Manga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee japanilaista sarjakuvaa. Muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu.
Wikipe-tan on tyypillinen mangahahmo tunnusmerkkinään huomattavan suuret silmät.

Manga (jap. 漫画) on japaninkielinen ilmaisu sarjakuvalle. Itse sanan, jonka merkitys sananmukaisesti on "sutaistut kuvat", keksi Katsuhiko Hokusai (1760-1849) piirtämilleen ja kootuille sarjoille.[1] Suosion myötä manga-sana on lainasanana vakiintunut tarkoittamaan Japanissa tehtyä sarjakuvaa. Toisinaan manga-termiä käytetään virheellisesti myös muualla tehdystä sarjakuvasta, jonka tyyli jäljittelee japanilaisia esikuvia. Usein käytetty termi tällaisille sarjakuville on pseudomanga.[2]

Lukumääriä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangan asema Japanissa on paljon vahvempi kuin sarjakuvien asema Euroopassa. Mangaa myydään miljoonapainoksina. Esimerkiksi 23.11.2009 - 23.5.2010 välisenä aikana 50. suosituimman tilastoa johtanutta albumia myytiin 2 305594 kpl ja toisena ollutta 1 251949 kpl. Listalle vielä päässytta albumia oli myyty 298 499 kpl.[3] Japanissa lukijakunta on laaja kattaen kaikki ikäryhmät ja mangaa luetaan kodin lisäksi esimerkiksi junissa, kahviloissa ym. julkisilla paikoilla.[4] Pojille suunnattu shōnen-manga on eniten ostettua.[3]

Japanissa ilmestyy viitisensataa mangalehteä erilaisilla ilmestymistiheyksillä, ja niistä suosituimpia on viikoittain ilmestyvä Weekly Shonen Jump.[5] Vuonna 2012 "Weekly Shonen Jump" - lehden levikki oli 2 876 459 kpl. Sen kilpailijoita ovat esimerkiksi Shonen Magazine[3] ja Shonen Sunday. Nämä kolme olivat samalla suurimmat shōnen-manga - lehdet v.2011[6]. Laajalevikkisin shõjo - lehti oli Ciao jolla oli 745455 tilaajaa.[7] Manga - lehtien levikkien suuntaus on ollut laskeva tietoverkkojen kilpaillessa viihteeseen käytetystä ajasta. Toisaalta esimerkiksi Weekly Shonen Jump on siirtynyt myös verkkojulkaisuksi. Usein massamarkkinoille tarkoitettu manga painetaan halvalle uusiopaperille joka otetaan edelleen käyttöön, sillä lehdet eivät ole keräilykohde, vaan kulutukseen tarkoitettu edullinen ajanviete.[8] Manga-lehtien ja -kirjojen yhteisen myynnin arvo vuonna 2009 oli 418,7 miljardia jeniä eli n. 3,4 miljardia euroa.[9]

Mangan aihepiirit ulottuvat lukijakunnan mukaan saduista aikuisen elämää sivuaviin ja kuvaaviin jolloin mukana voi olla erotiikkaa. Mangasarjojen sisältö suunnataan usein tietylle ikäryhmälle tai muutoin rajatulle lukijajoukolle. Tyylisuuntia ovat esimerkiksi romanttiset mangat, fantasiamangat, toimintaa sisältävät mechasarjat ja itämaisia taistelulajeja sisältävät seikkailut, mutta myös koulutus- ja eläin mangaa on.

Manga Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Euroopassa laajaa huomiota saanut manga oli Keiji Nazakawan Hiroshiman poika 1984 - 1985. Suomessa seuraava käännetty manga oli Katsuhiro Otomon Akira 1996. Italiassa 1980 - luvulla Kyoko Mizukin ja Yumiko Igarashin Candy Candy tuli erittäin suosituksi ja sitä alettiin piirtää paikallisessa studio IF:ssä kysynnän täyttämiseksi jäljitellen huolellisesti alkuperäistä tyyliä. Sekä Italiassa että Saksassa mangan suosiota edelsivät anime- sarjat. Italiassa anime sai jalansijan valtiollisen televisioyhtiön monopolin päätyttyä oikeuden päätöksellä 1975.[10] Varsinaisen läpimurron tekivät 1990 - luvulla Ranma 1/2 sekä Dragonball Z.

Mangan rakenteesta ja yhteys animeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangaa luetaan kuvajärjestykseltään sekä alkuperäiseen tapaan oikealta vasemmalle että peilattuna, jolloin lukujärjestys on länsimainen. Usein alkuperäiset tehostesanat on jätetty paikalleen mikäli mahdollista. Monesti sarjakuvan yhteydessä on myös taiteilijan kommentteja sekä tarinan keksimiseen liittyviä kuvailuja.[11]

Mangaa julkaistaan pääsääntöisesti mustavalkoisena. Värit on koettu juonta häiritseväksi.[12] Paksuissa viikko- tai kuukausijulkaisuissa eri tarinat voidaan painaa eri väreillä.

Tarina voi olla juoneltaan monikerroksinen, ja usein tapahtumien taustalla on jokin lukijalle päähahmon kokemuksien kautta paljastuva kaikenkattava syy. Se, miten tämä on kehitelty vaihtelee jonkin verran eri tyylilajeissa mutta myös niiden sisällä tarinan luonteen painotuksen mukaan. Henkilöhahmojen tyypittely on mangassa tavallista - etenkin jos tarinassa seurataan ryhmää, kuten koulutovereita. Mangan eräs piirre on niin sanottu fanipalvelu, jossa joku tai jotkut hahmot on huolellisesti piirretty eri asuissa ja ympäristöissä näyttäviin asetelmiin ja poseerauksiin. Vaihtoehtoisesti se voi sisältyä tarinaan niin, että loogisesti pohjustettu tilanne tarjoaa sekä mahdollisuuden että selityksen nähtävän hahmon senhetkiselle olemukselle. Tarinan tyyli ja yleinen luonne paljolti määrittelevät fanipalvelun käytön tai onko sitä lainkaan ja raja tarkoituksellisen tyylin ja värittävän elementin välillä voi olla häilyvä.

Mangassa käytetään erilaisia tehokeinoja tilanteen ja tapahtuman korostamiseksi. Niitä ovat esimerkiksi säihke-efektit, kukkaset ja salamat. Efektejä kehittivät erityisesti mangaa piirtämään ryhtyneet naiset 1970-luvulla laajentamaan hahmon tunteiden kuvausta. He myös rikkoivat perinteen tavanomaisesta kuvaruutujen muodosta ja asemoinnista.[13]

Wikipe-tan chibi-hahmossa jonka kaltaisia käytetään tehosteina.

Mangaa julkaistaan tavallisesti viikoittaisina tai kuukausittaisina jatkosarjoina manga-lehdissä.[3] Ihailijapostia seurataan sarjakuvan ilmestymisaikana kustantamoissa tarkasti. Lehtiin lisätään usein mukaan palauteosa ja taiteilijan ja kustantamon yhteyshenkilö välittää toiveet taiteilijalle.

Varsin pian julkaisun jälkeen ne kootaan pokkareiksi (tankõbon) joihin siten muodostuu eripituisia lukuja. Jatkosarjan luonne asettaa omia vaatimuksiaan juonenkuljetukselle joka saattaa korostua taskukirjamuodossa esimerkiksi toistuvina kilpailuina, taisteluina tai draamakohtauksina tyylilajien mukaisesti. Sarja voi suosion myötä jatkua useita vuosia ja taskukirjamuodossa siihen voi sisältyä kymmeniä osia. Esimerkiksi Ranma ½ käsittää 38 osaa.[14]

Manga ja japanilainen piirrosanimaatio eli anime kulkevat usein käsi kädessä. Suosituista mangasarjoista tehdään televisiosarjoja tai anime-elokuvia ja suosituista televisiosarjoista ja elokuvista sarjakuvia. Tavallisia ovat myös ns. cine-mangat, suoraan elokuvan tai televisiosarjan kuvista kootut sarjakuvaversiot. Mangan pohjalta luotu anime saatetaan tehdä jo ennen sarjakuvan tarinan päätöstä. Sarjakuvan ja vastaavan animaation juonet eivät siten ole aina yhdenmukaiset. Esimerkiksi Fruits Basket -manga käsittää 23 osaa animen kattaessa kirjat 8. osaan saakka. Usein sekä animaatio että sarjakuvat ovat osa laajempaa mediafranchisea, johon kuuluu paljon muitakin oheistuotteita.

Kohderyhmät ja lajityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangaa luokitellaan kohderyhmän ja lajityypin mukaan. Kohderyhmä määräytyy sen mukaan, mille ryhmälle suunnatussa mediassa teos on julkaistu. Kohderyhmä korreloi usein mutta ei läheskään aina lajityypin kanssa.

Sarjat on yleensä suunnattu tietylle kohderyhmälle:

  • seinen – 青年, "nuori mies", miehille suunnattu manga. Hyvin sekalainen valikoima lajityyppejä hyvin synkistä ja väkivaltaisista jännityssarjoista esimerkiksi kissanpennun kommelluksista kertovaan Chi's Sweet Home -sarjaan.
  • josei – 女性, "nuori nainen", naisille suunnattu manga. Sisältää pitkälti tytöille suunnattujen sarjojen "aikuisversioita", jotka esimerkiksi sijoittuvat työelämään tai kotiympäristöön koulun sijaan ja käsittelevät ihmissuhteita eri tavoin.
  • shōnen – 少年, "poika, nuorukainen", pojille suunnattu manga, jossa on yleensä paljon toimintaa ja huumoria. Saattaa sisältää esimerkiksi itämaisia taistelulajeja, romantiikkaa tai seksuaalisia tilanteita. Esimerkiksi Dragon Ball ja Ranma ½.
  • shōjo – 少女, "tyttö, nuori nainen", tytöille suunnattu manga, esimerkiksi Fruits Basket. Aiheena on usein kouluelämä, ihmissuhteet tai fantasiaseikkailut.
  • kodomo – 子供, "lapsi", lapsille suunnattu sarja, esimerkiksi erilaiset Pokémon-pelisarjaan perustuvat sarjakuvat.
  • muita kohderyhmiä on useita, esimerkiksi eläkeläisille on omia sarjoja, joita julkaistaan nimenomaan ikääntyville suunnatuissa julkaisuissa. Kohderyhmän ja teemajulkaisun käsitteiden raja on häilyvä.
  • dōjinshi – 同人誌, epävirallisia kanavia myöten julkaistu manga, joka on usein amatöörien piirtämää fanitaidetta tai parodiaa. Myös jotkut ammattilaiset piirtävät doujinshia: esimerkiksi Maki Murakami on piirtänyt lukuisia kustantajalle liian roiseja lisäosia omista sarjoistaan.

Alle on listattu mangalle tyypillisiä erikoislajityyppejä. Näiden lisäksi mangassa esiintyy länsimaalaisillekin tuttuja lajityyppejä, kuten esimerkiksi toiminta, jännitys, draama, seikkailu, tieteiskertomus, dokumentti ja komedia.

  • harem – ハレム, usein romanttinen ja pikkutuhma komedia, jossa perusrakenteena on päähenkilö ja tämän ympärille kertyvä joukko romanttisesti kiinnostuneita vähintään kolme. Tyyppillisessä haremisarjassa päähenkilö on miespuolinen ja vähintään naispuolista henkilöä, esimerkiksi sarjassa "To Love-ru" tai "Highschool DXD". Tilanne voi olla myös käänteinen, esimerkiksi sarjoissa Ouran High School Host Club ja Fruits Basket.
  • ecchi (エッチ, "rivo, tuhma") ja hentai (変態, "outo, perverssi") eli eromanga: eroottinen manga, joka voi sisällöltään vaihdella pikkutuhmasta vilauttelusta ja törmäilystä täyteen pornoon. Japanissa "ecchi" on kiertoilmaisu, jolla voidaan viitata eroottiseen toimintaan tai materiaaliin ja tarkoittaa siis samaa kuin eromanga; länsimaissa "ecchi" on vakiintunut tarkoittamaan pikkutuhmaa erotiikkaa ja "hentai" pornografista erotiikkaa.
  • taikatyttögenre – lajityyppi, jossa päähenkilö on taikavoimia hallitseva tyttö. Taikatyttösarjoissa yhdistyy yleensä yliluonnollinen toiminta ja seikkailu arkipäiväisempään ihmissuhde- ja kouluteemaan. Tunnettuja sarjoja ovat esimerkiksi Sailor Moon ja Tokyo Mew Mew.
  • mecha – manga, jonka pääsisältöä ovat humanoideja muistuttavat ulkoiset haarniskat sekä tekniset laitteet, esimerkiksi Gundam ja Tenkū no Escaflowne.
  • shōnen’ai tai yaoi – 少年愛, poikien välistä rakkautta kuvaava manga, esimerkiksi Gravitation. Japanissa ei tehdä eroa termien välillä, länsimaissa ne ovat vakiintuneet tarkoittamaan teoksia, joissa kuvataan (yaoi) tai ei kuvata seksiä (shōnen’ai).
  • shōjoai tai yuri – 少女愛, tyttöjen välistä rakkautta kuvaava manga. Japanissa ei tehdä eroa termien välillä, länsimaissa ne ovat vakiintuneet tarkoittamaan teoksia, joissa kuvataan (yuri) tai ei kuvata seksiä (shōjoai).

Varsinkin shōjo- ja shōnen-kohderyhmien samojen lajityyppien teokset ovat alkaneet muistuttaa toisiaan enenevissä määrin, koska pojille suunnattujen sarjojen suosio on kasvanut tyttöjen keskuudessa. Tämä puolestaan on vaikuttanut tarinan ja hahmojen kehittelyyn.

Joulukuussa 2010 Japanin pääkaupunki Tokion metropolialueen kaupunginvaltuusto hyväksyi lain, joka kieltää esittämästä alle 18-vuotiaille suunnatussa mangassa tilanteita, jotka todellisessa elämässä olisivat laittomia. Japanissa ei ole ikärajojen välimuotoja ja lain pelättiin epämääräisyytensä vuoksi johtavan mielivaltaiseen sensuuriin tai itsesensuuriin taiteellisiin arvoihin katsomatta, jotta manga-lehtiä voitaisiin myydä yhtä laajasti kuin ennen lain voimaantuloa. [15] Metropolialueen hallitus julkaisi 14.5.2011 ensimmäisen tämän lain mukaisesti tehdyn listan mangoista, joissa tulisi olla 18 vuoden ikärajasuositus.[16]

Esimerkkejä tunnetuista mangasarjoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shōnen- eli poikien sarjoja (Pojille 10-vuotiaasta ylöspäin)
Shōjo- eli tyttöjen sarjoja (Tytöille 10-vuotiaasta ylöspäin)
Seinen-sarjoja (14-vuotiaasta ylöspäin)

Mangan luoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangan syntyyn vaikutti erityisesti Osamu Tezuka. Tezuka, jota kutsutaan myös ”mangan jumalaksi”[13] loi tunnetun Tetsuwan Atomin (Yhdysvalloissa Astro Boy) 1960-luvulla. Tezuka loi tunnetun suurisilmäisen mangatyylin. Tähän on olemassa kaksi tarinaa: Tezuka oli tunnetusti Walt Disneyn ihailija[13] ja sanotaan, että hän keksi silmien tyylin Disney-elokuvien kauriiden silmistä. Toisen esityksen mukaan Tezuka otti vaikutteita Betty Boop -sarjakuvahahmolta, jolla oli suurehkot silmät. Hän itse korosti lapsuudessa näkemiään naisteatteriryhmän esitysten merkitystä. Valaistus korosti vahvasti rajattuja, meikattuja silmiä ja heijastui niistä.[17] Tezukan tyyliuudistusten myötä ala muuttui pysyvästi.

Ennen Tezukaa mangat piirrettiin kaksiulotteisesta perspektiivistä. Hahmot tulivat ruutuun ja poistuivat siitä näytelmälavan tyyliin. Tezuka tuli siihen tulokseen, ettei tällä tyylillä voida mitenkään esittää voimakkaita tunteita. Hän alkoi käyttää elokuvallisia ilmaisukeinoja, joihin vaikutteita otettiin ranskalaisista ja saksalaisista elokuvista. Tezuka käytti lähikuvia sekä eri kuvakulmia ja pyrki laajentamaan tietyn kohtauksen kerronnallisesti moniulotteisemmin usealle ruudulle yhden ruudun sijasta. Hän saattoi tehdä jopa 1000-sivuisia mangoja hyvin lyhyessä ajassa. Tezuka myös ymmärsi, että mangalla oli mahdollisuuksia muuhunkin kuin pelkkään naurattamiseen.[13] Hän ryhtyi tekemään tarinoita, joissa ilmeni myös surua ja vihaa ja joissa loppu ei aina ollut kliseisesti onnellinen.

Tezukan debyytti oli vuonna 1947 halvassa sarjakuvalehdessä, joka japanilaisilla lapsilla oli varaa ostaa sodanjälkeisessä köyhyydessä. Se myi yhdessä yössä ennenkuulumattomat 400 000 kappaletta.[13] Julkaisijat huomasivat mahdollisuudet ja uusia piirtäjiä tuli mukaan vallankumoukselliseen kilpailuun mangamarkkinoille. Uudistukset johtivat markkinoiden laajentumiseen ja niiden rajuihin rakenteiden muutoksiin. Mangan lukijakunnassa tapahtui käänne. Lapset, jotka kasvoivat Tezukan ja tämän seuraajien mangojen parissa jatkoivat sarjakuvien lukemista elämäntilanteen muututtua siirtyessään yläasteelle, lukioon ja yliopistoon.

Mangaka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mangaka (漫画家) on japania ja tarkoittaa sarjakuvataiteilijaa. Kuten mangaa, länsimaissa lainasanaa käytetään kuitenkin pelkästään japanilaisista manga-artisteista. Itse mangakan lisäksi mangaa piirtämässä voi olla useita apulaisia, jotka huolehtivat muun muassa rastereista ja taustoista.

Apulaisten palkkaaminen edellyttää mangakalta harkintaa, sillä hän ei saa tekijänoikeus tms. tuloja lehdessä julkaistusta sarjakuvasta vaan hän on julkaisevan lehden kustantamon palkkaama. Sarjakuvastaan mangaka saa suoraan tuloja mahdollisesti koottavasta tankōbon-julkaisun myynnistä.[18] Mangaka voi myös tehdä tietoisen ratkaisun pitäytymisestä poissa valtavirrasta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anime-lehti 2/2005 s.24
  2. http://www.animenewsnetwork.com/encyclopedia/lexicon.php?id=99
  3. a b c d Japan pop-lehti 5/6 2010 s.32-33
  4. Tapani Jussila Tokio-Passi s.96 ISBN 978-952-99419-3-3 2010 Kanki kustannus
  5. Sami Sillanpää: Manga lähti maailmalle luvatta. Helsingin Sanomat 7.10.2006
  6. Anime-lehti 6/2011
  7. Japan pop - lehti 1/2011 s.5
  8. Gravett s.14
  9. Anime-lehti 2/2010 s.56
  10. Lehtinen ym. s.14-15
  11. Yellow Tanabe - Kekkaishi 3 Ivrea 2009, Natsumi Ando - Horoskooppimysteerit 4. Sangatsu manga 2008.
  12. Reima Mäkinen Mangan värit - Sarjakuvan värittäjän käsikirja ISBN 978-951-98810-3-4 Osakunta Lilith 2009
  13. a b c d e Manga 60 vuotta 23, 28, 30, 79
  14. Rumiko Takahashi Ranma 1/2 1-38 Egmont kustannus
  15. Anime-lehti 1/2011 s.10
  16. Anime-lehti 4/2011
  17. Gravett s. 77
  18. angelfirelähde tarkemmin?

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gravett, Paul: Manga: 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa. (Manga: Sixty years of japanese comics, 2004.) Suomentanut Juhani Tolvanen. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20524-2.
  • Lehtinen, Jari & Kemppi, Janne & Vanamo, Outi: Mangan mestarit. Helsinki: BTJ, 2007. ISBN 978-951-692-674-5.
  • Valaskivi, Katja: Pokemonin perilliset: Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. Tampereen yliopisto, tiedotusopin laitos. Julkaisuja / Sarja A, 110. Tampere: Tampereen yliopisto, journalismin tutkimusyksikkö, 2009. ISBN 978-951-44-7616-7. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manga.