Oksyrhynkhoksen papyrukset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oksyrhynkhoksesta löydetty papyrus. Reiät ovat toukkien syömiä.

Oksyrhynkhoksen papyrukset (tutkimuksessa Oxyrhynchus Papyri, P.Oxy.) on nimitys suurelle joukolle papyrukselle kirjoitettuja pääosin kreikankielisiä tekstejä, jotka on löydetty antiikin ajan Oksyrhynkhoksen kaupungin kaivauksista Egyptistä. Ne ovat peräisin Egyptin kreikkalaisen ja roomalaisen kauden ajalta.[1]

Oksyrhynkhoksen papyrukset sisältävät paljon myös ennen tuntemattomia kirjoituksia. Tunnetuimpiin tähän mennessä löydettyihin teksteihin kuuluvat joukko Menandroksen näytelmiä sekä osat Tuomaan evankeliumista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Kokoelman” synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksyrhynkhoksen kaupungin asukkaat heittivät lähes tuhannen vuoden aikana jätteensä muutamalle kaatopaikalle kaupungin ulkopuolella sijainneelle hiekka-aavikolle. Koska kaupunki sijaitsi kanavan eikä Niilin pääjuoksun varrella, alue ei koskaan jäänyt tulvaveden alle, niin kuin muu osa joen rannasta. Tämän vuoksi kaatopaikat eivät koskaan jääneet veden alle. Alueella ei myöskään sada käytännössä juuri koskaan, joten kaatopaikat ainoastaan peittyivät hiekkaan ja ne unohdettiin toisen tuhannen vuoden ajaksi.

Oksyrhynkhoksen kaatopaikoille päätyi valtavat määrät papyrusta, koska kreikkalaista ja roomalaista Egyptiä hallittiin hyvin byrokraattisesti ja koska kaupunki oli yhden nomoksen, Oksyrhynkhiteen nomoksen eli eräänlaisen läänin pääkaupunkina. Kaatopaikoille päätyi tilipapereita ja laskuja, veropapereita, väestönlaskentatietoja ja kuitteja, sekä hallinnollista, sotilaallista, taloudellista ja poliittista materiaalia ja uskonnollisia kirjoituksia — käytännössä kaikkea, mitä hallintotoimistoista siivottiin ja heitettiin pois. Myös yksityiset ihmiset käyttivät samoja kaatopaikkoja. Koska papyrus oli kallista, sitä kuitenkin myös käytettiin usein uudelleen — yhden papyruksen toisella puolella saattoi olla maanviljelyyn liittyviä asioita ja toisella puolella opiskelijan muistiinpanoja Homeroksen töistä. Oksyrhynkhoksen papyrukset sisälsivät siten täydellisen arkiston kaupungin elämästä, sekä niistä sivilisaatioista ja valtakunnista, joiden osana se kulloinkin oli.

Kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egypti päätyi vuonna 1882 brittiläisen vallan alle, vaikka säilyikin edelleen nimellisesti osana Osmanien valtakuntaa. Brittiarkeologit aloittivat järjestelmälliset arkeologiset tutkimukset maassa. Koska Oksyrhynkhos ei ollut yhtä merkittävä kuin muut paikat, se jäi syrjään vuoteen 1896 saakka. Tällöin Bernard P. Grenfell ja Arthur S. Hunt[1] Oxfordin yliopistosta aloittivat kaivaukset siellä. Aluksi he pitivät kaatopaikan sisältöä vain merkityksettömänä jätteenä, mutta he huomasivat pian, että se suorastaan pursusi papyruksia.

Klassisesti koulutetut Grenfell ja Hunt ymmärsivät, että paikka saattaisi sisältää klassisen kreikkalaisen kirjallisuuden kadonneita mestariteoksia, kuten kadonneita näytelmiä, historiateoksia ja filosofisia teoksia muinaisesta Ateenasta. He tiesivät, että Aristoteleen koulukunnan yli 2000 vuotta kadoksissa ollut teos Ateenan valtiomuoto oli löydetty egyptiläisestä papyruksesta vuonna 1890. Toivo innosti heitä ja on innostanut heidän seuraajiaan yli sadan vuoden ajan.

Grenfell ja Hunt löysivät jo ensimmäisen vuoden aikana useita Sofokleen kadonneita näytelmiä, kuten näytelmän nimeltä Vainukoirat (Ikhneutai), sekä useita muita teoksia ja niiden osia, muun muassa tekstin joka osoittautui ennen tuntemattomaksi evankeliumiksi, Tuomaan evankeliumiksi. Nämä löydöt saivat aikaan myös julkisuuden kiinnostuksen.

Grenfell ja Hunt omistivat koko loppuelämänsä Oksyrhynkhoksen kaivauksille ensimmäistä maailmansotaa lukuun ottamatta. Kaivauksia suoritettiin lähinnä talvisin, ilmaston ollessa suotuisampi. Löydöt puhdistettiin hiekasta ja lähetettiin Oxfordiin. Kesäisin he puhdistivat, lajittelivat, käänsivät ja vertailivat vuoden saalista, kooten kokonaisia tekstejä tuhansista osista. Vuonna 1898 he julkaisivat ensimmäisen painoksen löydöistään. Grenfellin ja Huntin kaivaukset jatkuivat vuoteen 1907.[1] He työskentelivät läheisesti yhdessä vuoteen 1920 saakka, jolloin Grenfell kuoli. Hunt jatkoi omaan kuolemaansa 1934 saakka. Papyrusten tutkimus jatkuu edelleen.

Löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään noin 500 000 papyruskatkelmaa on sijoitettuna Oxfordissa sijaitsevaan Sackler Libraryyn yhdessä hakemistojen, arkistointitietojen ja valokuvien kanssa. Kyseessä on maailman suurin klassisia käsikirjoituksia sisältävä kokoelma.

Tuhansista Oksyrhynkhoksen papyruksista vain noin 10 prosenttia on ollut varsinaista kirjallisuutta. Muu osa koostuu jo mainituista erilaisista hallinnollisista ja yksityisistä dokumenteista, mukaan lukien lakikokoelmat, säädökset, vero- ja väestökirjanpito, oikeudenkäyntipöytäkirjat, luettelot, kaupankäyntiasiakirjat, tilitiedot, testamentit ja kirjeet.[1]

Varsinkin toive kadonneiden filosofisten teosten löytämisestä on osoittautunut toistaiseksi liioitelluksi. Oksyrhynkhos oli melko tavallinen kaupunki, eikä mikään erityinen kulttuurin ja opiskelun keskus, ja vain asukkaiden vähemmistö oli kiinnostunut filosofiasta. Toisekseen klassikkojen kopiot olivat tuohon aikaan harvinaisia ja kalliita, eivätkä ne päätyneet kaatopaikalle yhtä helposti. Tämän vuoksi kirjalliset löydökset ovat tähän saakka olleet papyrusmäärään verrattuna suhteellisen vaatimattomia. Suurin osa tehdyistä löydöistä on ollut kopioita jo ennestään tunnetuista töistä, kuten Homeroksesta, johon koko helleeninen koulutus perustui. Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet tarpeeksi mielenkiintoisia teoksia, jotta mielenkiinto on säilynyt yllä.

Papyruskatkelma Sapfon runoista kirjasta II. Oksyrhynkhoksen papyrukset (P.Oxy.) XVII 2076.

Vaikka alkuperäiset toiveet kadonneiden teosten löytämisestä eivät vielä ole täysin toteutuneet, alueelta on kuitenkin löydetty useita merkittäviä kreikkalaisia tekstejä. Näihin sisältyy muun muassa:

Kristillisistä löydöistä merkittävin on ollut joukko Tuomaan evankeliumin katkelmia, jotka ovat peräisin toiselta tai kolmannelta vuosisadalta, mutta saattavat säilyttää suullista perimätietoa jopa ensimmäisen vuosisadan puolesta välistä. Nag Hammadista tehty löytö eli niin kutsuttu Nag Hammadin kirjasto on kuitenkin himmentänyt tämän löydön arvoa myöhemmin, sillä siihen kuului evankeliumin kokonainen versio sekä lukuisia muita teoksia.

Muita kristillisiä teoksia ovat apokryfisiin kirjoihin luettavissa olevat Barukin ilmestys, Heprealaisten evankeliumi ja Hermaan paimen, sekä yksi Irenaeuksen teos. Sen lisäksi on löydetty kristillisiä hymnejä, rukouksia ja kirjeitä.

Grenfellin ja Huntin ajoista tutkimuksen painopiste on muuttunut. Nykyiset arkeologit eivät ole enää niin kiinnostuneita löytämään juuri kadonneita näytelmiä tai filosofisia teoksia. Heille kaikki materiaali on arvokasta, sillä se auttaa rekonstruoimaan muinaisen Egyptin elämää sosiaalihistorialliselta kannalta. Oksyrhynkhoksesta löydetyt tekstit auttavat ymmärtämään jo aiemmin tunnettuja tekstejä.

Huhtikuussa 2005 Oxfordin yliopisto julkaisi tiedotteen uusimmista löydöksistä. Yliopistolla on ollut yhteinen tutkimusprojekti Brigham Youngin yliopiston kanssa. Projekti on hyödyntänyt alun perin satelliittikuvausta varten kehitettyä infrapunateknologiaa papyrusten tutkimisessa. Tutkimus on ollut erittäin menestyksellistä, ja sen avulla on pystytty tulkitsemaan useita pahasti vaurioituneita tekstejä. Näihin kuuluu useita aiemmin tuntemattomia Sofokleen, Lukianoksen, Euripideen, Parthenioksen, Hesiodoksen ja Arkhilokhoksen teoksia.

Uutinen sai aikaan suuren innostuksen, ja löytöä on kutsuttu muun muassa nimellä ”klassinen graalin malja”. On arveltu, että löydöt saavat mahdollisesti aikaan uuden renessanssin, kiinnostuksen klassiseen kirjallisuuteen. Tekniikalla on toistaiseksi luettu vasta hyvin pieni osa aiemmin lukukelvottomista katkelmista. Tutkijat ovat puhuneet jopa 20 prosentin lisäyksestä tunnettuihin antiikin ajan teksteihin.

Julkaisuhanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyruskatkelma Menandroksen komediasta Keritty kaunotar, säkeet 976–1008. Oksyrhynkhoksen papyrukset (P.Oxy.) II 211.

Oksyrhynkhoksen papyruksia on julkaistu yli 5 000 kappaletta yli 80 niteessä. Ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1898, ja vuonna 2017 julkaistiin osa 83. Vuonna 1966 Oksyrhynkhoksen tutkimuksista ja papyrusten julkaisemisesta tuli virallisesti British Academyn tutkimusprojekti. Sitä toteuttavat yhteistyössä Oxfordin yliopisto ja University College London. Projektin tarkoituksena on julkaista yksi uusi osa vuosittain.[1]

Tähän mennessä on julkaistu muun muassa:

Julkaistuista papyruksista on tullut oleellinen lähde egyptologiseen tutkimukseen koskien aikaa 300-luvulta eaa. 600-luvulle jaa. Ne ovat myös merkittäviä varhaiskristillisen kirkon historian tutkimisen kannalta, sillä Oksyrhynkhoksesta löydetyt versiot kristillisistä kirjoituksista ovat usein vanhempia kuin aiemmat tunnetut löydöt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Oxyrhynchus Papyri Faculty of Classics, University of Oxford. Viitattu 19.10.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oksyrhynkhoksen_papyrukset&oldid=19843601”