Svalbard-sopimus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Svalbard-sopimus, virallisesti Huippuvuoria koskeva kansainvälinen sopimus, on kansainvälinen sopimus, joka solmittiin Pariisissa 9. helmikuuta 1920. Sopimuksella määritellään Huippuvuorten asema ja Norjan valtion ylivalta saarilla, kuitenkin tunnustaen tiettyjä oikeuksia kaikille sopijamaille. Svalbard-sopimus tuli voimaan vasta Norjan säätämän Svalbard-lain myötä 14. elokuuta 1925.

Sopimusmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen ratifioineet maat.

Sopimuksen alkuperäisiä allekirjoittajamaita oli neljätoista: Alankomaat, Italia, Japani, Norja, Ranska, Ruotsi, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat sekä Britannian merentakaiset dominot Kanada, Australia, Intia, Etelä-Afrikka ja Uusi-Seelanti[1]. Tällä hetkellä sopimuksen ratifioineita maita on yhteensä neljäkymmentä[2].


Allekirjoittajamaa Ratifiointipäivä
Afganistan 23.11.1925
Alankomaat 03.09.1920
Albania 29.04.1930
Argentiina 06.05.1927
Australia 29.12.1923
Belgia 27.05.1925
Bulgaria 20.10.1925
Chile 17.12.1928
Dominikaaninen tasavalta 03.02.1927
Egypti 13.09.1925
Espanja 12.11.1925
Etelä-Afrikka 29.12.1923
Intia 29.12.1923
Islanti 31.05.1994
Iso-Britannia 29.12.1923
Italia 06.08.1924
Itävalta 12.03.1930
Japani 02.04.1925
Kanada 29.12.1923
Kiina 01.07.1925
Kreikka 21.10.1925
Monaco 22.06.1925
Norja 08.10.1924
Puola 02.09.1931
Portugali 24.10.1927
Ranska 06.09.1924
Romania 10.07.1925
Ruotsi 15.09.1924
Saksa 16.11.1925
Saudi-Arabia 14.08.1925
Suomi 12.08.1925
Sveitsi 30.06.1925
Tanska 24.01.1924
Tšekki 21.06.2006
Unkari 29.10.1927
Uusi-Seelanti 29.12.1923
Viro 07.04.1930
Venezuela 08.02.1928
Venäjä 07.05.1935
Yhdysvallat 02.04.1924

Sopimuksen pääkohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huippuvuoret ovat osa Norjaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus tunnustaa Norjalle täyden ja jakamattoman määräämisoikeuden Huippuvuorten saariin. Huippuvuoret ovat jakamaton osa Norjan kuningaskuntaa, joka säätää saariryhmää koskevat lait, ratifioi ne ja huolehtii niiden täytäntöönpanosta. Sopimus tunnustaa kuitenkin tiettyjä oikeuksia sopijamaiden kansalaisille ja yrityksille, joten Norjan viranomaisten on huolehdittava, että lait ja säädökset ovat sopusoinnussa sopimuksen kanssa.

Syrjintäkielto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimusmaiden kansalaisilla ja yrityksillä on yhtäläiset oikeudet päästä ja asettua Huippuvuorille. Oikeus kalastukseen, metsästykseen tai osallistua mihin tahansa merenkulku-, kaivos- tai kauppatoimintoihin on myönnettävä kaikille yhtäläisin oikeuksin. Kaikkien toimijoiden tulee noudattaa Norjan säätämiä lakeja ilman, että kansalaisuuden perusteella myönnettäisiin etuoikeuksia.

Verotusoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen 8. artikkeli määrittelee, että kaikkien verojen, tullien ja maksujen tulee hyödyttää ainoastaan Huippuvuoria. Norjan valtion voi kerätä verotuloja vain sen verran mitä tarvitaan Huippuvuorten hallintoon. Tämän vuoksi Huippuvuorilla on muuta Norjaa pienempi tuloveroprosentti, joka on tällä hetkellä 15,8%. Huippuvuorilla ei ole arvonlisäveroa eikä muita veroja lukuun ottamatta tuloveroa.

Demilitarisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuksen yhdeksännen artiklan mukaisesti Norjan on huolehdittava siitä, että saariryhmälle ei rakenneta linnoituksia eikä laivastotukikohtia. Norjan puolustusvoimien läsnäolo saariryhmällä on vähäistä, rajoittuen lähinnä rannikkovartioston tarkkailuun. Ulkomaisten sotavoimien läsnäolo on kiellettyä.

Ympäristönsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimus velvoittaa Norjaa suojelemaan Huippuvuorten luontoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]