Seisontajarru

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henkilöauton käsijarrun kahva

Seisontajarru tarkoittaa auton laitetta, joka pitää auton paikallaan mm. mäessä, kun auto on pysäköitynä eikä sillä ajeta. Kuorma-autoissa seisontajarru vaikuttaa yleensä yhdellä taka-akselilla.

Vuonna 2008 seisontajarrun tehon tulee olla vähintään 20 % auton oman massan painovoimasta. Eri puolten välinen jarrutusvoima saa erota enintään 50 % suuremmasta voimasta mitattuna.[1]

Käsijarru[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöautoissa yleisimmin käytetty seisontajarrutyyppi on käsijarru, joka on käsikäyttöinen ja yleensä kahvalla toteutettu. Käsijarru vaikuttaa mekaanisesti yleensä auton takapyöriin (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta), joten sillä saadaan vanhemmissa autoissa, joissa ei ole ajonvakautusjärjestelmää, myös auton perä luistamaan ajon aikana. Käsijarrun kahva on yläasennossa varmistettu räikällä, joka vapautetaan yleensä napin painalluksella. Joissain automalleissa käsijarrun hallinta on toteutettu sähkötoimisesti kojelautaan sijoitetulla painonapilla, mutta muuten sen toimintaperiaate ei eroa tavanomaisesta. Tämänkaltainen sähköinen käsijarru esiteltiin vuonna 2001 Renaultin Vel Satis-automallissa. Sittemmin niitä on nähty useilla eri autonvalmistajilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]