Tatra T75

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tatra T75
TatraT75-front.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Valmistaja Závody Tatra a.s. /
Ringhoffer Tatra a.s.
, Kopřivnice
Valmistusvuodet 19331942
Tuotantomäärä 4 501 kappaletta
Korimalli cabriolet, umpikori
Muotoilija Hans Ledwinka
Edeltäjä Tatra T54
Seuraaja Tatraplan
Koko ja tekniset tiedot
Massa 900–1 000 kg
Iskutilavuus 1 689 cm³
Teho 22 kW / 2800 1/min
Polttoaine bensiini
Vetotapa takaveto
Vaihteet 4+1
Kulutus 10–11 l /100 km
Henkilöluku 4- ja 6-paikkaiset versiot[1]

Tatra T75 oli tšekkoslovakialaisen Tatran valmistama henkilöauto, jota valmistettiin 4 501 kappaletta vuosina 1933–1942. Se kehitettiin T54-mallin seuraajaksi. Autossa oli teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja, muun muassa etu- ja taka-akselin erillisjousitus.[2]

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra T75:n voimanlähde oli nelisylinterinen, nelitahtinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Moottorinlohko oli valmistettu alumiinista ja sylinterit valuraudasta. Sylinterikannet olivat silumiinia. Nokka-akseli oli moottorinlohkossa kampiakselin alapuolella ja käytti venttiilikoneistoa työntötankojen välityksellä. Zenith 30T -kaasutin oli sijoitettu moottorin yläpuolelle, josta imusarja haaroittui sylinterikansien imukanaville. Moottori oli varustettu Boschin valmistamalla käynnistysmoottorilla. Autossa oltiin jostain syystä menty takaisin 6-volttiseen sähköjärjestelmään; edeltäjämalli T54:ssä järjestelmä oli ollut 12-volttinen.[3] Sähkökomponentit olivat Boschin ja Scintillan valmistamia.[1][4]

Voimansiirto ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voima välittyi moottorilta kuivan yksilevyisen kytkimen kautta neliportaiseen alumiinirunkoiseen vaihteistoon, josta edelleen kardaaniakselin välityksellä takapyörille. Vaihteisto oli varustettu vapaakytkimellä ja ylivaihteella. Taka-akselilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Jousituksena oli poikittain asennettu puolielliptinen lehtijousi, joka oli kytketty päistään jarrukilpiin ja keskeltä vetopyörästön päälle. Etuakselilla oli vastaavanlainen jousitus, joka oli kiinnitetty keskeltä moottorinlohkon päälle. Pyöräntuentana oli päällekkäinen kolmiotuenta. Alustan voitelua varten autossa oli polkimen kautta toimiva keskusvoitelujärjestelmä.[1]

Auton runkoratkaisuna oli keskusputkirunko, jonka sisällä kulki kardaaniakseli. Runkoputki oli asennettu vaihteiston ja vetopyörästön väliin, ja runkoputken etupuolella moottori ja vaihteisto toimivat kantavina rakenteina. Rakenne oli erittäin vääntöjäykkä ja kevyt.[1]

Jarruina oli hydraulitoimiset Lockheed-rumpujarrut. Seisontajarru toimi mekaanisesti ja vaikutti takapyöriin.[1]

Tatra T75 Cabriolet.
Tatra T75 Fitzmaurice.

Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

T75:stä oli olemassa kaksi eri alustaversiota. Nelipaikkaisen mallin akseliväli oli 2 700 mm, kuusipaikkaisen 3 200 mm.[1] Tehtaan valikoimaan kuului kolme korimallia: nelipaikkaiset, kaksioviset umpi- ja avomalli sekä kuusipaikkainen, neliovinen umpimalli. Tämän lisäksi Tatra myi alustoja itsenäisille korivalmistajille, jotka rakensivat niiden päälle erilaisia asiakastarpeen mukaan räätälöityjä koreja. Bohemia-niminen yritys valmisti avomalleja, jotka oli varustettu lämpöeristetyllä kangaskatolla.[4]

Tatra T75 Fitzmaurice[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatran edustajana Britanniassa toiminut kapteeni Douglas Fitzmaurice rakennutti T75:n alustalle sussexilaisen Thomas Harrington -nimisen yrityksen muotoileman virtaviivaisen korin. Alkuperäisestä moottorista oli muokattu 1 484 -kuutioinen[5][6] ja sen kampiakseli oli tasapainotettu. Varustukseen kuuluivat säädettävä takapenkki, polttoaine- ja nopeusmittarit sekä sähköiset tuulilasin pyyhkijät.[7] Fitzmaurice-malli esiteltiin Lontoon Olympia Motor Show’ssa 1933. Se oli myös The Autocar -lehden edustajien testattavana. Auto ei herättänyt yleisössä riittävästi innostusta, jotta tuotantoa olisi aloitettu.[5][6]

Tatra T75 Linie Tousek[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prahalainen näyttelijä Olga Zachavova vaikuttui Yhdysvaltain-kiertueellaan paikallisista autoista. Palattuaan vuonna 1937 hän tilasi autokorinrakentaja Tousekilta erikoisvalmisteisen amerikkalaisvaikutteisesti muotoillun T75:n. Auto katosi 1950-luvulla ja löydettiin 50 vuotta myöhemmin Tatravuoristossa sijainneesta ladosta. Auto on sen jälkeen restauroitu.[8]

Röhr Junior[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frankfurtilainen Deutschen Licenz Tatra Automobile Betriebsgesellschaft kokoonpani Tatroja Saksan markkinoita varten. Nimillä Delta tai Detra tunnettu yritys sopi valmistusoikeuksien siirtämisestä oberramstadtilaiselle Neuen Röhrwerkelle, joka vuonna 1933 alkoi valmistaa autoja nimellä Röhr Junior. Moottorin iskutilavuus oli pienennetty[9] 1 486 cm³:iin,[10] mutta teho oli edelleen sama. Röhrin ajauduttua konkurssiin stettiniläinen Stoewer jatkoi mallin valmistusta nimellä Greif Junior vuoteen 1939 asti.[9]

Tatra V 750[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tatra V 750

Tatra V 750 oli nelivetoisen maastoauton prototyyppi, joka perustui pitkälti T75:n tekniikkaan. Se suunniteltiin Tšekkoslovakian asevoimien tarpeisiin.[11]

T75-malliakin toimitettiin asevoimille, kun 1936 Tšekkoslovakian armeija sai 28 kuusipaikkaista T75:tä. Niitä toimitettiin myös 21 kappaletta poliisivoimille ja 9 kappaletta puolustusministeriölle.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Tatra portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 75 Tatra portal. Viitattu 2.4.2010. (slovakiksi)
  2. Tatra Register Nederland – Model T75 (1934) Tatra Register Nederland. Viitattu 2.4.2010. (hollanniksi)
  3. Tatra portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 54 Tatra portal. Viitattu 2.4.2010. (slovakiksi)
  4. a b Historie automobilů Tatra – Tatra 75 Tatra Oldtimer. Viitattu 2.4.2010. (tšekiksi)
  5. a b International Streamlined Tatra Site – Cars & History: Start of the Aerodynamic Era (1931–1933) - Tatra T75 Fitzmaurice tatra.demon.nl. Viitattu 4.2.2010. (englanniksi)
  6. a b Wheelspin: Tatra – The Other Aircooled – up to 1945 – Tatra-Fitzmaurice London & Thames Valley VW Club. Viitattu 4.2.2010. (englanniksi)
  7. Nowill, Julian: ”4 Czechoslovakia”, East European Cars, s. 95. Gloucestershire, Yhdistynyt kuningaskunta: Sutton Publishing Limited, 2000. ISBN 0-7509-2369-5. (englanniksi)
  8. Tatra Freunde International: XXVIII Internationales Tatra Treffen
  9. a b Röhr- Revolutionäre Autos aus Ober-Ramstadt Internationalen Röhr-Auto IG. Viitattu 30.12.2011. (saksaksi)
  10. Coxhead, Peter (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Röhr”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 184. 3. osa: Henkilöautomerkit N–Å. Suom. Pesonen, Kalle. Turku: Tekninen Kustannusliike Oy, 1988. ISBN 951-9364-33-1.
  11. Zavadil, Radomír: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 – Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 2, s. 35–39. Tatra V 750. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5. (tšekiksi), (englanniksi)
  12. Zavadil, Radomír: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 – Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 2, s. 29–32. Tatra T75. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5. (tšekiksi), (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatra T75.