Paavo Tynell

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Tynell opettaa metallitaontaa Taideteollisuuskeskuskoulussa 1920-luvulla.

Paavo Tynell (25. tammikuuta 1890 Helsinki13. syyskuuta 1973 Tuusula) oli suomalainen muotoilija.[1] Tynell oli mukana perustamassa taidetakomo Oy Taito Ab:tä. Hän johti yhtiötä ja toimi sen pääsuunnittelijana vuoteen 1954 asti. Tynellin tunnetuimpia töitä ovat Helsingin Lasipalatsin valaistuksen suunnittelu ja YK:n pääsihteerin työhuoneen valaistuksen toteutus. Tynell oli 1930-luvulta aina 1950-luvulle saakka käytetyimpiä julkisten tilojen valaisinmuotoilijoita. Arkkitehdeista muun muassa Alvar Aalto teki yhteistyötä Tynellin kanssa sisustusten ja valaistuksen suunnittelussa.

Tynellin suunnittelemat valaisimet ovat nykyisin suosittuja ja alkuperäisten valaisimien hinnat ovat huutokaupoissa korkealla. Joulukuussa 2015 Tynellin Kinema-valaisin myytiin 44 000 euron ennätyssummalla Hagelstamin huutokauppakamarilla.[2]

Paavo Tynellin puoliso oli lasimuotoilija Helena Tynell (o.s. Turpeinen) vuodesta 1947.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tynell aloitti peltiseppäoppilaana pakkausvalmistaja G. W. Sohlbergilla ja opiskeli iltaisin Taideteollisuuskeskuskoulussa. Uusi työpaikka löytyi Taidetakomo Korusta, jossa Tynell teki ensimmäisen messinkivalaisimensa. Koulussa hänet pian todettiin niin päteväksi, että siirrettiin opiskelijasta opettajaksi.[4]

Tynellin suunnittelema pöytä­valaisin.

Vuonna 1918 Tynell ryhtyi osakkaaksi Taito-yhtiöön, jonka suunnittelijana ja toimitusjohtajana toimi aina vuoteen 1953, jolloin Taito siirtyi Idmanin omistukseen. Sarjavalmisteisten valaisimien suunnittelun lisäksi Tynell sai tehtäväkseen muun muassa Eduskuntatalon valaisimet. Ehkä parhaiten Tynell tunnetaan sotien jälkeen syntyneistä messinkivalaisimista, joita alettiin viedä myös Yhdysvaltoihin. Niiden leimalliinen piirre on metallikoristeiden, -verkkojen ja rei’itysten aikaansaama valon ja varjon leikki. Tynell suunnitteli myös uniikkivalaisimia vauraisiin amerikkalaiskoteihin. Suunnittelusuhteen Idmaniin katkettua hän suunnitteli 1960-luvulla valaisimia amerikkalaisille valmistajille Litecraft ja Lightolier.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aav, Marianne – Viljanen, Eeva (toim.): Paavo Tynell ja Taito Oy, s. 116. Helsinki: Designmuseo, 2005. ISBN 952-9878-39-7.
  2. Tienhaara, Hilkka: Lahtelaisen leffateatterin lampusta maksettiin 44 000 euroa. Iltalehti. 15.12.2015. Viitattu 21.12.2015.
    Lehtinen, Eeva: Designvalaisimet ovat nyt kuumaa kamaa. Turun Sanomat. 22.3.2015. Viitattu 21.12.2015.
  3. Koivisto, Kaisa: Tynell, Helena (1918–2016). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. a b Huusko, Anna-Kaisa – Järveläinen, Pekka: Muotoilun aarteet: Suomalaisia valaisimia. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-37040-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]