Päihde

Wikipedia
Ohjattu sivulta Psykoaktiivisuus
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erilaisia päihteinä käytettäviä alkoholijuomia.
Alankomaissa kannabiksen myynti on sallittu coffee shop -myymälöissä.
Päihteiden luokittelu niiden aiheuttaman riippuvuuden ja terveyshaittojen perusteella.[1]
Päihteiden luokittelu käyttäjälle ja muille aiheutuneiden yhteenlaskettujen haittojen perusteella.[2]
Kolmiolääkkeitä käytetään myös väärin eli päihteinä.

Päihde tarkoittaa Suomen päihdehuoltolain 2§:n mukaan alkoholijuomaa sekä muuta päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta.[3] Farmakologisen määritelmän mukaan päihteitä ovat ilman hoidollista tavoitetta käytetyt, psyykkisiin toimintoihin vaikuttavat aineet.[4] Yleisiä päihteitä ovat alkoholi, impattavat aineet ja huumeet, joista alkoholi sekä impattavat liimat ja liuottimet ovat laillisia päihteitä ja huumeet ovat kiellettyjä eli laittomia päihteitä tai sellaisiin rinnastettavissa olevia päihteitä.[5][6] Lääkkeet ovat päihteitä silloin kun niitä väärinkäytetään eli käytetään lääkinnällisen tarkoituksen sijaan päihtymistarkoituksessa. Päihtymistarkoituksessa käytetään toisinaan myös erilaisia laillisia liuottimia.

Päihteet sisältävät psykoaktiivisia aineita eli keskushermostoon vaikuttavia kemikaaleja. Päihteitä käytetään rentoutumistarkoituksessa, mutta riippuvuuden synnyttyä niitä käytetään myös vieroitusoireiden torjuntaan. Monia päihteinä käytettyjä aineita käytetään myös lääkkeinä, erityisesti neurologisten ja psyykkisten sairauksien sekä kivun hoidossa.[7] Esimerkiksi heroiini kehitettiin alun perin särky- ja yskänlääkkeeksi, eikä sen uskottu aiheuttavan riippuvuutta[8]. Päihteitä käytetään myös joidenkin kulttuurien uskonnollisissa rituaaleissa.[9] Näitä ovat yleensä suoraan luonnosta saatavat hallusinogeenit ja muut päihteet; esimerkiksi hulluruohot, huumesienet, kava, ayahuasca ja kokalehdet.

Päihteet, huumeet ja lääkkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huume on 1960-luvun lopussa suomen kieleen yleistynyt lyhyempi muoto termistä huumausaine. Jonkin aineen määritteleminen huumeeksi tapahtuu lainsäädännöllisin perustein. Aine luokitellaan huumausaineeksi silloin, kun sitä käytetään muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen.

Päihteiden ja huumeiden ero on myös kulttuurisidonnaista. Länsimaisessa kulttuurissa sallittuina päihteinä on perinteisesti pidetty alkoholia, kun taas esimerkiksi Etelä-Amerikassa yleisin päihde on ollut kokapensaan lehdet ja Kaakkois-Aasiassa kannabis. Tämä kulttuurisidonnaisuus on synnyttänyt jännitteitä, kun eri kulttuurien huumausainekäsitykset ovat kohdanneet esimerkiksi maahanmuuton seurauksena. Länsi-Euroopassa tällaiseksi kysymykseksi on noussut muun muassa mieto piriste khat, joka on Somaliassa, Etiopiassa ja Jemenissä yleisesti käytettyä ja sosiaalisesti hyväksyttyä, mutta joka länsimaissa yleensä luokitellaan huumeeksi.[10]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päihteitä on käytetty ihmiskunnan koko tunnetun historian ajan. Arkeologisia todisteita psykoaktiivisten päihteiden käytöstä on löydetty ainakin viimeiseltä 10 000 vuodelta, ja historiallisia todisteita eri kulttuurien käyttämistä päihteistä viimeiseltä 5 000 vuodelta.[11]

Päihteet lääketieteellisesti määriteltyinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin mukaan päihde on "päihtymistarkoitukseen käytetty, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava aine" [5]. Päihteen ja elintarvikkeen raja on jossain tapauksissa vaikea määritellä, koska monet yleisesti käytetyt nautintoaineet, kuten esimerkiksi kahvi, sisältävät pieniä määriä päihdyttäviä ja riippuvuutta aiheuttavia aineita.[12] Tohtori Neal L. Benowitzin luokittelu eräistä kemiallisista yhdisteistä viiden ongelma-alueen suhteen on

Benowitzin luokittelu [13] 1 = vakavin 6 = lievin
Aine Vieroitus Vahvistus Toleranssi Riippuvuus Päihdyttävyys
Nikotiini 3 4 4 1 6
Heroiini 2 2 2 2 2
Kokaiini 3 1 1 3 3
Alkoholi 1 3 4 4 1
Kofeiini 4 5 3 5 5
Kannabis 5 6 5 6 4

Luokittelussa vieroitus tarkoittaa aineen aiheuttamien vieroitusoireiden vakavuutta, vahvistavuus aineen kykyä saada koehenkilöt ottamaan sitä uudelleen ja preferoimaan sitä muihin aineisiin nähden, toleranssi sitä, kuinka paljon ainetta tarvitsee ottaa tyydyttääkseen himon siihen, riippuvuus aineen käytön lopettamisen vaikeutta ja päihdyttävyys liittyy aineen aiheuttaman riippuvuuden ongelmallisuuteen ja sen aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin.[13]

Huumeet juridisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen huumausainelain mukaan huumausaineita ovat ne aineet ja valmisteet, jotka on lueteltu huumausaineita koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksissa vuodelta 1961 (Sopimussarja 43/65) sekä psykotrooppisia aineita koskevassa yleissopimuksessa vuodelta 1971 (Sopimussarja 60/76) tarkoitettuja aineita ja valmisteita. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksillä määrätään tarkemmin mitkä nämä aineet ja valmisteet ovat. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää siten yksittäistapauksittain siitä, mitkä aineet tai valmisteet ovat huumausaineita. Ensimmäinen kansainvälinen huumeita rajoittava sopimus on kansainvälinen oopiumisopimus, joka tuli suomessa voimaan vuonna 1922.[14]

Kaavio psykoaktiivisista eli psyykeen vaikuttavista aineista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki psyykeen vaikuttavat aineet eivät ole päihteitä, eikä niitä voi käyttää päihtymistarkoitukseen. Kaaviossa mainittavista mm. antipsykootteja (psykoosilääkkeitä), MAO-estäjiä (Parkinsonin taudin ja masennuksen lääkkeitä) ja SSRI-lääkkeitä (masennuslääkkeitä) ei yleensä voi käyttää päihtymiseen, edes yliannoksia ottamalla.


NewBlankDrugChart.png
STIMULANTIT
Sympatomimeettiset amiinit
Psykomotoriset stimulantit
Amfetamiinit
Katinoni (Khat)
Metyylifenidaatti
Kokaiini
Aminoketonit
Bupropioni
Dietyylipropioni
SSRI:t
Fluoksetiini
Fluvoksamiini
Paroksetiini
Sertraliini
MAOI:t
TCA:t
TeCA:t
Maprotiliini
Mirtatsapiini
Tratsodoni
Efedriini
Pseudoefedriini
Metyyliksantiinit
Kofeiini
Teofylliini
Teobromiini
ANTIPSYKOOTIT
Epätyypilliset antipsykootit
Klotsapiini
Risperidoni
Olantsapiini
Ketiapiini
Sulpiridi
Tsiprasidoni
Tyypilliset antipsykootit
Haloperidoli
Flupentiksoli
Tioridatsiini
Klooripromatsiini
Pimotsidi
Perfenatsiini
CBD
Kolinergit
Nikotiini
Betelpähkinä
Muskariini
Atomoksetiini
DEPRESSANTIT
Sedatiivit Hypnootit
Etanoli
Eetteri
Barbituraatit
Kloroformi
Kloraalihydraatti
Metakvaloni
GHB
Bentsodiatsepiinit
Alpratsolaami
Diatsepaami
Flunitratsepaami
Tematsepaami
Loratsepaami
Narkoottiset analgeetit
Oopiumi
Kodeiini
Morfiini
Heroiini
Oksikodoni
Hydrokodoni
Metadoni
Fentanyyli
Psykedeelit
Kannabis
THC
MDMA
MDA
MDEA
Meskaliini
DOM
LSD
Psilosybiini
AMT
DMT
Ibogaiini
Dissosiatiivit
Typpioksiduuli
Ketamiini
DXM
Tiletamiini
PCP
Salvinoriini A
Iboteenihappo
Muskimoli
Deliriantit
Dimenhydrinaatti
Difenhydramiini
Skopolamiini
Atropiini
HALLUSINOGEENIT

Selitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Primääriset ryhmät
  •   Stimulanttivaikutus korostuu vasempaan yläkulmaan päin mentäessä.
  •   Depressanttivaikutus korostuu oikeaan alakulmaan päin mentäessä.
  •   Hallusinogeenit ovat psykedeelisiä vasemmalla, dissosiatiivisia oikealla, huonommin vaikutuksiltaan ennakoitavissa alhaalla ja oikealla, ja voimakkaampia vaikutuksiltaan alhaalla.
  •   Antipsykoottiset ovat rauhoittavampia ja väsyttävämpiä oikealla.
Sekundaariset ryhmät
  •   Stimulanttien (
      
    ) ja psykedeelisten hallusinogeenien (
      
    ) limittyminen — Primäärisillä psykedeeleillä on stimuloiva vaikutus.
  •   Depressanttien (
      
    ) ja dissosiatiivisten hallusinogeenien (
      
    ) — Primäärisillä dissosiatiiveillä on depressoiva vaikutus.
  •   Stimulanttien (
      
    ) ja antipsykoottien (
      
    ) limittyminen - Modernit ei-väsyttävät masennuslääkkeet.
  •   Depressanttien (
      
    ) ja antipsykoottien (
      
    ) limittyminen - Vanhemmat väsyttävät masennuslääkkeet ja anksiolyytit.
Tertiääriset ryhmät
  •   Stimulanttien (
      
    ) ja depressanttien (
      
    ) limittyminen — Esimerkki: nikotiinilla on molempien vaikutuksia.
  •   Stimulanttien (
      
    ), depressanttien (
      
    ) ja hallusinogeenien (
      
    ) limittyminen — Esimerkki: THC:llä on kaikkien kolmen ryhmän vaikutuksia.
  •   Stimulanttien (
      
    ), depressanttien (
      
    ), hallusinogeenien (
      
    ) ja antipsykoottien (
      
    ) limittyminen - empatogeenit / entaktogeenit.
  •   Depressanttien (
      
    ), dissosiatiivisten hallusinogeenien (
      
    ) ja antipsykoottien (
      
    ) limittyminen.
Kvartääriryhmä
  •   Kaikkien neljän luokan limittyminen (stimulantit, depressantit, hallusinogeenit ja antipsykootit) - Kannabis sisältää sekä THC:ta että CBD:ta ja sillä on kaikkien luokkien vaikutuksia. Luokitus kallistuu hallusinogeeneihin, koska THC on kannabiksen tärkein vaikuttava aine.[15]

Päihteiden käyttötapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita ja muita päihteitä voidaan esim. poltella savukkeissa tai piipussa, nuuskata nenään, syödä tai käyttää suoneen. Huumeilla on usein monia käyttötapoja.[16]

Suun kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monia huumeita, kuten kannabista, heroiinia ja amfetamiinia voidaan käyttää suun kautta. Kannabiksen voi sekoittaa ruokaan ja juomaan.[17]

Kokaiinin vaikutus kestää suun kautta otettuna pitempään, kuin nuuskattuna tai poltettuna.[18]

Huumesieniä voi käyttää suun kautta.[19]

Polttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huumeiden polttaminen on huumeiden käyttötapa, jossa hengitetään huumeen palaessa syntyvää savua esimerkiksi savukkeen kautta. Käyttötapa aiheuttaa huumeiden muiden terveyshaittojen lisäksi myös hengityselinten sairauksia.[20]

Hasis valmistellaan ennen polttamista. Huumeiden polttamiseen tehdään erilaisia viritelmiä, kuten älyämpäri.[21]

Heroiinia käytetään nuuskauksen ja suonensisäisen käytön lisäksi polttamalla[22]. Kokaiinia poltettaessa vaikutukset kestävät vähemmän aikaa verrattuna muihin käyttötapoihin.[23]

Myös huumesieniä voi käyttää polttamalla.[24]

Nuuskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nuuskaus

Huumeiden nuuskaus tarkoittaa huumeen vetämistä nenään hengityselimillä, jolloin huume imeytyy nenän kautta.

Imppaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Imppaus

Imppaus eli imppaaminen on haihtuvien aineiden, kuten nestekaasujen ja teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Piikitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannabiksen kukintoa.
Pääartikkeli: Suonensisäinen käyttö

Huumeita voidaan piikittää suoneen. Piikityksessä on suuri riski yliannostukseen, tulehduksiin ja tartuntatauteihin. Narkomaaneilta on jouduttu amputoimaan ruumiinosia, kun huumeet ovat aiheuttaneet verisuonivaurioita.[25]

Päihteiden vahingollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkoholi aiheuttaa Suomessa eniten päihdekuolemia. Seuraavaksi yleisintä on kuolla lääkkeiden päihdekäyttöön. Yleisimmin kuollaan tällöin kodeiinin yliannostukseen tai tramadolin, buprenorfiinin tai metadonin käyttöön alkoholin kanssa.[26]

Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee on laatinut seuraavan luokittelun, jossa päihteet asetetaan järjestykseen niiden haitallisuuden siten, että ensimmäisenä on ihmisille vahingollisin: heroiini, kokaiini, barbituraatit, metadoni, alkoholi, ketamiini, bentsodiatsepiini, amfetamiini, tupakka, buprenorfiini, kannabis, päihteinä käytettävät liuottimet, DOM, LSD, metyylifenidaatti, anaboliset steroidit, GHB, ekstaasi, alkyylinitriitit ja khat.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarvanti, Tapani: Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus. Väitöskirja: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipolitiikan laitos. Helsinki: Stakes, 1997. ISBN 951-33-0486-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nutt, David, Leslie A King, William Saulsbury, Colin Blakemore: Development of a rational scale to assess the harm of drugs of potential misuse. The Lancet, 2007, nro 369, s. 1047-1053.
  2. "Scoring drugs", The Economist 2.11.2010, data from "Drug harms in the UK: a multi-criteria decision analysis", by David Nutt, Leslie King and Lawrence Phillips, on behalf of the Independent Scientific Committee on Drugs. The Lancet.
  3. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1986/19860041
  4. Farmakologia ja toksikologia, 7. painos (2007) kappale 27. Riippuvuus ja väärinkäyttö
  5. a b Terveyskirjasto: Päihde
  6. Terveyskirjasto: Huume
  7. Päihdelinkki: Lääkkeet
  8. Panu Hietaneva: Kannabiskauppias. Helsingin Sanomien Nyt liite 30.10.2009.
  9. Hallucinogens and Religion: Historical to Scientific Perspectives
  10. National Drug Intelligence Center:Intelligence Bulletin: Khat (Catha edulis) D.A.R.E UK: KhatThe Social History of Alcohol and Drugs: An Interdisciplinary Journal
  11. M.D. Merlin. "Archaeological Evidence for the Tradition of Psychoactive Plant Use in the Old World". Economic Botany 57 (3): 295–323.
  12. Kysymyksiä ja vastauksia kahvista kahvi.net: Paahtimoyhdistys. Viitattu 19.10.2009.
  13. a b Relative Addictiveness of Drugs
  14. Onnela, T: Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
  15. William A. McKim. Drugs and Behavior: An Introduction to Behavioral Pharmacology. Prentice Hall, 2002, 5th edition. ISBN 0130481181.
  16. http://www.irtihuumeista.fi/files/182/Tietopaketti_huumausaineista.ppt
  17. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Amfetamiini , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kannabis , http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Heroiini
  18. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Kokaiini
  19. http://www.paihdelinkki.fi/pikatieto/?c=Sienet
  20. Kannabis, www.päihdelinkki.fi
  21. Huumesanastoa, Irti Huumeista ry
  22. Heroiini, www.päihdelinkki.fi
  23. Kokaiini, www.päihdelinkki.fi, ks. laaja näkymä
  24. Sienet, www.päihdelinkki.fi
  25. http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/344-suonensisainen-kaytto-ja-riskien-minimointi
  26. Pekka Hiltunen: Paha lääke. Image 6.7.2009. http://www.image.fi/node/2206
  27. s. 176

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja: Tästä on kyse: Tietoa päihteistä. Helsinki: YAD, Youth Against Drugs, 2002. ISBN 951-97615-2-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]