Me Too -kampanja

Mielenilmaisu tammikuussa 2018 Yhdysvalloissa. Osallistujan kyltti kysyy "Kuuletteko minua nyt? Emme me ole olleet hiljaa, meidät vaiennettiin – ja sivuutettiin".

Me Too -kampanja (me too = minäkin) on lokakuussa 2017 maailmanlaajuiseksi someilmiöksi levinnyt liike. Kampanja muotoutui aihetunnisteeksi (engl. hashtag) yhdysvaltalaisen näyttelijän Alyssa Milanon 15. lokakuuta 2017 julkaiseman twiittauksen myötä, jossa hän kehotti seuraajiaan jakamaan kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä tunnisteella #metoo. Se on siis seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja.

Alkuperäinen kampanja

Synty

Me Too on alun perin nuorisojärjestö Just Be Inc.:n perustajan Tarana Burken vuonna 2007 kehittämä seksuaalista häirintää vastustava kampanja. Burke kertoo aloittaneensa sen ruohonjuuritason liikkeenä tavoittaakseen seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vähäosaisissa yhteisöissä.

Nuorisotyöntekijänä Burke työskenteli pääasiassa afroamerikkalaisten lasten ja nuorten kanssa. Työssään hän kuuli lukuisia kertomuksia erityisesti nuorten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja erään hyväksikäytetyn tytön tarina inspiroi häntä aloittamaan kampanjan. Burke antaa ymmärtää, että häntä olisi itseäänkin seksuaalisesti häiritty.

Tavoitteet

Kampanja keskittyy nuoriin naisiin, jotka ovat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä tai häirintää. Just Be Inc.:n mukaan Yhdysvalloissa monilla asiantuntijatahoilla ei ole resursseja tarjota apua kaikille nuorille naisille. Ongelma on nähtävissä erityisesti afroamerikkalaisten naisten keskuudessa, sillä heillä on kulttuurillisista syistä keskimäärin korkeampi kynnys kertoa kokemastaan häirinnästä. Kampanjan keskiössä olikin alun perin tarve näyttää afroamerikkalaisille naisille, etteivät he ole yksin kokemustensa kanssa.

Just Be Inc.:n tavoitteena on Me Too -ohjelman avulla kehittää erilaisia tukiverkostoja, kuten maanlaajuinen puhelinpalvelu sekä nettisivu, joka tarjoaa ryhmäkeskustelumahdollisuuksia Yhdysvaltojen eri kaupungeissa ja osavaltioissa.

Huomio sosiaalisessa mediassa

Me Too -tunniste levisi sosiaalisessa mediassa nopeasti todella laajalle. Ensimmäisen vuorokauden aikana #MeToo-tunnistetta käytettiin Twitterissä yli 500 000 kertaa ja Facebookissa 12 miljoonaa kertaa. Somehuomion myötä kampanjan painotus laajeni alkuperäisestä kontekstistaan myös muun muassa työpaikoilla tapahtuvaan seksuaaliseen häirintään.

Julkisuuden henkilöistä Me Too -tunnistetta ovat käyttäneet muun muassa Lady Gaga, Sheryl Crow, Ellen DeGeneres, Björk, Angelina Jolie, Jennifer Lawrence ja Rupi Kaur.

Me Too -johtohahmo Asia Argento maksoi 380 000 dollaria ahdistelusta syyttäneelle alaikäiselle pojalle. Argento ensin kiisti seksin mutta myönsi sen myöhemmin. New Yorkin yliopisto erotti kuuluisan feministi-professorin Avital Ronellin homoseksuaalin jatko-opiskelijansa kolmivuotisen sanallisen ja fyysisen seksuaalisen häirinnän vuoksi. Tapausta tuntemattomat feministit, kuten Judith Butler, puolustivat Ronellia vihjaillen ja mustamaalaten opiskelijaa ja kyseenalaistaen tämän kertomuksen.

Harvey Weinstein

Yksi tunnetuimmista Me Too -kampanjan myötä esiin nousseista tapauksista on yhdysvaltalaista elokuvatuottaja Harvey Weinsteinia vastaan nostetut syytteet. Näyttelijä Ashley Judd syytti Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta lokakuussa 2017 The New York Times -lehden artikkelissa. Weinsteinin väitetään ahdistelleen ja raiskanneen lukuisia naisia vuosikymmeniä kestäneellä urallaan, minkä seurauksena hän joutui esimerkiksi eroamaan The Weinstein Companyn johdosta ja Oscar-akatemia erotti hänet jäsenyydestä. Juddin syytösten myötä muitakin uhreja astui julkisuuteen. Muun muassa Angelina Jolie, Gwyneth Paltrow ja Léa Seydoux syyttivät Weinsteinia seksuaalisesta häirinnästä.

Taide ja kulttuuri

Me Too -kampanja on herättänyt paljon keskustelua taide- ja kulttuurialalla. Kampanja ravisutti koko Yhdysvaltojen elokuva-alaa, sillä joukossa oli paljon tunnettuja nimiä. Los Angelesin syyttäjäviranomaiset päättivät marraskuussa 2017 perustaa erillisen yksikön tutkimaan Hollywoodin häirintäsyytöksiä. Yksikön perustamista on pidetty merkkinä siitä, kuinka merkittävä ongelma ahdistelu on elokuva-alalla.

Seksuaalissävytteisten taideteosten poistamisesta museoista ja gallerioista on keskusteltu jo ennen Me Too -kampanjaa. Kampanjan myötä keskustelu on noussut jälleen pinnalle. Manchesterin taidegalleriassa kampanja vaikutti John William Waterhousen ”Hylas and the Nymphs” (1896) -maalauksen väliaikaiseen poistamiseen. Maalauksessa nuoret nymfit viettelevät komeaa nuorukaista kohti houkutuksia, jotka lopulta johtavat hänen kuolemaansa. Taulun poistamisen myötä galleriaa syytettiin sensuurista, mutta museo puolustelee tekoaan halulla herättää keskustelua.

Ateneumin kokoelmiin kuuluvaa Akseli Gallen-Kallelan taulua Aino-taru (1891) pyydetään aika ajoin poistettavaksi näkyviltä yleisötoiveiden johdosta, sillä jotkut kokevat sen sisällöltään sopimattomaksi. Taideteoksessa vanha Väinämöinen havittelee Joukahaisen alastonta Aino-sisarta, jonka tämä on luvannut Väinämöiselle puolisoksi. Vaikka yhtäkään suoraan #metoo-liikehdinnästä johtuvaa Aino-taru-taulun poistovaatimusta ei ole tullut, se on osaltaan nostanut pintaan keskustelua seksuaalissävytteisten taideteosten poistamisesta Suomessa.

Näkemyksiä kampanjasta

Työoikeuden professori Seppo Koskinen kertoi iloitsevansa kampanjasta, sillä se on nostanut esiin seksuaalisen häirinnän yleisyyden. Hän kertoi odottaneensa ahdistelukeskustelun koskevan lisäksi työelämää, jossa häirintä on yllättävän yleistä. Koskisen mielestä muutaman kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus olisi sakon ohella oiva keino muistuttaa ilmiön vakavuudesta ja vastenmielisyydestä.

Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan jokaisessa sivistyneessä maassa poliisin ja oikeuslaitoksen täytyy hoitaa kyseisenlaiset tapaukset. Putin ihmetteli, miksi tapauksia nostetaan esiin 10, 20 tai 30 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Putinin mielestä tapauksiin liittyviä kysymyksiä ja konkreettisia tapauksia ei pitäisi tehdä jonkinlaiseksi kampanjaksi.

Kritiikkiä

Kirjailija Margaret Atwoodin mukaan Me Too -kampanja on seurausta rikkinäisestä oikeusjärjestelmästä. Hän vaatii parempaa läpinäkyvyyttä erityisesti tapaukseen, jossa entistä yliopistoprofessoria Steven Gallowayta syytettiin seksuaalisesta häirinnästä. Atwood vetoaa yhtäläisiin ihmisoikeuksiin toteamalla, että niiden tukeminen ei ole sotimista naisia vastaan. Hän siis vaatii tasa-arvoa ja sitä, että miehiä kuunneltaisiin tapauksissa enemmän. Ranskalainen näyttelijätär Catherine Deneuve ja joukko muita tunnettuja ranskalaisnaisia julkaisivat Le Monde -sanomalehdessä kirjoituksen, jossa he väittävät Me Too -kampanjan menneen liian pitkälle ja johtaneen miesten syyllistämiseen. Kirjoitus herätti keskustelua, ja Ranskassa feministit sekä useat naispoliitikot ovat tuominneet kirjoitukset.

Suomessa kirjailija Pirkko Saision mielestä Me Toon puitteissa on ”niin sanotusti menty yli”. Saision mukaan seksuaaliseen häirintään on puututtava, mutta Me Toon yhteydessä puhutaan ”aika sekaisin monista asioista”, kuten Lauri Törhösen sekä Aku Louhimiehen tapauksissa, joissa toista syytetään seksuaalisesta häirinnästä ja toista kyseenalaisista ohjaustavoista. Saisio ei myöskään osaa sanoa, onko tarpeellista vetää yksityisiä ihmisiä näin julkisuuteen. Lisäksi Saisio perää vastuuta yhteisöiltä ja ihmettelee, miksei kyseisiin häirintöihin ole aikoinaan puututtu, vaikka niillä on väistämättä ollut paljon silminnäkijöitä. Hänen mielestään ei ole ”kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa” ja massaliikkeet ovat aina pelottavia.

Suomen Kuvalehden mukaan Louhimies joutui Me Too -kampanjan keskipisteeksi Suomessa vuonna 2018. Syksyllä 2020 menestynyt ohjaaja Antti J. Jokinen jouduttiin vaihtamaan Aku Louhimieheen näyttelijöiden fyysisen ja henkisen turvallisuuden turvaamiseksi Suomen historian kalleimmassa elokuvassa Omerta: 6/12. Jokisen vaimo Krista Kosonen ja moni muu tähti jättivät projektin Jokisen vaihtuessa Louhimieheen. Louhimiehen sisarpuoli Katju Aro on feministisen puolueen puheenjohtaja.

Koko Hubaran mukaan Me Toon huono puoli on se, että ihmiset eivät uskalla lähestyä toisiaan, koska ei vielä ole löydetty tapaa kertoa kiinnostuksestaan niin, ettei kukaan ahdistuisi.

Kampanjan vaikutukset Suomessa

Me Too -kampanja sai merkittävästi huomiota myös Suomessa. Suomalaisista julkisuuden henkilöistä kampanjaan osallistuivat muun muassa muusikot Paula Vesala, Chisu ja toimittaja Hanna Sumari. Myös koomikko Iikka Kivi osallistui kampanjaan myöntämällä Facebook-sivuillaan syyllistyneensä itse seksuaaliseen häirintään, ja hän korostikin, että myös tekijöiden tulisi astua esiin.

Lauri Törhönen

Me Too -kampanjan myötä Suomessa nousi laajasti esiin Lauri Törhösen tapaus. Palkittu elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhönen on lukuisten naisten mukaan häirinnyt heitä seksuaalisesti 1980- ja 2000-lukujen välisenä aikana. Törhösen kollegana Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa toiminut lavastusosaston professori Katriina Ilmaranta toteaa häirinnän muodostuneen suorastaan sukupolvikokemukseksi. Me Too -kampanjan aikana monet entiset opiskelijat ovat kertoneet häirintäkokemuksistaan. Yle Teema -kanava jätti kohun vuoksi esittämättä Törhösen Insiders-elokuvan. Törhönen on esittänyt julkisen anteeksipyynnön STT:n (Suomen Tietotoimisto) kautta.

Tomi Metsäketo

Laulaja Tomi Metsäketo irtisanottiin Mamma Mia! -musikaalista ja Tähdet, tähdet -televisio-ohjelmasta kampanjan myötä esiin nousseiden häirintätapausten vuoksi. Myös Metsäkedon kanssa sovittuja joulukonsertteja ja muita esiintymisiä peruttiin. Syyskuussa 2018 Metsäketo arvioi itse menettäneensä kohun vuoksi noin 90 prosenttia töistään ja kärsineensä noin 80 000 euron ansionmenetykset. Metsäketo on haastanut Mamma Mia! -musikaalin tuotantoyhtiön oikeuteen ja vaatii tältä 30 000 euron korvauksia työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lokakuussa 2018 neljä naista Tomi Metsäkedon kunnian loukkaamisesta 25 päiväsakkoon. Naiset olivat Facebookissa ja Twitterissä lokakuussa 2017 julkaisemissaan kirjoituksissa väittäneet Metsäkedon syyllistyneen seksuaalirikoksiin ja käyttäneet hänestä halventavia ilmaisuja. Kirjoittelu oli ollut osa laajempaa, muun muassa Facebookin suljetussa CIA Naisten Olohuone -ryhmässä loka- ja marraskuussa 2017 käytyä keskustelua. Oikeus katsoi kirjoitusten aiheuttaneen Metsäkedolle vahinkoa, yleistä halveksuntaa ja henkisiä kärsimyksiä. Kukaan tuomituista ei ollut koskaan tavannut Metsäketoa henkilökohtaisesti. Lisäksi syytetyt tuomittiin korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäkedon oikeudenkäyntikuluja yli 7 400 euron arvosta. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen Me Too -kampanjasta aiheutunut oikeudenkäynti.

Kenneth Greve

Maaliskuussa 2018 seitsemän Suomen Kansallisbaletin tanssijaa kertoi Helsingin Sanomien jutussa Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven epäasiallisesta käytöksestä. Tanssijat syyttivät Greveä vuosia jatkuneesta kiusaamisesta, manipuloinnista, koskettelusta ja seksuaalista häirinnästä. Greve vapautettiin esimiestehtävistä 26. maaliskuuta 2018. Greven 10-vuotisen kauden kunniaksi suunniteltu jäähyväisgaala ”Kiitoksin, Kenneth” sai uuden nimen ”Tanssin tähden”, eikä Greveä eikä hänen koreografioitaan esitetty toukokuussa 2018 järjestetyssä gaalassa. Ongelmaa on pahentanut punk-piirien kielteinen suhtautuminen viranomaisiin ja poliisille paljastamiseen. Ilmiantajia on uhkailtu ja peloteltu hiljaisiksi.

Punkstoo

Punkstoo on heinäkuussa 2021 alkanut kampanja ja Instagram-tili, joka paljasti punk-piirien ahdistelua, häirintää ja väkivaltaa. Pian syntyi muitakin tilejä, kuten Hippiestoo, Metaltoo ja Suomirapstoo. Tilin nimi tulee Hanna Rädyn #punkstoo-artikkelista (2018), joka liittyi #metoo-kampanjaan. Tilillä naiset kertovat tapailemiensa punk-artistien nöyryyttäneen heitä, sekä pedofiliasta, rajuista uhkailuista, väkivallasta, huumaamisista, painostamisesta ja kourimisesta. Myös homomiehet kertovat nöyryyttämisistä. Punk-skenen kerrotaan olevan täynnä homofobiaa, naisvihaa, transfobiaa ja rasismia.

Punk-muusikko Maija Kivelä kertoi, että musiikkiteollisuus on täynnä misogyniaa ja nuoria naisia ei oteta vakavasti. Veteraanipunkkareilla on "machokerho", joka puolustaa toisiaan ja hyssyttelee huonoa käytöstä. Erään kirjoittajan mukaan "saanks kouria sua vitusta?" oli punk-skenen "kovien jätkien" mielestä hauska vitsi.

Pää Kii -yhtyeen keulahahmo Teemu Bergman yhdistettiin moniin Punkstoo-väitteisiin. Bergman pyysi anteeksi huonoa käytöstään mutta kiisti rikokset. Riistetyt- ja Akupunktio-yhtyeissä toiminut Severi Helle pyysi anteeksi, sanoi oppineensa "myrkylliset" tapansa alan vanhemmilta toimijoilta ja väistävänsä jatkossa niitä, jotka kokevat hänen läsnäolonsa ahdistavaksi.

Kampanjan vaikutukset Ruotsissa

Entinen Tukholman kaupunginteatterin johtaja Benny Fredriksson teki maaliskuussa 2018 itsemurhan. Häntä oli syytelty 16 vuoden aikana väitetysti tapahtuneista teoista. Fredrikssoniin kohdistuneen arvostelun paljasti iltapäivälehti Aftonbladet, joka oli haastatellut 40 kaupunginteatterin palveluksessa olevaa tai ollutta henkilöä. Eräs nimettömänä haastateltu oli nimittänyt Fredrikssonia pikku-Hitleriksi.

Vuoden 2018 Nobelin kirjallisuuspalkintoa ei jaettu, sillä Ruotsin akatemia ei ollut päätösvaltainen sen jälkeen kun kuusi jäsentä erosi huhtikuussa 2018 vastalauseena akatemian jäsenen Jean-Claude Arnaultin käytökselle muita jäseniä, näiden tyttäriä, puolisoita ja kansliatyöntekijöitä kohtaan. Arnault sai raiskauksesta vankeustuomion.

Televisiojuontaja Martin Timelliä syyteltiin mediassa. Hänen ohjelmansa TV4-kanavalla peruttiin. Timellistä aloitettiin poliisitutkinta, jonka päätteeksi hänet vapautettiin syytteistä. Timell on kannellut syyttäjäviranomaisille häntä koskeneesta uutisoinnista ja lisäksi hän on haastanut TV4-kanavan oikeuteen sopimusrikkomuksesta.

Ruotsalainen julkisen sanan neuvostoa vastaava median valvontaelin, Ruotsin lehdistökomitea PON antoi yliampuvasta #metoo-uutisoinnista langettavia päätöksiä maan merkittävimmille sanomalehdille. Komitean mukaan syytöksissä oli liian hatarat perusteet ja uutisointi oli omiaan aiheuttamaan kohtuutonta haittaa. Langettavia päätöksiä saivat iltapäivälehdet Aftonbladet, Expressen ja Hänt i Veckan, sanomalehdet Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet sekä työväenliikkeen lehti Arbetaren. Aftonbladet perusteli Martin Timelliä koskenutta uutisointiaan sillä, että tämä on julkisuuden henkilö, jota koskevilla rikosepäilyillä on tavallista suurempi painoarvo.

Ruotsalainen kansanedustaja Stefan Nilsson joutui vuonna 2017 eroamaan Ympäristöpuolue Vihreiden eduskuntaryhmästä häirintäsyytösten vuoksi. Syytökset todettiin perättömiksi, minkä vuoksi Nilssonia syyttänyt nainen on saanut syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta.

Aftonbladetin entinen toimittaja Fredrik Virtanen haastoi ruotsalaisen mediapersoonan Cissi Wallinin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Wallin oli Instagramiin kirjoittamassaan päivityksessä kertonut Virtasen raiskanneen hänet vuonna 2006. Wallinin päivitykset syksyllä 2017 olivat herättäneet runsaasti huomiota ja niitä olivat jakaneet eteenpäin muiden muassa näyttelijä Mia Skäringer ja kirjailija Camilla Läckberg. Virtanen on ilmoittanut harkitsevansa oikeusprosessia myös Skäringeriä ja Läckbergiä vastaan, mikäli Wallin tuomitaan. Joulukuussa 2019 Tukholman käräjäoikeus tuomitsi Wallinin törkeästä kunnianloukkauksesta enintään kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen ja päiväsakkoihin sekä maksamaan Virtaselle 90 000 kruunun eli noin 9 000 euron korvaukset.

#Lääppijä

Ennen Me Too -somekampanjan perustamista, suomalaiset jakoivat Twitterissä seksuaalisen ahdistelun kokemuksiaan tunnisteella #lääppijä. Lääppijä-kampanjan aloitti tammikuussa 2016 oululainen Satu Lapinlampi toisen, anonyyminä pysyttelevän henkilön kanssa. Suomalaisista julkisuudenhenkilöistä muun muassa muusikko Paula Vesala ja poliitikko Outi Alanko-Kahiluoto jakoivat kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa tunnisteella #lääppijä.

Somessa julkaiseminen voi olla rikos

Jos somessa julkaisee #MeToo-kertomuksen, josta suuri joukko ihmisiä pystyy tunnistamaan väitetyn tekijän, saattavat julkaisija ja tekstin kirjoittaja syyllistyä rikokseen, esimerkiksi kunnianloukkaukseen tai yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen. Rikoksen tekijälläkin on osittain oikeus yksityisyyteen. Viestin poistaminen jälkeenpäin ei poista rikosvastuuta.

Korkein oikeus tuomitsi vuonna 2021 naisen törkeään kunnianloukkaukseen, kun hän oli väittänyt usealle ihmiselle joutuneensa tietyn miehen raiskaamaksi. Oikeuden mukaan väite oli valheellinen ja aiheuttanut miehelle haittaa, ja fyysistä tai sanallista uhkailua ei ollut.

Katso myös

• John William Waterhouse (Tapaus Hylas ja nymfit)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Me Too -kampanja Wikimedia Commonsissa