Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta YK:n pääsihteeri)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
Tunnus
Tunnus
António Guterres meeting with Iranian Interior Minister 01.jpg
Nykyinen
Virka-asunto Sutton Place, Manhattan, New York City, Yhdysvallat
Nimittäjä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (valitsee)
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous (nimittää)
Kauden pituus 5 vuotta
Perustettu 1945
Ensimmäinen Trygve Lie
Norjan lippu Norja
Kotisivut un.org/sg

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri on Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristön esimies [1] Pääsihteerin päivittäisiin tehtäviin kuuluu YK:n jokapäiväinen johtaminen[1].

Pääsihteerin rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n pääsihteerin rooli on merkittävä YK:n toiminnassa ja kansainvälisten kysymysten ratkaisijana[1]

Pääsihteerin rooli on olla osana kansainvälistä yhteisöä ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden kansainvälisistä velvollisuuksista maailmanpolitiikassa[1].

Pääsihteerin työhön kuuluu kaikkien YK:n päättävien elinten toiminnan saattaminen sopusuhtaiseen yhteistoimintaan, paitsi Kansainvälisen tuomioistuimen, jonka toiminta ei kuulu pääsihteerin alaisuuteen.

Pääsihteerin kansainvälisiin tehtäviin kuuluu maailmanrauhaa ja turvallisuutta uhkaavien uhkien tuominen YK:n turvallisuusneuvoston tietoisuuteen[1].

Pääsihteeri voi myös itse käyttää omaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa jäsenmaiden välisissä kiistoissa ja osallistua kriisitilanteiden selvittämiseen henkilökohtaisesti tai nimittää ulkopuolisen erityisedustajan niitä hoitamaan, YK:n turvallisuusneuvoston siunauksella.[1][2]

Vaikka pääsihteerin rooli yksi maailman merkittävimmistä koko laajalla kansainvälisellä areenalla, on hänen toimintansa silti hyvin rajallista, sillä hänen työnsä ja asemansa perustuvat luottamukseen, ja hänen mahdollisesta jatkosta vastaavat yhdessä YK:n yleiskokous ja turvallisuusneuvosto, jotka voivat esittää pääsihteerille epäluottamuslauseen, mikäli ne ovat tyytymättömiä pääsihteerin toimintaan[1].

Pääsihteerin hallinnollisiin vastuualueisiin kuuluu myös olla mukana laatimassa kahdeksi vuodeksi YK:n budjettiesityksiä, joita YK:n sihteeristö laatii valmiiksi pääsihteerille, jonka tehtävänä on esittää ne yleiskokoukselle, joka hylkää tai hyväksyy ne.

Pääsihteerin vastuulla on myös kansainvälisten sopimusten tallentaminen ja kunkin YK:n jäsenmaiden tiedonantojen rekisteröinti ja niiden julkistaminen[1].

Valinta ja toimikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n peruskirja ei määrittele niinkään tarkasti pääsihteerin valintaprosessia mutta YK:n yleiskokous on valinnut tähän asti YK:n turvallisuusneuvostolta saamiensa ehdokaslistan nimien mukaan sopivimman henkilön uudeksi pääsihteeriksi. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot voi aina estää pääsihteerin nimityksen käyttämällä veto-oikeutta.

Pääsihteerin toimikausi on viisivuotinen ja sama henkilö voi toimia pääsihteerinä enintään kaksi kautta, mikäli hänet valitaan jatkokaudelle tai mikäli hän ylipäätänsä hakee toiselle kaudelle[1].

YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimii kaksi merkittävää virkanimikettä jotka ovat[1]:

  • Apulaispääsihteerin[1] virkaa hoitaa kerrallaan vain yksi henkilö. Apulaispääsihteerin tehtävänä on auttaa varsinaista pääsihteeriä sekä sihteeristön toiminnan yhteen saattaminen. Apulaispääsihteeri toimii tarvittaessa myös varsinaisen pääsihteerin sijaisena. Apulaispääsihteerin tehtävänä on tukea varsinaista pääsihteeriä eri sektorien ja instituutioiden välisen johdonmukaisuuden rakentamisessa sekä edustaa varsinaista pääsihteeriä erilaisissa tilaisuuksissa mikäli varsinainen pääsihteeri on esteellinen osallistumaan niihin.
  • Alipääsihteerin[1] virkoja hoitavat kerrallaan useat henkilöt, ja heidän tehtävänsä on johtaa YK:n sihteeristön osastoja. YK:n päämajaan sijoittuvia alipääsihteerivirkoja ovat lisäksi muun muassa YK:n pääsihteerin neuvonantajien virat, YK:n pääsihteerin kanslian kansliapäällikkö, joidenkin yleiskokouksen alaisten toimielinten puheenjohtajien virat, kuten hallinto-ja budjettiasioiden neuvoa-antavan komitean sekä kansainvälisen virkamieskunnan asioista vastaavan toimikunnan puheenjohtajat, sekä joidenkin YK:n rahastojen ja alaohjelmien johtajien virat.

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi[3] Maa[3] Virka-aika[3]
UtenriksministerTrygveLie.jpg Trygve Lie Norjan lippu Norja 1. kausi 2.2.1946 – 31.1.1950
2. kausi 1.2.1950 – marraskuu 1952 (erosi virasta)
Dag Hammarskjöld.jpg Dag Hammarskjöld Ruotsin lippu Ruotsi 1. kausi 10.4.19539.4.1958

2. kausi 10.4.1958 – 12.9.1961 (kuoli lento-onnettomuudessa)

U Thant (1963).jpg U Thant Flag of Burma (1948-1974).svg Burma virkaatekevä pääsihteeri 3.11.1961 – 30.11.1962

1. kausi 30.11.1962 – 2.11.1966
2. kausi 2.12.1966 – 31.12.1971
(jäi eläkkeelle henkilökohtaisen syyn vuoksi).

Bundesarchiv Bild 183-M0921-014, Beglaubigungsschreiben DDR-Vertreter in UNO new.png Kurt Waldheim Itävalta 1. kausi 1.1.1972 – 31.12.1976

2. kausi 1.1.1977 – 31.12.1981
(Kiinan veto-oikeus esti valinnan kuudennella äänestyskierroksella)

Javier Pérez de Cuéllar (1982).jpg Javier Pérez de Cuéllar Perun lippu Peru 1. kausi 1.1.1982 – 31.12. 1986
2. kausi 1.1.1987 – 31.12.1991 (jätti viran 1. kauden jälkeen)
Naelachohanboutrosghali-2.jpg Boutros Boutros-Ghali Egyptin lippu Egypti 1.1.1992 – 31.12.1996
(Yhdysvaltain veto-oikeus esti valinnan toiselle kaudelle).
Kofi Annan.jpg Kofi Annan Ghana 1. kausi 1.1.1997 – 31.12.2001

2. kausi 1.1.2002 – 31.12.2006
(virkakausi päättyi 2 virkakauden jälkeen)

Bankimoon07052007.jpg Ban Ki-moon Korean tasavalta 1. kausi 1.1.2007 – 31.12.2011[4]
2. kausi 1.1.2012 – 31.12.2016
(virkakausi päättyi 2 virkakauden jälkeen)
António Guterres meeting with Iranian Interior Minister 01.jpg António Guterres Portugalin lippu Portugali 1. kausi 1.1.2017 – virassa

Sir Gladwyn Jebb (Britannia), toimi virkaatekevänä pääsihteerinä 19451946 ennen ensimmäisen varsinaisen pääsihteerin valintaa.

Pääsihteerin valinta 1946-2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valinnan voittaja on lihavoitu

Vuosi[5] Ehdokkaat[5] Kansalaisuus[5] Veto-oikeuden käyttö[5] Huom
1946 Trygve Lie Norjan lippu Norja Ainoa ehdokas[5]
1950 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Yhdysvallat vei valinnan yleiskokouksen äänestykseen. Lie voitti vaalin 46 -5. Jatkoi Neuvostoliiton vastustuksesta huolimatta. Erosi 1952
1953 Lester B. Pearson Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Dag Hammarskjöld Ruotsin lippu Ruotsi Kompromissiehdokas
1957 Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti. Kuoli 1961 lento-onnettomuudessa Sambiassa[6]
1961  U Thant  Flag of Burma (1948-1974).svg Burma Ranskan lippu Ranska Valittiin vain Hammarsjöldin kesken jääneen kauden loppuun
1962 Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[5]
1966
1971 Kurt Waldheim Itävalta 3.kierros
Carlos Ortiz de Rozas Argentiinan lippu Argentiina Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Max Jakobson Suomen lippu Suomi
1976 Kurt Waldheim Itävalta 2.kierros
Luis Echeverría Álvarez Meksikon lippu Meksiko Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
1981 Javier Pérez de Cuéllar Perun lippu Peru 17.kierros
Salim Ahmed Salim Tansanian lippu Tansania Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1. kierros
prinssi Sadruddin Aga Khan Iran Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Epävirallinen kierros
Kurt Waldheim Itävalta Kiina 6. kierros
1986 Javier Pérez de Cuéllar Perun lippu Peru Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[5]
1991 Boutros Boutros-Ghali Egyptin lippu Egypti 6. (epävirallinen) kierros
Bernard Chidzero (vetäytyi)[7] Zimbabwen lippu Zimbabwe 2. (epävirallinen) kierros
Hans van den Broek (vetäytyi)[8] Alankomaiden lippu Alankomaat 2 .(epävirallinen) kierros
1996 Boutros Boutros-Ghali Egyptin lippu Egypti Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1 .(epävirallinen.suljettu äänestys) kierros
Amara Essy[9] Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikko Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 1. (epävirallinen.avoin äänestys) kierros
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
2001 Kofi Annan Ghana 1. (epävirallinen.suljettu äänestys) kierros
Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[5]
2006 Ban Ki-moon Korean tasavalta 4 kierros
Shashi Tharoor (vetäytyi)[10] Intia Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Vaira Vīķe-Freiberga (vetäytyi)[11] Latvian lippu Viron lippu Liettuan lippu Baltian maat (yhteisehdokas) Venäjän lippu Venäjä[12]
Kiina
2011 Ban Ki-moon Korean tasavalta Valittiin jatkokaudelle yksimielisesti[5]
2016 António Guterres[13] Portugalin lippu Portugali 6.kierros
Irina Bokova (vetäytyi) [14] Bulgarian lippu Bulgaria 2 maata
Vuk Jeremić [14] (vetäytyi) Serbian lippu Serbia 3 maata
Miroslav Lajčák [14](vetäytyi) Slovakian lippu Slovakia 2 maata
Helen Clark [14](vetäytyi) Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l www.yk.fi: YK-järjestelmä YK:n pääsihteeri (Yleiskokous) YK:n pääsihteeri, pääsihteerin kanslia ja YK:n johtoryhmä. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 19.10.2014.
  2. YK-järjestelmä turvallisuusneuvosto (YK Turvallisuusneuvoston Veto-oikeus) YK-järjestelmä turvallisuusneuvoston puheenjohtajuus, jäsenet ja toiminta. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 20.10.2014.
  3. a b c FORMER SECRETARIES-GENERAL United Nations. Viitattu 26.1.2014.
  4. Ban Ki-moon Biography YK. Viitattu 11.7.2014.
  5. a b c d e f g h i Selecting the UN Secretary-General: Vetoes, Timing and Regional Rotation Security Council report. Viitattu 7.1.2018.
  6. Linnér, S. (2007). Dag Hammarskjöld and the Congo crisis, 1960–61. Page 28. Uppsala University. (22 July 2008).
  7. "Bid for U.N. Post Is Led By Zimbabwe and Egypt", The New York Times, 26. lokakuuta 1991. 
  8. (2014) The Procedure of the UN Security Council, 4, Oxford Univ Press. ISBN 9780199685295. 
  9. Chronology of the Secretary General Election 1996 Viitattu 30 December 2016.
  10. Shashi Tharoor pulls out of UN race 2.10.2006. NDTV. Viitattu 2.10.2006.
  11. Vike-Freiberga withdraws, Ban now sole candidate 5. lokakuuta 2006. UNSG.org.
  12. Vike-Freiberga withdraws from U.N. race Baltic Times News. Baltic Times. Viitattu 7.1.2018.
  13. Portugal’s Guterres Wins Unanimous Backing to Lead the UN Bloomberg News. 5.lokakuuta 2016. Viitattu 6. lokakuuta 2016.
  14. a b c d António Guterres Pledges to Help Vulnerable as Secretary General 6. lokakuuta 2016. The New York Times. Viitattu 6. lokakuuta 2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]