kerrottuaan villien suunnitelmasta hyökätä Mustalinnaan. Muurin taistelussa Yövartio saa väliaikaisen torjuntavoiton, ja Ygritte kuolee Jonin käsivarsille. Jon menee neuvottelemaan Mancen kanssa tarkoituksenaan tappaa tämä, mutta samalla hetkellä Stannisin joukot saartavat villit ja Mance antautuu. Bran, Hodor ja Meera saapuvat kolmisilmäisen korpin (Struan Rodger) luo, mutta Jojen saa surmansa.
Daenerys valloittaa Meereenin ja alkaa hallita sitä sen kuningattarena. Hän vapauttaa kaupungin orjat, mutta jotkut heistä eivät haluakaan olla vapaita. Daeneryksen suurin lohikäärme Drogon aiheuttaa tuhoa meereeniläisille, joten Daenerys kahlitsee loput lohikäärmeensä pyramidin kammioon. Daenerys lähettää Daarion (Michiel Huisman) Yunkaihin. Daenerys karkottaa ser Jorahin Meereenistä saadessaan kuulla tämän olleen Robert Baratheonin vakooja.
Viides tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meereenissä Harpyijan pojat kapinoivat Daenerystä vastaan murhaamalla Tahrattomia ja Meereenin asukkaita. Rauhan ylläpitämiseksi Daenerys avaa kaupungin taisteluareenat, joissa orjat taistelevat toisiaan vastaan kuolemaan saakka. Tyrion saapuu Pentosiin yhdessä Varysin kanssa, ja he alkavat matkata Meereeniä kohti. Jorah kuitenkin sieppaa Tyrionin ja vie tämän Daenerysin luo saadakseen armahduksen. Daenerys ottaa Tyrionin neuvonantajakseen mutta karkottaa Jorahin. Taisteluareenoiden avauspäivänä Jorah pelastaa Daenerysin Harpyijan poikien hyökkäykseltä. Drogon lentää areenalle ja vie Daenerysin kauas pois kaupungista. Pian Daenerys joutuu dothrakiratsumiesten piirittämäksi. Jorah ja Daario Naharis jättävät Meereenin etsiäkseen Daenerystä, jättäen Tyrionin ja Varysin sekä tulkki Missandein (Nathalie Emmanuel) ja komentaja Harmaan Madon (Jacob Anderson) hallitsemaan kaupunkia.
Muurilla Stannis polttaa Mance Rayderin elävältä maanpetoksesta, kun tämä on kieltäytynyt polvistumasta kuninkaalle eikä ole antanut villien liittyä Stannisin riveihin. Stannis lupaa laillistaa Jon Nietoksen ja antaa tälle Talvivaaran, jos tämä marssii hänen kanssaan taisteluun Boltoneita vastaan, mutta Yövartion valaansa vedoten Jon kieltäytyy tarjouksesta. Jon valitaan ylikomentajaksi, mutta suhtautuminen häneen muuttuu kun Jon alkaa rakentaa liittoumaa villien ja Yövartion välille. Stannis lainaa laivojaan, jotta Jon voisi hakea villejä Karukodon kylästä. Muukalaiset hyökkäävät kylään armeijoineen. Taistelun jälkeen Muukalaisten johtohahmo, Yön kuningas, nostaa ruumiit kuolleista ja liittää ne armeijaansa. Jon palaa Mustalinnaan mukanaan useita villejä. Sam lähtee Neilikan kanssa Vanhaankaupunkiin kouluttautuakseen uudeksi mestariksi. Suurin osa Yövartion miehistä on pettyneitä Jonin johtajuuteen, ja miesjoukko puukottaa komentajansa kuoliaaksi[155].
Laaksossa Petyr antaa Robin Arrynin Roycen suvun huostaan ja lähtee Sansan kanssa Talvivaaraan. Brienne, joka noudattaa yhä Catelynille vannomaa valaansa, seuraa heitä aseenkantajansa Podrickin kanssa. Talvivaarassa Sansa tapaa jälleen Theonin, joka kertoo nimensä olevan nyt Löyhkä, ja menee naimisiin Ramsayn kanssa solmiakseen liiton Laakson ja Boltonin suvun välille. Ramsay pahoinpitelee Sansaa fyysisesti ja henkisesti muun muassa raiskaamalla tämän hääyönään ja pakottamalla Löyhkän katsomaan vierestä. Kun Löyhkä paljastaa Sansalle ettei hän tappanutkaan tämän veljiä, he pakenevat yhdessä hyppäämällä linnan muurilta alas.
Stannisin armeijan eteneminen käy vaikeaksi lumimyrskyn ja Ramsayn järjestämän sabotaasihyökkäyksen vuoksi. Saadakseen suotuisamman sään Stannis suostuu Melisandren vaatimuksille uhrata tyttärensä Shireenin (Kerry Ingram) Valon herralle, minkä seurauksena hänen vaimonsa Selyse (Tara Fitzgerald) hirttää itsensä ja puolet armeijasta karkaa.[156] Stannis hyökkää jäljelle jääneiden sotilaiden kanssa kohti Talvivaaraa mutta kokee nopean tappion Boltonin ratsujoukkoja vastaan. Taistelun jälkeen Brienne surmaa Stannisin kostoksi Renlyn kuolemasta, ja Melisandre pakenee Mustalinnaan.
Cersei alkaa menettää otettaan pojastaan, kuningas Tommenista, sen jälkeen kun tämä vihitään Margaery Tyrellille. Cersei yrittää saada asemansa takaisin palauttamalla Uskonsoturit uuden yliseptonin (Jonathan Pryce) käyttöön. Uskonsoturit alkavat puhdistaa Kuninkaansatamaa synneistä ja vangitsevat Loras Tyrellin (Finn Jones) syyttäen tätä homoseksuaalisuudesta. Myöhemmin he vangitsevat myös Margaeryn ja itse Cersein. Cersei vapautetaan, kun hän tunnustaa syyllistyneensä aviorikokseen serkkunsa Lancelin (Eugene Simon) kanssa. Cersei ei kuitenkaan myönnä maanneensa veljensä Jaimen kanssa tai järjestäneensä Robert Baratheonin kuolemaa. Rangaistukseksi Cersein täytyy kulkea alasti kaupungin poikki Punalinnaan.
Dornessa Oberyn Martellin äpärätyttäret, ”hietakyyt”, juonivat kostavansa isänsä kuoleman. Kun uhkaava viesti saapuu Kuninkaansatamaan, Jaime matkaa Bronnin kanssa Dorneen pelastamaan tyttärensä Myrcellan (Nell Tiger Free). Kun Oberynin veli Doran (Alexander Siddig) saa tietää, että Ellaria Hieta (Indira Varma) oli uhkauksen takana, hän antaa Jaimen ja Bronnin palata takaisin Kuninkaansatamaan, sillä ehdolla että Myrcellan kihlattu Trystane Martell (Toby Sebastian) matkaa heidän kanssaan pääkaupunkiin ottamaan viran kuninkaanneuvostosta. Paluumatkalla Myrcella kuitenkin kuolee Ellarian antamaan myrkkyyn.
Arya Stark saapuu Braavosiin ja alkaa kouluttautua salamurhaajaksi Jaqen H’gharin opetuksessa. Hänen käsketään surmata sataman epärehellinen kauppias, mutta kun kuninkaankaartilainen Meryn Trant (Ian Beattie) saapuu Braavosiin, Arya murhaa hänet sen sijaan. Rangaistukseksi Arya sokeutuu.[157]
Kuudes tuotantokausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sansa ja Theon pakenevat Talvivaarasta ja kohtaavat Briennen. Theon päättää palata Rautasaarille, kun taas Sansa matkustaa Briennen ja Podrickin kanssa Mustalinnaan. Melisandre herättää murhatun Jon Nietoksen eloon. Teloitettuaan petturit Jon eroaa Yövartiosta ja aloittaa taistelun Boltoneita vastaan villien ja muutamien pohjoisten sukujen tuella. Ennen taistelun alkua Ramsay tappaa vangitsemansa Rickonin. Taistelu uhkaa päättyä Boltonien voittoon, kunnes Sansan apuun kutsumat Laakson ritarit kääntävät tapahtumien kulun. Sansa tapattaa Ramsayn, Talvivaara palaa Starkien haltuun ja Jon nimetään Pohjoisen kuninkaaksi. Kun totuus Shireenin kuolemasta paljastuu, Melisandre karkotetaan.[158]
Freyt piirittävät Vuolasvirtaa. Jaime neuvottelee antautumisesta Edmuren sedän Brynden Tullyn (Clive Russell) kanssa, mutta tämä lupaa taistella viimeiseen mieheen. Jaimen vapauttama Edmure Tully (Tobias Menzies) ottaa kuitenkin Vuolasvirran hallintaansa ja antautuu. Brynden kuolee taistellessaan yksin Lannistereita vastaan.[159] Jaqen H’ghar antaa Aryalle uuden mahdollisuuden, mutta kun tämä kieltäytyy suorittamasta salamurhatehtävää, Jaqen antaa oppilaalleen Waifille (Faye Marsay) luvan tappaa Arya. Arya onnistuu kuitenkin tappamaan Waifin ja palaamaan Westerosiin, jossa hän murhaa Walder Freyn.[160]
Kolmisilmäinen korppi (Max von Sydow) opettaa Brania ja näyttää tälle takaumia menneisyydestä. Kun Muukalaiset hyökkäävät Kolmisilmäisen korpin piilopaikkaan, korpin lisäksi myös Hodor kuolee. Ned Starkin kuolleeksi luultu veli Benjen (Joseph Mawle) pelastaa Branin ja Meeran. Tutkiessaan menneisyyttä Bran tajuaa, ettei Jon ole Nedin vaan tämän Lyanna-siskon (Aisling Franciosi) ja Rhaegar Targaryenin poika.[159]
Ennen saapumistaan Vanhaankaupunkiin Sam vierailee perheensä luona, mutta saa isältään Randyllilta (James Faulkner) viileän vastaanoton, kun tämä tajuaa Neilikan olevan villi. Sandor Clegane on liittynyt uskonlahkoon ja luopunut väkivaltaisesta elämästä. Kun Viiritöntä veljeskuntaa edustavat miehet tappavat Sandorin uudet tutut ja hänen opettajansa Rayn (Ian McShane), Sandor kostaa tappajille ja kohtaa jälleen Beric Dondarrionin. Beric pyytää Sandoria liittymään taisteluun Yön kuningasta vastaan.[160]
Jaime ja Tyrellit yrittävät vapauttaa Margaeryn ja Lorasin Uskonsotureiden käsistä, mutta Margaery ja Tommen estävät väkivaltaisuudet julistaessaan suhteen kruunun ja kirkon välillä alkaneeksi. Cersei tappaa Uskonsoturit ja yliseptonin elovalkealla, ja suuressa räjähdyksessä kuolevat myös Margaery, Loras, Lancel, Mace Tyrell ja Kevan Lannister (Ian Gelder) sekä kaupungin asukkaita. Tommen järkyttyy tapahtuneesta ja tappaa itsensä. Cersei julistetaan kuningattareksi.[161]
Ellaria Hieta ja hietakyyt murhaavat Doranin sekä Trystanin ja ottavat Dornen hallintaansa. Margaeryn isoäiti Olenna (Diana Rigg) liittoutuu Ellarian kanssa kostaakseen Cerseille, ja Varyksen avulla Olenna ja Ellaria onnistuvat solmimaan liiton Daeneryksen kanssa.[162]
Daenerys on dothrakien vankina, mutta hän polttaa vangitsijansa Khal Moron (Joe Naufahu) elävältä ja ottaa dothrakit komentoonsa. Hän pelastaa Meereenin orjakauppiaiden hyökkäykseltä ja tapaa Theon Greyjoyn sekä tämän siskon Yaran (Gemma Whelan), jotka ovat tulleet pyytämään Daenerykseltä apua, koska heidän setänsä Euron (Pilou Asbæk) on murhannut Balonin ja julistautunut kuninkaaksi. Daenerys käskee Jorahia etsimään parannuskeinon harmaarokkoonsa ja jättää Daarion hallitsemaan Meereeniä. Daenerys nimeää Tyrionin Kuningattaren Kouraksi ja alkaa purjehtia kohti Westerosia.[162]
Seitsemäs kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jon Nietoksen johdolla Pohjoinen valmistautuu tulevaan sotaan kuolleita vastaan. Saatuaan Samwell Tarlylta tiedon, että Lohikäärmekivellä on suuri määrä lohikäärmelasia, jolla voidaan tappaa kuolleita, ja että Daenerys Targaryen on saapunut Westerosiin kolmen lohikäärmeen kanssa ja rantautunut Lohikäärmekivelle, hän päättää lähteä neuvottelemaan tämän kanssa liitosta kuolleita vastaan. Jon jättää Sansan hallitsemaan Talvivaaraa. Bran ja Arya palaavat myös Talvivaaraan Branin tultua Kolmisilmaiseksi korpiksi, ja Aryan murhattua Walder Freyn ja kaikki hänen miespuoliset poikansa. Petyr Baelish yrittää ajaa Starkin sisarukset toisiaan vastaan, mutta hänen juonensa ja petokset paljastuvat, ja Sansa laittaa hänet oikeudenkäyntiin, jonka seurauksena Arya teloittaa hänet Sansan käskystä.
Kuninkaansatamassa kuningatar Cersei liittoutuu Euron Greyjoyn kanssa, tavoitteena saada Westeros kokonaan hallintaansa, samalla kun Daenerys aloittaa oman invaasionsa Westerosiin. Jon Nietos saapuu Lohikäärmekivelle, ja vaikka alkuun Jon ja Daenerys eivät tunnu löytävän yhteistä säveltä, he alkavat lopulta lämpenemään toisilleen. Jon saa Daenerykselta luvan kaivaa lohikäärmelasia. Kun Cersein onnistuu Jaimen johdolla vallata Ylipuutarha, Tyrellin kotilinna, Olenna Tyrell lopultakin paljastaa, että hän murhasi Joffreyn. Kuultuaan Ylipuutarhan tappiosta, Daenerys yllättää Lannisterin armeijan matkalla Kuninkaansatamaan. Jorah Mormont palaa Daeneryksen palvelukseen Samwell Tarlyn parannettua hänet Harmaasuomusta. Jon onnistuu vakuuttamaan Daeneryksen kuolleitten armeijan olemassaolosta, ja Jon lähtee muurin pohjoispuolelle hankkimaan kuollutta sotilasta todisteeksi, jotta hän ja Daenerys saisivat aikaan aselevon Cersein kanssa siihen asti, kunnes kuolleet on voitettu. Jon, Tormund, Davos Merenverto, Gendry, Beric Dondarrion, Myrin Thoros ja Sandor Clegane muodostavat retkikunnan kaappaamaan kuolleen. He onnistuvat, mutta jäävät Yön Kuninkaan ja tämän armeijan piirittämäksi. Daenerys saapuu lohikäärmeittensä kanssa auttamaan mutta seurauksena hän menettää Viserionin. Jon antaa uskollisuutensa Daenerykselle, mutta tosiasiassa he ovat alkaneet rakastua toisiinsa.
Kuollut toimitetaan Kuninkaansatamaan, jossa Cersei vakuuttuu ja suostuu aselepoon sillä edellytyksellä, että Jon pitää pohjoisen erossa tulevista sodista hänen ja Deneryksen välillä. Jon ei voi sitä tehdä, ja Cersei poistuu, mutta Tyrion onnistuu kääntämään Cersein mielen. Tosiasiassa Cersei valehteli: hän ei aio lähettää armeijaansa Pohjoisen avuksi, vaan aikoo palkata Kultaisen Komppanian valtaamaan Westeros, uskoen että Jonin ja Daeneryksen joukot ja kuolleet tappavat toisensa. Jaime hylkää sisarensa tämän vuoksi ja ratsastaa Pohjoiseen yksin. Samwell Tarly saapuu myös Talvivaaraan, jossa tapaa Branin vuosien jälkeen. Bran paljastaa Samwellille, että Jon on Rhaegar Targaryenin ja Lyanna Starkin poika. Samwell oli saanut tästä jo viitteitä, ja Bran saa lisäksi selville, että Rhaegar ei kaapannut saati raiskannut Lyannaa: he rakastivat toisiaan ja avioituivat salaa. Jonin oikea nimi on Aegon Targaryen, ja hän on Rautavaltaistuimen laillinen perijä. Matkalla Talvivaaraan Jon ja Daenerys rakastelevat tietämättä olevansa verisukua. Yön kuningas käyttää henkiinherätettyä Viserionia tuhoamaan Muuri, ja kuolleet marssivat Westerosiin.
Kahdeksas kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daeneryksen armeija saapuu Jonin kanssa Talvivaaraan, ja Jon tapaa Branin ja Aryan uudestaan monen vuoden jälkeen. Sansa ei hyväksy Daenerysta kuningattarekseen, mutta ymmärtää, että tämä apua tarvitaan kuolleita vastaan. Daenerys antaa Jonin ratsastaa Rhaegalilla. Bran antaa Samwellin tehtäväksi kertoa Jonille totuus tämän syntyperästä. Jon hyväksyy totuuden, mutta ei suostu istumaan Rautavaltaistuimella, pitäen kiinni lojaalisuudestaan (ja rakkaudestaan) Daenerykselle. Hän kuitenkin kertoo tälle totuuden, jolloin Daenerys alkaa hiljattain nähdä Jonin uhkana omalle vaatimukselleen Rautavaltaistuimesta. Theon palaa Talvivaaraan antamaan palveluksensa toisen kotinsa puolesta. Jaime saapuu Talvivaaraan ja Brienne puolustaa häntä. Jaime lyö Briennen ritariksi.
Kuolleet saapuvat Talvivaaraan, ja taistelu elämästä ja kuolemasta alkaa. Yön Kuninkaan äärimmäinen tavoite on tappaa Bran, jolloin maailman muistot häviäisivät. Melisandre saapuu avuksi. Taistelu on pitkä ja kaoottinen, ja lopulta tilanne näyttää toivottomalta. Beric Dondarrion uhraa itsensä, jolloin Arya onnistuu pääsemään Yön Kuninkaan lähelle ja tappamaan tämän Valyrialaisen teräksen tikarillaan. Yön Kuninkaan kuolema murtaa kuolleiden armeijan ylläpitävän taian, jolloin armeija ja kaikki Valkoiset Kulkijat kuolevat. Taistelussa kuolivat muun muassa Jorah Mormont, Lyanna Mormont ja Theon Greyjoy. Suuri sota on voitettu, mutta Daenerys vaatii Pohjoista sotimaan rinnallaan Cerseitä vastaan.
Jonin lähtiessä Talvivaarasta hän antaa Branin paljastaa Sansalle ja Aryalle totuus hänen syntyperästään. Sansa kertoo totuuden Tyrionille, koska hän haluaa Jonin kuninkaaksi, koska hän ei luota Daenerykseen. Daeneryksen palatessa Lohikäärmekivelle Euron Greyjoy ampuu haavoittuneen Rhaegalin kuoliaaksi ja vahingoittaa Daeneryksen laivastoa. Missandei jää vangiksi. Daenerys ja Tyrion tapaavat Cersein Kuninkaansataman muureilla yrittäen saada tämän antautumaan- Cersei ei kuitenkaan suostu ja teloituttaa Missandein.
Jonin saapuessa Lohikäärmekivelle Tyrion paljastaa, että Varys on vaihatunut lojaaliutensa Jonille, koska Varys on katsonut, ettei Daeneryksen mieli ole enää terve. Daenerys teloittaa Varyksen ja johdattaa joukkonsa Kuninkaansatamaan. Arya ja Sandor matkaavat myös kaupunkiin tavoitteena tappa Gregor Clegane ja Cersei. Jaime yrittää pelastaa Cersein, mutta jää kiinni. Tyrion kuitenkin vapauttaa hänet ja antaa tilaisuuden paeta Cersein kanssa.
Daenerys tuhoaa Euron Greyjoyn laivaston ja lohikäärmeaseet Drogonin avulla ja antaa armeijalleen tilaisuuden tunkeutua kaupunkiin. Lannisterin armeija tajuaa tilanteen toivottomuuden ja antautuu. Kellot soitetaan antautumisen merkiksi ja taistelu näyttää olevan ohi. Kaikki Daeneryksen kokemat menetykset saavat hänet kuitenkin hulluuden partaalle, ja hän aloittaa raivopäisen hyökkäyksen Drogonilla, polttaen tuhansia antautuneita sotilaita ja siviilejä, järkyttäen Tyrionin ja Jonin. Jaime tappaa Euronin ja onnistuu pääsemään Cersein luo, mutta yrittäessään paeta he jäävät jumiin katakombeihin. Sandor käskee Aryan paeta ja hän itse kohtaa Gregorin, onnistuen tappamaan epäkuolleen veljensä uhraamalla itsensä. Taistelun päätyttyä kaupunki on raunioina, ja Tyrion löytää Jaimen ja Cersein kuolleina. Daenerys julistaa armeijalleen, että he jatkavat muualle maailmaan ”vapauttamaan” muut maat ja kansat tyrannien ikeestä, kuten he tekivät Kuninkaansatamassa. Tyrion eroaa Kuningattaren Kouran paikalta. Tyrion tapaa Jonin ja vakuuttaa tämän tappamaan Daeneryksen, ennen kuin muut maat kohtaavat Kuninkaansataman kohtalon. Vastahakoisesti Jon tapaa Daeneryksen ja iskee tikarin tämän sydämeen. Drogon, surun murtamana, sulattaa Rautavaltaistuimen ja lentää pois Daenerys mukanaan. Jon vangitaan.
Muutama viikko myöhemmin, kaikki Westerosin lordit ja neidot, mukaan lukien Sansa, Arya ja Bran, saapuvat Kuninkaansatamaan päättämään Tyrionin ja Jonin kohtaloista sekä Westerosin tulevaisuudesta. Koska uutta sotaa ei haluta, on selvää, että Westeros tarvitsee uuden kuninkaan. Tyrion ehdottaa, että he valitsevat joukostaan kuninkaan. Tyrion ehdottaa kuninkaaksi Brania. Kaikki lordit Sansaa lukuun ottamatta hyväksyvät. Vaikka Bran ei halua sitä, hän silti suostuu, ja Bran tekee Tyrionista Kouran. Sansa julistaa Pohjoisen itsenäiseksi kuningaskunnaksi, niin kuin se oli ennen Aegon Valloittajan aikaa. Bran julistetaan Bran Rikkoutunut Ensimmäiseksi. Koska Harmaa Mato halusi teloittaa Jonin ja Pohjoinen taas halusi hänet vapaaksi, Bran tekee kompromissitratkaisun ja karkottaa Jonin Yövartioon. Näin Jonin syntyperästä ei koskaan tullut julkista tietoa. Jon sanoo hyvästit Sansalle, Aryalle ja Branille ja lähtee Mustalinnaan. Harmaa Mato lähtee sotilaidensa kanssa Naathin saarelle suojelemaan sitä. Tyrion kokoaa pienen neuvoston, johon kuuluu Davos Merenverto Laivamestarina, Samwell Tarly Suurmestarina, Brienne Kuninkaankaartin komentajana ja Bronn Rahamestarina. Sansa kruunataan Pohjoisen kuningattareksi ja Arya lähtee tutkimusmatkalle läntisen meren yli. Kevään alkaessa Jon johdattaa vapaan väen takaisin kotimaahansa.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thrones oli jo tuotannon alkuvaiheista lähtien erittäin odotettu ja sen vastaanottivat niin fanit kuin kriitikotkin erittäin hyvin.[163][164][165][166] Se sai hyvät katsojaluvut, ja sarjaa on kutsuttu myös maailman eniten laittomasti ladatuksi sarjaksi.[167] Neljännen tuotantokautensa aikana Game of Thronesista tuli HBO:n kaikkien aikojen katsotuin sarja[167], ja sitä on luonnehdittu HBO:n lippulaivasarjaksi[29]. Viimeistä tuotantokautta pidettiin kuitenkin yleisesti suurena pettymyksenä.[29][168][169]
Vuonna 2026 The New York Timesin kokoama televisioalan ammattilaisraati valitsi Game of Thronesin 2000-luvun siihen mennessä kuudenneksi parhaaksi televisiosarjaksi[170].
Kritiikki seksuaalisesta väkivallasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvostelua Game of Thrones on saanut naispuolisten hahmojen väkivaltaisesta kohtelusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja sitä on kuvailtu muun muassa antifeministiseksi. Sarjan on sanottu sisältävän tarpeetonta seksuaalista väkivaltaa, ja se on herättänyt julkista keskustelua seksin ja alastomuuden käsittelytavoista televisiossa.[171] Erityisesti kohua ja jopa boikotteja aiheutti Sansa Stark -hahmon raiskaus sarjan viidennellä tuotantokaudella.[172][173] Sitä on kutsuttu koko sarjan kiistanalaisimmaksi kohtaukseksi. Huomattavaa kohua herättivät myös Punaiset häät, Ned Starkin teloitus, Theonin kidutuskohtaukset ja Shireen-tytön polttaminen elävältä.[174] George R. R. Martin on kuvaillut Tulen ja jään laulun esittävän patriarkaalista yhteiskuntaa, ja myös sarjan tekijät ovat sanoneet, että Game of Thronesissa pyrittiin kuvaamaan autenttisesti sellaista keskiajan raakaa maailmaa, jota myös kirjasarja esittää. Useat sarjan näyttelijät ovat puolustelleet sarjan tapaa käsitellä naishahmoja ja korostaneet, että sarja on saanut vaikutteita todellisen historian raakuuksista ja epätasa-arvosta.[175]
Katsojatilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pilottijakson ensiesitys oli 17. huhtikuuta 2011, ja se sai 2,22 miljoonaa katsojaa Yhdysvalloissa. Sarjan suuren budjetin huomioon ottaen lukua pidettiin vaatimattomana,[176] mutta ensimmäisen jakson jälkeen katsojamäärät kasvoivat tasaisesti, ja ensimmäisen tuotantokauden viimeiseen jaksoon mennessä sarja ylitti kolmen miljoonan katsojan rajan. Vuonna 2011 Game of Thrones oli 36. katsotuin kaapelikanavan esittämä sarja Yhdysvalloissa 2,5 miljoonan katsojan keskiarvolla.[177]
Sarjan toisella kaudella katsojaluvut nousivat, ja ensimmäisellä jaksolla oli 3,8 miljoonaa katsojaa. Kauden viimeisestä jaksosta tuli siihen mennessä sarjan katsotuin; sen näki Yhdysvalloissa 4,2 miljoonaa katsojaa.[178] Kolmannen tuotantokauden avausjaksosta tuli sarjan katsotuin jakso 4,37 miljoonalla katsojalla.[179] Vuonna 2014 esitetyn neljännen tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta ”Kaksi miekkaa” tuli koko sarjan katsotuin 6,64 miljoonalla katsojalla. Siitä tuli myös HBO-kanavan kaikkien aikojen katsotuin jakso sitten Sopranosin päätösjakson vuonna 2007. Game of Thrones oli neljännelle kaudelle mennessä onnistunut kolminkertaistamaan pilottijakson katsojalukunsa.[180]
| Jakso 1 | Jakso 2 | Jakso 3 | Jakso 4 | Jakso 5 | Jakso 6 | Jakso 7 | Jakso 8 | Jakso 9 | Jakso 10 | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi 1 | 2,22 | 2,20 | 2,44 | 2,45 | 2,58 | 2,44 | 2,40 | 2,72 | 2,66 | 3,04 |
| Kausi 2 | 3,86 | 3,76 | 3,77 | 3,65 | 3,90 | 3,88 | 3,69 | 3,86 | 3,38 | 4,20 |
| Kausi 3 | 4,37 | 4,27 | 4,72 | 4,87 | 5,35 | 5,50 | 4,84 | 5,13 | 5,22 | 5,39 |
| Kausi 4 | 6,64 | 6,31 | 6,59 | 6,95 | 7,16 | 6,40 | 7,20 | 7,17 | 6,95 | 7,10 |
| Kausi 5 | 8,00 | 6,81 | 6,71 | 6,82 | 6,56 | 6,24 | 5,40 | 7,01 | 7,14 | 8,11 |
| Kausi 6 | 7,94 | 7,29 | 7,28 | 7,82 | 7,89 | 6,71 | 7,80 | 7,60 | 7,66 | 8,89 |
| Kausi 7 | 10,11 | 9,27 | 9,25 | 10,17 | 10,72 | 10,24 | 12,10 | – | – | – |
| Kausi 8 | 11,76 | 10,29 | 12,02 | 11,80 | 12,48 | 13,61 | – | – | – | – |
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen tuotantokauden esittämisen jälkeen vuonna 2011 Game of Thrones sai 13 Primetime Emmy -ehdokkuutta, mukaan lukien ehdokkuus parhaasta draamasarjasta. Tim Van Patten oli ehdokkaana kahdeksatta kertaa sarjan pilottijakson ohjauksesta. Sarja oli ehdokkaana myös parhaasta käsikirjoituksesta, roolijaosta, puvustuksesta, maskeerauksesta, kampauksesta, erikoistehosteista, äänityksestä, stuntkoordinaattorista sekä alkutunnuksen suunnittelusta.[181] Peter Dinklage voitti parhaan miessivuosan Emmyn ja Golden Globen.[182] Vuonna 2011 sarja sai myös Hugo-palkinnon ja Peabody-palkinnon.
Vuonna 2012 sarja sai Primetime Emmy -ehdokkuudet parhaasta miessivuosasta (Peter Dinklage) ja parhaasta draamasarjasta. Creative Arts Emmy -ehdokkuuksia se sai 11, joista se voitti kuusi. Vuonna 2014 sarja sai 19 Emmy-ehdokkuutta, enemmän kuin mikään muu sarja samana vuonna.[183] Sarja oli ehdolla muun muassa parhaan draamasarjan, miessivuosan (Peter Dinklage), naissivuosan (Lena Headey), ohjauksen, käsikirjoituksen, puvustuksen, maskeerauksen ja musiikin kategorioissa.[184] Vuonna 2016 sarja sai 12 Emmy-palkintoa muun muassa parhaasta draamasarjasta, ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.
Koko kahdeksan kautensa aikana Game of Thrones sai yhteensä 59 Emmyä, enemmän kuin mikään muu televisiosarja aikaisemmin[167] ja enemmän kuin kaikki HBO:n aiemmat hittisarjat yhteensä.[15] Parhaan draamasarjan Golden Globe -ehdokkuuksia sarja sai viisi (vuosina 2012 ja 2015–2018).
Dinklage Emmy-palkittiin roolistaan Tyrion Lannisterina yhteensä neljästi. Lisäksi Primetime Emmy -ehdokkuudet sarjan näyttelijöistä saivat Lena Headey, Emilia Clarke, Kit Harington, Maisie Williams, Nikolaj Coster-Waldau, Diana Rigg, Carice van Houten, Gwendoline Christie, Sophie Turner, Max von Sydow ja Alfie Allen.
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjasarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan suosio paransi Tulen ja jään laulu -kirjasarjan myyntiä ja kirjoista julkaistiin uudet painokset. Kaikki kirjasarjan kirjat nousivat bestseller-listoille kymmenen joukkoon ja kun sarjan viides kirja Lohikäärmetanssi julkaistiin heinäkuussa 2011, se nousi heti The New York Timesin bestseller-listan kärkeen.[185][186] Natalia Tenan esiintyminen Oshana on saanut kirjasarjan kirjoittajan George R. R. Martinin miettimään uudelleen hahmon tarinaa ja hän aikoo ottaa jotkin hahmon ja näyttelijän väliset erot huomioon.[187]
Populaarikulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thrones toi televisioon ison budjetin ”aikuisten fantasian”. Aikaisemmin fantasiasarjoja oli tuotettu pienillä budjeteilla, ja ne suunnattiin kaikenikäisille, kuten esimerkiksi sarjat Hercules ja Xena.[11] Game of Thronesin suosion jälkeen alkoi ilmestyä myös muita kalliita fantasiasarjoja, kuten Netflixin The Witcher – Noituri (2019) sekä Amazonin Ajan pyörä (2021) ja Taru sormusten herrasta: Mahtisormukset (2022).[188]
Game of Thronesiin on viitattu monesti esimerkiksi televisiosarjoissa Simpsonit,[189] Castle,[190] Rillit huurussa[191] ja South Park.[192] Sarjasta on tehty myös monia parodioita. Muun muassa Collegehumor on tehnyt sarjasta kaksi videota, joissa hahmot liikkuvat sarjan tarinaa parodioivassa vanhan roolipelin kaltaisessa ympäristössä.[193][194] Sarjan inspiroimalla albumilla For the Throne (Music Inspired by the HBO Series Game of Thrones) on mukana monia tunnettuja artisteja ja yhtyeitä.[195] Sarjan musiikeista on tullut suosittuja, ja niitä on esitetty erilaisilla kiertueilla.[167]
Yhteiskunnallinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjalla on ollut suuri taloudellinen vaikutus Belfastin kaupunkiin, jossa sarjaa pääasiallisesti kuvattiin. Pohjois-Irlannissa oli aiemmin tehty joitakin elokuvia, mutta Game of Thronesista tuli alueen siihenastisin suurin tuotanto.[196] Belfastin virkamiesten mukaan sarja oli kevääseen 2015 mennessä tuonut kaupungille yli 120 miljoonaa dollaria. Lisäksi Belfastissa kuvaaminen loi yli 900 täyspäiväistä ja yli 5 700 osa-aikaista työpaikkaa.[197] Vuonna 2018 ilmoitettiin sarjan tuoneen Pohjois-Irlannille noin 40 miljoonan eurona matkailutuloja vuodessa.[167] Joillakin kuvauspaikoilla on ollut sarjan suosion myötä ruuhkaa, ja esimerkiksi Antrimin kreivikunnassa Pohjois-Irlannissa sijaitsevalla The Dark Hedges -tienpätkällä tunnistettavine pyökkeineen päätettiin tungoksen vuoksi kieltää autoilu ja turistibussit.[55]
Kroatian Dubrovnikissa, jossa kuvattiin Kuninkaansatamaan sijoittuvat kohtaukset, sarjan tuottaminen nosti kaupungin turistien määrää 24 prosentilla kolmen vuoden aikana.[198] Vierailua Dubrovnikin vanhaankaupunkiin jouduttiin jopa rajoittamaan.[167] Andalusiassa turistien määrä nousi 30 prosenttia kuvausten alettua siellä.[199] Myös Islannissa on Game of Thrones -aiheista turismia, ja matkailuyrittäjät ovat järjestäneet retkiä sarjan kuvauspaikoille.[55]
Sarjan ympärille muodostui suuri fanikunta, ja esimerkiksi vastasyntyneitä lapsia on nimetty sarjan hahmojen mukaan.[167] Näyttelijät ovat kertoneet useista huonoista kokemuksista, joissa fanit tungettelivat kuvauspaikoille ja ahdistelivat näyttelijöitä kuvausten ulkopuolella.[200] Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tunnustautui sarjan faniksi ja pyysi HBO:lta kopioita sarjan tulevista jaksoista.[201]
Oheistuotteet ja cosplay
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesin suosio toi markkinoille huomattavasti erilaisia oheistuotteita, kuten figuureja ja pienoismalleja sekä erilaisia sarjasta muistuttavia vaatteita ja juomia. HBO on myynyt tuotteita omassa verkkokaupassaan.[167][202] Sarjan katsojat ovat myös valmistaneet useita erilaisia fanituotteita itse,[203] ja sarjan asuista on tullut suosittuja cosplay-harrastajien keskuudessa.[204]
Spin-off-sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]HBO on kehitellyt suurta suosiota saaneen sarjan pohjalta uusia televisiosarjoja. Näistä spin-offeista ensimmäistä, House of the Dragonia, alettiin esittää vuonna 2022.[205] Saman vuoden marraskuussa muita spin-offeja oli kehitteillä ainakin kuusi.[206]
House of the Dragon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: House of the Dragon
Vuonna 2022 alkanut House of the Dragon on Game of Thronesin esiosa ja sen ensimmäinen julkaistu spin-off-sarja. Se kertoo Targaryenin suvun sisällissodasta noin 200 vuotta ennen edeltävän sarjan alkua. Sarja perustuu suurelta osin George R. R. Martinin vuonna 2018 julkaistuun romaaniin Tuli ja veri.[205] Sarja on ollut yhtä suosittu kuin edeltäjänsä: ensimmäinen jakso keräsi yli 25 miljoonaa katsojaa ensimmäisen viikon aikana ja oli HBO:n kaikkien aikojen katsotuin ensimmäinen jakso. Seuraava jakso oli vielä sitäkin suositumpi, ja katsojamäärät pysyivät korkeina koko ensimmäisen tuotantokauden ajan. Sarjan toinen kausi sai ensi-iltansa kesäkuussa 2024, ja samaan aikaan sarjalle tilattiin kolmas tuotantokausi. Suunnitelmana on lopettaa House of the Dragon neljänteen tuotantokauteen.[207]
A Knight of the Seven Kingdoms
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]George R. R. Martinin pienoisromaanisarjaan Tales of Dunk and Egg pohjautuvaa televisiosarjaa A Knight of the Seven Kingdoms alettiin kuvata kesäkuussa 2024.[208] Ensi-iltansa sarja sai tammikuussa 2026. Sarjan toinen kausi julkaistaan vuonna 2027, ja todennäköistä on, että sarjaa tuotetaan yhteensä kolme kautta.[209]
Kehitteillä olevat sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Sea Snake
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työnimellä The Sea Snake tunnettu animaatiosarja kertoo Merikäärmeeksi kutsutusta Corlys Velaryonista, joka esiintyy myös sarjassa House of the Dragon.[210] Sarjan aiheena on hahmon merimatkat tuntemattomilla alueilla.[211]
Sarjan aiempi nimi oli 9 Voyages, mutta nimeä muutettiin, koska siihen ei haluttu numeroita, sillä samaan aikaan on suunnitteilla sarja, jonka nimessä on jo numero: Ten Thousand Ships.[210] Vuonna 2022 ilmoitettiin, että The Mentalist -televisiosarjan luoja Bruno Heller käsikirjoittaa The Sea Snake -sarjan pilottijakson.[206] Sarja on sittemmin kustannussyistä muutettu näytellystä sarjasta animaatiosarjaksi.[212]
Ten Thousand Ships
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytellyn Ten Thousand Ships -sarjan päähenkilö on rhoynelainen prinsessa Nymeria, joka pakenee kymmenentuhannen laivan kanssa valyrialaisten hyökätessä Rhoyneen ja päätyy Dorneen noin tuhat vuotta ennen Game of Thronesin tapahtumia. Amanda Segel kirjoitti sarjalle käsikirjoituksen, joka kuitenkin hylättiin. George R. R. Martinin mukaan sarjaa ei ole peruttu, ja Eboni Booth on palkattu kirjoittamaan sarjalle uuden pilottijakson.[210]
Animaatiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Sea Snake -sarjan lisäksi Game of Thronesiin liittyviä animaatiosarjoja on kehitteillä kaksi: The Golden Empire ja toistaiseksi nimetön sarja. The Golden Empire kertoo Essoksessa vaikuttavasta Yi Tin hallitsijasuvusta.[206]
Peruutetut sarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bloodmoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2018 HBO ilmoitti työstävänsä työnimellä Bloodmoon kutsuttua sarjaa, jonka oli tarkoitus kertoa Pitkästä yöstä ja sijoittua aikaan noin 8 000 vuotta ennen Game of Thronesia, ja se olisi muun muassa taustoittanut valkeiden kulkijoiden (engl. White Walkers) syntyä. Sarjaa käsikirjoitti showrunneriksi nimetty Jane Goldman, ja pääosaan kiinnitettiin Naomi Watts. HBO käytti yli 30 miljoonaa dollaria Bloodmoonin pilottijaksoon,[213] mutta sarja päädyttiin perumaan lähdemateriaalin puutteen takia; Martin on teoksissaan käsitellyt aikakautta lähinnä vain ohimennen, ja tarinan keksiminen tyhjästä johti ongelmiin jo Game of Thronesin aikana.[211]
Snow
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Game of Thronesin viimeisessä jaksossa Muurin taakse karkotetun Jon Nietoksen elämästä oli tarkoitus kehittää Snow-niminen jatko-osasarja, jossa Kit Harington olisi palannut nimikkorooliin. Haringtonin mukaan sarja hyllytettiin, koska hän ei yhdessä kirjoittajien kanssa keksinyt sille tarpeeksi hyvää tarinaa.[210] Myös Kuninkaansataman Kirpunperä-slummiin sijoittunut sarja peruttiin.[206] Vuonna 2026 uutisoitiin, että Jon Nietos -sarjalle yritetään edelleen löytää toimivaa asetelmaa. Yhtenä vaihtoehtona on pidetty tapahtumapaikan siirtämistä Essosiin ja Arya Starkin ottamista mukaan hahmokaartiin.[212] Kit Harington ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole halukas palaamaan Jon Nietoksen rooliin.[214] Lisäksi George R. R. Martin vastustaa Game of Thronesille kaavailtuja jatkosarjoja, sillä hänen Tulen ja jään laulu -kirjasarjan tulee päättymään eri tavalla, eikä hän halua antaa lisää painoarvoa televisiosarjan kiistanalaiselle lopetukselle.[212]
Elokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerosin valloittaneesta Aegon I Targaryenista suunnitellaan elokuvaa. Sen käsikirjoittaa Beau Willimon.[215] Mittakaavaltaan elokuvahankkeen on sanottu muistuttavan vuoden 2021 tieteiselokuvaa Dyyniä.[212]
Aegonin valloitusretkeä käsikirjoitettiin alun perin Aegon’s Conquest -nimiseksi sarjaksi.[216] Vielä helmikuussa 2024 käsikirjoittaja Mattson Tomlin ilmoitti sarjan käsikirjoituksen olleen tekeillä.[210]
Muu media
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulen ja jään laulu- ja Game of Thrones -sarjojen pohjalta on julkaistu muutamia videopelejä, kuten Cyanide Studion kehittämä roolipeli Game of Thrones (2012) ja Telltale Gamesin graafinen seikkailupeli Game of Thrones[217] (2014).
Sarjan maailman tapahtumia on sovitettu myös teatteriin: Lontoon Royal Shakespeare -teatterissa aletaan kesällä 2026 esittää sarjaan pohjautuvaa näytelmää Game of Thrones: The Mad King, joka sijoittuu aikaan 15 vuotta ennen televisiosarjan tapahtumia.[218]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ed Skrein esitti Daario Naharista kolmannella kaudella mutta Michiel Huisman neljännestä kaudesta lähtien.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ahlroth, Jussi & Pohjola, Mike: Westerosin kirjeenvaihtaja. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32581-9
- Hibberd, James: Kaikkien on kuoltava: Game of Thronesin virallinen ja sensuroimaton tarina. (Alkuteos All Men Must Die: The Official, Uncensored Oral History of Game of Thrones) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Into-Kustannus Oy, 2020. ISBN 9789-523-513-464
- Cogman, Bryan: Game of Thrones. Valtaistuinpelin kulisseissa. (Alkuteos Inside HBO's Game of Thrones, 2012. Esipuhe: George R. R. Martin. Johdanto: David Benioff & D. B. Weiss.) Suomentanut Satu Hlinovsky. Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2
- Kaiser, Rowan: 100 Things Game of Thrones Fans Should Know & Do Before They Die. Triumph Books, 2017. ISBN 978-1-62937-393-5 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Kavita, Mudan Finn (toim).: Fan Phenomena: Game of Thrones. Lontoo: Transworld Digital, 2017. ISBN 9781787633285 (englanniksi)
- Lynch, Andrew: Quality Telefantasy: How Us Quality TV Brought Zombies, Dragons and Androids into the Mainstream. Routledge, 2022. ISBN 1032156252 (englanniksi)
- Renfro, Kim: Game of Thrones: Koko historia. (The Unofficial Guide to Game of Thrones) Suomentanut Jänis Louhivuori. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2019. ISBN 978-952-312-913-9
- Taylor, C.A.: Inside HBO's Game of Thrones Seasons 3 & 4. Chronicle Books, 2014. ISBN 1452122180 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lynch 2022, s. 10
- ↑ Kaiser 2017, s. 316–317
- 1 2 3 4 Sergeant, Alexander: Across the Narrow Screen: Televisual World-Building in Game of Thrones. (s. 193–198) Screen, 2021, nro 2.
- ↑ Hibberd 2020, s. 136
- 1 2 Otterson, Joe: ‘Game of Thrones’ Season 8 Set to Air in 2019 Variety. 4.1.2018. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 14
- ↑ Ahlroth & Pohjola 2018, s. 10
- 1 2 3 Hibberd 2020, s. 15–17
- 1 2 Fleming, Michael: HBO turns ‘Fire’ into fantasy series Variety. 16.1.2007. Viitattu 3.7.2024.
- 1 2 3 4 5 Howden, Martin: ”Adaptation”, Games Of Thrones A-Z: An Unofficial Guide To Accompany The Hit Tv Series. John Blake Publishing Ltd, 2012. ISBN 1857829964 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 Hibberd 2020, s. 18
- ↑ Hibberd 2020, s. 19–21
- 1 2 Renfro 2019, s. 37
- 1 2 Renfro 2019, s. 39
- 1 2 Lynch 2022, s. 84
- ↑ Lynch 2022, s. 80–83
- ↑ Tulen ja jään laulu Rising Shadow. Viitattu 11.6.2026.
- 1 2 3 4 Hibberd, James: Inside Game of Thrones' disastrous original pilot: 'Nobody knew what they were doing' Entertainment Weekly. 14.9.2020. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- 1 2 Hibberd 2020, s. 43
- ↑ Ahlroth & Pohjola 2018, s. 12
- ↑ Goldberg, Lesley: 'Game of Thrones' by The Numbers The Hollywood Reporter. 14.4.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 78–79
- ↑ This Week's Cover: 'Game of Thrones,' the battle to make season 2 epic Entertainment Weekly. 14.3.2012. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 26.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Goldman, Eric: Game of Thrones Renewed for Season 5 and Season 6 IGN. 8.4.2014. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Pöppönen, Hannu: Game of Thrones päättyy kahdeksanteen tuotantokauteen Iltalehti. 31.7.2016. Viitattu 31.7.2016.
- ↑ Huhu Game of Thronesin lopusta sai vahvistuksen – Paskamyrsky jatkuisi varmasti yhä, jos HBO ei olisi puuttunut peliin Muropaketti. 26.2.2024. Viitattu 26.2.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 248
- ↑ Hibberd 2020, s. 253
- 1 2 3 4 5 Pohjola, Mike: Game of Thrones: Talvi ei tullutkaan, s. 144–157. (Teoksessa Parasta katseluaikaa.) WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45282-0
- ↑ Fleming, Michael: HBO turns Fire into fantasy series Variety. 16.1.2007. Arkistoitu 16.5.2012. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Benioff, David: Hello from Benioff and Weiss 19.10.2008. Westeros: The A Song of Ice and Fire Domain. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- 1 2 Martin, George R. R.: From HBO Not a Blog. 16.7.2010. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Kaiser 2017, s. 150
- ↑ Hibberd 2020, s. 182
- ↑ Kaiser 2017, s. 178
- ↑ Hibberd 2020, s. 53–55
- 1 2 Kaiser 2017, s. 149
- ↑ Taylor 2014, s. 6
- ↑ Kaiser 2017, s. 54
- ↑ HBO press release westeros.org. 27.6.2012. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Newton, Jennifer: The real-life locations for Game Of Thrones Dailymail.co.uk. 30.4.2014. Viitattu 3.11.2014. (englanniksi)
- 1 2 Poisuo, Pauli: A Ferocious Game Of Thrones Scene Was One Of The Few To Be Shot In America SlashFilm. 10.6.2025. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Medieval keep becomes film set 23.10.2009. BBC News. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones producers 'put off Scotland' BBC. 21.1.2015. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Renfro 2019, s. 87
- ↑ O’Hare, Maureen: Real-life filming locations from when ‘Game of Thrones’ was good CNN. 19.5.2019. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Cogman 2012, s. 40
- 1 2 Hibberd 2020, s. 43
- 1 2 Taylor 2014, s. 10
- ↑ Young, David: He spent ten years searching for Game of Thrones locations. It inspired a solo music career The independent. 28.12.2025. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
- ↑ HBO to film TV pilot in Belfast, Northern Ireland northernireland.gov.uk. 21.4.2009. Arkistoitu 30.4.2016. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Roberts, Josh: Where HBO's hit 'Game of Thrones' was filmed USAToday.com. 1.4.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- 1 2 Hibberd 2020, s. 34
- ↑ Hibberd 2020, s. 79
- 1 2 3 Partanen, Pasi: Talvi on täällä – Game of Thronesin seitsemäs kausi saapui Areenaan. Tutustu sarjan silmiä hiveleviin kuvauspaikkoihin! Yle. 19.3.2018. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Hibberd 2020, s. 47
- ↑ Taylor 2014, s. 29
- 1 2 3 4 Starner, Nina: Where Was Game Of Thrones Filmed? Every Major Location, Explained SlashFilm. 26.1.2025. Viitattu 30.5.2026.
- 1 2 Game of Thrones Season 3 filming locations Croatia kingslandingdubrovnik.com. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Cogman 2012, s. 64
- 1 2 Aalto-Setälä, Julia: Tältä Game of Thronesin kuvauspaikat näyttävät sarjan päätyttyä – katso kuvat Iltalehti. 12.6.2019. Viitattu 2.11.2022.
- ↑ Dubrovnik filming locations revealed Winter-is-coming.net. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ 11 must-visit locations for Game of Thrones fans Derry Journal. 29.3.2016. Viitattu 11.7.2024.
- ↑ Iceland filming location revealed 28.10.2011. winter-is-coming.net. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 93–100
- ↑ Day 139: Season three wraps 24.11.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 28.11.2012. Viitattu 28.11.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Season 4 filming locations Croatia kingslandingdubrovnik.com. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Taylor, Cat: Get Ready for Season 4 25.9.2013. MakingGameofThrones.com. Arkistoitu 20.11.2013. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
- ↑ That’s a wrap! Season 4 filming is complete 21.11.2013. WinterIsComing.net. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 26.11.2013. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 179
- ↑ HBO confirms Seville as filming location for Game of Thrones season five 2.7.2014. WinterIsComing.net. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 6.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Renfro 2019, s. 90, 92
- ↑ Hibberd 2020, s. 188
- ↑ Game of Thrones in Almodóvar Castle: welcome to Highgarden castillodealmodovar.com. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Kaiser 2017, s. 364
- ↑ Reiherm, Andrea: Game of Thrones: Here's Where Dragonstone Is Filmed popsugar.com. 5.4.2019. Viitattu 30.5.2026.
- 1 2 Mellin, Joshua: Spain’s most pivotal ‘Game of Thrones’ filming locations CNN. 15.1.2019. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Leasca, Stacey: The Ultimate Guide to 'Game of Thrones' Filming Locations Around the Worlds travelandleisure.com. 31.7.2023. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Hibberd 2020, s. 285
- ↑ Hibberd 2020, s. 284
- ↑ Hibberd 2020, s. 173
- 1 2 3 4 Blake, Meredith: How ‘Game of Thrones’ linguist David J. Peterson became Hollywood’s go-to language guy LA Times. 9.4.2019. Viitattu 15.6.2026.
- ↑ Hibberd 2020, s. 174
- 1 2 Clapton, Michele: Game of Thrones: The Costumes, s. 9. Lontoo: Harper Voyager, 2019. ISBN 9780008354572
- 1 2 Wischhover, Cheryl: Game of Thrones‘ Hair and Wardrobe Secrets Revealed Fashionista. 4.6.2012. Viitattu 29.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Taylor 2014, s. 31
- ↑ Kaiser 2017, s. 309
- 1 2 Cuenca, Esther Liberman: ‘The Rains of Castamere’: medievalism, popular culture, and the music of Game of Thrones. Popular Music, 2020, 39. vsk, nro 3–4, s. 554–567. Cambridge University Press. doi:10.1017/S0261143020000549 (englanniksi)
- 1 2 Kornhaber, Spencer: Game of Thrones Turned Its Composer Into a Rock Star. The Atlantic, 2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Wigler, Josh: ‘Game of Thrones’ Composer Breaks Down 7 Key Music Moments The Hollywood Reporter. 5.4.2019. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Maas, Jennifer: ‘Game of Thrones’ Composer Ramin Djawadi on Creating Battle of Winterfell’s ‘Haunting’ Night King Theme The Wrap. 29.4.2019. Viitattu 1.1.2023. (englanniksi)
- 1 2 3 Taylor 2014, s. 14–15
- 1 2 Renfro 2019, s. 49
- ↑ Hibberd 2020, s. 181
- 1 2 Taylor 2014, s. 16–17
- 1 2 3 4 5 6 Cameron-Wood, Melita: How do you create a real fake language? lwlies.com. 28.3.2023. Viitattu 15.6.2026.
- 1 2 3 Peterson, David J.: Op-Ed: ‘Game of Thrones’: A brief history of the Dothraki language LA Times. 14.6.2015. Viitattu 15.6.2026.
- ↑ Game of Thrones - Sarjaopas Telvis.fi. Viitattu 30.11.2012.
- ↑ Ylelle joukko hittisarjoja - Game of Thrones alkaa tammikuussa 16.11.2011. YLE. Viitattu 2.12.2011.
- ↑ Hibberd 2020, s. 178–179
- 1 2 Hibberd 2020, s. 180
- ↑ Karmali, Luke: Game of Thrones Will End With Season 7 or Season 8 IGN. 13.3.2014. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 178
- 1 2 3 Hibberd 2020, s. 177
- ↑ Raftery, Brian: The Year's Best Television Episode GQ. 30.11.2012. Viitattu 6.6.2026.
- ↑ Kaiser 2017, s. 40–45
- ↑ Kaiser 2017, s. 54–63
- ↑ Kaiser 2017, s. 68
- ↑ Goslin, Austen: George R.R. Martin has big updates on Winds of Winter and why his ending is very different from the show Polygon. 8.7.2022. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 249–251
- ↑ Hibberd 2020, s. 252–253
- ↑ Drum, Nicole: HBO Wanted 'Game of Thrones' Final Season to Contain More Episodes ComicBook.com. 9.4.2019. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Earl, William: George R.R. Martin Urged HBO to Make ‘Game of Thrones’ Run for ’10 Seasons at Least’ Variety. 21.8.2022. Viitattu 10.7.2024.
- ↑ Hibberd 2020, s. 23
- ↑ Hibberd 2020, s. 81
- ↑ These Two ‘Game of Thrones’ Actors Never Had To Audition for Their Roles Collider. 25.2.2024. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ Cogman 2012, s. 75
- 1 2 Hibberd 2020, s. 25
- ↑ Hibberd 2020, s. 36
- ↑ Hibberd 2020, s. 60
- ↑ Armstrong, Vanessa: Elizabeth Olsen Auditioned For Daenerys On 'Game Of Thrones': "It Was Awful" SlashFilm. 22.6.2021. Viitattu 11.6.2026.
- 1 2 3 Santi, Blaise: 15 Actors Who Almost Starred In Game Of Thrones SlashFilm. 1.6.2026. Viitattu 11.6.2026.
- 1 2 Hibberd 2020, s. 26
- ↑ Hibberd 2020, s. 79–80
- ↑ Pham, Jason: Actors You Didn’t Know Were Almost Cast in ‘Game of Thrones’ (Including an Oscar Winner) StyleCaster. 5.10.2020. Viitattu 11.6.2026.
- ↑ Baltes, Alan: HBO hit series 'Game of Thrones' Season 2 casting calla and auditions toukokuu 2011. TVShowAuditions.info. Arkistoitu 5.5.2011. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts fan favorite Brienne 8.7.2011. Inside TV. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Nededog, Jethro: 'Game of Thrones' Casts Liam Cunningham as Davos Seaworth 19.7.2011. The Hollywood Reporter. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Masters, Megan: South Park Lives, Ringer Nabs Dexter Baddie, Thrones Castings, and More 20.7.2011. TVLine.com. Arkistoitu 18.1.2012. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts sorceress Melisandre and Stannis Baratheon 19.7.2011. Inside TV. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 10.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Frost, Caroline: Paul Kaye's Incredible Journey From Dennis Pennis To 'Three Girls', Via 'Game Of Thrones' Entertainment. 18.5.2017. Huffington Post. Viitattu 1.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones and Coronation Street star Philip McGinley will play the lead role in the York Minster Mystery Plays News. 16.1.2016. The York Press. Viitattu 2.1.2019. (englanniksi)
- ↑ Season three casting announced! 13.7.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 2.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Confirmed: Iwan Rheon cast in Game of Thrones 27.7.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 7.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Twitter Q&A WiCnet. 23.10.2012. Storify.com. Viitattu 24.10.2012. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: 'Game of Thrones' casts 'Rome' actor as Mance Rayder Entertainment Weekly. 17.8.2012. Arkistoitu 17.8.2012. Viitattu 17.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Daario Naharis and Grey Worm cast 20.8.2012. WinterIsComing.net. Arkistoitu 17.5.2013. Viitattu 20.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Hedash, Kara: Game Of Thrones: Why Tommen Was Recast For Season 4 Screen Rant. 22.7.2019. Viitattu 11.6.2026.
- ↑ McCormick, Colin & Hedash, Kara: Game Of Thrones: Why Did The Mountain Change Actors? (Twice) Screen Rant. 14.8.2024. Viitattu 11.6.2026.
- ↑ Littow Putkonen, Iida: Analyysi: Kaikki on pilalla, nyt myös Pedro Pascal – tämän takia internet kyllästyi daddyynsä Yle. 24.7.2025. Viitattu 11.6.2026.
- ↑ Red Viper cast! winteriscoming.net. 28.6.2013. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Indira Varma cast as Ellaria Sand winteriscoming.net. 25.7.2013. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Roger Ashton-Griffiths cast as Mace Tyrell winteriscoming.net. 29.7.2013. Arkistoitu 5.12.2013. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Hizdahr zo Loraq cast winteriscoming.net. 27.9.2013. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 12.4.2014. (englanniksi)
- ↑ New cast members for Game of Thrones Season 5 announced! 25.7.2014. WinterIsComing.net. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones: Why The Three-Eyed Raven Recast Screen Rant. 19.8.2019. Viitattu 11.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Game Of Thrones: Why The Night King Was Recast Screen Rant. 21.6.2019. Viitattu 11.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Harris, David: Meet Marc Rissmann, who plays Golden Company leader Harry Strickland in Game of Thrones season 8 Winter is Coming. 9.4.2019. Viitattu 11.6.2026. (englanniksi)
- ↑ Shows A-Z - game of thrones on hbo TheFutonCritic.com. Viitattu 19.4.2016. (englanniksi)
- 1 2 Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 1. jakso: ”Talvi on tulossa” (”Winter Is Coming”). Tim Van Patten (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011 (englanniksi) Viitattu 15.2.2015.
- ↑ Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 2. jakso: ”Kuninkaantie” (”The Kingsroad”). Tim Van Patten (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011 (englanniksi) Viitattu 15.2.2015.
- 1 2 Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 6. jakso: ”Kultainen kruunu” (”A Golden Crown”). Daniel Minahan (ohjaus), Jane Espenson; David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011 (englanniksi) Viitattu 15.2.2015.
- 1 2 Game of Thrones: 1. tuotantokausi, 10. jakso: ”Tuli ja veri” (”Fire and Blood”). Alan Taylor (ohjaus), David Benioff & D. B. Weiss (käsikirjoitus). HBO. 2011 (englanniksi) Viitattu 15.2.2015.
- ↑ Kaiser 2017, s. 20
- ↑ Kaiser 2017, s. 56
- ↑ Hibberd 2020, s. 195–196
- ↑ Kaiser 2017, s. 61
- ↑ Kaiser 2017, s. 71
- 1 2 Kaiser 2017, s. 72
- 1 2 Kaiser 2017, s. 73
- ↑ Kaiser 2017, s. 74
- 1 2 Kaiser 2017, s. 74–76
- ↑ Tucker, Ken: 10 TV Events to Look Forward to in 2011 Entertainment Weekly. 1.1.2011. Arkistoitu 11.1.2015. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Roush, Matt: Roush Review: Grim Thrones Is a Crowning Achievement TV Guide. 15.4.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Poniewozik, James: Vacation Robo-Post: TV to Look Forward to in 2011 Time. 30.12.2010. Arkistoitu 16.8.2011. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Tucker, Ken: Game of Thrones (2011) 14.4.2011. EW.com. Arkistoitu 17.10.2014. Viitattu 9.12.2011. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Hibberd 2020, s. 164
- ↑ Lynch 2022, s. 81
- ↑ Elvy, Craig: Game of Thrones: What Went Wrong With Season 8 Screen Rant. 2.3.2023. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Kartastenpää, Tero: The New York Timesin raati valitsi 2000-luvun parhaat tv-sarjat. Helsingin Sanomat, 26.9.2026. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.9.2026.
- ↑ Hibberd 2020, s. 213–215
- ↑ Kaiser 2017, s. 57–58
- ↑ Kavita 2017, s. 129–133 (Liedl, Janice: Unbowed, Unbent, Unaccepted: Disputing Women’s Roles in Game of Thrones).
- ↑ Hibberd 2020, s. 209
- ↑ Hibberd 2020, s. 215–216
- ↑ Hibberd 2020, s. 78
- ↑ 2011 Ratings Recap: Cable's Scripted Dramas 5.1.2012. The Futon Critic. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
- ↑ 'Game of Thrones' season finale hits new ratings high Los Angeles Times. 4.6.2012. Viitattu 24.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Sunday Cable Ratings 2.4.2013. Tvbythenumbers.com. Arkistoitu 1.9.2016. Viitattu 11.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Kissel, Rick: ‘Game of Thrones’ Draws HBO’s Largest Audience Since ‘Sopranos’ Finale Variety. 7.4.2014. Viitattu 14.4.2014. (englanniksi)
- ↑ HBO Nominated for 104 Emmy Awards; Game of Thrones for 13 HBO. 18.7.2011.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- ↑ Golden Globes: Peter Dinklage wins supporting actor in a TV series or miniseries Los Angeles Times. 15.1.2012. Viitattu 11.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Holpuch, Amanda: Game of Thrones leads the pack with 19 Emmy nominations The Guardian. 10.7.2014. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Primetime Emmys: Full List Of Nominees Deadline.com. 10.7.2014. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Best Sellers - Paperback Mass-Market Fiction The New York Times. 31.7.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Best Sellers - Combined Print & E-book Fiction The New York Times. 31.7.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ George R. R. Martin Interview Game of Thrones Collider.com. 17.4.2011. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Hughes, Sarah: What's the next Game of Thrones? All the contenders for fantasy TV's crown The Guardian. 1.4.2019. Viitattu 3.7.2024.
- ↑ 'The Simpsons' Parodies 'Game Of Thrones' (VIDEO) Huffington Post. 5.3.2012. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Castle Review: Nerds, Rejoice! 26.9.2011. TVFanatic.com. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones: News - Network Comedies on Game of Thrones 14.10.2011. Westeros.org. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Scene from South Park Finale 26.4.2012. IGN.com. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones RPG 4.8.2011. CollegeHumor. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Game of Thrones Season 2 RPG 3.7.2012. CollegeHumor. Viitattu 25.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Schatz, Lake: HBO unleashes Game of Thrones-inspired album For the Throne: Stream Consequence of Sound. 26.4.2019. Viitattu 17.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 48
- ↑ Kennedy, Dana: Northern Ireland Enjoys the ‘Game of Thrones’ Effect The Daily Beast. 15.4.2015. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Barnato, Katy: 'Game of Thrones' Spurs Croat Tourism, Film Industry 10.7.2014. NBC. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
- ↑ El croma de la plaza de toros de Osuna, de «Juego de Tronos», por los suelos por el viento ABC Sevilla. 20.10.2014. ”Con este rodaje, las visitas turísticas al municipio han aumentado casi un 30 por ciento en los últimos meses” Viitattu 24.7.2015. (espanjaksi)
- ↑ Hibberd 2020, s. 166–168, 170–171
- ↑ Hibberd 2020, s. 171–172
- ↑ Kavita 2017, s. 31–35 (Home, Andrew: A Song of Toys and T-Shirts: Game of Thrones and Its Cultural Artefacts).
- ↑ Kavita 2017, s. 41–48 (Escurignan, Julie: Growing Strong: Expanding the Game of Thrones Universe through Fan-Made Merchandizing).
- ↑ Kavita 2017, s. 18–27 (Postal, Caitlin: Cosplay of Thrones: Creating the Costumes of Westeros).
- 1 2 Chitwood, Adam: What Is ‘House of the Dragon’ About? How HBO’s Prequel Series Connects to ‘Game of Thrones’ The Wrap. 20.8.2022. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Gaughan, Liam: Every 'Game of Thrones' Spinoff Series in Development or Cancelled Collider. 25.11.2022. Viitattu 17.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Hurskainen, Ira: Lohikäärmeet tanssivat vielä kahdesti: House of the Dragon päättyy neljännen tuotantokautensa myötä Episodi. 5.8.2024. Viitattu 27.3.2026.
- ↑ Vary, Adam B.: ‘Game of Thrones’ Spinoff ‘A Knight of the Seven Kingdoms’ Begins Filming as ‘The Crown,’ ‘True Detective’ Actors Join Cast Variety. 18.6.2024. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Hibberd, James: George R.R. Martin Handed ‘Seven Kingdoms’ Showrunner 12 Unpublished Dunk and Egg Stories Hollywood Reporter. 17.1.2026. Viitattu 27.3.2026.
- 1 2 3 4 5 Here are all the Game of Thrones spinoffs in the works Entertainment Weekly. 18.6.2024. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- 1 2 Hunt, James: All 6 Game Of Thrones Shows In Development Explained Screen Rant. 8.9.2022. Valnet. Viitattu 10.9.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Hibberd, James: Heavy Is the Crown: George R.R. Martin on His Triumphs and Torments Hollywood Reporter. 15.1.2026. Viitattu 19.1.2026.
- ↑ Holub, Christian: HBO reportedly spent 'over $30 million' on failed Game of Thrones spin-off pilot starring Naomi Watts Entertainment Weekly. 1.12.2021. Viitattu 2.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Phillips, Tom: 'No, God No' — Game of Thrones Actor Kit Harington Says He Spent 10 Years Playing Jon Snow and Doesn't Want to 'Go Anywhere Near It' Helsingin Sanomat. 17.12.2025. Viitattu 19.1.2026.
- ↑ Grobar, Matt: ‘Andor’s Beau Willimon Boards ‘Game Of Thrones’ Movie At Warner Bros As Screenwriter Deadline. 3.3.2026. Viitattu 27.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Outlaw, Kofi: Game of Thrones & House of the Dragon Prequel About Aegon The Conqueror Being “Actively Discussed” by HBO ComicBook.com. 3.4.2023. Viitattu 22.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Kauppinen, Jukka & Lehtonen, Miikka: Hovijuonittelua, murhia, ja lohikäärmeitä – Game of Thronesin tarina jatkuu seikkailupelissä tutulla tyylillä Ilta-Sanomat. 22.7.2015. Viitattu 30.5.2026.
- ↑ Game of Thrones: The Mad King tulee kesällä – ensimmäinen kuva on nyt julkaistu Muropaketti. 12.5.2026. Viitattu 30.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Game of Thrones Internet Movie Databasessa (englanniksi)