Antiikin olympialaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Olympian kisat olivat Zeus-jumalan kunniaksi järjestettävät urheilukilpailut vuosina 776 eaa.393 jaa. Kisat pidettiin elokuun tienoilla joka neljäs vuosi Olympiassa, Elis-maakunnassa, Peloponnesoksen luoteisosassa.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiakisojen alkusyynä on usein pidetty myyttiä kuningas Oinomaoksen ja tarusankari Pelopsin kilpa-ajosta. Joidenkin tutkijoiden, esimerkiksi J. Bachhovenin mukaan kisat kuitenkin olivat kehittyneet tyttöjen hedelmällisyysjuoksusta. Sittemmin naiset eivät saaneet edes katsoa kilpailuita.[1]

Antiikin Kreikassa järjestettiin lukuisia niin sanottuja panheelleenisiä, kaikkien helleenien yhteisiä, kisoja,[2] jotka jatkoivat minolaisen Kreetan kilpailuperinnettä. Kisoilla oli alkujaan uskonnollinen luonne. Sittemmin kisat muuttuivat yhä enemmän urheilukilpailuiksi, joiden ajatus perustui yhteiseen helleeniseen kauneusihanteeseen: henkisesti ja ruumiillisesti terveeseen aatelismieheen. Olympian kisat olivat näistä kisoista suurimmat ja tunnetuimmat.

Kisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maljakko n. vuodelta 550, jossa kuvattu erästä Olympian kisojen lajia, sotavarusteet yllä käytyä juoksua

Olympian kisat pidettiin joka neljäs vuosi. Neljän vuoden jaksoa kutsuttiin olympiadiksi. Kisat olivat merkittävä tapahtuma, joka kokosi urheiluväen lisäksi paikalle kymmeniä tuhansia muita ihmisiä helleenisestä maailmasta, muun muassa runoilijoita, taiteilijoita, poliitikkoja ja filosofeja. Ennen kisoja sanansaattajat kiertelivät Kreikkaa kutsumassa kilpailijoiksi vapaita ja hyvää syntyperää olevia kreikkalaisia miehiä.[1]

Itse kisatapahtumien näyttämönä toimivat urheilukenttä eli stadion ja kilpa-ajorata eli hippodromi.[1] Ainoastaan miehillä oli oikeus osallistua kilpailuhin. Kilpailijat urheilivat alastomina.[3]

Kisojen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisat kestivät alun perin vain yhden päivän, mutta kun niihin lisättiin uusia lajeja, ne pitenivät myöhemmin viisi­päiväisiksi.[4]. Kisojen ajaksi julistettiin pyhä aselepo. Myöskään kisapaikalle ei saanut saapua aseistettuna.

Monien tutkimusten mukaan ensimmäisenä päivänä suoritettiin suuret uhrit, ja tuomarit ja urheilijat vannoivat noudattavansa sääntöjä.[1] Itse kilpailutapahtumat alkoivat toisena päivänä, jolloin järjestettiin poikien juoksu-, paini- ja nyrkkeilykilpailut. Kolmantena päivänä järjestettiin miesten juoksukilpailut. Matkoja olivat yhden stadionin juoksu, kahden stadionin juoksu eli diaulos ja 7–24 stadionin juoksu eli dolikhos. Stadionilla tarkoitettiin juoksu­radan pituutta, 192,27 metrin matkaa, joka oli muutoinkin käytössä myös pituus­yksikkönä.[5] Kolmannen päivän ohjelmassa olivat myös nyrkkeily ja vapaaottelu eli pankration. Neljäntenä kilpailupäivänä järjestettiin viimeiset kilpailutapahtumat: hevoskilpailut ja viisiottelu eli pentathlon, joka koostui stadionin juoksusta, pituushypystä, kiekon- ja keihäänheitosta, painista sekä sotavarusteet yllä käydystä juoksusta.[1] Viidentenä päivänä järjestettiin päättäjäistapahtuma, jossa voittajat seppelöitiin öljypuun oksalla.[1] Kotikaupunki antoi yleensä lisäksi myös rutkasti rahaa ja ruokaa olympiavoittajille koko iäkseen.

Kisojen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympian kisojen voitto oli kreikkalaisten mielistä suurin mahdollinen kunnia nuorelle miehelle. Voittajaa juhlistettiin monin tavoin. Hänelle järjestettiin kulkueita ja annettiin lahjoja. Voittajalle pystytettiin Olympiaan kuvapatsas.[1]

Hippias ja muut antiikin ajan urheilutilastoijat alkoivat 400-luvulla eaa. kerätä olympiavoittajien nimiä ylös, minkä ansiosta ne ovat säilyneet näihin päiviin saakka.

Kreikassa ei alkujaan ollut kaikille kaupunkivaltioille yhteistä ajanlaskua. Tämän puutteen poistamiseksi käytettiin monissa yhteyksissä olympiadeihin perustuvaa ajanlaskua, jossa vuodet ilmoitettiin sen mukaan, kuinka monennen olympiadin kuinka mones vuosi oli kyseessä. Vuosi 776 eaa., jolloin ensimmäiset kisat oli pidetty, oli tämän laskutavan mukaan ensimmäisen olympiadin ensimmäinen vuosi, ja esimerkiksi vuosi 480 eaa 75. olympiadin ensimmäinen vuosi.[2] Vihdoin vuosi 393, jolloin viimeiset kisat pidettiin, oli 293. olympiadin ensimmäinen vuosi, joskin se tuolloin käytössä olleen roomalaisen ajanlaskun mukaan oli vuosi 1168 Rooman perustamisesta lukien (ab urbe condita).

Sittemmin ryhdyttiin järjestämään myös muita kisoja, joissa järjestettiin myös runo- ja musiikkikilpailuja. Korintin lähellä Isthmoksessa pidettiin kisat Poseidonin kunniaksi (Isthmian kisat) ja Nemeassa Zeuksen kunniaksi (Nemean kisat). Kisoihin saivat osallistua kaikki vapaat miehet.

Roomalaisvallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roomalaisvallan ajalla kisat eivät enää jatkuneet säännöllisesti, eikä aselepo aina pitänyt. Vuonna 86 Olympia hävitettiin ja 92 kisat siirrettiin pidettäväksi Roomaan. Viimeiset kisat pidettiin vuonna 393, minkä jälkeen Rooman keisari, kristitty Theodosius I, kielsi ne pakanallisina. Hänen seuraajansa poltattivat Olympian temppelit ja myöhemmin tuhoa lisäsivät maanjäristykset ja tulvat.[1]

Antiikin olympialaisten perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1875 alettiin saksalaisen arkeologin Ernst Curtiuksen johdolla kaivaa esiin Olympian taideteoksia ja rakennusten osia.[1]

Kun Kreikka oli saanut itsenäisyytensä takaisin 1800-luvulla, alettiin jälleen järjestää olympiakisoja, jotka tunnettiin nimellä Zappaan olympialaiset. Vuonna 1859 kisat pidettiin Ateenassa torilla ja vuonna 1870 stadionilla. Tuolloin kisoihin osallistui vain kreikkalaisia, ja lajit olivat erilaisia kuin nykyisin, muun muassa pituushyppyä seipäällä.

Nykyaikaiset olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1892 ranskalainen paroni ja historioisija Pierre de Coubertin, joka tuolloin toimi Ranskan urheiluliiton pääsihteerinä, ehdotti suurten kansainvälisten urheilukilpailujen järjestämistä. Kaksi vuotta myöhemmin Sveitsin Lausannessa perustettiin Kansainvälinen olympiakomitea. Vuonna 1896 Coubertin valittiin komitean puheenjohtajaksi, ja samana vuonna järjestettiin Ateenassa ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2964, art. Olympiakisat. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
  2. a b Flacelière, Robert: Sellaista oli elämä antiikin Kreikassa, s. 200. Suom. Marja Itkonen-Kaila. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00183-X.
  3. Flacelière, s. 104
  4. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 1017, art. Olympian kisat. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  5. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3911, art. Stadion. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]