Daavidintähti

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Daavidin tähti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Daavidin tähti sellaisena, kuin se esitetään Israelin lipussa.

Daavidintähti tai Daavidin tähti[1] (hepr. ‏מָגֵן דָּוִד‎, magen David eli kirjaimellisesti daavidinkilpi) on juutalaisuuden ja juutalaisten symboli. Se muodostuu kahdesta päällekkäisestä kolmiosta, jotka muodostavat kuusisakaraisen tähden.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Daavidintähden alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Raamatun tai Talmudin aikoina daavidintähteä ei vielä mainittu juutalaisena symbolina.[3] Arkeologisia todisteita sen käytöstä Israelissa kuningas Daavidin aikana tai paljon myöhemminkään ei ole. Kuusikannan sijaan vanhoissa juutalaisissa amuleteissa esiintyi usein viisikanta.[4]

Varhaisin arkeologinen todiste daavidintähden käytöstä juutalaisessa yhteydessä on kapernaumilaisesta synagogasta 200-luvulta.[2] Noihin aikoihin symbolia käytettiin kuitenkin vain koristeena, ja se tunnettiin samassa käytössä monessa muussakin kulttuurissa.[3] Myös eräältä italialaiselta hautausmaalta on löytynyt daavidintähti juutalaisesta hautakivestä, joka voi olla peräisin 200-luvulta.[4]

900-luvulta alkaen symbolia käytettiin onnensymbolina mezuzan maagisissa muunnelmissa. Sitä kutsuttiin ensimmäisellä vuosituhannella vielä Salomon sinetiksi.[3]

Codex Leningradensis vuodelta 1008 on vanhin säilynyt masoreettien laatima Vanhan testamentin käsikirjoitus.

Yleiseen juutalaiseen käyttöön symboli tuli vasta toisella vuosituhannella.[3] Varhaisin juutalainen kirjallinen lähde, joka mainitsee tähden, on 1100-luvulta.[4] Symbolin nimi alkaa näkyä kabbalistisessa kirjallisuudessa 1200-luvulta alkaen.[2] Vuonna 1354 Böömin kuningas Kaarle IV sääti Prahan juutalaisille punaisen lipun, jossa oli sekä daavidintähti että viisikanta.[4] Prahasta symbolin käyttö levisi muuallekin Eurooppaan. Myös esimerkiksi väärän messiaan Šabbetai Tsevin kannattajat ottivat sen tunnuksekseen 1600-luvulla.[3]

Daavidintähdestä tuli juutalaisten yhteinen tunnus 1800-luvulla, kun keskieurooppalaiset juutalaiset alkoivat etsiä itselleen omaa tunnusta kristittyjen ristin vastineeksi. Menoraa ei pidetty yhtä soveltuvana, koska se yhdistettiin temppelin palvontamenoihin. Euroopan juutalaisilta daavidintähden käyttö levisi myös muslimimaiden juutalaisille, ja symbolia alettiin käyttää kaikissa synagogissa.[3]

Symbolin otti käyttöön myös sionistinen Hibbat Zion -liike. Vuonna 1897 toinen sionistinen kongressi otti sen omaksi tunnuksekseen, koska symbolilla ei ollut sellaisia merkityksiä, jotka jakaisivat juutalaiset, vaan siitä voisi tulla kaikkien juutalaisten symboli.[2]

Kankainen daavidintähti. Jüdisches Museum Westfalen Dorstenissa Saksassa.

Saksan kansallissosialistit ottivat 1930-luvulla keltaisen daavidintähden käyttöön juutalaisten tunnistamismerkiksi.[2]

Punainen daavidintähti Punaista Ristiä ja Punaista Puolikuuta vastaavan juutalaisen järjestön tunnuksena.

Israel otti daavidintähden kansallislippuunsa itsenäistymisensä jälkeen.[2] Israelissa punaista daavidintähteä tunnuksenaan käyttävä Magen David Adom vastaa Punaista ristiä ja Punaista puolikuuta.[3]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat eivät ole varmoja daavidintähden merkityksestä. Rabbi Moshe Feinstein on ehdottanut, että koska symbolia kutsutaan hepreassa ”Daavidin kilveksi”, sitä käytti kuningas Daavid ilmaisemaan, että Jumala suojasi häntä sodassa. Tämä teoria ei kuitenkaan ole saanut laajempaa kannatusta.[2]

Kabbalan mukaan symbolin kaksi kolmiota edustavat ihmisyyden dikotomiaa, kuten hyvä/paha ja hengellinen/ruumiillinen. Kolmioiden on nähty edustavan myös juutalaisten ja Jumalan vastavuoroista suhdetta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. tähti. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. a b c d e f g h Karesh, Sara & Hurvitz, Mitchell M.: ”Star of David”, Encyclopedia of Judaism, s. 495–496. Facts On File, 2006. ISBN 0-8160-5457-6.
  3. a b c d e f g Werblowsky, R. J. Zwi & Wigoder, Geoffrey (toim.): ”Magen David”, The Oxford Dictionary of the Jewish Religion, s. 433–434. Oxford University Press, 1997. ISBN 0-19-508605-8.
  4. a b c d Jacobs, Joseph & Blau, Ludwig: Magen Dawid Jewish Encyclopedia. Viitattu 10.11.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]