Romanssihuijaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Romanssihuijaus on huijaus, jossa sen toteuttajan tavoitteena on saada huijauksen uhri lähettämään rahaa romanssin toivossa. Romanssihuijaus on läheistä sukua nigerialaiskirjeille. Takana on yleensä järjestäytynyt rikollisuus.

Huijaaja saattaa etsiä potentiaalisia uhreja lehtien ja internetin seuranhakupalstoilla tai lähettämällä massoittain roskapostia satunnaisiin sähköpostiosoitteisiin. Toiminta noudattaa yleensä samaa peruskaavaa. Huijari voi esiintyä yhtä hyvin miehenä kuin naisena, riippuen uhrin sukupuolesta. Hyvin pian ensimmäisten yhteydenottojen jälkeen uhria lähestytään entistä romattisemmilla viesteillä ja lopulta esimerkiksi naiseksi tekeytyvä huijari ehdottaa tapaamista. Huijari kertoo usein olevansa maasta, jossa elintaso on huomattavasti uhrin kotimaata alhaisempi. Jotta matka uhrin luokse olisi mahdollista toteuttaa, pyytää huijari tässä vaiheessa uhrilta rahaa matkakuluihin. Mikäli uhri lähettää rahaa, seuraavaksi huijari ilmoittaa viranomaisten edellyttävän että hakijalla tulee olla hallussaan tietty rahasumma oleskelupäivää kohden viisumin myöntämisen ehtona.[1] Mikäli uhri lähettää jälleen rahaa, seuraava rahapyyntö tulee taas jollain verukkeella ja huijaus jatkuu niin kauan kun uhri jatkaa rahan lähettämistä. Yleisesti käytettyjä keinoja on vetoaminen hädänalaiseen tilanteeseen kuten ryöstetyksi tulemiseen, onnettomuuteen joutumiseen tai vakavaan sairastumiseen. Yleensä huijari lähettää näistä sähköpostitse ikäänkuin todisteeksi valokuvia rikosilmoituksista tai lääkärintodistuksista. Näillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista todistearvoa koska niitä voi kirjoittaa helposti kuka tahansa. Joskus internetiin on jopa luotu kokonainen verkkopankkia muistuttava huijaussivusto, jolla huijari yrittää saada tarinalleen uskottavuutta aidon näköisine rahaliikenteineen.[2] Kestipä huijaus kuinka pitkään tahansa, lopputulos on aina sama, eli uhri ei koskaan tapaa huijaria ja uhri on menettänyt rahansa lopullisesti.[3]

Toisenlainen romanssihuijauksen muoto on niin sanottu honey trap. Siinä huijattava houkutellaan matkustamaan huijarin luokse, tyypillisesti johonkin kolmannen maailman maahan. Tämä saattaa olla huijattavalle kohtalokasta, sillä siellä hänet saatetaan ryöstää tai kidnapata. Koska tämän tyyppisistä rikoksista saattaa sikäläisten lakien perusteella seurata jopa kuolemantuomio, rikolliset voivat surmata uhrinsa kiinnijäämisen uhatessa peittääkseen jälkensä.[4]

Huijatuksi tulleet eivät aina edes ilmoita asiasta viranomaisille vaikka ymmärtäisivät itsekin tulleensa huijatuksi. Joka tapauksessa viranomaisten on käytännössä mahdotonta ryhtyä etsimään ja tavoittelemaan ulkomailta, etenkin Venäjältä tai Itä-Euroopasta käsin toimivia huijareita. Huijari toimii yleensä sähköpostin takaa tekaistulla henkilöllisyydellä ja rahat siirretään palvelulla jossa ei edellytetä henkilötietojen antamista. Näin ollen teosta ei jää mitään tutkittavia jälkiä ja rahat on lopullisesti menetetty.[5] Vaikka nykyteknologia onkin tehnyt romanssihuijauksista yleisempiä, on se ilmiönä ikivanha. Tunnettu suomalainen huijari Ruben Oskar Auervaara etsi 1930-luvulla kirjeenvaihtoilmoituksilla naisia viedäkseen heidän omaisuutensa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katarina Pimiä: Ulkoministeriö ihmeissään: Näin naiset uunottavat netissä Suomi-miehiä iltasanomat.fi. 17.5.2014.
  2. Luuppala, Jarmo: Nettituttu lypsi naiselta 20 000 euroa iltalehti.fi. 29.11.2014.
  3. Huijauksen monet muodot poliisi.fi. Viitattu 30.4.2012.
  4. Matti Huuskonen: Senegalissa koplan kynsiin jäänyt suomalaismies soitti apua ulkoministeriöstä hs.fi. 26.9.2013. Sanoma.
  5. Jo kymmenen miestä langennut valenaiseen iltasanomat.fi. 14.1.2011. Viitattu 30.4.2012.