Ero sivun ”Persilja” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Rivi 40: | Rivi 40: | ||
= Persilja mausteena ja yrttinä = |
= Persilja mausteena ja yrttinä = |
||
Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeissa ja keittoihin. Se sopii lihan sekä kalan että lintujen |
Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeissa ja keittoihin. Se sopii lihan sekä kalan että lintujen mausteeksi ja myös juusto- ja munaruokiin, kasvis- ja pastaruokiin. Kähärälehtipersiljaa käytetään mehevän vihreän värinsä johdosta koristeena voileipäkakuissa ja voileivissä. |
||
== Kuivattu persilja == |
== Kuivattu persilja == |
Versio 14. lokakuuta 2012 kello 14.34
Persilja | |
---|---|
Silolehtipersilja |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Apiales |
Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
Suku: | Persiljat Petroselinum |
Laji: | crispum |
Kaksiosainen nimi | |
Petroselinum crispum[1] |
|
Katso myös | |
Persilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta tämän Apiaceae-heimoon kuuluvan kasvin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persilja kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa[2].
Persiljaa tunnetaan kolme tyyppiä, kähäräpersilja (sammalpoimuinen) Petroselinum crispum var. crispum, silopersilja Petroselinum crispum var. neapolitanum, ja juuripersilja, P. crispum var. radicosum tai P. c. var. tuberosum.[3][4]
Historia
Alkujaan kreikkalaiset eivät tehneet eroa persiljan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan molemmista käytettiin nimeä 'selinon' ja latinassa vastaavasti apium. Myöhemmin annettiin sitten persiljalle nimi 'petroselinon' eli 'kiviselleri'. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin hitaasti.
Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kutreille laitettiin persilja- tai selleriseppele.
Persiljalajikkeet
Persiljaa on kolmea lajiketta, jotka kuitenkin ovat erilaisista muodoistaan huolimatta, samaa lajia.
Juuripersilja
Juuripersilja kasvattaa porkkanan näköisiä, pitkiä ja kapeita juuria, joita käytetään juuresten tapaan. Sen sanotaan syntyneen vasta 1500-luvulla Saksassa.
Kähärälehtipersilja
Suomessa persiljoista on mausteena suosituin kähärälehtipersilja, mutta Välimeren seutuvilla suositaan hieman voimakkaamman maukuista sileälehtistä eli silopersiljaa.
Silolehtipersilja
Silolehti eli lehtipersilja oli aiemmin Suomessa vähän käytetty ja harvoin tarjolla mutta on nyttemmin kasvattanut suosiotaan.
Persilja mausteena ja yrttinä
Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeissa ja keittoihin. Se sopii lihan sekä kalan että lintujen mausteeksi ja myös juusto- ja munaruokiin, kasvis- ja pastaruokiin. Kähärälehtipersiljaa käytetään mehevän vihreän värinsä johdosta koristeena voileipäkakuissa ja voileivissä.
Kuivattu persilja
Kuivattu persilja saattaa sisältää 45 % valkuaista, ja loppu on pääasiassa hiilihydraatteja. Persilja sisältää myös huomattavia pitoisuuksia karoteeneja, C-vitamiinia ja folaattia. Siinä on myös pieniä pitoisuuksia muita aineita, kuten A- ja C-vitamiinia sekä rautaa ja muita hivenaineita.
Persilja yrttilääkinnässä
Persiljalla on kauan tiedetty olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Sitä on käytetty reuman hoitoon, virtsa- ja kuukautisvaikeuksiin sekä voiteena mustelmien ja turvotuksien hoitoon[2], minkä tieteellisesti katsotaan johtuvan sen runsaasta karoteeni- ja C-vitamiinipitoisuudesta.
Tuoreena pureskeltuna persiljan sanotaan raikastavan hengitystä.[2]
Persiljan haihtuvat öljyt
Persiljan versoissa ja siemenissä on haihtuvaa öljyä, jossa on useita vaikuttavia aineita, tärkeimmät niistä ovat apioli (C12H14O4) ja myristisiini (C11H12O3). Kasvi sisältää myös flavoneihin kuuluvaa apigeniinia (C15H10O5), joka on antiseptista ja ehkäisee histamiinin vapautumista.[2]
Persilja voi herkistää ihoa auringonvalolle
Persiljalla on myös haittavaikutuksia. Hyvin vaaleaihoisen se voi kosketeltaessa herkistää valolle. Sitä ei pidä käyttää hoidollisesti raskauden aikana eikä myöskään niiden, joilla on mahahaava, tai jos turvotus johtuu munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta.[4]
Kirjallisuutta
- Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen - ravintokasvit, WSOY, 1997.
- Morris, S., Suuri maustekirja, Gummerus, 1999.
- Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford 1999.
Lähteet
- ↑ a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Petroselinum crispum (TSN 29817) itis.gov. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Sinikka Piippo: Kasvi lääkitsee: Persilja poistaa turvotusta ja parantaa ruokahalua, Helsingin Sanomat, julkaistu 14.6.2004
- ↑ Puutarha.net: Persilja (Petroselinum crispum)
- ↑ a b Helsingin Sanomat: Persilja (Petroselinum crispum), julkaistu 14.6.2004
Aiheesta muualla
- Yrttitarha: Persilja (Petroselinum crispum) (Arkistoitu versio, Archive org)
- Den virtuella floran: Persilja (Petroselinum crispum) (ruotsiksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Petroselinum crispum (englanniksi)
- Flora of China: Petroselinum crispum (englanniksi)
Juurekset | |
---|---|
Kaalit | |
Kurkkukasvit | |
Mausteet | |
Mukulakasvit | |
Palkokasvit | |
Sipulit | |
Muut kasvikset |