Mediakasvatus

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joiden esittäjä ei selviä artikkelista.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Mediakasvatus on kasvatus- ja viestintätieteen monitieteinen tutkimus- ja opetusala, jossa opitaan havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä. Mediakasvatuksen tavoitteena on kehittää oppilaan medialukutaitoa.[1] Mediakasvatusta tutkitaan monilla tieteenaloilla eri tavoin. Mediakasvatukseen kuuluvat

  • välineiden käytön opettelu ja hallinta
  • media-esitysten analysointitaito ja kriittinen arvioiminen
  • omien viestien/mediaesitysten tuottamistaidot.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mediakasvatuksen kehityksestä Suomessa

Mediakasvatuksesta käytettiin aikaisemmin sanaa viestintäkasvatus, jota nimitystä käytetään vieläkin. Viestintäkasvatusta harjoitettiin 1970-luvulla "kriittisessä", "tiedostavassa" ja "objektiivisessa" hengessä. Ihmiset oletettiin usein pelkiksi viestien passiivisiksi vastaanottajiksi.lähde?

Mediakasvatuksessa 1980-luvulla oletettiin katsojan olevan aktiivinen ja arveltiin hänen myös osaavan nauttia mediasta olematta vain sen armoilla. Näkökulmat laajenivat erilaisten katsojaryhmien tutkimukseen ja lasten oma näkökulma median käyttöön sai sijaa tutkimuksessa. Kiinnostuttiin myös informaatioteknologioiden käytöstä opetuksessa.

Mediakasvatuksen tutkimusta ja käytäntöä 2000-luvun alussa luonnehti monimuotoisuus. Tutkitaan uusia informaatioteknologioita, sekä pelejä ja niitä käytetään yhä enemmän opetuksessa. Kulttuurintutkimuksessa tarkastellaan aktiivista vastaanottajaa ja median aiheuttamaa mielihyvää. Kriittiset mediatutkijat pohtivat mediakeskittymisen ja uusliberalistisen mediapolitiikan haitavaikutuksia.

Mediakasvatusta edistämään ja alan tutkimusta ja opetusta kehittämään perustettiin vuonna 2005 Mediakasvatusseura. Yhdistyksen tavoitteena on edistää alan tutkijoiden ja toimijoiden vuorovaikutusta ja tiedottaa mediakasvatuksesta.

Myös valtio edisti mediakasvatusta, kun opetusministeri Antti Kalliomäki nimitti työryhmän edistämään mediataitoja ja -osaamista. Työryhmä julkaisi raportin vuonna 2007 otsikolla Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä [3]

[muokkaa] Mediakasvatuksen tutkimus

Mediakasvatusta tutkitaan ja opetetaan Helsingin, Lapin ja Tampereen yliopistoissa. Humanistinen ammattikorkeakoulu sekä Diakonia ammattikorkeakoulu (Turun yksikkö) tarjoaa mediakasvatuksen ammatillisia erikoistumisopintoja taitoja ammatissaan tarvitseville.

Tutkimuksen edistämiseksi järjestettiin vuonna 2007 Pohjoismainen mediakasvatuskonferenssi Medialukutaito.nyt.

[muokkaa] Mediakasvatus koulun opetussuunnitelmassa

Pääartikkeli: Medialukutaito

Medialukutaito mainitaan vuoden 2004 perusopetuksen suunnitelman perusteissa [4] sekä yhtenä aihekokonaisuutena ja äidinkielen ja kirjallisuuden sekä kuvataiteen tavoitteissa ja sisällöissä.

Mediakasvatus on yksi aihekokonaisuus perus- ja lukio-opetuksessa, ja se on huomioitava kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Aihekokonaisuutta kutsutaan perusopetuksessa media- ja viestintätaidoksi ja lukiossa viestintä- ja mediaosaamiseksi. Mediakasvatuksen tavoitteena on muun muassa kehittää ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja, kehittää median käyttötaitoja, edistää median aseman ja merkityksen ymmärtämistä.[5]

[muokkaa] Mediakasvatus koulun ulkopuolella

Monimuotoisen medialukutaidon (mediatajun, mediasivistyksen) katsotaan nykyisin kuuluvan osaksi kansalaistaitoja. On myös korostettu, että medialukutaito on hyödyksi kaiken ikäisille ihmisille.lähde? Median kriittinen lukutaito voi lisätä poliittista tietoisuutta sekä paikallisissa että maailmanlaajuisissa kysymyksissä, ja johtaa toimintaan asioiden korjaamiseksi.lähde?

Mediakasvatuksen kannalta keskeinen instituutio on Yleisradio, jonka lakiin perustuvan julkisen palvelun sivistystehtävän voi katsoa sisältävän mediakasvatuksen. Yleisradio tuottaa sekä yleissivistävää tietoa, että moneen tarkoitukseen sopivaa oppimateriaalia mediakasvatuksesta. Myös kaupalliset mediayhtiöt ovat jossain määrin ottaneet mediakasvatuksen asiakseen.lähde? Valtion elokuvatarkastamo VET on laajentanut toimintaansa mediakasvatuksen suuntaan.

Mediakasvatustyötä voi olla esimerkiksi työpajojen, tapahtumien ja aineistojen toteuttaminen. Tätä työtä tekevät useat järjestöt, esimerkiksi Mediakasvatuskeskus Metka ja Lasten Mediakasvatus Yhdistys. Lisäksi monet alueelliset elokuvakeskukset ja lastenkulttuurijärjestöt tekevät mediakasvatustyötä kouluttamalla ja tuottamalla esimerkiksi elokuvanäytöksiä lapsiryhmille. Myös useat lastensuojelujärjestöt kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry ovat mukana mediakasvatuksen edistämisestä muun muassa toteuttamalla koulutusta ja tuottamalla selvityksiä.

[muokkaa] Miten mediatekstiä analysoidaan?

Mediatekstiä voi analysoida kysymällä neljä avainkysymystä. Kysymykset liittyvät tuotantoon, kieleen, esittämiseen ja yleisöön.

  • Tuotanto:Kuka tekee mediaa?
  • Kieli: Kuinka media kommunikoi sisällön/merkitysten kanssa?
  • Esitys eli representaatio: kuinka media jäsentää maailmaa?
  • Yleisö: Kuinka ihmiset ymmärtävät mediaa?

Näitä kysymyksiä voi pohtia yhteydessä mihin tahansa mediaan, olipa kyseessä Pokémon, Spice Girls tai Haluatko miljonnääriksi ohjelma. Niiden kautta voi miettiä hieman enemmän, mitä on meneillään. Näiden kysymysten avulla voi myös analysoida myös omia tuotoksia, kuten omia valokuva-albumeita, kotivideoita tai vaikka musiikkivideioita, joita olet tehnyt ystävien kanssa.

[muokkaa] Mediakasvatus ja julkisuus

Mediakasvatus kiinnostaa myös mediaa. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla käytiin kesällä 2006 keskustelua alan erilaisista painotuksista [2]. mediakriitikko Jyrki Lehtola osallistui keskusteluun Aamulehden asiat -sunnuntailiitteeseen (23. heinäkuuta 2006) kirjoittamassaan kolumnissa muun muassa seuraavasti:

"Media on muuttunut niin hallitsevaksi, että lapset tarvitsevat mediakasvatusta. Kasvatus ei kuitenkaan ole sama asia kuin kaiken kaupallisen toiminnan moralisointi sillä perusteella, että se aiheuttaa lapsessa pelkoa ja ahdistusta. – – Pahimmillaan mediakasvatus tarkoittaa tilannetta, jossa mediamoralisti alkaa tuohtuneena suunnitella iltapäivälehtien lööppiä paheksuvaa yleisönosastokirjoitusta kävellessään lapsensa kanssa kioskin 'Äiti tappoi vauvansa' -lööpin edessä makaavan sammuneen miehen ohi."

[muokkaa] Mediakasvatukseen liittyvää kirjallisuutta suomeksi

  • Heikki Kynäslahti, Reijo Kupiainen, & Miika Lehtonen (2007). Näkökulmia mediakasvatukseen. Helsinki: Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007 [3].
  • Maarit Berg & Juha Herkman (2004). Viestinnän lähde. Edita. - Lukion oppikirja, jossa käsitellään puheviestintää, kuvaa ja joukkoviestintää. Runsaasti tehtäviä.
  • Juha Herkman (2007). Kriittinen mediakasvatus. Vastapaino. - Viihteen ja populaarikulttuurin ottaminen kriittisen kasvatuksen lähtökohdaksi koulussa.
  • Sonja Kangas , Anniina Lundvall & Sara Sintonen (2008). Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriön mediafoorumin selvitys (kooste olemassa olevasta tutkimus- ja selvitystiedosta). [4]
  • Marjatta Kangassalo & Juha Suoranta (toim.) (2001). Lasten tietoyhteiskunta. – Alan suomalaisten tutkijoiden näkökulmia lasten asemaan ns. tietoyhteiskunnassa. Lataa täältä http://tampub.uta.fi/tup/951-44-5471-5.pdf
  • Sirkku Kotilainen ym. (toim.) (1999). Mediakasvatus. Edita. – Näkökulmia mediakasvatuksen käytännön kysymyksiin.
  • Sirkku Kotilainen & Sara Sintonen(toim.) (2005) Mediakasvatus 2005: Kansalliset kehittämistarpeet [Oikeusministeriön julkaisuja 2005:5] Oikeusministeriö (Edita Prima): Helsinki. Lataa täältä http://www.om.fi/31548.htm.
  • Reijo Kupiainen (2005). Mediakasvatuksen eetos. – Kasvatustieteen vuotuisella väitöskirjapalkinnolla palkittu filosofinen tutkimus mediakulttuurin merkityksestä kasvatukselle.
  • Anja-Riitta Lahikainen ym. (toim.) (2005). Lapsuus mediamaailmassa. Gaudeamus. – Empiirisiä tutkimustuloksia lasten elämään kohdistuneesta tutkimusohjelmasta.
  • Hanna Lehtimäki & Juha Suoranta (toim.) (2006). Kasvattajan brändikirja. Finn-Lectura. – Kotimaisia näkökulmia brändien maailmaan.
  • Unna Lehtipuu (2006). Ruuturitari ja digidonna. Lapsi matkalla mediaan. WSOY. - Erityisesti alakouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu opus.
  • Nando Malmelin (2003). Mainonnan lukutaito. Gaudeamus. – Katsaus mainonnan maailmaan ilman kriittistä näkökulmaa.
  • Riitta Martsola & Minna Mäkelä-Rönnholm (2006). Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta. Kirjapaja. - Suojelunäkökulmasta kirjoitettu opus.
  • Anu Mustonen (2001). Mediapsykologia. WSOY. - Perusteos siitä, miten media vaikuttaa lasten ja nuorten ajatteluun ja käytökseen.
  • Tarja Salokoski, Anu Mustonen (2007). Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.[5]
  • Hanna Niinistö – Anu Ruhala – Annika Henriksson – Leena Pentikäinen (2006). Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla. Mediakasvatuskeskus Metka ry & BTJ Kirjastopalvelu. – Peruskäsikirja mediakasvatuksesta lasten kanssa työskenteleville.
  • Matti Paloheimo (2003). Seksiä ja väkivaltaa. Like. – Erittäin hyvin kirjoitettu ja asiallinen opas vanhemmille ja muille, jotka ovat huolissaan elokuvien valvonnasta ja sisällöistä.
  • Leena Pentikäinen – Anu Ruhala – Hanna Niinistö (toim.) (2007). Mediametkaa! Osa 2 - Kasvattajan matkaopas lasten mediamaailmaan. Mediakasvatuskeskus Metka ry. – Kirja pienten lasten mediakasvatukseen teoriaa ja käytäntöä yhdistäen.
  • Jukka Sihvonen (2001). Konelihan värinä. Like. – Filosofisesti virittynyttä pohdintaa mediatulevaisuudesta.
  • Jukka Sihvonen (2004). Mediatajun paluu. Like. – Pohdintaa mediakulttuurin, erityisesti visuaalisen kulttuurin merkityksestä kasvatuksen maailmaa sivuten.
  • Sara Sintonen (toim.) (2001). Median sylissä. Finn-Lectura. – Näkökulmia ennen kaikkea lasten mediakasvatuksen kysymyksiin.
  • Annikka Suoninen (2004). Mediakielitaidon jäljillä. Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja.
  • Juha Suoranta & Mauri Ylä-Kotola (2000). Mediakasvatus simulaatiokulttuurissa. WSOY. – Perusteita mediakasvatuksen opetukselle ja alan käsitteelliselle hahmottamiselle.
  • Juha Suoranta (2003). Kasvatus mediakulttuurissa. Vastapaino. – Keskustelukirja mediakulttuurin merkityksestä kasvatuksen maailman näkökulmasta.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ http://www.kirjastot.fi/mediakasvatusaineisto/mediakasvatus/
  2. ↑ http://www.mediakasvatus.fi/mediakasvatus
  3. ↑ Pirjo Sinko (puheenjohtaja), Pirjo Väyrynen ja Kristina Kaihari-Salminen (sihteerit), Ehdotus toimenpideohjelmaksi mediataitojen ja -osaamisen kehittämiseksi osana kansalais- ja tietoyhteiskuntataitojen edistämistä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:29, Opetusministeriö 2007. Viitattu 21.5.2008.
  4. ↑ Opetushallitus, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2004. [1]
  5. ↑ http://www.mediakasvatus.fi/mediakasvatus

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mediakasvatus
Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä