Tatra T138

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatra T138
Tatra 138 kipper3.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Valmistaja Tatra Narodni Podnik, Kopřivnice
Valmistusvuodet 1959 - 1971
Tuotantomäärä 45 900 kappaletta
Edeltäjä Tatra T111
Seuraaja Tatra T148
Kantavuus 12 000 kg;
maastossa 8 000 kg[1]
Akseliväli 6×6: 4 260 + 1 320 mm;
tai 3 690 + 1 320 mm;
4×4: 4 550 mm
Maavara 290 mm
Suurin sallittu perävaunun massa 15 000 kg[2]
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus 11 762 cm³
Teho 132,5 kW / 2000 1/min
Vääntö 720 Nm / 1200 1/min
Polttoaine dieselöljy
Kulutus 36 l /100 km
Vaihteisto 5+1; vaihteet 2 - 5 synkronoitu
Vetotapa 6×6 / 4×4, etuakseli irrotuskytkimellä
Jarrut paineilmakäyttöiset kaksipiiriset rumpujarrut

Tatra T138 on tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1959 - 1971 valmistama kuorma-automalli. Se kehitettiin seuraajaksi T111-mallille, jota valmistettiin rinnalla vuoteen 1962 asti.

Päätös T111:n korvaamisesta syntyi jo 1952. T138 esiteltiin yhdessä T137:n kanssa Tšekkoslovakian toisilla koneenrakennusmessuilla Brnossa 1956. 70 % auton osista periytyi T111:stä.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T138:ssa oli voimanlähteenä Julius Mackerlen suunnittelema täysin uusi, ilmajäähdytetty nelitahtinen V8-dieselmoottori mallinimeltään T928. Se oli edeltäjäänsä, T111:ssä käytettyä V12-moottoria taloudellisempi, kevyempi ja yksinkertaisempi. Imu- ja pakoventtiilit toimivat yhden, sylinterilohkoon sijoitetun nokka-akselin ja työntötankojen välityksellä. Sylinteririvien välissä oli jäähdytyspuhallin, jonka pyörimisnopeus säätyi termostaatin ja hydraulisesti toimivan kytkimen kautta.

Voimansiirto ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori oli sijoitettu etuakselin etupuolelle. Sen ja vaihteiston välissä oli lyhyt väliakseli. Kytkin oli kaksilevyinen ja kuiva, ja mukavuusvarusteena oli alipainetehostin. Vaihteisto oli viisivaihteinen ja vaihteet 2-5 oli synkronoitu. Tämän lisäksi autossa oli kaksiportainen alennusvaihde.

Autossa oli kantavana rakenteena keskusputkirunko, johon voimansiirto oli yhdistetty. Putken etupäässä oli etuakselin vetopyörästö ja sen takana oli pätkä runkoputkea, jonka sisällä kulki etuakselille menevä kardaaniakseli. Putken takapäässä oli alennusvaihde, josta lähti runkoputki kardaaniakseleineen taka-akselille. Kaksiakselisella telillä varustettujen mallien vetopyörästöjen välillä putkirakenne oli toteutettu vastaavasti. Jokaiselta akselilta löytyi sähköpneumaattisesti toimiva tasauspyörästön lukko.

Kaikilla akseleilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Etuakselilla oli vääntösauvajousitus. Nelivetoisessa muunnelmassa taka-akseli oli jousitettu vastaavasti, mutta telillä varustetussa mallissa oli pitkittäin asetetut puolielliptiset lehtijouset, jotka toimivat samalla telin keinuvipuina.

Jarruina oli paineilmatoimiset, kaksipiiriset rumpujarrut. Seisontajarrua varten runkoputken takapäähän oli rakennettu erillinen jarrurumpu, joka vaikutti suoraan voimansiirtoon.

Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T138:ssa oli panostettu kuljettajan ergonomiaan. Autossa oli muun muassa hydraulinen ohjaustehostin ja paineilmatehosteinen kytkin. Sähköjärjestelmä oli PAL Magnetonin valmistama 24-volttinen ja auton huippunopeus oli 71 km/h.

Vääntöjäykän rungon, erillisjousituksen ja jokapyörävedon ansiosta auto oli erittäin maastokelpoinen. Keskusputkirunkorakenteen teknisten hyötyjen lisäksi ratkaisun etuna oli modulaarisuus, sillä rungon mittaa pystyi helposti muuttamaan sovelluskohtaisesti.

Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T138 rakennustyömaalla Itä-Saksassa 1970-luvun alussa.

Siviilisovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T138 oli laajasti käytössä erilaisten ajoneuvosovellusten alustana. Erityisen suosittu se oli maansiirtoajossa, mutta niitä oli paljon myös nosturi-, palo- ja betoniautojen alustoina.

Turboahtimella varustettujen versioiden mallinimi oli T138 NT6×6.

Sotilassovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan sovelluksista merkittävimmässä roolissa oli pioneerien koottavan ponttonisillan kuljetukseen käyttämä sovellus T138PP16V. Järjestelmä oli 1960-luvulla eräs parhaista alallaan nopean pystytettävyytensä ansiosta. Muita pioneeriaselajin käyttämiä T138:n alustalle rakennettuja sovelluksia olivat kaivinkone T138D-031a, liikkuva porauskalusto PZV, huoltoauto AV-8, nosturiauto AB-063 ja maansiirtoajoneuvo T138S-1/S-3. Lavalla varustettua mallia T138VN käytettiin raskaiden kuormien siirtelyyn sekä 100 mm panssarintorjuntakanuuna vz.53:n vetämiseen.

Ilmavoimien T138-sovelluksiin lukeutui polttoaineenkuljetukseen tarkoitettu, kapasiteetiltaan 11 000-litrainen säiliöauto T138CL, lentokenttien liikkuvaan valaistusohjaukseen käytetty MLOK-1 sekä lentokenttäpaloauto CAS-32.

Kolmiakselinen, raskaiden kuormien vetämiseen tarkoitettu malli oli nimeltään T138NT. Sen pääasiallinen käyttökohde oli liikuteltavien komentokeskusten vetäminen.

T138CL-säiliöautoja myytiin sotilaskäyttöön Itä-Saksaan, Puolaan, Egyptiin, Syyriaan ja Libyaan.[3]

Seuraaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 esiteltiin parannettu versio T148, jota valmistettiin samanaikaisesti T138:n kanssa vuoteen 1971 asti. T138:n valmistuksen päättyessä kokonaisvalmistusmääräksi tuli kaikkiaan 45 900 kappaletta. Niitä vietiin Neuvostoliittoon, Bulgariaan, Romaniaan, Puolaan, Ranskaan, Itävaltaan ja Alankomaihin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatra T138.