Nopeusmittari
Nopeusmittari on mittari, jonka tehtävänä on mitata nopeutta eli kuljettua matkaa aikayksikössä. Useimmiten nopeusmittarit mittaavat nopeuden sijasta sen itseisarvoa eli vauhtia, mutta nämä ovat arkikielessä lähes synonyymejä. Nopeutta mitataan lähes kaikissa kulkuneuvoissa polkupyörästä lentokoneeseen, moottorikäyttöisissä tieliikenteessä käytettävissä ajoneuvoissa se on pakollinen, ja ilmailussa välttämätön. Nopeusmittaria käytetään myös käänteisesti, tällöin mittari pysyy paikallaan ja mitattava asia liikkuu. Esimerkkeinä poliisin käyttämä nopeustutka ja tuulennopeusmittari.
Nopeusmittari ilmoittaa nopeutta yleisimmin kilometreinä tunnissa (SI-järjestelmä) tai maileina tunnissa (mailia matkan yksikkönä käyttävät maat). Vesiliikenteessä ja ilmailussa nopeutta ilmoitetaan solmuina (merimailia tunnissa) ja tuulennopeutta metreinä sekunnissa.
Mittaustapoja on useita. Mittarit mittaavat matkan yleensä renkaan tai mittarin oman potkurin pyörimisnopeudesta. Ajalla jakaminen on toteutettu elektronisesti tai dynamon kaltaista toimintatapaa hyödyntäen (Otto Schulze Autometer, OSA). Analogisessa nopeusmittarissa on yleensä viisari, joka osoittaa mittaritaululla nopeuden. Digitaalisessa nopusmittarissa nopeus näytetään numeroin digitaalisessa numeronäytössä.
Historiaa [muokkaa]
Nopeusmittarin tarve syntyi ensin veneen paikanmäärityksessä, navigoinnissa. Kompassilla saadun suunnan lisäksi tarvittiin matka, joka saatiin nopeudesta. Laivan keulasta veteen heitetty kelluva esine ja tiimalasin valumisen aikana esineen kulkema matka kertoivat laivan nopeuden. Yleisin autoissa aiemmin käytetty nopeusmittari rakennettiin 1923 ja pysyi käytössä lähes muuttumattomana 60 vuotta. Otto Schulze Autometer niminen laite patentoitiin jo vuonna 1902. [1]
Katso myös [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ How Speedometers Work Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
