Tämä on suositeltu artikkeli.

Sými

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. marraskuuta 2009 kello 19.31 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Symi
Σύμη
Symin sijainti Kreikassa.
Symin sijainti Kreikassa.
Maantiede
Muut nimet Simi
Sijainti 36°35′56″N, 27°50′03″E
Saariryhmä Dodekanesia
Merialue Aigeianmeri, Välimeri
Pinta-ala 58,1 km²
Korkein kohta Vigla 616
Valtio
Valtio Kreikka
Kunta Symi
Väestö
Väkiluku 2 606 (2001)
Suurin kaupunki Symi
Kielet Kreikka

Symi (kreik. Σύμη, turk. Sömbeki) on Dodekanesian saaristoon kuuluva Kreikan saari Välimeressä. Saari sijaitsee Turkin rannikolla Rodoksesta 44 kilometriä luoteeseen.[1] Saaren pinta-ala on 58,1 km², ja rantaviivaa sillä on 85 kilometriä.[1] Asukkaita saarella oli vuoden 2001 väestölaskennassa 2 606.[2] Saaren pääkaupunki on Symi.[3]

Symiä ovat asuttaneet muun muassa kaarialaiset, doorilaiset ja lakedaimonialaiset. Sittemmin saarella ovat valtaa pitäneet muun muassa roomalaiset, Bysantin valtakunta, Rodos, Nikaian keisarikunta, Johanniittain ritarikunta, osmanit, italialaiset, saksalaiset ja britit, ennen kuin se vuonna 1948 liitettiin Kreikkaan.

Symi mytologiassa

Prometheus.

Kreikkalaisessa mytologiassa merenjumala Glaukos ryösti Ialysoksen kuninkaan tyttären, Symin, ja toi tämän nykyisin Syminä tunnetulle saarelle.[4] Ylijumala Zeuksen karkotettua titaani Iapetoksen pojan Prometheuksen tämä meni Symille hakemaan turvaa.[3] Prometheus asui Symillä erään myytin mukaan kuolemaansa saakka.[3] Khariitit eli ”Kolme kaunotarta” syntyivät mytologian mukaan Symillä.[5]

Runoilija Homeroksen kirjoittamassa Ilias-teoksessa Symin kuninkaana toimi Troijan sodan aikana Nireus. Nireus oli kertoman mukaan raukkamainen mutta kaunis soturi. Hän otti osaa Troijan sotaan.[6]

Etymologia

Symi on saanut nimensä erään lähteen mukaan kreikkalaisen mytologian meren jumalan, Poseidonin nymfivaimon ja Khthonioksen äidin mukaan.[3] Eustatius Thessalonikilaisen mukaan Glaukos oli saaren ensimmäinen asukas ja hänen vaimonsa nimi oli Syme. Eustatius Thessalonikilaisen, Strabonin ja Stefanos Bysanttilaisen mukaan Symillä oli useita eri nimiä antiikin aikana, kuten Metapontis, Aigli ja Kariki. Aelianuksen ja Ptolemaioksen töistä on löydetty Symille myös nimitys Elkoussa.[7]

Roomalaisen kirjailijan Plinius vanhemman mukaan saari sai muinaiskreikan apinaa tarkoittavan nimen Scimmia, koska se yhdessä lähisaarineen muistuttaa muodoltaan Kykladeilla sijaitsevaa Deloksen saarta. Plinius vanhemman mukaan sanasta Scimmia kehittyi sana Symi. Italialainen 1400-luvun matkailija Cristoforo Buondelmonti myös mainitsee sanan tulevan apinaa tarkoittavasta sanasta mimo tai simeia. Buondelmontin mukaan Zeus muutti Prometheuksen apinaksi, kun tämä oli luonut ihmiset ja opettanut näille pitkäikäisyyden salaisuuden. Alun perin tämä oli ollut vain jumalten yksinoikeus.[7]

Tosin Buondelmonti kirjoitti myös, että nimi on peräisin henkilöltä nimeltä Simen, joka eli titaani Kronoksen aikoihin ja oli saaren ensimmäinen asukas. Hän mainitsee myös nimen Simia, joka olisi juontunut Simetos-nimisestä kuninkaasta. Buondelmonti kertoo myös, että nimi saattaa tulla sanasta sima, joka tarkoittaa ”lähellä”. Symi sijaitsee hyvin lähellä Vähän-Aasian rannikkoa. Turkkilainen Piri Reis on maininnut 1500-luvulla, että turkiksi ”Symia” on ”qonbsu” eli lähellä Anatoliaa.[7]

Historia

Antiikin aika

Symi on asutettu esihistoriallisella ajalla.[3] Antiikin aikana saaresta käytettiin myös nimiä Kirki, Aigle tai Aigli ja Metapontis.[3][8] Lopulta nimeksi tuli Symi.[3]

Symin kaupunki.

Symin kaupungin Horióssa sijaitsee akropolis, jolla on pelasgimuurien jäänteitä.[9] Kaarialaiset asuttivat akropolista, mutta se oli hylätty, kun doorilaiset saapuivat Symille.[9] Doorilaisten lisäksi Symille muutti lelegeja ja lakedaimonialaisia.[3] Väkeä saapui myös muun muassa Rodokselta, Argoksesta ja Knidoksesta.[9] Symi yhdessä muiden doorilaiskaupunkien kanssa joutui antiikin kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen mukaan vuonna 480 eaa. luovuttamaan Persian kuningas Kserkses I:lle 30 laivaa.[9] Historioitsija Diodoros Sisilialaisen mukaan taas Symi yhdessä Kosin ja Rodoksen kanssa olisi lahjoittanut Kserkses I:lle 40 laivaa.[9]

Kserkses I kärsi vuonna 480 eaa. käydyssä Salamiin taistelussa tappion kreikkalaisia vastaan, minkä seurauksena Symi joutui Deloksen meriliiton (myös Ateenan imperiumi) alaisuuteen ja sen oli maksettava veroja Ateenalle. Historioitsija Thukydideen mukaan ateenalaiset käyttivät Symiä sotilasasemanaan ja asevarastonaan. Symi otti vuonna 378 eaa. osaa ”toiseen Ateenan liittoon”. Yhdessä muiden Kreikan kaupunkien, kuten Ateenan, kanssa Symi nousi Makedonian kuningas Filippos II:sta vastaan tämän ollessa piirittämässä kreikkalaista Byzantionin kaupunkia.[9] Filippos II joutuikin luopumaan Byzantionin piirityksestä.[10]

Bysantin vallan alla

Symi, kuten muutkin Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.[11] Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen Symistä tuli osa Bysantin valtakuntaa.[12] Bysantin vallan aikana Symi kuului muun muassa Kiviraiotsin (vuoteen 697 saakka Karavians) teemaan eli hallinnolliseen alueeseen. Kiviraiotsin teema oli ”merenkulkuteema”, ja sen pääpaikka oli Pamfyliassa sijaitseva Kivira. Muita teemaan kuuluneita kaupunkeja olivat esimerkiksi Miletos, Attalia, Halikarnassos, Knidos ja Rodos. Bysantin aikana symiläiset rakensivat Bysantille korvetteja, pieniä sotalaivoja, sekä työskentelivät niissä.[13]

Rodoksen kuvernööri Leon Gavalos perusti frankkien vallattua Konstantinopolin oman valtion vuonna 1204 ja asettui sen johtajaksi. Symi kuului tähän valtioon, jota johdettiin Rodokselta. Jo vuonna 1224 Bysantin laivasto valloitti Rodoksen, ja Symi joutui vuonna 1204[14] perustetun Nikaian keisarikunnan osaksi. Nikaialaisen kenraalin Mikael Palaiologoksen johdolla Konstantinopoli valloitettiin jälleen vuonna 1261. Valloitukseen päättyi Nikaian keisarikunnan olemassaolo, ja Symi kuului jälleen Bysantin valtakuntaan.[13] Mikael Palaiologos puolestaan perusti Palaiologoksen hallitsijasuvun ja nousi Bysantin keisariksi.[15][14]

Johanniittain ritarikunnan vallan alta osaksi Osmanien valtakuntaa

Symin satamassa oleva kolmisoudun korkokuva.

Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1309.[3][16] Johanniittain ritarikunta antoi Symin asukkaille vuonna 1373 kaupankäyntiä auttavia erioikeuksia.[3] Myös laivanrakennus kehittyi ritarien valtakaudella.[16] Osmanit yrittivät toistuvasti vallata Symin, mutta symiläisten onnistui torjua vuosina 1460, 1485 ja 1504 tapahtuneet hyökkäykset.[16]

Vuodesta 1522 lähtien Symi kuului Osmanien valtakuntaan.[17] Sulttaani Suleiman Suuri antoi symiläisten säilyttää erioikeutensa.[17] Valloitusta seuranneena vuonna annetussa säädöksessä Symin tuli maksaa veroa vuodessa ainoastaan ”mak-tou”-nimellä tunnettu määrä rahaa.[17] Muiden alueiden oli maksettava muitakin veroja.[17] Symi oli myös huomattavan autonominen osmanien kaudella, ja se kykeni jopa ostamaan maa-alueita Vähän-Aasian rannikolta.[3] Vanhimmat asukkaat käyttivät kaikkea oikeudellista, hallinnollista ja taloudellista valtaa saarella. Symin vanhin mies oli johtaja (theproestos). Lisäksi saaren asukkaat valitsivat vuosittaisessa kokoontumisessaan 12 neuvonantajaa. Neuvonantajiksi valittiin yleensä henkilöitä, jotka toimivat esimerkiksi pormestarin, kassanhoitajan, kaupankäynnin tarkastajan ja verojenkerääjän viroissa. Nämä valitut olivat vastuussa myös terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä ylläpitivät esimerkiksi julkisia rakennuksia ja satamia.[17]

Kerrotaan, että Suleiman Suuri olisi antanut etuoikeuksia Symille paikallisten tarjottua sulttaanille muun muassa pesusieniä ja leipää. Etuoikeuksia uudistettiin vuosien saatossa useasti: Mehmed IV uudisti niitä vuonna 1652, Ahmed III 1721, Osman III 1755, Abd-ul-Hamid I 1774 ja 1775, Selim III 1806 ja Mahmud II 1813. Sulttaani Osman III:n valtakaudella vuonna 1755 Symin vuotuiseksi veroksi määrättiin 60 000 aspraa. Saaren vanhimmat lisäksi joutuivat maksamaan saarella olevalle osmanivalvojalle 30 piasteria kerran kuukaudessa. Tämä osmanivalvoja oli lähinnä vain merkki saaren kuulumisesta Osmanien valtakuntaan, eikä hänellä ollut mitään erityistä tehtävää.[17]

Symi tunnettiin pesusienensukeltajista, kalastajista ja laivanrakentajista.[3] Tämän aikakauden muistona Symin satamassa on nykyisin kolmisoudun korkokuva,[3] joka on kopio Rodoksen saarella, Lindoksessa sijaitsevasta kolmisoudusta.[18] Matkaaja Vincent Stochove kävi Symillä vuonna 1630 ja kuvaili paikallisia laivoja. Laivoissa oli hänen mukaansa hyvä rakenne, yhdeksän penkkiä, taitavat merimiehet ja nopeat airomiehet. Stochoven mukaan alukset olivat voittamattomia, jos vauhti säilyi hallinnassa. Hän kertoi myös, että symiläiset sukeltavat jo lapsena merenpohjaan ja hakevat sieltä pesusieniä. Toinen matkaaja, Henry Blount, puolestaan kävi Symillä vuonna 1636. Blount kertoi symiläisten miesten noudattavan nuorelta iältä lähtien hyvin tiukkaa ruokavaliota, jonka ansiosta he pysyvät notkeina ja kunnossa ja saattavat olla merellä pidempään ja kalastaa pesusieniä helpommin.[17]

Nykyisen Horión hautausmaan paikalla toimi vuosina 1765–1821 koulu, jossa työskenteli useita korkea-arvoisia opettajia. Saarella toimi 1700-luvulla myös hagiografiakoulu.[17]

Symi Kreikan vapaussodassa

Symin väestö oli vaurasta juuri ennen Kreikan vapaussodan puhkeamista vuonna 1821. Asukkaat kävivät kauppaa Smyrnan (nyk. İzmir), Konstantinopolin (nyk. Istanbul) ja Thessalonikin kanssa, ja heillä oli kaikkiaan 50 kalastusvenettä ja saman verran suuria purjealuksia. Symin apotti (proestos) Nikitas Chatziioannis lähetti vapaussodan alettua Aleksandrian patriarkka Theophylos Pagostalle viestin, jossa kysyttiin, miten tilanteessa meneteltäisiin.[19]

Symi kuului kapinoivaan Kreikkaan väliaikaishallinnon toukokuussa 1823 tekemän päätöksen mukaan. Kuitenkin saari yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa jäi 3. helmikuuta 1830 annetussa ”Lontoon protokollassa” vielä osaksi Osmanien valtakuntaa. Tämä harmitti symiläisiä, minkä vuoksi he lähestyivät saman vuoden joulukuussa Ioannis Kapodistriasta kirjeellä, jossa ilmoittivat haluavansa liittyä osaksi Kreikkaa.[19]

Osmanikomentaja Mehmed Sukyur bey pyrki pitämään kapinoineet saaret otteessaan muun muassa nostamalla veroja ja terrorilla. Symi myös menetti huomattavasti etuoikeuksiaan, kuten vapauden tulliverosta, ja etuoikeuksien poistamista vastustettiin ajoittain väkivaltaisestikin. Symin talous kuitenkin kasvoi huonosta asemasta huolimatta. Väestö vaurastui käydessään edelleen kauppaa Välimerellä, ja saarelle rakennettiin koristeellisia kirkkoja ja suuria monikerroksisia kartanoita Myös Horión ja Gialóksen koulut olivat toiminnassa sekä saaren luostarit, kuten Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti ja Mihail Rukunióti, kukoistivat. Symillä toimi jopa painotalo, jossa painettiin aikakauslehtiä ja sanomalehtiä.[19]

Maailmansotien aika

Kirkontorni Symin kaupungin Horióssa.

Italia valloitti Symin ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.[18][20] Italialaismiehityksen aikana Symin talous laski nopeasti.[6] Esimerkiksi Kalimnoksen saari otti Symiltä merkittävimmän pesusiententuottajan aseman.[6] Italialaiset vainosivat ja sortivat symiläisiä,[21] ja useat symiläiset lähtivät saarelta ja muuttivat Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[6] Monet asukkaat joutuivat lisäksi lähtemään saarelta työn perässä, sillä purjelaivojen korvaaminen höyrylaivoilla oli kova kolaus paikallisille laivanomistajille.[21]

Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostarista tuli miehityksen aikana vakoilukeskus, josta vakoiltiin liittoutuneita. Italialaiset saivat kuitenkin vihiä tästä ja tappoivat keskuksen johtajan, apotti Chrysanthos Maroulakiksen sekä hänen työtoverinsa. Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostarissa vuonna 1919 järjestetyssä toisessa pandodekanesialaisessa konferenssissa päätettiin Dodekanesian yhdistämisestä Kreikkaan. Konferenssi johti siihen, että italialaiset hakkasivat ja karkottivat papit Sotiros Karanikolaksen ja Nikitas Papantonioun.[21]

Toinen maailmansota sai muuttoliikkeen saarelta kiihtymään entisestään.[21] Sodan aikana Symi kärsi suuria vahinkoja pommituksissa.[21] Suurin osa rakennuksista, muun muassa useat kartanot, tuhoutuivat.[21][22] Sodan aikana, 24. syyskuuta 1944[21] Saksa valtasi Symin.[6] Saksalaiset räjäyttivät linnoituksensa, kun havaitsivat olevansa häviämässä sodan.[6]

Useat Symiltä lähteneet ja sieltä karkotetut lähtivät vapaaehtoisina taistelemaan saksalaisia miehittäjiä vastaan Dodekanesiaan.[23] Lopputuloksena Symillä, Kampsopouloun talossa allekirjoitettiin Dodekanesian rauhansopimus 8. toukokuuta 1945.[18][23] Sopimuksella Saksa luovutti Symin muun Dodekanesian mukana liittoutuneille.[18]

Osaksi Kreikkaa

Dodekanesian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Britannia otti vallan saarella.[23] Tämä sai symiläiset pelkäämään, että Kreikkaan liittyminen olisikin vaarassa.[23] Lopulta Symi yhdessä muun Dodekanesian kanssa liittyi virallisesti Kreikkaan 7. maaliskuuta 1948.[18] Kreikan kuningas Paul I puolisoineen vieraili Symillä 18. lokakuuta 1948.[23]

Symin sataman arkkitehtuuri suojeltiin 1970-luvun alkupuolella.[24] Samalla vuosikymmenellä alkoi myös Symin talous elpyä, mikä johtui paljolti matkailusta.[22]

Symi ja Yhdysvaltain Floridassa sijaitseva Tarpon Springs solmivat ystävyyskaupunkisuhteet vuonna 2008.[25] Tarpon Springsissä on prosentuaalisesti enemmän kreikkalaisperäisiä asukkaita kuin missään muualla Yhdysvalloissa.[26] Myös Yhdysvalloissa asuvat symiläiset ovat keskittyneet Tarpon Springsiin.[27]

Symin kartta.
Symin saari lähisaarineen.
Symin kunnan sijainti Dodekanesian prefektuurissa.

Maantiede

Symin saari yhdessä lähisaarineen muodostaa Symin kunnan,[2] joka kuuluu Dodekanesian prefektuuriin ja Etelä-Egean saarten periferiaan. Pinta-alaa Symin saarella on 58,1 neliökilometriä ja rantaviivan pituus on 85 kilometriä. Saari on noin kahdeksan kilometriä leveä leveimmältä kohdaltaan[28]. Pohjois–eteläsuunnassa pituutta on noin 13 kilometriä[28]. Kaakossa sijaitsevalle Rodoksen saarelle on matkaa 24 meripeninkulmaa eli noin 44 kilometriä. Satamakaupunki Pireukseen on matkaa puolestaan 255 meripeninkulmaa eli noin 472 kilometriä. Myös Turkin rannikko sijaitsee hyvin lähellä.[1]

Symi on kallioinen ja vuoristoinen saari.[1] Symin korkein kohta on 616 metriä korkea Vigla.[1] Symin saaren pääkaupunki on Symi (kreik. Σύμη), joka muodostuu kahdesta osasta.[29] Toinen osa Gialós, jota kutsutaan myös nimellä Kato Polis, käsittää sataman ympäristön.[29][3] Toinen osa on Horió,[29] jonka toinen nimi on Ano Symi.[3] Horió sijaitsee sataman yläpuolella.[29] Symin kaupungin lisäksi saarella on muutamia pienempiä asutuskeskuksia, kuten Marathounta, Nimporios samannimisen lahden rannalla, Pédi niin ikään samannimisen lahden rannalla sekä Panormitis, jossa on suuri luostari.[1]

Symin läheisyydessä sijaitsee paljon pieniä saaria, kuten saarista suurin Nimos sekä pienemmät Seskli, Marmaras, Plati, Koulountro, Chondros, Oxia, Artikonisi, Diabates ja Troubeto.[1]

Uimarannat

Symin uimarannat ovat pääasiassa kallioita ja kivirantoja. Hienohiekkaiset rannat puuttuvat kokonaan. Symin itärannikolla sijaitsevat Nanún, Vathín, Agios Geórgios Disálonaksen, Gialóksen ja Marathúntan rannat, joille pääsee Symin kaupungin Gialóksesta veneillä. Symin kaupungin kupeessa sijaitsee pieni Nósin ranta, joka on erityisesti päivämatkailijoiden suosiossa. Pédin kylän läheisyydessä sijaitsevat hiekaton Agía Marínan ranta sekä Agios Nikólaoksen ranta. Myös Nimporióksen kylässä sijaitsee uimaranta.[30]

Ilmasto

Symin lämpötilat ovat tavallisesti asteen tai enemmän korkeampia kuin Rodoksella.[31] Aurinkoisia päiviä saarella on vuodessa vähintään 320.[32] Keskikesällä Symin lämpötilat ovat Kreikan korkeimpia.[24] Talvet ovat puolestaan leutoja.[32] Saarella ei ole omaa sääasemaa.[31]

Symin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 15 15 17 20 23 27 30 30 28 24 20 16 ka. 22,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 11 10 12 14 17 21 24 24 22 19 15 12 ka. 16,8
Sademäärä (mm) 99,7 64,5 50,5 27,2 9,3 0,5 0,2 0,2 1,6 37,1 71 92,2 Σ 454
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
15
11
15
10
17
12
20
14
23
17
27
21
30
24
30
24
28
22
24
19
20
15
16
12
S
a
d
a
n
t
a 		99,7
64,5
50,5
27,2
9,3
0,5
0,2
0,2
1,6
37,1
71
92,2


Lähde: Sími, GRC MSN Sää. Microsoft / Foreca. Viitattu 22.7.2009.

Luonto

Sypressejä Symin kaupungin Horióssa.

Aikoinaan Symiä, kuten muitakin Dodekanesian saaria, peittivät tiheät metsät, mutta saari muuttui karuksi, kun metsät hakattiin laivanrakennusmateriaaliksi.[33][34] Puita tuotiin sittemmin saarelle Turkista,[34] mutta tuonti loppui Kyproksen kriisiin vuonna 1974.[34] Nykyisin saarella on sypressi-, oliivipuu-, rautatammi-, kataja-, mänty- ja viikunapuulehtoja.[33] Symin sypressimetsä yhdessä saaren itäosan kanssa on julistettu Natura 2000 -verkoston piiriin.[35] Lisäksi Symillä kasvaa granaattiomenaa, kiinanruusua, oleanteria ja ihmeköynnöksiä.[33] Symi on nykyisin vihreimmillään tammikuusta huhtikuuhun, sillä silloin villikukat kukkivat.[32] Symin vesillä kasvaa esimerkiksi pesusientä.[34]

Saaren kukkuloilla ja kivisillä niemillä tavataan läpi vuoden esimerkiksi merikotkia ja lokkeja.[33] Kesäkuukausien aikana saarella elää myös muun muassa käkiä.[33] Symi on julistettu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi.[35] Symillä tavataan myös vuohia, muutamia lampaita, käärmeitä ja liskoja.[33] Aaseja Symillä käytetään tavaroiden kuljettamiseen paikkoihin, joihin autoilla ei pääse.[33]

Väestö

Symin rannat laskeutuvat jyrkästi mereen. Kuva Symin kaupungista.
Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostari saaren etelärannikon Panormitíksessa.

Symillä asui vuoden 2001 väestönlaskennassa 2 606 asukasta, joista lähes kaikki asuivat Symin kaupungissa.[27] Vuonna 1991 asukkaita oli 2 332[36] ja pesusienenkalastuksen kultakaudella, vuonna 1912 22 500.[27] Maailmansotien aikana väkiluku romahti ja symiläisiä muutti suurin joukoin Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[27]

Rodoksen saarella, Pireuksessa ja Ateenassa asuu useita symiläisiä, Rodoksella joidenkin tietojen mukaan tuhansia, jotka säilyttävät Symillä perheensä taloa ja aina säännöllisesti vierailevat saarella. Saarella asuu myös 120 kreikkalaista varusmiestä.[27]

Symillä asui vuonna 2006 noin 120 ei-kreikkalaista Euroopan unionin kansalaista,[37] joista noin 50 oli brittejä.[38] Brittien lisäksi saarella asuu paljon italialaisia ja saksalaisia.[37] Symillä asuu ja työskentelee myös yli 200 hengen joukko, joka koostuu venäläisistä, albaaneista ja bulgarialaisista.[27]

Symillä oli 1990-luvun lopussa suhteellisesti enemmän sata vuotta täyttäneitä kuin missään muualla Euroopassa. Keskimääräinen elinaika oli 85 vuotta, kun taas muualla Euroopassa se oli naisilla 82,5 ja miehillä 78 vuotta. Saarella tiedetään asuneen näin iäkkäitä ihmisiä jo satoja vuosia sitten. Esimerkiksi venetsialainen Pietro Casola kirjoitti saarella käytyään vuonna 1494, että hän oli tavannut 140-vuotiaita asukkaita. Symin väkiluku oli 1990-luvun lopussa noin 2 700. Tällöin arveltiin saarella olevan 40 sata vuotta täyttänyttä, mutta luku saattoi olla suurempikin, koska vanhat ihmiset mahdollisesti unohtavat syntymävuotensa. Tohtori ja epidemiologi Savvas Karayiannis on tutkinut saarella elinajanodotetta. Hänen mukaansa symiläisten elinajanodote on paljon korkeampi kuin muualla Kreikassa ja tämä johtuu saarelaisten ruokavaliosta ja liikunnasta.[39]

Talous

Kaupankäynti, rakennusteollisuus sekä matkailuun liittyvät palvelut, kuten kuljetukset, hotellit ja ravintolat, työllistävät puolet Symin nykyisestä väestöstä. Symin matkailu on riippuvainen muutaman päivän saarella viipyvistä tai Rodokselta tulevista päivämatkailijoista. Matkailukausi alkaa huhtikuussa ja päättyy lokakuuhun. Korkea sesonki ajoittuu heinä–syyskuulle. Kesäaikaan saarella lomailee myös ulkomailla asuvia symiläisiä.[1]

Muutamat asukkaat saavat elantonsa myös kalastuksesta ja maanviljelystä. Lisäksi Symillä toimii kaksi pientä venetelakkaa, jotka korjaavat ja rakentavat enimmäkseen kalastusveneitä. Aikaisemmin veneenrakennus oli kukoistava elinkeino.[1]

Kulttuuri

Nähtävyydet

Symin kaupungin nähtävyyksiä on muun muassa sataman länsipuolella sijaitseva vuonna 1884 rakennettu kellotorni.[40] Horióssa sijaitsee akropolis, jolla sijaitsi aikoinaan antiikinaikainen temppelialue. Vuonna 1407 Johanniittain ritarikunnan ritarit rakensivat akropoliille linnoituksen. Suuri osa linnoituksesta paloi toisen maailmansodan lopulla saksalaisten jätettyä sinne dynamiittia.[30]

Vuonna 1884 rakennettu kellotorni Symin satamassa.

Horióssa toimii Symi-museo, joka esittelee Symin saaren historiaa.[30] Museon vieressä sijaitsee Hatziagapitóksen talo Symin suuruuden aikakaudelta 1800-luvulta.[30] Kaupungissa toimii myös merenkulun historiaa esittelevä merimuseo.[40]

Symin suosituin nähtävyys on 1700-luvulla[6] rakennettu Moní Taksiárkhi Mikhail Panormíti -luostari etelärannikon Panormitíksessa.[40] Mihail Rukuniótiksen luostari on puolestaan peräisin mahdollisesti 1300-luvulta ja näin ollen saaren vanhin.[30]

Arkkitehtuuri

Symin talouden kukoistaessa 1700–1800-luvuilla saarella rakennettiin ja kunnostettiin useita luostareita ja kirkkoja. Tältä kaudelta on säilynyt myös kaksi- ja kolmikerroksisia taloja, joissa on pihamaat ja kiviset lattiat. Talojen etuosat on koristeltu uusklassisin elementein. Taloissa on pienet parvekkeet ja yksinkertaiset kaiteet. Ikkunoissa ja ovissa on koristelistat. Samankaltaisia taloja löytyy myös muun muassa Khioksen, Kastelórizon ja Syroksen saarilta. Taloissa sisällä on venetsialaisia peilejä, koristeveistettyjä kaappeja ja maalattuja kattoja.[22]

Toisen maailmansodan aikana suurin osa saaren rakennuksista tuhoutui pommituksissa. Nykyisin osa rakennuksista on kunnostettu esimerkiksi loma-asunnoiksi. Osa puolestaan on edelleen raunioina.[41]

Juhlat ja tapahtumat

Vuosittain heinä–syyskuussa järjestettävä Symi Festival (kreik. Φεστιβάλ της Σύμης) on tärkeä kulttuuritapahtuma saarella. Festivaaleihin kuuluu tanssia, teatteria, elokuvaa, modernia ja klassista musiikkia, konferensseja sekä kirjallisuusiltoja. Festivaaleilla on vuosien mittaan esiintynyt tunnettuja artisteja, kuten säveltäjä Stavros Xarhakos, laulaja Nana Mouskouri, laulaja Maria Farantouri, viulisti Leonidas Kavakos ja säveltäjä Thanos Mikroutsikos.[42]

Symi Festivalin lisäksi saarella on järjestetty erilaisia konferensseja, joiden aiheena on ollut esimerkiksi uusklassinen arkkitehtuuri, terveydenhuolto Aigeianmeren pienillä saarilla sekä siirtolaishellenismi.[42]

Symillä juhlitaan muun muassa Johannes Kastajaa 24. kesäkuuta ja suurmarttyyri Marinaa puolestaan 17. heinäkuuta. Profeetta Eliaa juhlitaan 20. heinäkuuta sekä Panagia Myrtariotissan ja Panagia Alithianin juhla on 15. ja 24. elokuuta. Arkkienkeleitä juhlitaan 8. marraskuuta. Saarella vietetään myös esimerkiksi helluntaita.[43] Jokainen perhe ikäänkuin adoptoi yhden Symin kappelin ja huolehtii siitä. Jokainen kappeli on omistettu jollekin pyhimykselle, ja aina pyhimyksen juhlapäivänä pyhimyksen kuvaa kierrätetään kylässä, jonka jälkeen kappelin ”adoptoinut” perhe tarjoaa kappelissa vierailijoille kahvia ja ”akoumion”-nimistä herkkua.[22]

Ruoka

Symiläiset noudattavat perinteistä välimerellistä ruokavaliota, johon kuuluu oliiviöljyä, hedelmiä, vihanneksia, linssejä ja kalaa. Ruokavalio ehkäisee sydänsairauksia.[39]

Symilla on tavernoja, ravintoloita, baareja ja pikaruokaloita.[30][44] Symillä ei ole paljon viihdettä tarjolla, ja iltaisin ihmisillä on pääasiassa tapana vierailla kahviloissa ja tavernoissa.[6]

Viestimet

Kastelórizolla toimii radioasema Star Radio Symi.[35] Paikalliset sanomalehdet ovat Symiaka Nea, Symiakos, Foni tis Symis ja Symi Visitor.[35]

Autolautta Symin satamassa.

Liikenne

Symiltä kulkee lautta 2–3 kertaa viikossa pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireukseen sekä Rodokselle, Tilokselle, Lerokselle, Patmokselle, Kalimnokselle ja Nisyrokselle. Rodokselle, Lerokselle, Kalimnokselle ja Kosille kulkee kahdesti viikossa katamaraani. Kantosiipialus liikennöi sesongin aikana Rodokselle joka päivä ja Kosille puolestaan 2–3 kertaa viikossa. Turkin puolella sijaitsevaan Datçaan kulkee kolmesti viikossa kantosiipialus ja pikkuveneitä, joita kutsutaan nimellä kaíkia.[29] Kaíkia-veneillä pääsee myös Symin pienille lähisaarille.[1]

Symillä ei ole lentoasemaa, vaan lähin lentoasema sijaitsee Rodoksella.[29] Symillä liikennöi takseja ja pikkubusseja.[29] Symin kaupungin Horióssa ja Gialóksessa sijaitsevat linja-auto- ja taksiasemat.[1] Symin kaupungin Gialóksesta liikennöi taksiveneitä Agios Nikólaokseen, Agía Marínaan ja Pédin rannalle.[29]

Palvelut

Symillä toimivat sairaalat Symin kaupungin Gialóksessa sekä Horióssa Syllogos-aukion läheisyydessä.[45] Gialóksen klinikalla vastaanottoaan pitää lisäksi hammaslääkäri.[45] Saaren apteekki sijaitsee Gialóksessa.[45] Gialóksessa toimivat myös muun muassa poliisiasema, satamapoliisi, kaupungintalo, postitoimisto, kaksi pankkia pankkiautomaatteineen, leipomoita, supermarketteja, hotelleja, ravintoloita, tavernoja, baareja, matkatoimistoja ja nettikahvila.[45][1] Horióssa toimii esimerkiksi ravintoloita, tavernoja, baareja, hotelleja, leipomoita ja supermarketteja.[1] Ympäri saarta on yleisiä puhelimia, jotka toimivat tavallisesti puhelinkorteilla.[45]

Symillä toimii esikoulu sekä peruskoulut Ioannidio ja Petridio. Näiden lisäksi saarella toimivat teknillinen ammattioppilaitos (TEE High School) ja Panormitio-lukio.[46]

Petridion koulu rakennettiin vuonna 1886 ja rakennustyöt kustansivat Symin asukkaat ja Nikíta Petrídes. He lahjoittivat koulun Symin kunnalle. Koulussa opiskeli vuosina 1902–1912 250 opiskelijaa ja lukukaudella 1914–1915 kirjoilla oli 369 opiskelijaa. Nykyisin oppilasmäärät ovat pudonneet ja opiskelijoita on vain 70.[47]

Tunnettuja asukkaita

Lähteet

  • Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten, suom. Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
  • Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Dubin, Marc: Kreikan saaret. Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands, suom. Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2.
  • Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille. suom. Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m General characteristics Municipality of Symi. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b Väestönlaskenta 2001 (PDF) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 24.10.2009. (kreikaksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 160–162
  4. ↑ Facaros, Dana; Pauls, Michael: Greek Islands, 9th, s. 431. New Holland Publishers, 2007. ISBN 1860113257. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.10.2009). (englanniksi)
  5. ↑ The history of Symi rhodos-travel.com. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h Andersson 2005, s. 411
  7. ↑ a b c The Years of Myth Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  8. ↑ Symi in History Municipality of Symi. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f The Historical Years Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Gershevitch, Ilya; Bayne Fisher, William: The Cambridge history of Iran, s. 389. Cambridge University Press, 1985. ISBN 0521200911. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.10.2009). (englanniksi)
  11. ↑ Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146
  12. ↑ Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146
  13. ↑ a b The Byzantine Period Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  14. ↑ a b empire of Nicaea Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Michael VIII Palaeologus Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  16. ↑ a b c The Occupation by the Knights Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f g h The Turkish Occupation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 6.10.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e Dubin 2003, s. 175
  19. ↑ a b c The Revolution of 1821 Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Chilton et al. 2004, s. 315
  21. ↑ a b c d e f g The Italian Occupation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d Farmakidou, Eleni; Papavasileiou, Eleni: Symi ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d e The Liberation Τ.Ε.Ι. ΠΕΙΡΑΙΑ. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  24. ↑ a b Chilton et al. 2004, s. 319
  25. ↑ Symians in Tarpon Springs are Symi's Extended Family. The Symi Visitor, syksy 2009, nro 132, s. 1. The Symi Visitor. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Greek ancestry by city ePodunk Inc. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  27. ↑ a b c d e f Damer, Sean: An Ethnography of Tourism on Symi: Research Report Universidad De Sevilla Biblioteca. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  28. ↑ a b The Dodecanese Islands – Simi (Symi) RhodesGuide.com. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e f g h Andersson 2005, s. 407–408
  30. ↑ a b c d e f Andersson 2005, s. 409–410
  31. ↑ a b Greek Weather The Symi Visitor. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  32. ↑ a b c Kalodoukas Holidays Kalodoukas Holidays. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
  33. ↑ a b c d e f g The Symi Travel Guide: Nature Agni Travel. Viitattu 10.10.2009. (englanniksi)
  34. ↑ a b c d Huisman, Hans: Symi Hans Huisman, www.angelfire.com/super2/greece. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d Papavasiliou, Eleni; Farmakidou, Eleni (käännös: Korka, Archonti): Symi ΙΔΡΥΜΑ ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  36. ↑ Information about Simi ellada.net. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  37. ↑ a b Zahariadis, Giorgos: Euro-Mayor on Symi. Ta Nea, 24.8.2006. Ta Nea. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  38. ↑ Field, June: New life amid the ruins of a Greek isle. The Daily Telegraph, 5.9.2006. Telegraph Media Group Limited. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2009. (englanniksi)
  39. ↑ a b Smith, Helena: Truly ancient Greeks!. The Observer Newspaper, 29.8.1999. Lontoo: The Observer Newspaper. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  40. ↑ a b c Dubin 2003, s. 174–175
  41. ↑ Symi History Agni Travel. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  42. ↑ a b Symi Festival Municipality of Symi. Viitattu 24.10.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Visitor guide : Celebrations Municipality of Symi. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Symi greek-islands.us. Viitattu 22.8.2009. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d e Symi Frequent Questions Agni Travel. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  46. ↑ Symi Visitor Phone Directory The Symi Visitor. Viitattu 21.10.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Το 2ο δημοτικό σχολείο Σύμης 6/θέσιο 1ο Δημοτικό Σχολείο Σύμης. Viitattu 16.10.2009. (kreikaksi)
  48. ↑ Makris, Georgios: Simonides, Konstantinos Verlag Traugott Bautz GmbH. Viitattu 5.10.2009. (saksaksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sými&oldid=7574231”