Dag Hammarskjöld

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dag Hammarskjöld
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
10. huhtikuuta 1953 – 18. syyskuuta 1961.
Edeltäjä Trygve Lie
Seuraaja U Thant
Henkilötiedot
Syntynyt29. heinäkuuta 1905
Jönköping, Ruotsi
Kuollut18. syyskuuta 1961 (56 vuotta)
Ndola, Rhodesian ja Njassamaan liittovaltio
Ammatti taloustieteilijä
Tiedot
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1961)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.daghammarskjold.se
Dag Hammarskjöldin syntymäkoti Jönköpingissä

Dag Hjalmar Agne Carl Hammarskjöld (Sv-Dag Hammarskjöld.ogg kuuntele ääntämys (ohje), 29. heinäkuuta 1905 Jönköping – 18. syyskuuta 1961) oli ruotsalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien toisena pääsihteerinä huhtikuusta 1953 syyskuussa 1961 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dag Hammarskjöld syntyi Jönköpingissä mutta asui lapsuutensa pääasiassa Uppsalassa. Hänen isänsä Hjalmar Hammarskjöld oli Ruotsin pääministeri 1914–1917.[1]

Hammarskjöld opiskeli humanistisia tieteitä, taloustiedettä ja oikeustiedettä Uppsalan yliopistossa.[2]

Vuosina 1930–1934 Hammarskjöld oli hallituksen työttömyyslautakunnan sihteeri. Hän teki väitöskirjansa Konjunkturspridningen ja väitteli tohtoriksi Tukholman yliopistosta vuonna 1933.[1] Vuonna 1936 Hammarskjöld meni töihin Sveriges Riksbankiin ja toimi sen pääjohtajana vuosina 1941–1948.[2] Vuonna 1945 hänet nimitettiin hallituksen talousasioiden neuvonantajaksi koordinoimaan suunnitelmia sodanjälkeisen ajan taloudellisten ongelmien voittamiseksi.[1]

Vuonna 1947 Hammarskjöld nimitettiin Ruotsin ulkoministeriöön, ja vuonna 1949 hänestä tuli valtiosihteeri. Hän oli yksi Ruotsin edustajista Pariisin konferenssissa, jossa perustettiin Marshall-apu. Vuonna 1948 hän osallistui Pariisissa kokoukseen, jossa perustettiin OECD. Vuonna 1950 hän johti Ruotsin Uniscanin delegaatiota. Vuonna 1951 hänestä tuli hallituksen salkuton ministeri ja ulkoministerin varamies. Vaikka hän toimi sosiaalidemokraattisessa hallituksessa, hän ei virallisesti liittynyt mihinkään poliittiseen puolueeseen.[2]

Hammarskjöld toimi Ruotsin delegaation varapuheenjohtajana YK:n yleiskokouksessa Pariisissa 1951–1952 ja delegaation puheenjohtajana New Yorkin yleiskokouksessa 1952–1953.[1]

Hammarskjöld valittiin Ruotsin akatemiaan isältään vapautuneelle paikalle 20. tammikuuta 1954.[1]

YK:n pääsihteeriksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dag Hammarskjöld YK:n päämajan edessä New Yorkissa.

Trygve Lien erotessa pääsihteerin virasta vuonna 1953 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti suositella pääsihteeriksi Hammarskjöldiä. Se tuli hänelle yllätyksenä. Kymmenen maata yhdestätoista kannatti häntä. Yleiskokous valitsi hänet huhtikuussa 1953 virkaan 57 äänellä 59:stä.[3] Hänet valittiin uudelleen vuonna 1957.[4]

Hammarskjöldin mielestä pääsihteerin tuli tehdä päätöksiä hätätapauksissa ilman YK:n turvallisuusneuvoston tai yleiskokouksen suostumusta. Hammarskjöld toimi virassaan useiden konfliktien sovittelijana. Hän yritti neuvotella ratkaisua Israelin ja arabivaltioiden välillä. Vuonna 1956 hän matkusti Kiinaan neuvottelemaan 15 Korean sodan aikana vangitun amerikkalaisen lentäjän vapauttamisesta. Samana vuonna hän perusti UNEF:n eli YK:n rauhanturvajoukot. Hän oli mukana selvittämässä Suezin kriisiä 1957.[2]

Hammarskjöld vieraili Suomessa heinäkuun alussa 1956 ja tapasi presidentti Urho Kekkosen.lähde?[5][6]

Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960, ja maahan valittiin sosialistinen pääministeri Patrice Lumumba. 11. heinäkuuta maan itäinen osa Katanga, jossa on paljon luonnonrikkauksia, julistautui itsenäiseksi pääministeri Moise Tšomben johtamana. Eri puolilla maata syntyi kapinoita ja alueellisia itsenäistymisliikkeitä (Kongon kriisi). Hammarskjöld teki neljä matkaa Kongoon johtamaan Lumumban ja Tšomben välisiä neuvotteluja. Hänen ehdotuksensa rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan kaatui Neuvostoliiton vastustukseen. Neuvostoliitto vaati Hammarskjöldin eroa ja halusi, että YK:n pääsihteereiksi valittaisiin kolmen miehen troikka, yksi sosialistisista maista, yksi kapitalistisista maista ja yksi juuri itsenäistyneistä kolmannen maailman maista, ja näillä olisi veto-oikeus. Hammarskjöld ei kuitenkaan eronnut. Hammarskjöld ei suostunut Lumumban ehdotukseen Katangan liittämisestä Kongoon, ja Lumumba pyysi apua Neuvostoliitosta.[7]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dag Hammarskjöldin hauta Uppsalassa.
Dag Hammarskjöldin muistolaatta Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

Hammarskjöld oli syyskuussa 1961 yksityislentokoneella matkalla Kongoon selvittämään Moise Tšomben ja YK:n joukkojen välisiä taisteluita. Tarkoituksena oli saada tulitauko Katangan kapinallisten ja YK:n rauhanturvaajien välille. Matkalla Élisabethvilleen syyskuun 17. ja 18. päivien välisenä yönä lentokone putosi ja tuhoutui lähellä Ndolaa Pohjois-Rhodesiassa nykyisen Sambian alueella. Hammarskjöld ja muut 15 koneessa ollutta kuolivat.[2]

Useat maat pyrkivät turmatutkimusten alussa suuntaamaan huomion koneen kapteeniin, joka olisi tehnyt virheen.[8]

Etelä-Afrikan Totuuskomission puheenjohtaja arkkipiispa Desmond Tutu kertoi 1998, että vähän aiemmin paljastuneet kirjeet yhdistävät MI5:n, CIA:n ja Etelä-Afrikan turvallisuuspalvelun lento-onnettomuuteen. Yhden kirjeen mukaan Hammarskjöldin lentokoneen renkaiden väliin oli piilotettu pommi, joka laukesi koneen alkaessa laskeutua. Tutun mukaan kirjeen aitous on kiistanalainen. Britannian ulkoministeriön mukaan kirjeet ovat voineet olla Neuvostoliitosta peräisin olevaa harhautusta.[9]

Hammarskjöldin syntymästä oli 29. heinäkuuta 2005 kulunut sata vuotta. Norjan armeijan komentajaa kenraalimajuri Bjørn Eggea haastateltiin Aftenposteniin edesmenneen pääsihteerin kuolemaan liittyvistä tapahtumista. Egge oli ensimmäinen YK:n virkamies, joka näki Hammarskjöldin ruumiin, ja hän sanoi, että otsassa oli reikä. Reikä retusoitiin pois Hammarskjöldin ruumiista otetuista valokuvista. Eggen mukaan vaikuttaa siltä, että Hammarskjöld selvisi lento-onnettomuudesta ja yritti lähteä loukkaantuneena hylyltä. Egge ei suoraan väittänyt kyseessä olevan ampumahaava.[10]

Alasampumisen mahdollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalainen Afrikassa työskennellyt avustustyöntekijä Göran Björkdahl raportoi tutkimuksiensa tuloksena vuonna 2011, että alkuperäisissä virallisissa tutkimuksissa kuulematta jääneet turmapaikan asukkaat olivat nähneet Hammarskjöldin konetta ammutun toisesta, pienemmästä lentokoneesta. Lehden mukaan brittiviranomaiset olivat myös peitelleet todellisia tapahtumia.[11] Tansanian korkeimman oikeuden entisen puhemiehen Mohamed Chande Othmanin johtama YK:n tutkimusryhmä esitti vuonna 2017 mahdollisuuden, että Hammarskjöldin koneen olisi pudottanut Katangan ilmavoimissa palvellut "Beukels"-niminen belgialainen palkkasoturi, joka olisi varoituslaukauksellaan saanut koneen siiven katkeamaan. Othmanin tutkimusryhmä ei kyennyt varmuudella vahvistamaan "Beukelsin" henkilöllisyyttä. Katanga oli helmikuussa 1961 vastaanottanut Ranskalta kolme Fouga Magister -suihkuhävittäjää, joita oli käytetty säännöllisesti yöhyökkäyksissä jo ennen Hammarskjöldin kuolemaa.[12]

Tammikuussa 2019 Sundancen elokuvajuhlilla esitetyssä dokumenttielokuvassa Cold Case Hammarskjöld esitetään tietoja, joiden mukaan koneen ampui alas belgialainen palkkasoturi Jan van Risseghem. Hän oli entinen Britannian kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä, ja tapahtuma-aikaan hän lensi Katangan kapinallisten palveluksessa. Hänet oli tunnistanut toinen lentäjä, mutta hänellä oli todisteena lentokoneen lokitiedot, joiden mukaan hän oli turman aikana toisaalla. Lokitietoja on kuitenkin pitänyt väärennettynä dokumentissa esiintyvä Roger Bracco, joka oli Katangassa samaan aikaan kuin van Risseghem. Van Risseghemin ystävä Pierre Coppens sanoo dokumentissa, että van Risseghem myös tunnusti vuonna 1965 ampuneensa koneen alas ja kuvaili tarkasti tekonsa. Viranomaiset tai tiedotusvälineet eivät ole haastatelleet van Risseghemiä asiasta suoraan.[13][14][15]

Lokakuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan YK on saanut haltuunsa valokuvia, joissa näkyy koneen rungossa luodinreikiä.[8]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammarskjöldille myönnettiin postuumisti Nobelin rauhanpalkinto 1961.[16]

Hammarskjöldin kuva on Ruotsin vuonna 2015 liikkeelle lasketussa 1 000 kruunun setelissä.[17] Helsingin Taka-Töölössä Olympiastadionin lähellä on vuonna 1962 Hammarskjöldin mukaan nimetty Hammarskjöldintie.[18]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammarskjöldin ainoa kirja Vägmärken ilmestyi vuonna 1963 (suomeksi Kiinnekohtia, Otava 1964). Kirja on kokoelma hänen päiväkirjamerkintöjään. Se alkaa vuodesta 1925, jolloin hän oli 20-vuotias, ja päättyy vuoteen 1960. Kirjassa Hammarskjöld osoittautuu kristilliseksi mystikoksi ja kuvailee diplomaattisia toimiaan ikään kuin henkistä matkaa.[2] Kirjasta tuli suosittu Yhdysvalloissa etenkin opiskelijoiden keskuudessa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Second United Nations Secretary-General un.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Dag Hammarskjöld – Biographical Nobelprize.org. 2014. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Dag Hammarskjöld 1953 (from"Public Papers of the Secretaries-General of the United Nations: Volumes II–V: Dag Hammarskjöld", selected and edited with commentary by Andrew W.Cordier and Wilder Foote, Columbia University Press, 1974–1975.) UN. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Dag Hammarskjöld 1957 (from "Public Papers of the Secretaries-General of the United Nations: Volumes II–V: Dag Hammarskjöld", selected and edited with commentary by Andrew W.Cordier and Wilder Foote, Columbia University Press, 1974–1975.) UN. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1957, s. 43. Helsinki: Otava, 1956.
  6. ↑ Matti Kuusi (toim.): Suomen tasavallan presidentit (8. painos), s. 233. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1965.
  7. ↑ Dag Hammarskjöld timeline: 1960 un.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  8. ↑ a b Dag Hammarskjöldin kuolinmysteeristä uutta tietoa – Ennennäkemättömät valokuvat paljastavat turmakoneen luodinreiä Yle.fi, uutiset. 8.10.2019. Viitattu 8.10.2019.
  9. ↑ "UN assassination plot denied", BBC World 19.8.1998. (englanniksi)
  10. ↑ Guhnfelt, Cato: Så hull i pannen Aftenposten. 28.7.2005. Viitattu 24.10.2016. (norjaksi)
  11. ↑ Borger, Julian; Smith, Georgina: Dag Hammarskjöld: evidence suggests UN chief's plane was shot down The Guardian. 17.8.2011. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Borger, Julian: Plane crash that killed UN boss 'may have been caused by aircraft attack' The Guardian. 26.9.2017. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Mikkonen, Minttu: Kylmän sodan mysteeri saattoi ratketa. Helsingin Sanomat, 14.1.2019, s. A 22.
  14. ↑ Leppänen, Mikko: Onko yksi 1900-luvun suurista mysteereistä ratkeamassa? SVT: Ruotsalaisen YK:n pääsihteerin Dag Hammarskjöldin kuolemasta uusia todisteita Yle.fi, uutiset. 13.1.2019. Viitattu 14.1.2019.
  15. ↑ Graham-Harrison, Emma; Rocksen, Andreas; Brügger, Mads: RAF veteran ‘admitted 1961 killing of UN secretary general’ The Guardian. 12.1.2019. Viitattu 7.4.2019. (englanniksi)
  16. ↑ The Nobel Peace Prize 1961 Nobelprize.org. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
  17. ↑ Onko sinulla Ruotsin kruunuja Iltalehti.fi. Viitattu 12.4.2016.
  18. ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 98. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hans Landberg,: På väg... Dag Hammarskjöld som svensk ämbetsman. Stockholm: Atlantis, 2012. ISBN 978-91-7353-573-1
  • Anders Lundahl, Dag Hammarskjöld – En vilja bortom stigarna, Nya Doxa 2006
  • Sven Stolpe: Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen. Suomentanut Aila Meriluoto. Porvoo: WSOY, 1964.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistyneiden kansakuntien lippu Edeltäjä:
Trygve Lie 		Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
1953–1961 		Seuraaja:
U Thant
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dag_Hammarskjöld&oldid=22662840”