Oulu–Kontiomäki-rata

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Oulu-Kontiomäki-rata)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulu–Kontiomäki
Oulu–Kontiomäki-rata sinisellä merkittynä.
Oulu–Kontiomäki-rata sinisellä merkittynä.
Perustiedot
Reitti Oulu–Kontiomäki
Rakennettu 19251930
Avattu 1930
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR
Henkilöjunia / vrk 8
Tavarajunia / vrk 20
Tekniset tiedot
Pituus 166 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 2 × 25 kV / 50 Hz
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 140 km/h
 • tavaraliikenteessä 120 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus (Oulu)–Kontiomäki[1]
Radio-ohjaus Kontiomäki[1]
Ohjauskeskus Oulu
Suojastus asemanvälisuojastus
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu kauko-ohjattuun rataan.

Oulu–Kontiomäki-rata on Suomen rataverkon osuus Oulun ja Paltamon kunnan Kontiomäen asemien välillä. Rataosan pituus on 166 km ja se on valmistunut vuonna 1930.[2] Rata kulkee seuraillen Oulujokea ja Oulujärven pohjoisrantaa. Valtatie 22 kulkee miltei yhtä matkaa radan kanssa.

Rataosan kautta kulkee suuri osa Kontiomäeltä ja Kajaanista lähtevästä liikenteestä. Myös Kostamuksesta tuleva liikenne ajetaan pääosin Kontiomäen kautta Ouluun ja sieltä edelleen Raaheen ja Kokkolaan. Rataosalla ajetaan 8–10 henkilöjunavuoroa päivittäin.

Rataosalla liikennöidään myös rautamalmipellettijunilla, jotka ovat n. 900 metriä pitkiä, koostuvat kahdesta Sr2- tai Sr3-sähköveturista sekä 60 vaunusta ja painavat jopa 5 600 tonnia. Näin painavien junien jarrutusmatka on yli kilometri. Aiemmin näitä junia vedettiin kolmella Dr16-veturilla, ja sähköistyksen valmistuttua aluksi kolmella Sr2-veturilla.

Rataosa on yksiraiteinen, kauko-ohjattu ja sähköistetty. Rataosalla on myös junien automaattinen kulunvalvonta (JKV). Sähköistys otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2006[3], jännite ajolankoihin kytkettiin 1. lokakuuta 2006 ja sähköveturivetoinen koeliikenne alkoi 1. marraskuuta 2006.

Radan suurin sallittu nopeus henkilöliikenteessä on 140 km/h ja tavaraliikenteessä 100 km/h. Ennen sähköistystä henkilöliikenteen suurin sallittu nopeus oli 120 km/h.

Rataosan liikenteenohjaus hoidetaan keskitetysti Oulusta.

Suunnitellut liikennepaikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väylävirasto on varannut liikennepaikkanimet Niska, Liminpuro ja Kuusikkoniemi rataosalle suunniteltaville uusille liikennepaikoille.[4] Niskan suunniteltu liikennepaikka sijaitsee rataosuudella Utajärvi–Vaala, ja Liminpuron suunniteltu liikennepaikka rataosuudella Vaala–Kivesjärvi. Edellä mainitut rataosuudet ovat rataosan pisimpiä liikennepaikkavälejä. Niskan ja Liminpuron toimiessa välisuojastuspaikkoina rataosan läpäisykyky lisääntyisi, koska samaan suuntaan kulkevien junien keskinäinen välimatka olisi lyhyempi.

Edellä mainittujen välisuojastuspaikkojen perustaminen on yksi keino lisätä kapasiteettia, sillä rataosalla on käytössä niin kutsuttu asemavälisuojastus. Asemavälisuojastuksella tarkoitetaan sitä, että rataosalla on opastimia ainoastaan liikennepaikoilla, eikä linjaosuuksia ole mitenkään jaettu lyhyempiin suojastusväleihin opastimin. Tällöin liikennepaikkojen välillä voi liikennöidä ainoastaan yksi juna kerrallaan.

Rataosa on valmistunut viidessä osassa seuraavasti[2]:

23. toukokuuta 1995 otettiin käyttöön Kontiomäen ohitusraide, jonka avulla Vartiuksen ja Oulun välinen liikenne voidaan ohjata Kontiomäen ohitse, tarvitsematta siirtää vetureita junan päästä toiseen Kontiomäen ratapihalla.

  1. a b F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat, 4.5. Radio-ohjatut radat) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 2.2.2010.
  2. a b Miikka Granlund: Rataverkon kehitys ja sähköistyksen eteneminen (vuodet 1926–1930) 86.50.34.31. Arkistoitu 6.12.2007. Viitattu 13.1.2008.
  3. Hakkarainen, Petri: Sähkö nopeuttaa Kainuun junia kaleva.fi. 1.12.2006. Viitattu 16.10.2019.
  4. https://vayla.fi/oulu-kontiomaki-uudet-liikennepaikat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]