Glaukos (merenjumala)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Glaukos (m.kreik. Γλαῦκος, lat. Glaucus) oli kreikkalaisessa mytologiassa alun perin boiotialainen kalastaja, jonka eri traditioissa mainitut vanhemmat Athenaios luettelee seuraavasti:[1]

Glaukos löysi loihditun yrtin, joka herätti hänen pyydystämänsä kalat takaisin eloon. Hän päätti maistaa sitä itsekin, ja yrtti teki hänet kuolemattomaksi, mutta muutti myös hänen kätensä eviksi ja jalkansa kalan pyrstöksi. Tämä pakotti hänet pysyttelemään ikuisesti meressä; muutos, joka ei miellyttänyt Glaukosta aluksi ollenkaan. Okeanos ja Tethys ottivat hänet kuitenkin hyvin vastaan, ja hänet hyväksyttiin nopeasti meren jumaluuksien parissa. Täällä hän oppi myös ennustamisen taidon.

Muututtuaan merenjumalaksi Glaukos rakastui nymfi Skyllaan, mutta tämä kammoksui hänen kalamaista ulkonäköään ja pakeni maalle Glaukoksen yrittäessä lähentyä häntä. Glaukos pyysi Kirkeä valmistamaan rohtoa, joka saisi Skyllan rakastumaan häneen, mutta Kirke rakastuikin Glaukokseen. Kirke yritti voittaa Glaukoksen omakseen sanoilla pyytäen tätä hylkäämään Skyllan ja jäämään hänen luoksensa, mutta Glaukos vastasi, että puut kasvaisivat meren pinnasta ja meriheinä korkeimmilla vuorilla ennen kuin hän lakkaisi rakastamasta Skyllaa. Raivoissaan Kirke myrkytti lähteen, jossa Skyllalla oli tapana käydä uimassa, ja tämä muuttui kauhistuttavaksi hirviöksi, jolla oli kaksitoista jalkaa ja kuusi koiranpäätä[2].

Euripideen näytelmässä Orestes Glaukos on Nereuksen poika, joka auttoi Menelaosta tämän kotimatkalla hyvin neuvoin. Yhden version mukaan hän olisi rakentanut aikanaan Argo-laivan, ja toimineen argonauttien retkellä sen perämiehenä; tähän liittyen uskottiin, että hän tulisi merihädässä olevien merimiesten avuksi oltuaan itsekin aiemmin sellainen. Yleisemmän version mukaan Glaukos vain ilmestyi merellä argonauteille ja kertoi heille tulevasta[3]. Hänet tunnettiinkin paikkansapitävien ennustusten antajana, ja hän usein auttoi merenkävijöitä neuvoillaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Athenaios, Deipnosofistai (Oppineet pidot') 7. c 48 (engl. käännös)
  2. Ovidius, Muodonmuutoksia xiv.1-74 (engl. käännös)
  3. Apollonios Rhodios, Argonautika 1.1296-1325 (engl. käännös)