Tämä on lupaava artikkeli.

Maria Farantouri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maria Farantouri
Μαρία Φαραντούρη
MFarantouriBremen.jpg
Farantouri Bremenissä vuonna 2015.
Syntynyt 24. marraskuuta 1947 (ikä 68)
Ateena, Kreikka Kreikan lippu
Aktiivisena 1963→
Tyylilajit kreikkalainen taidemusiikki
laikómusiikki
jazzmusiikki
maailmanmusiikki
poliittinen musiikki
nueva canción
Laulukieli kreikka, espanja, italia, englanti
Ammatit laulaja, poliitikko[1]
Kotisivut www.farantouri.gr
MusicBrainz

Maria Farantouri (kreik. Μαρία Φαραντούρη (María Farandoúri) (s. 24. marraskuuta 1947, Ateena[1]) on kreikkalainen laulajatar, poliitikko ja kulttuuriaktivisti, joka on tullut kansainvälisesti tunnetuksi erityisesti Mikis Theodorakiksen ja Manos Hadzidakisin sävellysten esittäjänä[1]. Farantouri on esiintynyt Theodorakiksen mukana maailmalla muun muassa Canto General -oratorion ja Mauthausen-sarjan puitteissa. Hän on tehnyt kansainvälistä yhteistyötä erimaalaisten säveltäjien kanssa ja yhdistelee musiikissaan vaikutteita ympäri maailmaa kreikkalaiseen perinteeseen[2].

Farantouri on vaikuttanut 1990-luvulla myös Kreikan politiikassa ja edustanut parlamentissa keskusta-vasemmistolaista PASOK-puoluetta[3]. Farantouria pidetään yhtenä suurista kreikkalaisista naislaulajista Nana Mouskourin ja Melina Mercourin ohella[4]. Hän on tunnettu syväntummasta, suuresta äänestään ja hänen äänialansa on kontra-altto, puolentoista oktaavin äänialalla[1].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria Farantouri syntyi marraskuussa 1947 Ateenassa, Néa Ionían esikaupunkialueella[5]. Hänen isänsä oli kotoisin Kefalonián saarelta ja äitinsä Kytheralta[2]. Hän kärsi lapsuudessaan terveysongelmista[2]. Laulamisen hän aloitti kouluikäisenä Syllogos Filon tis Ellinikis Mousikis -kuorossa, jonka riveistä vuonna 1963 säveltäjä Mikis Theodorakis nosti esille Farantourin ja pyysi häntä tulemaan mukaan orkesteriinsa[2]. Farantouri oli ottanut klassisen laulun oppitunteja, mutta Theodorakis keskeytti hänen mezzosopraanon urasuunnitelmansa ja alkoi itse kouluttaa Farantouria lauluilleen sopivaksi[6].

Uran alkuvaiheet ja diktatuurin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farantouri levytti 1966 Mikis Theodorakisin sävellysteoksen, Mauthausen-sarjan, debyyttialbumilleen I ballada tou Mauthausen. Hän oli yksi teoksen kantaesittäjistä, ja Theodorakis oli juuri sovittanut teoksen osat juuri Farantourin äänelle. Farantouri pakeni Kreikassa noussutta sotilashallintoa Pariisiiin sekä Lontooseen. Tällöin, vuosina 1967–1974, hän levytti Theodorakisin kanssa useita juntanvastaisia protesti- ja rauhanlauluja. Näistä lauluista ajalle tyypillisimmäksi ovat nousseet muiden muassa ”To yelasto pedi” ja ”Ligo akoma”. Tuona aikana myös Theodorakisia pidettiin poliittisena vankina Kreikassa sekä myös Farantouri joutui olemaan maanpaossa Ranskassa, josta hän kiersi Eurooppaa esittämässä Theodorakisin, kotimaassaan kiellettyjä sävelmiä.[2]

Farantouri (vas.) esiintymässä Mikis Theodorakiksen kanssa 1970-luvulla.

Farantouri levytti Lontoona-aikanaan vuonna 1971 kitaristi John Williamsin kanssa levyllisen Federico García Lorcan runoja Theodorakisin säveltämänä albumille Theodorakis Songs of Freedom «Romancero Gitano». Samana vuonna Theodorakis alkoi kehittää orkesterilleen oratoriota chileläisrunoilija Pablo Nerudan runokokoelma Canto Generaliin. perustuen[7] Farantourista tuli yksi oratorion kantaesittäjistä Arja Saijonmaan ja Petros Pandisin kanssa.

Itsenäinen ura alkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Farantouri levytti albumin Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia lauluja. Albumi sisältää muun muassa Victor Jaran ja Violeta Parran lauluja sekä negrospirituaaleja. Saman vuosikymmenen lopulla Farantouri levytti myös albumillisen Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin lauluja ("I Jane ton peiraton", "Alabama song") ja teki yhteistyötä kreikkalaissäveltäjä Manos Loizosin kanssa levyttäen hänen kappaleitaan muun muassa albumille Ta negrika.

Farantouri aloitti sittemmin vuosia kestäneen yhteistyönsä kreikkalaissäveltäjä Manos Hadzidakisin kanssa albumilla I epochi tis Melissanthis vuonna 1980. Seuraavana vuonna hän esiintyi puolestaan Theodorakisin kanssa Kuubassa konsertissa, jossa oli edustettuna Kuuban silloinen poliittinen johto, mukaanlukien Fidel Castro.[2] Samana vuosikymmenenä hän piti useita suuria konsertteja Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla muun muassa Zubin Mehtan ja Eleni Karaindroun kanssa[2]. Karaidroun kanssa Farantouri levytti myöhemminkin muun muassa konserttitallenteen Elegy of the Uprooting vuonna 2005. Tällöin hän myös vetäytyi julkisuudesta parin vuoden ajaksi lapsensa syntymän sekä kansanedustajuuden vuoksi.

Vuonna 1991 Farantouri levytti muun muassa Mercedes Sosan ja Dionissos Savvopoulosin kanssa albumin 17 Songs, joka sisältää yhteensä 17 laulua, osa kreikaksi, englanniksi, portugaliksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi[8][9]. Orkesteria johti kuubalainen Leo Brouwer ja tuottajana toimi Vangelis, jonka kanssa Farantouri on tehnyt aiemminkin yhteistyötä. Farantourin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri on myös turkkilainen säveltäjä ja kirjailija Zülfü Livaneli, jonka kanssa hän on pitänyt useita konsertteja 1970-luvun lopulta lähtien. Tunnetuimpia heidän yhteisistä lauluistaan ovat Livanelin säveltämät ”San ton metanasti” ja ”Leilim lei”[2]. Farantouri on myös konsertoinut naistriona kreikkalaiskollegoidensa Elli Paspalan ja Savina Yiannatoun kanssa 1990-luvun lopulta lähtien[2].

Vuonna 1998 hän levytti yhteistyössä saksalaisen levy-yhtiö Peregrina Musicin kanssa kaksi albumia (Serenates sekä Asmata) Mikis Theodorakisin ennen julkaisemattomia kappaleita.

Zülfü Livaneli ja Maria Farantouri esiintymässä vuonna 2012.

Farantouri levytti vuonna 2010 yhdysvaltalaisen jazzsaksofonistin Charles Lloydin kanssa yhteisen Athens Concert -albumin, joka yhdistelee perinteikästä kreikkalaista kansanmusiikkia ja uutta jazzia. He tekivät Ateenan-konsertin lisäksi useita konsertteja ympäri Eurooppaa ja vierailivat Yhdysvalloissa.[10] Farantouri esiintyi myös vierailevana tähtenä New Yorkissa, Metropolitan Museum of Artissa Lloydin 75-vuotisjuhlakonsertissa alkuvuodesta 2013. Farantouri ja Lloyd olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vuonna 2002 Kalifornian Santa Barbarassa, jossa Farantouri oli pitämässä konserttia[6].

Vuonna 2011 Farantouri levytti berliiniläisen kamarimusiikkiorkesterin ja turkkilaisen säveltäjän ja saz-muusikon Taner Akyolin kanssa kreikkalaista ja anatolialaista musiikkiperinteitä sekoittavan albumin, Maria Farantouri Sings Taner Akyol.[11] Syyskuussa 2013 hän juhlisti 50-vuotistaiteilijajuhlavuottaan Ateenassa Herodes Atticuksen odeion -stadionilla, Chtes archisa na tragoudo -konsertilla useiden kreikkalaisartistien kanssa[12].

Farantouri on tehnyt useita Euroopan-kiertueita Theodorakisin kanssa, mutta viime vuosikymmeninä hänen säestäjinään ovat toimineet saksalaiset Henning Schmiedt, Volker Schlott ja Jens Naumilkat[2]. Syksyllä 2015 Farantouri teki Mikis Theodorakis 90 -kiertueen Euroopassa; hän vieraili sen aikana muun muassa Helsingissä. Farantouri on ollut Suomessa aiemminkin, muun muassa heinäkuussa 2003 Kaustisella ja Helsingin Kulttuuritalolla 1967[13][14].

Kesällä 2016 Farantouri osallistui Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Fundación Onuart -säätiön järjestämään Mediterranean Concert -konserttiin YK:n päämajassa Genevessä. Konsertin muita osanottajia olivat muun muassa Maria del Mar Bonet sekä Yosra Zekri[15].

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Kreikan silloinen presidentti Konstantinos Stefanopoulos myönsi Farantourille Gold Cross of the Order of the Phoenix -ansioristin työstään kreikkalaisen musiikin edistämisestä[2]. Ranskalaislehti Le Monde kutsui Farantouria "Välimeren Joan Baeziksi" sekä brittiläisen The Guardian kertoi arvostelussaan Farantourin äänen olevan "lahja Olympuksen jumalilta"[16].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farantourin puoliso on PASOK-puolueen poliitikko Telemachos Hitiris[17]. Farantouri tapasi Hitirisin ollessaan diktatuurin aikana Italiassa maanpaossa[18]. Heillä on vuonna 1985 syntynyt poika, Stéfanos, [2] joka asuu New Yorkissa ja on niin ikään muusikko. Theodorakisin maailmankiertueella 1970-luvulla Farantouri ystävystyi suomalaislaulaja Arja Saijonmaan kanssa[19].

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasjuntan aikaan Farantouri muutti useiden kreikkalaisten tavoin maastaan pois vastalauseena diktatuurille[20]. Kotimaassaan tiukasti kielletyn Theodorakisin musiikin avulla hän toi esille maanmiestensä kärsimyksen ja antoi näkyvyyttä Kreikan tapahtumille. Hän onkin sanonut tuota aikaa ajaksi, jolloin "artistien täytyi olla eturintamassa".[21] Hän saikin lauluillaan kansainvälistä huomiota.

Vuonna 1989 Farantouri valittiin vaalikaudeksi Kreikan parlamenttiin sosialidemokraattisen PASOK-puolueen listoilta. Hän oli parlamentin jäsen vuosina 1989–1993.[22]Hän on tehnyt työtä myös demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja on käynyt esimerkiksi Iranissa tapaamassa naisten oikeuksien agendalla Maryam Rajavia, joka on toinen Kansan mujahedin -järjestön johtajista.[23][2] Farantouri pitää itseään kuitenkin ensisijaisesti taiteilijana, eikä poliitikkona [6]. Albumillaan Maria Farantouri Sings Taner Akyol hän ottaa kantaa kurdien asemaan Turkissa[24].

Musiikillinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunsin ensimmäisistä nuoteista lähtien valtavaa ihmisluonnon voimaa ja syvyyttä hänen laulussaan. Hän on tämän päivän ihme, joka nousee ylös sivilisaation raunioista – Universumin Äiti.

– Charles Lloyd[25]

Farantouri on yleisesti tunnettu raskaasta, sävyltään tummasta, eeppisestä äänestään. Hänen musiikillinen skaalansa on hyvin vaihteleva. Hän on laulanut uransa aikana niin kreikankielisiä vastarintalauluja kuin myös George Gershwinin ja Charles Lloydin amerikkalaista jazzia[6]. Uransa alkuvaihessa sotilasjuntan aikana hänen ääntänsä pidettiin lähes symbolisena Kreikan vastarintaliikkeelle. Theodorakisin laulut vaihtelivat eeppisistä suurteoksista (Canto General) rock-tyylisiin poliittisiin lauluihin (To sfageio) sekä melodisiin laulelmiin (Sto perigiali to krifo).

Maailmanmusiikkia Farantouri levytti ensimmäisen kerran levyllään Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia nueva cancion -liikkeen lauluja sekä negrospirituaaleja. Farantouri on tehnyt useita levyjä kreikkalaista éntehno-taidemusiikkia käyttäen. Tämä musiikki on orkesterijohtoista taidemusiikkia, jossa laadukas teksti ja melodisuus ovat keskeisessä osassa[26].

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Albumin nimi Lauluntekijöinä
1966 I ballada tou Mauthausen Mikis Theodorakis - Iakovos Kambanellis
1967 Enas Omiros Mikis Theodorakis - Brendan Behan
1970 Pnevmatiko Emvatirio Mikis Theodorakis - Angelos Sikelianos
1970 Katastasi Poliorkias Mikis Theodorakis - Rena Chatzidaki
1971 Theodorakis diefthini Theodorakis 2 «Romancero Gitano» & «Mythology» Mikis Theodorakis - Federico Garcia Lorca & George Seferis
1971 Theodorakis Songs of Freedom «Romancero Gitano» Mikis Theodorakis - Federico Garcia Lorca & John Williams
1971 Mikis Theodorakis & Maria Farantouri
1974 Greek popular music
1974 Arkadia 6 & 8 Mikis Theodorakis & Manolis Anagnostakis
1974 I Ellada tou Miki Theodoraki
1975 O ilios ke o Chronos
1975 I megali agripnia Eleni Karaindrou - K. H. Myris
1975 Canto General Mikis Theodorakis - Pablo Neruda
1975 Ta negrika Manos Loisos - Yannis Negrepontis
1977 Tragoudia diamartirias apo olo ton kosmo mm. Victor Jara, Violeta Parra, Carlos Puebla, Franco Corliano
1979 Farantouri sings Bertolt Brecht Hanns Eisler & Kurt Weill - Bertolt Brecht
1979 I gitonies tou kosmou Mikis Theodorakis - Jannis Ritsos
1979 Lieder aus Griechenland
1979 Maria Farantouri Live in Düsseldorf
1980 I agapi ine o fovos Michalis Grigoriou - Manolis Anagnostakis
1980 I epochi tis Melissanthis Manos Hadzidakis
1981 Canto General Mikis Theodorakis - Pablo Neruda
1981 O Epivatis Mikis Theodorakis - Kostas Tripolitis
1982 Maria Farantouri sings Zülfü Livaneli Zülfü Livaneli - Lefteris Papadopoulos & Nazim Hikmet
1984 Maria Farantouri Söylüyor (live) Zülfü Livaneli - Lefteris Papadopoulos & Nazim Hikmet
1985 Maria Farantouri Live in Olympia Paris
1988 Skotini mitera Manos Hadjidakis
1990 Greatest Hits
1991 17 Songs mm. Vangelis, Nicola Piovani, Michel Legrand, Lucio Dalla, Kurt Weill
1994 Veatriki stin odo Miden Mikis Theodorakis - Dionissis Karatzas
1995 Maria Farantouri sings Lucio Dalla Lucio Dalla - G. Spyropoulos
1996 Poetica Mikis Theodorakis - Dionissis Karatzas
1997 Arkadies 1, 7 & 8 Mikis Theodorakis, Takis Sinopoulos, Manolis Anagnostakis
1998 Asmata Mikis Theodorakis
1998 Serenates Mikis Theodorakis - Lefteris Papadopoulos
2000 I triti porta Lena Platonas - Thodoros Poala
2000 Nostalgia
2001 Enas aionas Elliniko tragoudi
2002 Passions of the Moon (Homage to F.G.Lorca with 3 works) Manos Hadzidakis, Nikos Gatsos, Mikis Theodorakis, Odysseas Elytis
2003 The poetry in Hellenic music
2003 Blue Michalis Grigoriou - Rinio Papanikola
2005 Erimia Mikis Theodorakis - Lefteris Papdopoulos
2005 Elegy of the Uprooting Eleni Karaindrou
2007 Way home
2007 Sings George Gershwin George Gershwin
2007 Odyssee Mikis Theodorakis - Kostas Kartelias
2007 The Birthday Concert 95
2011 Maria Farantouri Sings Taner Akyol Taner Akyol
2011 Athens Concert Charles Lloyd
2014 Chtes archisa na tragoudo (live)
2016 Fylaxa to oneiro (Farantouri&Ioannidis&Malamas&Charoulis) Mikis Theodorakis

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matt Collar: Maria Farantouri on Allmusic Allmusic. Viitattu 12.1.2016.
  2. a b c d e f g h i j k l m Maria Farantouri (official) - Biography; pages 1-6 farantouri.gr. Viitattu 12.1.2016.
  3. Maria Farandouri - Kulttuuri - Helsingin Sanomat hs.fi Viitattu 14.1.2016
  4. Mikis Theodorakisin luottolaulaja Helsinkiin hs.fi Viitattu 14.1.2016
  5. Maria Farantouri's biography at Last.fm last.fm Viitattu 12.1.2016
  6. a b c d Andrew Ford: Maria Farantouri - The Music Show - ABC Radio National (Australian Broadcasting Corporation), interview mp3 ABC Radio National. 31. toukokuuta 2014. Viitattu 21.9.2016.
  7. About Canto General sbmasterchorale.org. Viitattu 13.1.2016.
  8. 17 Songs -albumin kansilehtinen
  9. Maria Farantouri - 17 songs vangelismovements.com Viitattu 13.1.2016
  10. Athens Concert Press farantouri.gr Viitattu 13.1.2016
  11. Maria Farantouri: Sings Taner Akyol maailmankuvalehti.fi Viitattu 13.1.2016
  12. Maria Farantouri Concerts farantouri.gr Viitattu 13.1.2016
  13. Demokratian ja aidon taiteen puolustaja kp24.fi Viitattu 13.1.2016
  14. Römpötti, Harri: Suomessa laulava kreikkalaistähti vaatii kotimaansa rahaherroja osallistumaan uudistusten maksuun - Musiikki - Kulttuuri - HS Helsingin Sanomat. 22.9.2015. Viitattu 13.1.2016.
  15. The Mediterranean Concert unaoc.org Viitattu 9.9.2016
  16. Peregrina Music- Maria Farantouri peregrinamusic.de Viitattu 9.9.2016
  17. Τηλέμαχος Χυτήρης - Άρθρα - Ελευθεροτυπία enet.gr. Viitattu 21.1.2015. (kreikaksi)
  18. Maria Farantouri - The High Priestess sings to remember grhomeboy.wordpress.com' Viitattu 23.9.2016
  19. Saijonmaa, Arja: Nuori alaston nainen: Mikis ja minä, s. 196. Keuruu: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4.
  20. Happy Birthday, Mikis -albumin kansilehti
  21. Singing insurgent Maria Farantouri melds two worlds during search for a better place - SMH smh.com.au Viitattu 17.9.2016
  22. Συνέντευξη: Μαρία Φαραντούρη thepressproject.gr Viitattu 21.9.2016 kreikaksi
  23. Maryam Rajavi meets renowed Greek diva Maria Farantouri maryam-rajavi.com. Viitattu 13.1.2016.
  24. 'Sings Taner Akyol -albumin kansilehtinen
  25. Jazzrytmit| Charles Lloyd / Maria Farantouri jazzrytmit.com Viitattu 17.9.2016
  26. "When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis" . Paris Konstantinidis, When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis, στο Nikos Maliaras (επίμ.), "The National Element in Music" (Conference proceedings, Athens, 18-20 January 2013), University of Athens, Athens 2014. s. 314-320. Viitattu 28.5.2013. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]