Tämä on lupaava artikkeli.

Juseliuksen mausoleumi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juseliuksen mausoleumi
Juseliuksen mausoleumi 2.jpg
Osoite Maantiekatu 33
Sijainti Käppärän hautausmaa, Pori
Koordinaatit 61°29′15.5″N, 021°45′34″E
Rakennustyyppi mausoleumi
Valmistumisvuosi 1903
Suunnittelija Josef Stenbäck
Rakennuttaja Fritz Arthur Jusélius
Julkisivumateriaali hiekkakivi
Korkeus 35 metriä
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Mausoleumin sisätiloja 1960-luvun postikortissa.

Juseliuksen mausoleumi on Porissa Käppärän hautausmaalla sijaitseva mausoleumi, jonka liikemies Fritz Arthur Jusélius rakennutti yksitoistavuotiaana kuolleen tyttärensä Sigrid Juséliuksen hautamuistomerkiksi. Arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämä rakennus on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja se on kuuluisa erityisesti Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemista seinämaalauksistaan. Sigrid Juséliuksen lisäksi vuonna 1903 valmistuneeseen mausoleumiin on myöhemmin haudattu myös hänen isänsä.[1] Juséliuksen mausoleumi on yhdessä Käppärän hautausmaan kanssa yksi Museoviraston inventoimista valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä ja osa Porin kansallista kaupunkipuistoa.[2]

Historia ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F. A. Juséliuksen ja hänen ensimmäisen puolisonsa Blenda Theresia Moliisin nuorempi tytär Sigrid Maria kuoli Turussa kesäkuussa 1898 tuhkarokon jälkitautina saamaansa keuhkotuberkuloosiin. Pariskunnan ensimmäinen tytär Thyra Theresia oli kuollut jo viiden kuukauden ikäisenä vuonna 1884. Jusélius sai ajatuksen Sigridille rakennettavasta mausoleumista, kun hän oli tälle soitettuja kuolinkelloja kuunneltuaan poikennut sisälle Turun tuomiokirkkoon yhdessä ystävänsä ja työntekijänsä Walter Gallénin kanssa. Nähdessään Kaarina Maununtyttären hautakappelin, hän halusi jotakin samanlaista myös tyttärelleen. Jusélius päätti rakennuttaa Sigridin hautamuistomerkiksi mausoleumin, jonka suunnittelutehtävän hän antoi ansiokkaana kirkkoarkkitehtina tunnetulle Josef Stenbäckille. Uusgotiikkaa edustavan hautakappelin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1899. Se valmistui 1902, ja sen sisätilat maalattiin vuosina 1902–1903.[3][4]

Harmaakivestä rakennettu mausoleumi koostuu 12 metriä leveästä kahdeksankulmaisesta runkohuoneesta sekä siihen liittyvistä eteishallista ja kaarevasta kuoriosasta. Kivijalka on tehty harmaagraniitista. Rakennuksen kupolin päältä nouseva kapea torni kohoaa 35 metrin korkeuteen. Sigrid Juséliuksen sarkofagi on asetettu kryptaan eli hautaholviin, joka sijaitsee mausoleumin pohjakerroksessa. Sen lattia on valmistettu valkoisesta Förbyn kaivoksesta louhitusta kalkkikivestä. Pääsisäänkäynti johtaa kryptan yläpuoliseen tilaan, jonka Euran graniitista tehdyssä lattiassa olevaa pyöreää aukkoa reunustaa marmorinen Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema kaide. Sisäänkäynnin yläpuoleisessa kolmiossa on latinakielinen lause ”refrigera illos in loco viridi super aquas refectionis in paradiso deliciarum” eli suomeksi ”virvoita heitä vihreässä paikassa, uudistusten vetten vierellä, paratiisin ihanuudessa”.[3][4]

Kahdeksankulmaisen mausoleumin kuudella sivulla on korkeat ikkunat, joihin Stenbäck alun perin suunnitteli lasimaalauksia. Niiden tekijäksi hän valitsi Bruno Tuukkasen, mutta lopulta ikkunoissa tyydyttiin vaatimattomampaan koristeluun. Niiden alapuolelle valmistui kuusi freskoa ja lisäksi eteistilan seiniin tuli kaksi maalausta. Myös sisäkatto sekä eteiseen ja kuoriin johtavien oviaukkojen yläpuoliset seinäpinnat saivat omat koristelunsa. Stenbäckin ajatuksen mukaisesti eteismaalaukset annettiin Pekka Halosen tehtäväksi ja varsinaiset sisätilamaalaukset puolestaan Akseli Gallen-Kallelalle. Mausoleumi on ympäröity Gallen-Kallelan suunnittelemalla rautaportilla ja matalalla pensasaidalla, jonka sisäpuolelle kappelin viereen on haudattu Juséliuksen kolmas puoliso Berta Karlsson. F. A. Juséliuksen oma sarkofagi on hautaholvin sivukappelissa, joka sijaitsee kuoriosan alapuolella.[3][4]

Mausoleumi kärsi vaurioita heti valmistumisestaan lähtien. Pääasiallinen ongelma oli julkisivuissa käytetty kellertävä hiekkakivi, joka oli liian huokoista ja myös suolapitoista. Sitä tuotiin Reposaaren edustalla sijaitsevalta luodolta ja osa oli jopa nostettu suoraan merestä. Huokoisuus aiheutti kosteuden tunkeutumisen seinän läpi, minkä johdosta muurauslaastin sisältämä salpietari imeytyi freskoihin vahingoittaen niitä. Vaurioita lisäsi myös se, että kiireessä rakennettu mausoleumi oli talviaikaan täysin vailla lämmitystä. Ongelmia oli myös mausoleumin katon ja ilmanvaihdon kanssa. Vuonna 1912 alkuperäinen liuskekivinen katto korvattiin uudella kuparikatteella ja myöhemmin rakennuksen seiniin ja kivijalkaan asennettiin tuuletuskanavia. 1920-luvulle tultaessa seinämaalaukset olivat vaurioituneet jo niin pahoin, että ne päätettiin korvata kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelemilla pronssireliefeillä. Juséliuksen kuoltua vuonna 1930 aloitettiin maalausten restaurointi, joka keskeytyi lämmityskaminoista syttyneen tulipalon johdosta. Jo aikaisemmin vaurioituneet freskot tuhoutuivat käytännössä kokonaan, ja ne maalattiin uudelleen vuosina 1933–1939. Mausoleumi päästiin lopulta vihkimään nykyiseen käyttöönsä 13. kesäkuuta 1941, jolloin F. A. Juséliuksen syntymästä tuli kuluneeksi 86 vuotta.[3][4]

Sarkofagit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigrid ja F. A. Juséliuksen sarkofageista järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1933. Sen voittajaksi selvisi arkkitehti Jarl Eklundin ehdotukset, jotka toteutti kuvanveistäjä Gunnar Finne. Sigridin valkoisesta marmorista tehty sarkofagi on sijoitettu mustalle Luvian graniitista tehdylle jalustalle pohjakerroksen hautaholvin keskelle. Sarkofagin kanteen on kirjoitettu hänen etunimensä, ja sen reunojen muoto jäljittelee Sigridin lempikukan päivänkakkaran terälehtiä. Kannen päällä on perinteisesti pieni maljakollinen päivänkakkaroita. Sarkofagi on nähtävissä kryptan yläpuolisesta tilasta, mutta itse hautaholviin ei yleisöllä ole pääsyä. F. A. Juséliuksen tinasta valmistettu sarkofagi puolestaan on kryptan sivukappelissa. Siitä on pieni osa nähtävissä yläpuolelta marmorikaiteen läpi.[3][4]

Gallen-Kallelan maalaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seinäfreskot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akseli Gallen-Kallela (vas.) apulaisineen vuonna 1903 maalaamassa freskoa Kevät.

Akseli Gallen-Kallela maalasi apulaisineen mausoleumiin yhteensä kuusi 150×300 senttimetrin kokoista seinäfreskoa kesien 1902 ja 1903 aikana.[4] Työtä ei lämmityksen puuttumisen vuoksi voitu tehdä talviaikaan. Arkkitehti Stenbäckin ajatuksena oli, että koristelu ilmentäisi ”kuoleman voittoa ruumiin yli ja hengen voittoa kuoleman yli”.[5] Gallen-Kallela itse kuvasi maalauksiaan ”Suomen kansan kulkuna elämän harjua pitkin Tuonelan syliin”.[6] Maalausprojektin aikana Gallen-Kallela asui perheineen synnyinkaupunkinsa Porin keskustassa Annankadun varrella ja vietti aikaa myös Juséliuksen huvilalla meren äärellä Kuuminaisissa. Hänen kerrotaan aiheuttaneen hämmennystä hautausmaalla kävijöissä pitämällä lepotaukoja avoinaisten hautojen pohjilla paksua sikaria tuprutellen.[7]

Mausoleumin sisäänkäynnin oikealla puolella ovat maalaukset Kevät, Rakennus ja Tuonelan virralla. Ensimmäisen freskon oikeassa reunassa ovat hänen lapsensa Kirsti ja Jorma. Sen keskellä on varsijousella ylöspäin tähtäävä nuori mies, jota he seuraavat lumoutuneena. Toisessa laidassa puolestaan on mustaan rippimekkoon pukeutunut nuori nainen, joka symbolisesti on kääntänyt selkänsä lapsuudelle ja katsoo vakavana tulevaan. Hänen mallinaan toimi Gallen-Kallelan käly Anna Stina Slöör. Maalauksen taustalla näkyy järvimaisema Sääksmäeltä, jossa sijaitsi Slöörin perheen kesäpaikka.[5]

Rakennus-freskon aiheena on tuvan rakentaminen, ja sen on tulkittu kuvaavan aikuisuutta. Keskellä on perinteisellä lamasalvostekniikalla valmistuvan hirsitalon runko, jota perheen isä työstää kirveellä. Etuvasemmalla äiti imettää jo imeväisiän ohittanutta poikaa, joka näin saa vauvana kuolleen sisarensa rintamaitoa.[5] Gallen-Kallela oli itse kohdannut tilanteen matkallaan Kainuussa.[4] Äidin katse on käännetty pois lapsesta ja isästä tulevaisuutta kohden. Hirsirakennelman takana nähdään puuta kairaava kuolema, joka on muistuttamassa elämän katoavaisuudesta. Kuvan taustalla on jälleen maisema Sääksmäeltä.[5]

Gallen-Kallelan freskon Tuonelan virralla esityö Ateneumin kokoelmissa.

Kolmannessa seinämaalauksessa Gallen-Kallela on kuvannut tuonelan virran, jonka rannalla ihmiset odottavat kuolemaa, toisten jo noustessa sen yli vievään veneeseen. Taustalla tapahtumia seuraa tummassa vedessä uiva verenpunainen tuonelan joutsen, joka esiintyy myös hänen maalauksessaan Lemminkäisen äiti. Gallen-Kallela maalasi tähän freskoon myös itsensä muurauslasta kädessään, joka on viittaus hänen vapaamuurariaatteeseensa. Muiden hahmojen malleina olivat muun muassa vanha porilainen mies, iäkäs mummo Ruovedeltä ja tuberkuloosia sairastava nuori nainen. Huivipäisen mummon takana erottuvat myös Gallen-Kallelan ystävän ja taiteilijatoverin Pekka Halosen kasvot.[5]

Sisäänkäynnin vasemmalle puolelle Gallen-Kallela maalasi freskot Hävitys, Syksy ja Talvi, joissa kuvataan luonnon kiertokulkua. Talvi-freskon maisema on hänen huvilaltaan Ruovedeltä, Syksy puolestaan esittää Porin seudulta olevaa merimaisemaa, jonka ristit ovat haaksirikkoutuneiden alusten muistomerkkejä. Hävitys sai ideansa vuonna 1902 Martiniquen saarella tapahtuneesta Mont Peléen tulivuorenpurkauksesta. Gallen-Kallela oli itse hieman aiemmin vieraillut Italiassa Vesuviuksen tulivuoren kraatterilla.[4]

Juséliuksen mausoleumissa nykyisin nähtävillä olevat freskot eivät ole alkuperäisiä, vaan 1930-luvulla maalattuja kopioita. Akseli Gallen-Kallelan maalukset alkoivat nopeasti tuhoutumaan rakennusteknisen virheen johdosta, kun julkisivumateriaalina käytetty huokoinen hiekkakivi päästi lävitseen freskoja vaurioittanutta kosteutta. Huonokuntoiset maalaukset peitettiin 1920-luvun aikana kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelemilla pronssireliefeillä.[1] Juséliuksen kuoleman jälkeen ne kuitenkin poistettiin ja samalla aloitettiin alkuperäisten maalausten restaurointi.[8] Korjaustöiden aikana vuonna 1931 mausoleumissa syttyi tulipalo, jonka jälkeen pahoin vaurioituneita seinä- ja kattofreskoja kunnostivat taidemaalarit Oskari Niemi ja Paavo Leinonen.[9] Seinäfreskot viimeisteli isänsä luonnosten pohjalta Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela vuosien 1933–1939 aikana.[2] Osa freskojen esitöistä on nähtävissä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä,[5] ja osa luonnoksista on puolestaan Satakunnan museon kokoelmissa Porissa.[10]

Yläpuoliset seinäfreskot ja kattofreskot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mausoleumin sisäänkäynti ja Gallen-Kallelan suunnittelemat pronssiovet.

Oviaukkojen yläpuolisiin seinäpintoihin Gallen-Kallela maalasi Paratiisi- ja Kosmos-aiheet. Ensin mainittu kuvaa suomalaista maisemaa, johon kuuluvat vihannan nurmen halki kulkeva polku, nuori mänty ja vihreä koivu. Paratiisin portin luona kaksi valkoasuista hahmoa kohtaavat toisensa. Muurin takana paratiisissa puolestaan näkyvät etelämaalainen puutarha sekä kultainen linna. Kosmos planeettoineen esittää modernia käsitystä maailmankaikkeudesta. Avaruuden sfäärien soittoa symbolisoi maalauksessa olevat kaksitoista urkupilliä.[4]

Muuhun koristeluun Gallen-Kallela käytti kasviornamentteja ja puuaiheita, joita on esimerkiksi kattokupolin holveissa.[5] Kattoon on maalattu kahdeksan suomalaista puulajia. Kuolemaa symbolisoi mäntyä hakkaava palokärki sekä juuristossa makaava pääkallo.[4] Puut on kuvattu yksitoistavuotiaina, eli saman ikäisinä kuin Sigrid Juselius oli kuollessaan. Mausoleumin takaosassa sijaitsevaa pientä kuorihuonetta koristaa sen seiniin ja kattoon maalattu elämänpuu.[3] Jorma Gallen-Kallela viimeisteli Paratiisi- sekä Kosmos-freskot vuosina 1933-1939. Taiteilija Paavo Leinonen maalasi kaikki vaurioituneet kattofreskot uudelleen vuonna 1938.[4]

Muut taideteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteishallin freskot ja koristelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Halonen toteutti mausoleumin eteisrakennuksen seiniin freskot Kirkkomiehiä ja Kivityömiehiä. Ne tuhoutuivat Gallen-Kallelan freskojen tavoin, mutta Halosen töitä ei enää maalattu uudelleen. Niistä on kuitenkin jäljellä esitöitä, jäljennöksiä ja valokuvia. Myös Halosen maalausten on katsottu sisältäneen erilaista symboliikkaa ja aatetaustaa, johon lukeutui muun muassa tolstoilaisuus. Erityisesti Kivityömiehiä-freskon on kerrottu hämmentäneen aikalaisia.[11]

Nykyään eteishallissa ovat seinissä jäljellä arkkitehti Runar Finnilän suunnittelemat marmoriset inkrustaatiot sekä lattiassa sisäoven molemmin puolin Italiassa tehty kultamosaiikki, jonka on suunnitellut taiteilija Germund Paaer. Lisäksi sisäoven yläpuolella on latinankielinen muistokirjoitus Sigridille.[4]

Cedercreutzin veistokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jusélius tilasi vuonna 1923 kuvanveistäjä Emil Cedercreutzilta ”kestävään materiaaliin tehtyjä taideteoksia”, joilla oli tarkoitus korvata tuhoutumassa olevat seinämaalaukset. Hän oli neuvotellut Gallen-Kallelan kanssa niiden korjaamisesta, mutta sopimukseen ei kuitenkaan päästy. Cedercreutzille annettiin tehtäväksi peittää Gallen-Kallelan ja Halosen freskot sekä vielä paljaat seinäpinnat pronssireliefeillä. Lisäksi hän suunnitteli kappeliin pronssiset ulko-ovet. Cedercreutz työskenteli ateljeessaan Harjavallassa, joka sijaitsi noin 30 kilometrin päässä Porista. Jusélius vieraili usein paikalla ystäviensä kanssa seuraamassa töiden edistymistä. Cedercreutz sai valmiiksi ison sarjan veistoksia, joista noin puolet ehdittiin valaa ja asentaa paikoilleen ennen Juséliuksen kuolemaa vuonna 1930. Tämän jälkeen muodostettu mausoleumin hoitokunta keskeytti kuitenkin tilauksen ja aloitti seinämaalausten restauroinnin. Korjaustöiden alettua vuonna 1931 Cedercreutzin veistokset poistettiin paikoiltaan, niiden joukossa oli muun muassa mausoleumin keskiosaan sijoitettu kuusiosainen Elämän kulku -sarja. Saman aiheen pohjalta tehty, porilaisen Iisak Sahan kultasepänliikkeen toteuttama pronssinen ovi sai jäädä paikoilleen, kunnes se vaurioitui mausoleumin tulipalossa samana vuonna. Jusélius hankki Cedercreutzilta piirustukset mausoleumin laajennusta varten, mutta hoitokunta peruutti tämänkin tilauksen. Hänen aikomuksenaan oli sijoittaa laajennusosaan kolmen puolisonsa sarkofagit.[8]

Mausoleumi kuvattuna takaapäin. Nurmikolla näkyy Juséliuksen kolmannen puolison Berta Karlssonin hauta.

Cedercreutz etsi tilauksen perumisen jälkeen Mausoleumi-sarjaksi kutsutuille veistoksilleen uusia sijoituspaikkoja. Nykyään niitä on nähtävillä muun muassa Porissa Cygnaeuksen koulun tiloissa ja Helsingissä Tieteiden talossa, Uudessa yhteiskoulussa sekä Kallion ja Johanneksen kirkoissa. Mausoleumin eteishalliin suunnitellut pronssireliefit Aika ja Iäisyys puolestaan ovat Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa. Veistoksia sijoitettiin vuonna 1939 myös Sortavalan kaupunkiseurakunnan siunauskappeliin, mutta ne tuhoutuivat sota-aikana.[8]

Ulko-ovet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1934 edellisellä vuosikymmenellä asennetut Emil Cedercreutzin suunnittelemat ulko-ovet korvattiin uusilla pronssisilla pariovilla. Niiden kalevalaisina kuva-aiheina ovat kaste (”Vironkangas kastaa Jeesus-lapsen”) ja kuolema (”Lemminkäinen ja hänen äitinsä Tuonelan joella”). Ovet toteutti kuvanveistäjä Alpo Sailo Gallen-Kallelan vuonna 1917 valmistaman pienoismallin mukaan.[4] Lemminkäisen mallina oli vuonna 1921 itsemurhan tehneen Bobi Sivénin kuolinnaamio, jonka innokkaana karelianistina tunnettu Sailo aikoinaan oli tehnyt. Lemminkäisen äidin mallina hän käytti puolisoaan Nina Sailoa.[12]

Koristemaalausten symboliikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juseliuksen mausoleumin koristekuviot sisältävät paljon erilaista symboliikkaa, joista suurin osa ei edusta kristillisyyttä, vaan niitä on kutsuttu jopa okkultistisiksi.[11] Koristeiden joukossa on muun muassa taivaankappaleita, kalevalaisia aiheita sekä runsaasti vapaamuurarien symboliikkaa, joka selittyy sillä, että F. A. Jusélius sekä mausoleumin freskot maalannut Akseli Gallen-Kallela olivat molemmat vapaamuurareita.[13] Gallen-Kallelan maalaaman symboliikan taustalla on vapaamuurariaatteen lisäksi myös hänen kriittinen suhtautumisensa kirkkoon ja papistoon sekä teosofinen filosofia. Tuonelan virrassa -freskoon Gallen-Kallela maalasi itsensä vapaamuurarien symboleihin kuuluva muurauskauha kädessään, ja Kosmos-maalauksessa puolestaan voi nähdä viittauksen jälleensyntymään.[11] Freskojen luonnoksia tutkittaessa on myös huomattu, että jokaisessa esiintyi aluksi outo kaapuun pukeutunut ja sauvaa kädessään pitelevä hahmo, jonka Gallen-Kallela kuitenkin jossakin vaiheessa pyyhki pois. ”Totuudenetsijäksi” kutsuttu hahmo jäi ilmeisesti näkyviin yhteen freskoon taiteilijan omakuvan muodossa.[10]

Mausoleumin pohjakerroksessa sijaitsevan kryptan seiniä koristaa viisi vapaamuurarien käyttämää symbolia; hakaristi, egyptiläinen Ankh-risti, Daavidin tähti, pääkallo sekä pyöräristi. Gallen-Kallelan suunnittelemassa marmorikaiteessa puolestaan on kohokuvio, joka muistuttaa vapaamuurarien tunnuksenaan käyttämää harppi ja suorakulma -symbolia. Sisäoven yläpuolella on lisäksi mosaiikki, joka sisältää kirjaimet IHS. Kristillisyydessä ne ovat lyhenne kreikankielisistä sanoista Iesus Hominum Salvator eli ”Jeesus, ihmisten vapahtaja”, mutta kirjaimet kuuluvat myös vapaamuurarien käyttämään symboliikkaan, jossa niillä viitataan egyptiläisiin Isis-, Horus- ja Seth-jumaliin. Kristillistä symboliikkaa mausoleumin koristelussa edustaa tavallisten ristien lisäksi muun muassa pyhään kolminaisuuteen viittava kolmilehtinen apilakuvio.[13] Seinämaalausten tavoin myös mausoleumin ulko-ovien kohokuvioinnissa on nähtävissä Gallen-Kallelan esoteerista symboliikkaa.[11]

Matkailukohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juseliuksen mausoleumi on avoinna yleisölle toukokuun alusta elokuun loppuun päivittäin kello 11–16 ja muulloin sunnuntaisin kello 12–15. Sisäänpääsy ja opastus on maksuton.[1] Se sijaitsee Porin keskustan länsipuolella Käppärän hautausmaalla Maantiekadun puoleisen sisäänkäynnin läheisyydessä. Mausoleumin tuntumassa on arkkitehti Brynolf Blomqvistin suunnittelema vuonna 1891 valmistunut siunauskappeli, joka on yksi Suomen ensimmäisistä. Juseliuksen mausoleumi puolestaan on tiettävästi Pohjoismaiden ainoa lajissaan ja sitä pidettiin valmistuessaan uniikkina julkisena taideteoksena myös koko Euroopan mittakaavassa.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Okkonen, Onni: Juséliuksen mausoleumi, Sigrid Juséliuksen säätiö, 1975.
  • Heinämies, Kati: Sigrid Juséliuksen mausoleumi, Sigrid Juséliuksen säätiö, 2001.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Juseliuksen mausoleumi Porin ev.lut. seurakuntayhtymä. Viitattu 10.4.2015.
  2. a b Juseliuksen mausoleumi ja Käppärän hautausmaa Museovirasto. Viitattu 10.4.2015.
  3. a b c d e f Heinämies, s. 1–24.
  4. a b c d e f g h i j k l m Okkonen, s. 1–20.
  5. a b c d e f g Esityöt Juséliuksen mausoleumin freskoihin Ateneum. Viitattu 10.4.2015.
  6. Jusélius mausoleumi Suomen Kuvataiteen Kultakausi 1865–1910. Viitattu 10.4.2015.
  7. a b Haudoissa makaillut Gallen-Kallela oli aikansa puheenaihe Porissa 8.3.2015. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2015.
  8. a b c Emil Cedercreutzin ura Harjavallan kaupunki. Viitattu 10.4.2015.
  9. Seppälä, Aarne: Kui? – Porilaisen käsikirja, s. 83–84. Pori-Seura ry, 2007. ISBN 978-952-92302-8-0.
  10. a b Gallen-Kallela poisti Juselius-freskoistaan mystisen hahmon 5.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2015.
  11. a b c d Kuvaja, Sini: "Akselin taiteessa kulkee totuudenetsijä", Satakunnan Kansa 1.4.2015, s. B8–9. Viitattu 10.4.2015.
  12. Niinistö, Jussi: Bobi Sivén – Karjalan puolesta, s. 228. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-74624-1-7.
  13. a b Kuvaja, Sini: "Symbolien salaisuudet", Satakunnan Kansa 24.12.2010, s. B4–5. Viitattu 7.9.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]