Viranomainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viranomainen on julkisyhteisön, kuten kunnan, kirkon tai valtion, pysyvä toimielin, jolle on säädöksillä annettu toimivalta ja velvollisuus tiettyjen tehtävien hoitamiseen omalla toimialallaan. Viranomaisena voi olla yksi virkamies, tai useampia virkamiehiä, jolloin käytetään nimitystä virasto tai laitos.[1] Etenkin monet valvontaviranomaiset ovat yksittäisviranomaisia (esimerkiksi tasa-arvovaltuutettu ja eduskunnan oikeusasiamies), vaikka heidänkin toimintansa perustuu valmisteluhenkilöstön toimintaan.[2]

Suomen viranomaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaiset voidaan jakaa esimerkiksi oikeus- ja hallintoviranomaisiin tai yleis- ja erityisviranomaisiin. Oikeusviranomaisia ovat tuomioistuimet ja hallintoviranomaisia esimerkiksi valtioneuvosto, joka on yleisviranomainen, ja keskusvirastot, jotka ovat erityisviranomaisia.[1]

Suomen viranomaisia ovat[3]

Asiakirjojen julkisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa muuta säädetä. Salaisista asiakirjoista säädetään erikseen tämän lain 24. pykälässä.

Viranomaistoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaistoiminta tapahtuu yleensä virastoissa tai laitoksissa, vaikka nimityksillä ei ole itsenäistä oikeudellista merkitystä. Virastot (esimerkiksi ministeriöt) huolehtivat lähes yksinomaan kirjallisista hallintotehtävistä, kun taas laitokset tuottavat ja jakavat julkisia palveluja.[6]

Lainsäädännössä määritellyt tehtävät ja toimivalta koskevat yleensä viranomaista tiettynä kokonaisuutena eivät niinkään yksittäistä virkamiestä. Viranomaiskokonaisuuden henkilökunnan tehtävät määritellään työjärjestyksessä tai määräyksessä. Viraston työjärjestyksen mukaisessa tehtävässä päätöksiä tekevä virkamies ei ole viranomainen, vaan hän käyttää viranomaiselle annettua päätösvaltaa.[7]

Samaan hallinnonhaaraan kuuluvat viranomaiset ovat alisteisia toisiinsa nähden muodostaen virka-asteikon eli virkahierarkian. Ylempi viranomainen ei voi yleensä puuttua alemman toimintaan yksittäistapauksessa, ellei sillä ole siihen valtuutusta. Poikkeuksen tekevät keskitetyt hallinnonalat kuten poliisi- ja sotilashallinto. Suomessa yhden hallinnonhaaran viranomainen ei voi antaa määräyksiä eikä muutenkaan puuttua toisen hallinnonhaaran viranomaisen toimintaan.[1][8]

Viranomaisessa toimiva henkilö toimii virkavastuulla ja on siksi raskaammassa vastuussa teoistaan kuin tavallinen työntekijä. Viranomaisia sitovat erilaiset lait, muiden muassa syrjinnän kielto. Viranomaisten päätöksistä voi myös yleensä valittaa tai kannella, jos kokee joutuneensa rikkomuksen kohteeksi. Kantelun voi tehdä esimiehelle tai yleiselle laillisuusvalvojalle. Viranomaisen lopullisesta päätöksestä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen, valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallinnon sisäisestä määräyksestä ei saa valittaa.[9] Usein ennen valituksen tekemistä on tehtävä oikaisuvaatimus viranomaiselle itselleen. Lopullisen päätöksen antaa viime kädessä korkein hallinto-oikeus.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966
  2. Encyclopædia Iuridica Fennica, Suomalainen Lakimiesyhdistys 1997, osa V p. 1175
  3. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 4 §
  4. Sosiaaliturva 5/2000
  5. Kirkkolain 3 luvun 7 §
  6. Encyclopædia Iuridica Fennica, Suomalainen Lakimiesyhdistys 1997, osa V p. 1176
  7. Encyclopædia Iuridica Fennica, Suomalainen Lakimiesyhdistys 1997, osa V p. 1175–1176
  8. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1965
  9. Hallintolainkäyttölain 2 luku