Nopeusmittari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Auton nopeusmittari, jossa digitaalinen matkamittari ja huoltokehotus

Nopeusmittari on mittari, jonka tehtävänä on mitata nopeutta eli kuljettua matkaa aikayksikössä. Useimmiten nopeusmittarit mittaavat nopeuden sijasta sen itseisarvoa eli vauhtia, mutta nämä ovat arkikielessä lähes synonyymejä. Nopeutta mitataan lähes kaikissa kulkuneuvoissa polkupyörästä lentokoneeseen, moottorikäyttöisissä tieliikenteessä käytettävissä ajoneuvoissa se on pakollinen, ja ilmailussa välttämätön. Nopeusmittaria käytetään myös käänteisesti, tällöin mittari pysyy paikallaan ja mitattava asia liikkuu. Esimerkkeinä poliisin käyttämä nopeustutka ja tuulennopeusmittari.

Nopeusmittari ilmoittaa nopeutta yleisimmin kilometreinä tunnissa (SI-järjestelmä) tai maileina tunnissa (mailia matkan yksikkönä käyttävät maat). Vesiliikenteessä ja ilmailussa nopeutta ilmoitetaan solmuina (merimailia tunnissa) ja tuulennopeutta metreinä sekunnissa.

Mittaustapoja on useita. Mittarit mittaavat matkan yleensä renkaan tai mittarin oman potkurin pyörimisnopeudesta. Ajalla jakaminen on toteutettu elektronisesti tai dynamon kaltaista toimintatapaa hyödyntäen (Otto Schulze Autometer, OSA). Analogisessa nopeusmittarissa on yleensä viisari, joka osoittaa mittaritaululla nopeuden. Digitaalisessa nopusmittarissa nopeus näytetään numeroin digitaalisessa numeronäytössä, tai vaihtoehtoisesti se voidaan välittää askelmoottorilla perinteiselle mittaritaululle.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nopeusmittarin tarve syntyi ensin veneen paikanmäärityksessä, navigoinnissa. Kompassilla saadun suunnan lisäksi tarvittiin matka, joka saatiin nopeudesta. Laivan keulasta veteen heitetty kelluva esine ja tiimalasin valumisen aikana esineen kulkema matka kertoivat laivan nopeuden. Autoissa yleisimmin käytetty pyörrevirtanopeusmittari keksittiin vuonna 1902. [1]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyörrevirtanopeusmittari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen nopeusmittarin osat. 1. pyörivä kaapeli ajoneuvon akselilta 2. pyörivä magneetti 3. alumiinikuppi 4. palautusjousi 5. osoitin 6. mittaritaulu

Pyörrevirtatyyppinen nopeusmittari eli analoginen nopeusmittari on edelleen yleisin käytössä oleva nopeusmittari. Sen patentoi saksalainen Otto Sculze 7. lokakuuta 1902.

Mittarissa on taipuisasta jousesta valmistettu kaapeli, joka on yleensä yhdistetty ajoneuvon voimansiirtoon. Moottoripyörissä kaapeli on yhdistetty etupyörään. Ajoneuvon liikkuessa kaapeli pyörittää siihen yhdistetty kestomagneettia. Magneetti puolestaan on sijoitettu alumiinisen kupin sisälle. Pyöriessään magneetti synnyttää kupin sisälle pyörrevirtoja, joiden synnyttämä magneetikenttä "kiskoo" alumiinikuppia ja siihen kiinteästi liitettyä osoitinta magneetin pyörimissuuntaan.

Osoittimen akseliin on kiinnitetty pieni vääntöjousi, joka pitää osoitinta mittarin nollakohdassa. Alumiinikupin vääntö kasvaa magneetin pyörimisnopeuden kasvaessa. Näin ollen kuppi ja siihen liitetty osoitin kiertyvät jousta vasten ajoneuvon nopeuden kasvaessa. Koska kupin vääntö on suhteessa ajoneuvon nopeuteen ja jousen kiertyminen suhteessa vääntöön, on osoittimen kulma suoraan verrannollinen nopeuteen, jolloin mittaritaulussa nopeusmerkinnät voidaan tehdä tasavälein.

Palautusjousi on kalibroitu niin, että mittarin kaapelin pyörimisnopeus vastaa oikeaa nopeutta mittaritaulussa. Kalibroinnissa on otettava huomioon useita tekijöitä, kuten mittarin kaapelia pyörittävän pyörästön välityssuhde, tasauspyörästön välityssuhde, sekä renkaiden läpimitta.

Elektroninen nopeusmittari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat nykyaikaiset nopeumittarit ovat elektronisia. Perinteisestä pyörrevirtamittarissa johdetussa elektronisessa nopeusmittarissa voimansiirtoon asennettu pyörimisnopeusanturi lähettää pulsseja jotka vastaavat akselin pyörimisnopeutta. Näin saadaan selville ajoneuvon nopeus, olettaen että renkailla on täysi pito. Sensorissa on yleensä yhden tai usemmasta magneetin sarja, joka on kiinnittetty ulostuloaskeliin tai tasauspyörästön kruunupyörään, tai hammastettu metallilevy magneetin ja magneetikenttäanturin välissä. Kulloinkin kyseessä olevan osan pyöriessä, magneetit tai hampaat pyörivät anturin ohitse synnyttäen pulsseja magneetikentän muuttuessa. Viime aikoina jotkut valmistajat ovat siirtyneet pelkästään pyörän ABS-anturilta tulevan signaalin käyttöön.

Tietokone muuntaa pulssit nopeudeksi, joka voidaan esittää numeroina, tai askelmoottorilla ohjatulla osoittimella perinteisellä mittaritaululla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. How Speedometers Work Viitattu 12.7.2008. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nopeusmittari.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.