Oheistuote

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo markkinointitermistä. Päätuotteen valmistuksen ohessa syntyvästä tuotteesta katso sivutuote.
Vuvuzela-torvet olivat suosittuja oheistuotteita jalkapallon vuoden 2010 mm-kisoissa Etelä-Afrikassa.

Oheistuote (engl. merchandise, franchise, tie-in, licensing) on jonkin tuotteen, tapahtuman tai palvelun ohessa myytävä, siihen ja sen maailmaan liittyvä tuote.[1] Oheistuotteet voivat ulottua Happy Mealin kaltaisen tuotteen kylkiäisenä saatavasta lelusta elokuvien tai tietokonepelien hahmojen mukaan valmistettuihin kalliisiin keräilynukkeihin. Oheistuotteiden valmistajat ovat yleensä muita kuin päätuotteesta vastaava yritys, ja he maksavat päätuotteen oikeudenomistajalle lisenssimaksua saamastaan valmistuslisenssistä eli oikeudesta käyttää oheistuotteessa päätuotteesta muistuttavia hahmoja, kuvia, värejä, logoja yms.

Oheistuotteiden tarkoitus on paitsi lisätä tuottoja lyhyellä aikavälillä, myös pitkällä aikavälillä syventää varsinaisen tuotteen käyttäjien suhdetta siihen sekä lisätä ja ylläpitää kiinnostusta tuotetta markkinoivan yrityksen myöhempiä samanaiheisia tuotelanseerauksia silmällä pitäen.lähde?

Tyypillisiä oheistuotteita ovat musiikkiartistien uskollisille ihailijoille suunnatut fanituotteet, kuten bändipaidat ja muut artistin tunnuksilla varustetut asusteet. Kun musiikkiesiintyjien ansainta on siirtynyt yhä enemmän levymyynnistä kiertueisiin, esiintymisten yhteydessä myytävillä oheistuotteilla voi olla suurikin merkitys artistin tulonmuodostukselle.[2][3] Yksi ensimmäisistä laajaa oheistuotevalikoimaa käyttäneistä artisteista oli yhdysvaltalainen 1970-luvun teinitähti David Cassidy, jonka kuvaa käytettiin julisteista erilaisiin koulutarvikkeisiin ja muihin nuorten tyttöjen käyttämiin tavaroihin.[4]

Elokuvateollisuus on toinen suuri oheistuotteiden käyttäjä. Etenkin lapsille suunnattujen animaatio- ja muiden suosikkielokuvien hahmoja ja maailmaa pyritään tuomaan esiin yhteistyösopimuksilla esimerkiksi pikaruokaketjujen, aamiaismuromerkkien tai vaate- ja leikkikaluvalmistajien kanssa.[5] Elokuvien tuotantoyhtiöt harvoin hoitavat oheistuotetoimintaa itse, vaan lisensioivat hahmojen käyttöoikeudet ulkopuolisille yrityksille, jotka usein myös kantavat oheistuotteiden myynnistä koituvat riskit. Oheistuotelisensioinnista elokuvayhtiöt saavat usein huomattavia lisätuloja. Esimerkiksi vuonna 1989 ensi-iltansa saanut Batman-elokuva tuotti lipputuloina 250 miljoonaa dollaria ja lisäksi 50 miljoonaa dollaria oheistuotteiden lisenssimaksuina. Sittemmin oheistuotetoiminnan osuus elokuvayhtiöiden tuotoista on vain kasvanut.[6] Vuonna 2001 arvioitiin Harry Potter -kirjojen ja -elokuvien oheistuotemyynnin tuovan Time Warner -yhtiölle vuosittain 2,2 miljardia dollaria.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja, haettu 29.9.2015.
  2. Concert Tours Are Where the Real Money Is, ABC News, päiväyksetön, viitattu 29.9.2015.
  3. How Does Tour Merchandising Work? About.com, viitattu 29.9.2015.
  4. Biography, David Cassidyn verkkosivusto. Viitattu 27.9.2015.
  5. Litwak, Mark: Movie Merchandising, Entertainment Law Resources by Mark Litwak, viitattu 29.9.2015.
  6. The Merchandising Process, Film Reference -sivusto, viitattu 29.9.2015.
  7. Harry Potter -oheistuotteista kultakaivos, Markkinointi & Mainonta 13.11.2001, viitattu 29.9.2015.