Nigerialaiskirjeet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nigerialaiskirjeet[1], joka tunnetaan myös nigerialaishuijauksena (tai 419-huijauksena tätä huijausta käsittelevän Nigerian rikoslain luvun mukaan) on petos, jolla pyritään keräämään rahaa useimmiten Euroopassa, Australiassa tai Pohjois-Amerikassa asuvilta sijoittajilta. Vaikka petos on lähtöisin Nigeriasta, siitä on tullut maailmanlaajuinen ongelma, jonka arvioidaan tuottavan tekijöilleen vuosittain miljardeja dollareita.

Tämä petos on ollut käytössä ainakin vuodesta 1989 asti. Alkujaan viestit tulivat kirjeitse tai faksin avulla, nyttemmin suurin osa tulee roskapostina. Huijarit ottivat alun perin yhteyttä etupäässä yritysjohtajiin ja kirkon työntekijöihin, mutta nykyisin yksityisetkin ihmiset ovat kohteita.

Petoksen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen petos alkaa yhteydenotolla, jossa sijoittajalle tarjotaan tilaisuutta käyttää pankkitiliään varojen siirtämiseksi maasta toiseen. Käsiteltävät summat liikkuvat kymmenissä tai sadoissa miljoonissa dollareissa, ja uhrille luvataan varoista huomattava osa (20–40 prosenttia). Koko operaatiota johdetaan järjestelmällisesti Nigeriasta käsin, ja uhrille annetaan yhteydenottoa varten toimivia faksinumeroita, osoitteita ja yhteyshenkilöitä.

Jos uhri suostuu ehdotukseen, vastapuoli lähettää ensin joukon virallisilla leimoilla varustettuja dokumentteja. Seuraavaksi alkaa viivytys: "Jotta voisimme siirtää varat, meidän täytyy lahjoa pankkivirkailija. Voisitko lainata meille pienen summan?" tai "Sinulla täytyy olla vähintään 100 000 dollarin edestä talletuksia Nigerian pankissa, jotta voit osallistua tähän." Viivytyksiä ja uusia maksuja tulee jatkuvasti, ja luvatut rahavarat ovat aina melkein valmiita lähtemään. Toisinaan huijarit käyttävät psykologista painostusta kertomalla, että he joutuivat myymään koko omaisuutensa maksaessaan näitä maksuja.

Samaa huijaustapaa käytetään myös muihin maihin ja maailmantapahtumiin liittyen. Esimerkiksi Bosnian tai Irakin sota, Pohjois-Korean vallanvaihto, Zimbabwen maatilojen valtaukset, Aasian tsunamikatastrofi ja Venäjän metsäpalot vuonna 2010 ovat olleet huijauskirjeiden aiheina. Nykyään noin 70 prosenttia huijauksista on ns. romanssihuijauksia, joiden uhrit haetaan usein Internetin treffipalstojen kautta, ja varoja pyydetään esimerkiksi matkustus- ja toimistokuluihin.

Toisinaan huijaus alkaa ilmoituksena lottovoitosta, mutta periaate on sama: huijarit ilmoittavat että voittorahat saadakseen pitää ensiksi maksaa erilaisia käsittelykuluja.

Hienostuneempi versio nigerialaiskirjeestä ovat yksilölliset kirjeet, jossa kohteeksi valitaan entisiä uhreja. Nämä kirjeet voivat saapua myös tavallisessa postissa, jolloin ne antavat virallisemman ja luotettavamman kuvan. Rikolliset esittävät tällä kertaa nigerialaista poliisia, petosta tutkivia etsiviä tai muuta sellaista ja antavat uhrin ymmärtää rahojen palauttamisen olevan mahdollista, kunhan tämä ensin maksaa joitakin pikkukuluja. Monet huijarit ovatkin siirtyneet uskottavuuden vuoksi massapostittamisesta täsmäkirjeisiin, jossa etsitään esimerkiksi lentoturmassa kuolleiden ihmisten lähisukulaisia tai käytetään hyväksi muita heihin liittyviä henkilökohtaisia tietoja. [2]

Sosiaalisen median kautta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkorikolliset ovat alkaneet käyttää myös internetin sosiaalisia medioita, kuten Facebookia petoksiin. He kaappaavat itselleen näiden verkkopalvelujen käyttäjätilejä ja sitä kautta esiintyvät kaappaaminaan henkilöinä ja viestivät heidän ystäviensä kanssa.Viestien sisältö on usein dramaattista: ystävä on esimerkiksi jäänyt heitteille jonnekin ulkomaille ja tarvitsee rahaa selvitäkseen kauheasta tilanteestaan. [3]

Myös tekstiviestien kautta voidaan huijata, kuten "Olette voittaneet Nokian arpajaisissa" -huijaus.[4]

Oli kyse sitten mistä muunnelmasta tahansa, luvattuja rahoja ei koskaan tule eikä niitä alun perinkään ollut olemassa.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa uhreista on palkannut nigerialaisia yksityisetsiviä tai matkustanut itse Nigeriaan saamatta koskaan rahojaan takaisin. Paikan päälle matkustaneita on myös siepattu, kidutettu ja murhattu.

Petoksen kohteeksi joutuneen on suositeltavampaa antaa asian olla. Käytännössä on mahdotonta saada selville, minne rahat tarkkaan ottaen ovat joutuneet. Siten on vielä mahdottomampaa saada edes osaa niistä takaisin. Lisäksi jatkuva yhteydenpito näihin rikollisiin on erittäin vaarallista.

Vastahuijaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut ihmiset ovat aloittaneet huijareiden huijaamisen. Tavoitteena on esittää kiinnostunutta uhria ja saada huijari haaskaamaan mahdollisimman paljon aikaansa, tekemään naurettavia temppuja, kuluttamaan rahojaan matkoihin tai muuten viihdyttämään vastahuijaria.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]