Tatra T813
| Tatra T813 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Tšekkoslovakia |
| Valmistaja | Tatra Narodni Podnik, Kopřivnice |
| Valmistusvuodet | 1963–1982 |
| Tuotantomäärä | 11 751 kappaletta |
| Edeltäjä | Tatra T141 |
| Seuraaja | Tatra T815 |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Iskutilavuus | 17 643 cm³ |
| Teho | 198,6 kW / 2000 1/min |
| Vääntö | 990 Nm /1300 1/min |
| Polttoaine | dieselöljy |
| Kulutus | alkaen 44 l /100 km, sovelluksesta riippuen |
| Vetotapa | 4×4 / 6×6 / 8×8 |
| Vaihteisto | 5+1; vaihteet 2-5 synkronoitu; joissain sovelluksissa kaksiportainen alennusvaihde |
| Jarrut | paineilmakäyttöiset kaksipiiriset rumpujarrut; erillinen seisontajarrurumpu vaihdelaatikon takana[1] |
Tatra T813 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama raskas kuorma-auto. Se suunniteltiin seuraajaksi T141-mallille.
Ensimmäinen prototyyppi autosta valmistui vuonna 1960. Se oli ensimmäinen bulldog-ohjaamolla ja myös ensimmäinen neljällä vetävällä akselilla varustettu Tatra. Auto perustui pitkälti T111:n ja T138:n komponentteihin valmistuskustannusten minimoimiseksi. Hyvin pian kuitenkin huomattiin että monet osat vaativat uudelleensuunnittelua.
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voimanlähteenä autossa oli nelitahtinen, ilmajäähdytteinen V12-dieselmoottori mallinimeltään T930. Se oli kehitetty T138-mallissa käytetyn, Julius Mackerlen suunnitteleman V8-moottorin pohjalta kahdella sylinteriparilla jatkamalla. Jäähdytyspuhallin sijaitsi sylinteririvien välissä ja se sai voimansa kampiakselilta hammaspyöräparin välityksellä. Puhaltimessa oli nestemäinen termostaattikytkin, joka sääti puhaltimen kierrosnopeutta moottorin lämpötilan mukaan.
Moottori oli varustettu kahdella 4,4 kW tehoisella käynnistysmoottorilla. Ratkaisu paransi kylmäkäynnistysominaisuuksia ja toimintavarmuutta.
Alusta ja voimansiirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kantavana rakenteena oli Tatralle tuttuun tapaan keskusputkirunko. Rungon modulaarisuus mahdollisti useita eri akselivälivaihtoehtoja. Jokaisella akselilla oli heilurityyppinen erillisjousitus ja tasauspyörästöjen lukot. Etu- ja taka-akselistojen välillä oli myös pitkittäistasaus, jonka niin ikään sai lukittua. Pyörien navoissa oli planeettavälitys, mikä mahdollisti suuren momentinsiirtokyvyn. Autosta suunniteltiin 4×4-, 6×6-, 8×8-vetoiset versiot. Nelivetoisissa malleissa oli edessä vääntösauvajousitus. Kuusi- ja kahdeksanpyörävetoisissa kaksi etummaista akselia olivat ohjaavia, ja niissä oli pitkittäiset, puolielliptiset lehtijouset. Kahdeksanvetoisen mallin takana oli telin kummankin akselin välille asetetut pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset, neli- ja kuusipyörävetoisten taka-akselilla käytettiin lehtijousitusta. Joissain nelivetoisissa sovelluksissa käytettiin takana ilmajousitusta.
Mittoja ja painoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sovellus | 4×4 | 6×6 | 8×8 |
|---|---|---|---|
| Omamassa, kg | 15 440 | 21 050 | 13000 |
| Kokonaismassa, kg | 16 600 | 22 000 | 21300 |
| Suurin perävaunun massa, kg | 65 000 (rekkaveturi 31 000) | 65 000 | 65 000 |
| Pituus, mm | 7 000 | 7 760 | 9040 |
| Leveys, mm | 2 500 | 2 500 | 2 500 |
| Korkeus, mm | 2 570 | 2 620 | 3480 |
| Akseliväli, mm | 3 500 (rekkaveturi 3 700) | 1 650 + 2 700 | 1 650 + 3 200 + 1 450 |
8×8-mallista tehtiin myös lyhyempää versiota (KOLOS) jossa keskimmäisten akselien väli oli 1 000 mm normaalia lyhyempi.
Jarrujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käyttöjarruina oli paineilmakäyttöiset rumpujarrut sekä pakokaasujarru. Seisontajarrua varten oli erillinen kardaaniakseliin vaikuttava jarrurumpu vaihteiston takana.
Sähköjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton sähköjärjestelmä oli 24-volttinen ja autossa oli kaksi 12 voltin akkua. Sähkölaitteet olivat PAL Magnetonin valmistamat.[1]
Sovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilassovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armeijan autot oli varustettu renkaiden keskustäyttöjärjestelmällä, jolla rengaspaineita kyettiin säätämään ajon aikana.[1] Tämän lisäksi keulalla oli vetokyvyltään 20 tonnin vinssi.[4] Nämä paransivat entisestään auton muutenkin erinomaista maastokelpoisuutta.
Tšekkoslovakian armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1967 autosta alettiin valmistaa armeijan käyttöön muunneltua KOLOS-mallia, joka suunniteltiin korvaajaksi T141B-mallille. Niitä käytettiin tela-ajoneuvojen, kuten panssarivaunujen kuljetuslavettien vetämiseen. Tykistön käytössä niillä vedettiin esimerkiksi ML-20-mallisia 152 mm haupitseja ja myöhemmin myös 130 mm M-46-kenttäkanuunoita. Merkittävin rooli ajoneuvoilla oli kuitenkin pioneerikäytössä, jossa ne kuljettivat koottavia ponttonisiltoja ja muita vastaavia järjestelmiä sekä raivasivat kulku-uria. Erikoisversiolla IP-T813-1 kuljetettiin SCUD-ohjusten taistelukärkiä. Huoltojoukkojen käytössä oli malli jossa oli päälle rakennettu pesula.
Muut armeijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T813:ia myytiin paljon Itä-Saksan asevoimille etupäässä tykinvetäjiksi. Saksan jälleenyhdistyttyä ne periytyivät Bundeswehrille. Persianlahden sodan aikaan lähetettiin 151 T813:a Saudi-Arabiaan Yhdysvaltain armeijan kuljetustehtäviin, useimmat ajoneuvoista palautettiin sodan jälkeen. Vuonna 1990 Saksa myi kaikkiaan 969 entisen Itä-Saksan T813:a ja niitä päätyi mahdollisesti Kroatian armeijalle. Osa päätyi Intian armeijalle, joka oli ollut alusta asti T813:ien merkittävä asiakas; autot olivat kunnostautuneet Pakistanin vastaisessa sodassa 1971. Loput myytiin Kambodžaan, Pohjois-Koreaan ja Libyaan.[5]
T813:een pohjautuvat sotilassovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T813:n alustaa ja komponentteja hyödynnettiin myös erilaisissa asejärjestelmissä ja erikoisajoneuvoissa. Näistä merkittävimpiä olivat raketinheitinjärjestelmä RM-70, panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo OT-64 SKOT sekä ajoneuvoalustainen haupitsi DANA.
Siviilisovellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siviilipuolella merkittävä asiakas oli saksalainen Semex, joka rakensi niiden päälle lentokoneensiirtoajoneuvoja, nosturiautoja sekä erilaisiin erikoistehtäviin, kuten öljynporauskaluston siirtoon ja pystytykseen suunniteltuja ajoneuvoja.[1]
Hyvä etenemiskyky on tehnyt vanhoista T813-yksilöistä suosittuja off road -ajoneuvoja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Tatra portal - Web site about TATRA cars and trucks
- ↑ Tatra 813 - Technická data (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tatra 813 8x8 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 4WD Online: Tatra 813 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ MilitaryVehicles.cz - Tatra T-813 8×8
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Teknisiä tietoja ja kuvia T813:sta (tšekiksi) ja (englanniksi)
- Tietoa ja kuvia sotilassovelluksista (englanniksi)
| ||||||||||||||||||