Scud (ohjus)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afganistanin armeijan Scud-TEL (Transporter-Erector-Launcher) MAZ-7310-kuorma-auton alustalla.
Puolalainen ohjus 8/K-14 on sama kuin Venäjän (Scud-B)

Scud on alun perin neuvostoliittolainen lyhyen kantaman ballistinen ohjus (SRBM). NATO antoi ohjukselle koodin SS-1 Scud. Scudin neuvostoliittolainen nimi oli R-11, myöhemmin R-300 Elbrus.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iran ja Irak käyttivät Scudeja toisiaan vastaan Irakin–Iranin sodassa 1980-luvulla. Scudeja ammuttiin Irakista Israeliin ja Saudi-Arabiaan Persianlahden sodassa vuonna 1991.

Irakin Scud-B:stä kehiteltiin edelleen al-Hussein, jonka kantomatka on noin 650 km ja al-Abbas, jonka kantomatka oli 750–800 km. Kantamaan lisättiin vähentämällä taistelukärjen massaa. Al-Hussein ulottui Tel Aviviin ja Al-Abbas Riadiin asti. Yhdysvaltain tiedustelun arvioiden mukaan Irakilla oli 15 ohjuspataljoonassa, joissa kussakin 15 laukaisualustaa ja 400–1000 ohjusta. Osa laukaisualustoista oli kiinteitä, osa sijoitettu MAZ-543-kuorma-auton alustalle. Kiinteistä laukaisualustoista suurin osa tuhottiin. Yhdysvaltain ilmavoimat kirjasi tuhotuksi 80 liikkuvaa lavettia Persianlahden sodassa, mutta yhtään näistä ei voitu varmistaa. Irakilaiset käyttivät valelaukaisualustoja ja hämäsivät tiedustelusatelliitteja mm. autonrenkaita polttamalla, mikä havaittiin ohjuslaukaisuksi.

Persianlahden sodan aikana Irak laukaisi 55 ohjusta. Niitä torjuttiin Patriot-torjuntaohjuksilla. Sodan aikaisessa propagandassa tuloksia ylistettiin hyviksi ja puhuttiin 90–96 % prosentin osumatarkkuudesta. Kymmenisen vuotta sodan jälkeen puolustusministeri William S. Cohen totesi ohjustorjunnan epäonnistuneen. Erään tutkimustoimiston mukaan Patriotin torjuntaluotettavuus oli yhdeksän prosenttia, Kongressin selvityksessä vain yhden Patriotin todettiin tuhonneen varmasti Scud-ohjuksen.[1]

Scudin levinnein versio lienee Scud-B eli SS-1c, jollaisia on Iranilla Shahab-1-nimisinä. Pohjois-Korean, Pakistanin ja Iranin ohjusohjelmissa on käytetty hyväksi Scudin tekniikkaa uudempien, pidemmän kantaman ohjusten kehittelyyn.

Scudeja sijoitettiin myös projekti 611:n sukellusveneisiin, josta sellainen laukaistiin ensi kerran 1955.

Scudin tekniikkaa ja versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset toteuttivat R-11-ohjuksen (SS-1 Scunner) käyttäen suunnittelussa apuna saksalaisen V-2-raketin ohjaustekniikkaa. Scudiin liittyvän tekninen edistysaskel oli sen moottori, jonka kehitti A.M. Isajev Makejevin suunnittelutoimisto. Neuvostoliittolainen moottori oli V-2:n moottoria yksinkertaisempi ja eikä siinä esiintynyt epästabiilia palamista, joka aikaansai V-2-ohjukseen voimakkaita värähtelyitä. Moottori poltti kerosiinia ja käytti hapettimena typpihappoa.

Scud A-ohjus oli 10,25 metriä pitkä. Sen kantama on 130–700 km. Vuonna 1957 käyttöön otetun ohjuksen alkuperäinen osumisen epätarkkuus oli 4000 metriä, mutta nykyisin vain 50 metriä. Ohjuksesta on vuosikymmenten aikana kehitetty lukuisa määrä eri versiota useissa maissa, jotka kaikki kantavat mediassa samaa NATO-koodia.

Alkuperäisestä R-11:stä kehitettiin vuonna 1965 R-300 Elbrus eli R-17 eli SS-1c Scud, joka on 11,25 metriä pitkä ja 0,88 metrin läpimittainen. Elbrusin moottori käyttää ajoaineenaan UDMH/RFNA-seosta (venäjäksi SG-02 Tonka 250).

Eri mallien suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NATO Scud-A Scud-B Scud-C Scud-D
U.S. DIA SS-1b SS-1c SS-1d SS-1e
käyttöönottovuosi 1957 1965 1965 1980-luku
käytöstä 1978
kantama 130 km 300 km 575–600 km 700 km
CEP (NATO:n arvio) 4000 m 900 m 900 m 50 m

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, s. 497–500. Ilmatorjuntasäätiö, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Scud (ohjus).


Venäjän ja aikaisemman Neuvostoliiton maasta maahan ohjukset

SS-designaatio:
SS-1 Scunner | SS-1 Scud | SS-2 Sibling | SS-3 Shyster | SS-4 Sandal | SS-5 Skean | SS-6 Sapwood | SS-7 Saddler | SS-8 Sasin | SS-9 Scarp | SS-10 Scrag | SS-11 Sego | SS-12 Scaleboard | SS-13 Savage | SS-14 Scamp\Scapegoat | SS-15 Scrooge | SS-16 Sinner | SS-17 Spanker | SS-18 Satan | SS-19 Stiletto | SS-20 Saber | SS-21 Scarab | SS-22 Scaleboard | SS-23 Spider | SS-24 Scalpel | SS-25 Sickle | SS-26 Stone | SS-27 Stalin/Sickle B | RS-24 ? |

Venäjän aikaisemmat ja nykyiset ohjukset
Ohjukset