MIM-104 Patriot
MIM-104 Patriot on Yhdysvaltain maavoimien pääasiallinen ilmatorjuntaohjus (surface-to-air, SAM). Patriot-järjestelmää käyttävät myös useat Yhdysvaltain liittolaisvaltiot. Patriot-järjestelmä korvasi sekä Nike että HAWK-ohjusjärjestelmät. Patriot on Yhdysvaltain tärkein ballististen ohjusten torjuntaohjus.
Ohjuksen nimi viittaa isänmaallisuuteen, mutta on myös koostettu sanoista "Phased Array TRacking to Intercept Of Target."
Sisällysluettelo |
Kehitys [muokkaa]
Patriotin kehitti Huntsvillessa, Alabamassa Redstone Arsenal, joka oli aikaisemmin tuottanut myös Safeguard-ABM-järjestelmän. Patriotin kehitystyö alkoi 1964 ja se otettiin palvelukseen 1984. Vuonna 1988 järjestelmä sai rajoitetun toimintakyvyn taktisia ballistisia ohjuksia vastaan (Patriot Advanced Capability-1, PAC-1) Uusin versio PAC-3 on lähes kokonaan uudelleen suunniteltu. Ohjusjärjestelmää valmistaa Raytheon.
Käyttäjämaat [muokkaa]
Patriot-järjestelmää käyttää Yhdysvaltain lisäksi Taiwan, Kreikan ilmavoimat, Israelin ilmavoimat, Saksan ilmavoimat, Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat, Japanin itsepuolustusjoukot, Saudi-Arabia, Kuwaitin ilmavoimat, Etelä-Korea, Kiina ja Espanjan maavoimat.
Patriot Persianlahden sodassa [muokkaa]
Patriot-järjestelmä sai huomiota uutisoinnissa Persianlahden sodan aikana sillä sitä käytettiin irakilaisjoukkojen ampumien Scud-ohjuksien torjunnassa. Sodan aikaisessa propagandassa tuloksia ylistettiin hyviksi ja puhuttiin 90–96 % prosentin osumatarkkuudesta. Kymmenisen vuotta sodan jälkeen puolustusministeri William S. Cohen totesi ohjustorjunnan epäonnistuneen. Erään tutkimustoimiston mukaan Patriotin torjuntaluotettavuus oli yhdeksän prosenttia, Kongressin selvityksessä vain yhden Patriotin todettiin tuhonneen varmasti Scud-ohjuksen.[1] Patriot olikin alun perin suunniteltu lentokoneita eikä nopeita ballistisia ohjuksia vastaan, joten Patriot-ohjusten lähisytytin räjähti usein liian myöhään vaurioittaen vain lähestyvän ohjuksen peräosaa.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, s. 497–500. Ilmatorjuntasäätiö, 2003.
Sivulta puuttuu