Volgograd
|
(Волгогра́д) |
||
|---|---|---|
 |
||
 Lippu |
 Vaakuna |
|
|
|
||
 Volgogradin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
||
  Volgograd
|
||
|
Koordinaatit: Koordinaatit: |
||
| Valtio |  Venäjän federaatio |
|
| Liittovaltiopiiri | Pohjois-Kaukasus | |
| Alue (oblasti) | Volgogradin alue | |
| Väkiluku (2010) ([1]) | 1 021 215 | |
| Aikavyöhyke | UTC+ | |
| Postinumero | 400000–400138[2] | |
| Suuntanumero(t) | +7 8442[3] | |
|
Kotisivut (venäjäksi) ja (englanniksi)
|
||
Volgograd (ven. Волгогра́д) on runsaan miljoonan asukkaan kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan varrella Itä-Euroopassa. Se on Volgogradin alueen hallinnollinen keskus.[4][5] Vuoteen 1925 kaupungin nimi oli Tsaritsyn, vuosina 1925–1961 Stalingrad. Kaupungille myönnettiin vuonna 1965 sankarikaupungin arvo.[6][7]
Sisällysluettelo |
Maantiede ja ilmasto [muokkaa]
Volgograd sijaitsee etelä-Venäjällä noin 910 kilometriä Moskovasta Venäjän Euroopan-puoleisessa osassa Volga-joen varrella, lähellä Don-jokea. Se kuuluu samaan aikavyöhykkeeseen Moskovan kanssa.
Alueen maasto on aroa ja siellä vallitsee erittäin kuiva ja vaihteleva mannerilmasto, jossa talvet ovat vähälumisia ja kesät kuumia ja kuivia. Volgogradissa on vuodessa noin 120 aurinkoista päivää. Keskimääräinen Volgogradin lämpötila tammikuussa on noin -4,5 - -10,7 astetta ja heinäkuussa +18,4 - +29,3 astetta.lähde?
Historia [muokkaa]
Volgograd on perustettu vuonna 1589. Kasakkakapinalliset valloittivat sen kahteen kertaan, Stenka Razin 1670 ja Jemeljan Pugatšov 1774.
Kaupungista käytiin raskaita taisteluja kesällä 1918, jolloin bolševikkien puna-armeija puolusti sitä Anton Denikinin valkoisia vastaan. Punaiset valtasivat sen takaisin 1919.
Kaupungissa käytiin toisessa maailmansodassa kuuluisa Stalingradin taistelu elokuusta 1942 helmikuuhun 1943. Taistelun johdosta Neuvostoliiton korkein neuvosto nimesi Stalingradin 8. toukokuuta 1965 sankarikaupungiksi (город-герой).[7] Britannian Yrjö VI myönsi sille jalokivin koristellun miekan. Pariisissa on Stalingradin mukaan nimetty ainakin tori ja metroasema. Sodan jälkeen Mamajevin kurgaani -kukkulalle pystytettiin kuuluisa patsas Äiti synnyinmaa.
Vuonna 1961 nimeksi palautettiin Volgograd osana Nikita Hruštšovin destalinisaatiokampanjaa. Päätös on edelleen kiistanalainen ja sen peruuttamista on vaadittu, viimeksi vuonna 2007, kun kommunistien Roman Grebennikovin voitti pormestarinvaalin.lähde?
Talous [muokkaa]
Volgograd on teollisuuskeskus. Teollisuudenhaaroihin kuuluu laivanrakennus, öljynjalostus, teräs- ja alumiinituotanto, koneenrakennus ja ajoneuvot ja kemianteollisuus. Lähellä kaupunkia sen pohjoispuolella on Euroopan suurin vesivoimala.lähde?
Liikenne [muokkaa]
Kaupunki on rautateiden risteysasema, josta on rautatiet Moskovaan, Ukrainan Donbassiin, Kaukasiaan ja Siperiaan. Kaupungin kaukoliikenteen rautatieasema on nimeltään Volgograd-1 ja lähiliikenteen keskus on Volgograd-2 (edellisestä 4 km lounaaseen); miljoonakaupungissa on useita pienempiä, erityisesti lähiliikennettä palvelevia asemia.[8]
Kaupunki on myös jokiliikennekeskus, josta pääsee vesitse Itämerelle, Keski-Venäjälle, Kaspianmerelle ja Mustallemerelle. Kaupungin eteläosista lähtee kauppamerenkululle tärkeä, Volgan–Donin kanava.[5][4]
Maantieyhteyksistä merkittävimpiin kuuluu Keski-Euroopasta Kiovan ja Harkovan kautta Volgogradiin saapuva ja edelleen Astrahaniin jatkava eurooppatie E40 (Kiova-Volgograd 1273 km, Volgograd Astrahan 394 km). Venäjällä tämä maantie tunnetaan valtatie M6:na. Toinen kaupunkiin johtava eurooppatie on E119 (valtatie M6, Moskova-Volgograd-Astrahan). Pääkaupunki Moskovasta on sitä tietä pitkin 981 kilometriä Volgogradiin.[5]
Kaupungissa on pikaraitiotielinja (Metrotram), jonka asemista muutama on maan alla.
Volgogradin kansainvälinen lentoasema (Gumrak) sijaitsee noin 15 kilometriä kantakaupungista luoteeseen.[9]
-
Volgogradin päärautatieasema Volgograd-1.
-
Volgogradin pikaraitiotien maanalainen asema "Leninin aukio".
-
Volgogradin jokiliikenteen matkustajaterminaali.
-
Lentokenttärakennus.
-
Satelliittikuva Volgogradin alueesta; kaupunki sijaitsee Volgan mutkan länsirannalla.
-
Puna-armeijan mukaan nimettyä Volgogradin kaupunginosaa.
-
Volgogradin traktoritehtaan telaketjutraktoreita käytetään lumi- ja maansiirtotöissä. Sodan aikana tehdas valmisti tankkeja.
-
Uuden kokeilevan teatterin rakennus.
-
Volgogradin planetaario.
-
Stalingradin taistelun valtionmuseo.
Koulutus ja kulttuuri [muokkaa]
Kaupungin koulutustarjontaan kuuluu Volgogradin valtioyliopisto, valtion teknillinen yliopisto, lääketieteellinen yliopisto, teollisuusyliopisto ja pedagoginen yliopisto.
Ystävyyskaupungit [muokkaa]
- Coventry, Englanti (1943)
- Ostrava, Tšekin tasavalta (1948)
- Kemi, Suomi (1953)
- Liège, Belgia (1954)
- Dijon, Ranska (1959)
- Torino, Italia (1961)
- Port Said, Egypti (1962)
- Chennai, Intia (1966)
- Hiroshima, Japani (1972)
- Köln, Saksa (1988)
- Chemnitz, Saksa (1988)
- Cleveland, USA (1990)
- Toronto, Kanada (1991)
- Jilin, Kiina (1994)
- Chengdu, Kiina (1998)
- Krusevac, Serbia (1999)
- Ruse, Bulgaria (2001)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-03-24. (venäjäksi)
- ↑ Volgogradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Gorod Volgograd. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
- ↑ Volgogradskaja oblast: Telefonnyje kody Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
- ↑ a b Natsionalnyi Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
- ↑ a b c Glavnyi redaktor V.H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ a b Volgograd (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2008) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
- ↑ a b c Volgograd (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 2013-05-08. (venäjäksi)
- ↑ Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva.. Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta. FGUP "Omskaja kartogrsfitšeskaja fabrika: , 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
- ↑ Е.Л. Макаревич (toim): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilynyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
