Tämä on suositeltu artikkeli.

Kastelórizo

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. elokuuta 2009 kello 19.54 käyttäjän Roquai (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hakusana ”Megísti” ohjaa tänne. Megísti on myös kunta Kreikassa.
Kastelórizo
Megísti
Näkymä Kastelórizon saaren ainoaan asutuskeskukseen Megístiin. Taustalla Turkin rannikkoa.
Näkymä Kastelórizon saaren ainoaan asutuskeskukseen Megístiin. Taustalla Turkin rannikkoa.
Kastelórizon sijainti Kreikassa.
Maantiede
Sijainti 36°08′31″N, 29°34′57″E
Saariryhmä Dodekanesia
Merialue Aigeianmeri, Välimeri
Pinta-ala 9 km²
Korkein kohta 273
Valtio
Valtio Kreikka
Kunta Megísti
Väestö
Väkiluku 406
Kielet kreikka

Kastelórizo (kreik. Καστελόριζο) tai Megísti (kreik. Μεγίστη) on Kreikan saari Välimeressä 3,7 kilometrin päässä Turkin rannikosta.[1] Kastelórizo sijaitsee suunnilleen Kreikalle kuuluvan Rodoksen saaren ja Turkille kuuluvan Antalyan kaupungin puolivälissä. Saaren pinta-ala on yhdeksän neliökilometriä ja rantaviivaa sillä on 19 kilometriä.[1] Kastelórizo on Megístin kunnan pääsaari.[1]

Kastelórizolla oli asutusta jo neoliittisella kaudella, jonka jälkeen saarta hallitsivat vuoroin minolaiset, mykeneläiset, doorilaiset, persialaiset ja Rodos. Sittemmin saari on ollut hetken itsenäinen, ja siellä ovat pitäneet valtaa muun muassa roomalaiset, Johanniittain ritarikunta, mamelukit, Napolin kuningaskunta, osmanit, venetsialaiset, ranskalaiset, italialaiset ja britit, ennen kuin se vuonna 1948 liitettiin Kreikkaan.[2][3]

Etymologia

Näkymä Kastelórizon satamaan. Etualalla muun muassa moskeija.

Kastelórizon saari tunnettiin antiikin aikana nimillä Megísti ja Megiste.[3][4] Nimi Megísti tarkoittaa ”suurinta”, ja Kastelórizo onkin ympäröivistä saarista kaikkein suurin.[3][4] Vaihtoehto on myös, että saari on saanut nimensä Homeroksen mainitseman Meges-nimisen henkilön mukaan.[4]

Näkymä Kastelórizon saaren ainoaan asutuskeskukseen Megístiin.

Nimi Kastelórizo puolestaan voi olla peräisin saarella sijaitsevasta antiikinaikaisesta hylätystä linnasta (ital. castello), joka on rakennettu pienelle punaiselle (ital. rosso) kalliolle.[1] Toisen lähteen mukaan saarella ei ole punaista kalliota.[4] Italiaksi saari on nimeltään Castelrosso[5] ja turkiksi puolestaan Meis.[6]

Kreikan saarten, kansantarujen ja kielitieteiden tutkija C. Papachristodoulou on osoittanut, että linnaa tarkoittavat nimet castelli ja castellos ovat olleet hyvin tavallisia, mikä on käynyt ilmi bysanttilaishistorioitsijoiden, kuten Hesykhios Miletoslaisen ja Prokopioksen teksteistä.[4] Sana rizovouni puolestaan tarkoittaa kukkulaa.[7]

Megístin kunta

Pääartikkeli: Megísti

Kastelórizo ja muutama pienempi saari, kuten Ro, Stroggili ja Agios Georgios,[1] muodostavat yhdessä Megísti-nimisen kunnan.[8] Asukkaita Megístin kunnassa oli vuoden 2001 väestölaskennassa 430.[8] Pinta-alaa kunnalla on 12 neliökilometriä.[9] Megístin kunta kuuluu Dodekanesian prefektuuriin[10] ja Etelä-Egean saarten periferiaan.[3]

Historia

Aikajana

KreikkaYhdistynyt kuningaskuntaItaliaYhdistynyt kuningaskuntaItaliaRanskaKreikkaOsmanien valtakuntaKreikkaOsmanien valtakuntaLámbros KatsónisOsmanien valtakuntaVenetsian tasavaltaOsmanien valtakuntaVenetsian tasavaltaOsmanien valtakuntaNapolin kuningaskuntaMamelukitJohanniittain ritarikuntaBysantin valtakuntaRooman valtakuntaRodosRodos

Esihistoriasta osaksi Rodosta

Piri Reisin piirtämä kartta Kastelórizosta ja nykyisin Turkin puolella sijaitsevasta Kaşista.

Kastelórizolla tiedetään olleen asutusta jo neoliittisella kaudella eli nuoremmalla kivikaudella.[3] Kastelórizo otti yhdessä muiden Dodekanesian saarten kanssa osaa kreikkalaiseen mytologiaan kuuluneeseen Troijan sotaan.[11] Minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin aikoina saari oli Kreetan kauppa-asema. Saari toimi myös väliasemana Kyproksen kanssa käydyssä kaupassa. Myöhemmin saaren asuttivat doorilaiset, jotka alkoivat kutsua sitä nimellä Megísti, kertoo muun muassa antiikin historioitsija Skylaks Kariandalainen. Doorilaisten jälkeen saaren ottivat haltuunsa persialaiset. Rodoslaiset komentajat, joita kutsuttiin nimellä epistatai, hallitsivat saarta 400-luvun puolivälistä eaa. eteenpäin. Näinä aikoina Kastelórizo oli turvallisen satamansa ja strategisen sijaintinsa ansiosta merkittävä välityskauppa-alue (ransk. entrepôt). Antiikin aikana saaren pääkaupunki oli Palaiokastro.[12] Roomalaisen historioitsija Titus Liviuksen mukaan vuosina 333–304 eaa. Kastelórizo oli jopa itsenäinen. Tänä aikana Rodoksen eparkian Sosikles rakensi saarelle linnoituksen, ja Kastelórizo löi Rodoksella[4] myös omia rahojaan.[3] Rooman–Syyrian sodan aikana vuosina 192 eaa. – 188 eaa. Rooman kanssa liittoutuneet rodoslaiset lähettivät erään Eudamoksen Kastelórizolle komentamaan 36 laivaa, joiden oli tarkoitus estää Hannibalin johtaman seleukidien laivaston pääsy Aigeianmerelle. Eudamoksen laivasto löi Hannibalin Eurymedonin taistelussa vuonna 190 eaa., ja Hannibal laivastoineen saarrettiin Pamfyliaan.[4][13][14]

Rooman valtakunnan osasta osaksi osmanien valtakuntaa

Rodoksen vallan jälkeen Kastelórizo, kuten muutkin Dodekanesian saaret, liitettiin vuonna 146 eaa. Rooman valtakuntaan.[15] Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen Kastelórizosta tuli muiden Rodoksen lähisaarten tavoin osa Bysantin valtakunnan Provincia Insularumin eparkiaa.[3] Bysantin kauden puolivälissä Kastelórizon asutus oli Palaiokastrossa.[3] Bysanttilaiskaudella merirosvot tekivät Kastelórizolle hyökkäyksiään.[16] Johanniittain ritarikunta eli Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa otti saaren haltuunsa vuonna 1306. Noina aikoina saarelaiset hankkivat elantonsa merenkululla. Ritarikunta rakensi paikalle, jolla oli sijainnut Rodoksen eparkian antiikin aikana rakentama linnoitus, uuden linnan, Castel Rosson. Tästä lähtien saarta kutsuttiin Château Rougeksi ja Castel Ruggioksi. Mamelukit saapuivat Jelal-el-Dinin[4] johdolla Egyptistä saarelle vuonna 1440 ja alkoivat orjuuttaa paikallisväestöä.[3] Kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 1450 saaren otti haltuunsa Napolin kuningaskunta.[2] Napolin kuningaskunnan valtakauden aikana Kastelórizon linna, joka oli tuhoutunut mamelukkien valtakaudella,[4] rakennettiin uudelleen.[3]

Suleiman Suuri valtasi Rodoksen vuonna 1522, ja Kastelórizo liitettiin samana vuonna tai jo vuonna 1512[5] osmanien valtakuntaan. Osmanien valtakaudella Kastelórizo sai erioikeuksia ja kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti[3]. Osmanit antoivat saaren hallinnon paikallisille iäkkäille ihmisille ja keräsivät verot saaren asukkailta[3]. Venetsia valloitti Kastelórizon vuosiksi 1570–1571 ja uudelleen vuosiksi 1659–1788. Aina osmanit palasivat takaisin valtaan.[2][3][17][18]

Heinäkuussa 1788 kreikkalainen mies nimeltä Lambros Katsonis hyökkäsi yön turvin 1 150 miehensä kanssa yllättäen Kastelórizolle tarkoituksenaan ottaa saari haltuunsa. Heidän onnistui yllättää osmanit pommittamalla linnoitusta, jossa osmanit oleskelivat. Katsoniksen joukot surmasivat paljon osmaneja, ja kolmantena taistelupäivänä osmanit joutuivat antautumaan. Osmanit ottivat saaren valtaansa jälleen vuonna 1792.[4][19]

Vuosina 1821–1829 Kreikassa käytiin vapaussota, jonka seurauksena Kreikka irtautui osmanien valtakunnasta. Sodan aikana kastelórizolaismiehet lähettivät lapsiaan ja vaimojaan Amorgoksen, Karpathoksen ja Kasoksen saarille, sillä he pelkäsivät osmanien tappavan kristityt[19]. Vapaussodan aikana vuosina 1828–1833 Kastelórizo oli Kreikan hallinnassa, mutta sen jälkeen se joutui jälleen osaksi osmanien valtakuntaa.[2][3]

1890-luvulta nykypäivään

Brittiläinen alus HMS Ben-my-Chree syttyi palamaan osmanien osuttua siihen tammikuussa 1917. Alus upposi osumasta Kastelórizon satamaan.[20][21]

Kastelórizon kukoistuskausi sijoittuu noin vuosille 1890–1910, jolloin kastelórizolaiset kuljettivat kuunareillaan tavaraa, enimmäkseen puuta, Vähän-Aasian rannikolta Andifeloksesta (nyk. Kaş) ja Kalamakista (nyk. Kalkan). Höyryvoiman saapuessa kastelórizolaiset olivat laiminlyöneet laivojensa uudistamisen.[22], ja siksi saarelaiset katsoivat parhaaksi myydä laivansa briteille Gallipolin taistelua varten.[22] Taistelu, jota Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska kävivät osmanien valtakuntaa vastaan, kesti helmikuusta 1915 tammikuuhun 1916.[23] Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa 15 000 asukasta.[24]

Saaren väestö perusti 1. maaliskuuta 1913 paikallisen väliaikaishallinnon, jota johti 14. maaliskuuta lähtien Ioannis Lakerdis. Väliaikaishallinto katkaisi välit osmanihallintoon. Väliaikaishallinto päättyi 1. elokuuta 1913, jolloin saari päätyi Kreikan hallintaan ja liitettiin Samokseen. Vasilios Tzavellas oli Kastelórizon kuvernööri 1. elokuuta 1913 lähtien helmikuuhun 1914, minkä jälkeen kuvernöörinä toimi syyskuuhun 1914 saakka Kostas Stavrakis. Odysseas Horologas hoiti virkaa vuonna 1915 helmikuusta 28:nteen joulukuuta saakka. Ranska valloitti saaren 28. joulukuuta 1915, ja käytti sitä tukikohtanaan sotiessaan Syyriassa[18]. Ranska myi Kastelórizon 1. maaliskuuta 1921 Italialle. Italialaiset nimesivät saaren Castelrossoksi.[2][3] Joko vuonna 1926 tai toisen lähteen mukaan 1927 tapahtunut maanjäristys aiheutti tuhoa saarella.[3][25] Saari toimi 1930-luvun aikana ranskalaisten ja italialaisten vesilentokoneiden pääasiallisena välilaskupaikkana Lähi-itään suuntautuvilla lennoilla.[26]

Saari oli toisen maailmansodan aikana tärkeä sotilastukikohta.[3] Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Kastelórizon 25. helmikuuta 1941, mutta muutaman päivän päästä Italia valloitti saaren takaisin itselleen.[27] Italia vetäytyi sodasta vuonna 1943, ja 9. syyskuuta 1943 – 5. syyskuuta 1947 saari oli Yhdistyneen kuningaskunnan hallussa. Britit käyttivät saarta täydennysasemanaan.[2][3] Liittoutuneet kuljettivat saaren väestöä pakolaisleireille Gazaan ja toivat sodan päätyttyä takaisin.[18] Saksan taistelukoneet pommittivat saarta 17. lokakuuta 1943,[2][3] ja miltei kaikki saaren talot tuhoutuivat.[17] Tuhoa aiheutti vielä satamassa 6. heinäkuuta 1944 tuleen syttynyt ja räjähtänyt polttoainevarasto.[3][26] Tulipalo tuhosi yli puolet saaren kaikkiaan 2 000 talosta.[26] Sodan jälkeen tehtyjen tutkimusten mukaan brittiläisupseerit olivat satunnaisesti syyllistyneet ryöstelyyn, esimerkiksi saaren asukkaiden ollessa pakolaisina Gazassa[18], mutta suurpalo oli kuitenkin luultavasti kreikkalaisten merirosvojen ryöstelyn ohessa joko tahallaan tai vahingossa aiheuttama.[26] Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus kuitenkin suostui 1950-luvun aikana maksamaan palossa kadonneet tavarat, vaikka syyllisistä ei ollutkaan tietoa.[26] Vasta kolmen vuosikymmenen kuluttua korvauksia alettiin maksaa, mutta niitä saivat ainoastaan 850 Ateenaan muuttanutta.[26] Sen sijaan saarelle jääneet ja Australiaan muuttaneet jäivät kokonaan ilman korvauksia.[26] Kreikkalaiset ottivat saaren hallintaansa 15. syyskuuta 1947, ja 22. maaliskuuta 1948 Kastelórizo liitettiin Kreikkaan.[2][3] Tällöin Kastelórizolla asui alle 700 asukasta.[26]

Monien peräkkäisten valloittajien aiheuttama poliittinen epävakaus sekä vuoden 1944 tulipalo[18] saivat aikaan massamuuton saarelta 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Muuttoliike suuntautui Australiaan ja Yhdysvaltoihin sekä Rodokselle ja Ateenaan. Australiassa siirtolaisia asuu nykyisin Queenslandin ja Länsi-Australian osavaltioissa, mutta enemmistö, noin 10 000 Kastelórizolta kotoisin olevaa, asuu Perthissä Länsi-Australiassa.[3][24] Kastelórizolaissukujuuret on myös Mick Michaelilla, joka toimi vuosina 1982–1988 Perthin pormestarina.[28] Pienimmillään väkiluku oli heti sodan jälkeen, kun saarella asui ainoastaan viisi perhettä.[18] He selvisivät turkkilaisten Kaşista lähettämillä ruokapaketeilla.[18] Kreikan hallitus pelkää nykyisin, että saari joutuu osaksi Turkkia, jos väki saarella yhä vähenee.[26]

Kastelórizon ainoa asutuskeskus Megísti muuttui täysin muun muassa saarelta pois suuntautuneen muuttoliikkeen, vuoden 1943 pommitusten, vuoden 1944 tulipalon sekä Kastelórizon eristäytyneisyyden vuoksi. Kuitenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla talouden kehityksen myötä Megísti alkoi jälleen kasvaa.[3]

Vuonna 1964 annettiin yhdysvaltalaisten tukema julistus, jonka mukaan Kreikka antaisi Kastelórizon Turkille vastalahjana, jos Kreikka ja Kypros solmisivat liiton.[26] Kastelórizo ja Australiassa sijaitseva Perthin kaupunki solmivat ystävyyskaupunkisuhteet 10. elokuuta 1984 ja Perthin kaupungin virallinen valtuuskunta vieraili Kastelórizolla huhti-toukokuussa 2002.[28] Kastelórizon lentoasema aloitti toimintansa vuonna 1986.[29] Samaten saaren satamaa ruopattiin 1980-luvulla, että suuremmatkin alukset mahtuisivat sinne.[26] Saari sai julkisuutta vuonna 1991 valmistuneen italialaisen Mediterraneo-elokuvan myötä, joka kuvattiin saarella.[30][31] Elokuva sai vuonna 1992 muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[32] Kastelórizo on toiminut osana kurdien pakotietä Kaşista Ateenan lähellä sijaitseville pakolaisleireille.[25] Kaş kutsui joulun aikana 1992 kaikki kastelórizolaiset Kaşiin ja järjesti heille kaksipäiväisen juhlan kiitokseksi pakolaisten välittämisestä eteenpäin.[25] Nykyisin Kastelórizon ja Kaşin suhteet ovat vieläkin paremmat, ja useat kastelórizolaiset tapaavat käydä Kaşissa ostoksilla.[25] Kastelórizo oli Euroopan unionin ainoa paikka, jossa 29. maaliskuuta 2006 tapahtuneen auringonpimennyksen saattoi havaita täydellisenä.[33]

Megístin kunnan sijainti Dodekanesian prefektuurissa.
Kastelórizon saari (suurin keskellä) ja muut Megístin kunnan saaret.

Maantiede

Kastelórizo sijaitsee Dodekanesian saariston kaukaisimmassa ja eristyneimmässä kolkassa. Lähellä Kastelórizoa sijaitseva ja Megístin kuntaan kuuluva Stroggilin saari on koko Kreikan itäisin saari.[34] Saaren pinta-ala on 9 neliökilometriä ja rantaviivan pituus 19 kilometriä.[1] Rodoksen saari sijaitsee 116 kilometrin päässä Kastelórizolta länteen.[1] Kreikan pääkaupungin Ateenan kupeessa sijaitsevaan Pireuksen kaupunkiin on matkaa 328 meripeninkulmaa eli 607 kilometriä. [1] Turkin rannikolle on matkaa vain 3,7 kilometriä.[1]

Kastelórizon ainoa asutuskeskus on Kastelórizon eli Megístin kylä, joka on rakennettu kahden lahden ympärille.[3][31] Kylä muodostuu Horafian, Mandrakin ja Pigadian alueista.[35]

Kastelórizo on vuoristoinen saari,[35] jonka korkein kohta on 273 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva Vigla (kreik. Βίγλα).[36] Kastelórizon saaren kallioperä on kalkkikiveä.[37]

Varsinaisia uimarantoja Kastelórizolla ei ole, mutta uimaan on mahdollista mennä esimerkiksi sataman läheisyydessä sijaitsevilta kallioilta.[35]

Ilmasto

Kuten muuallakin Dodekanesian saaristossa, ilmasto Kastelórizolla on tavallisesti lämmin ja kuiva. Kesäkuukausien aikana lämpötilat ovat keskimäärin 18–31 °C. Kastelórizolla puhaltaa koillisen suunnasta meltemi-tuuli.[38]

Kastelórizon ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 15,8 16,2 17,2 20,3 23,4 27,1 29,3 29,3 27 24,3 20,8 17,7 ka. 22,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 8,8 8,9 9,7 11,9 14,6 18,9 21,5 21,9 19,4 16,5 13,8 10,7 ka. 14,7
Vrk:n keskilämpötila (°C) 12,3 12,6 13,5 16,1 19 23 25,4 25,6 23,2 20,4 17,3 14,2 ka. 18,6
Sademäärä (mm) 95 46 43 26 13 3 1 1 11 64 71 79 Σ 453
Veden lämpötila (°C) 16 15 16 16 19 22 24 25 24 23 20 17 ka. 19,8
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
15,8
8,8
16,2
8,9
17,2
9,7
20,3
11,9
23,4
14,6
27,1
18,9
29,3
21,5
29,3
21,9
27
19,4
24,3
16,5
20,8
13,8
17,7
10,7
S
a
d
a
n
t
a 		95
46
43
26
13
3
1
1
11
64
71
79


Lähde: Flughafen Kastelorizo (KZS) flug.idealo.de. Viitattu 17.7.2009. (saksaksi)

Luonto

Kreikan itäisin saari Stroggili koillisesta katsoen.

Kastelórizo sekä lähisaaret Stroggili ja Ro kuuluvat Natura 2000 -verkoston piiriin.[3][39] Saarten muodostamasta Natura-alueesta 16 prosenttia on merialuetta. Kastelórizon saari on kallioinen, ja saaren sisäosissa on erittäin pieniä vesialueita. Kasvillisuus saarella on macchia- ja phrygana-pensastoa. Paikoin kallionrinteillä kasvaa myös esimerkiksi maksaruohoja.[39]

Kastelórizon ja sen lähisaarten kasvisto oli käytännössä tuntematon ennen vuosia 1973 ja 1974, jolloin sveitsiläinen kasvitieteilijä Werner Greuter ja E. Stamatiadou keräsivät alueen kasveja ja tekivät muistiinpanoja. Ennen tutkimuksia saarilta tunnettiin 23 luonnonkasvilajia. Greuterin ja Stamatiadoun tutkimuksissa Kastelórizolta löytyi yhteensä 424 putkilokasvilajia.[40]

Kastelórizolla elää paljon erilaisia lintuja, käärmeitä ja sammakkoeläimiä.[3] Merialueilla tavataan merisiilejä[41] ja erilaisia kaloja.[3] Kastelórizon pienillä sisäosien vesialueilla elää uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantuneeksi luokiteltu Lyciasalamandra luschani -niminen salamanteri.[42] Tätä salamanteria tavataan Euroopan unionin alueella ainoastaan Kastelórizolla ja kahdella muulla Kreikan saarella.[39] Äärimmäisen uhanalainen[43] munkkihylje (Monachus monachus) puolestaan elää meren äärellä olevissa luolissa ja kallioisilla rannoilla.[3][39] Euroopan unionin alueella munkkihyljettä tavataan noin sadassa paikassa.[39]

Talous

Tiedosto:Megisti 3.jpg
Kalastaja Kastelórizolla.

Kastelórizolaiset ovat kautta aikojen elättäneet itseään kalastuksella ja merenkululla, ja saaren talous on kytkeytynyt mantereen puolella sijaitsevaan Lyykiaan. Vähän-Aasian rannikolta, jolla myös Lyykia sijaitsi, kastelórizolaiset saivat puuta laivanrakennuksen tarpeisiin. Saarelle, Mandrakiin, rakennettiin 1900-luvun puolivälissä telakka, jossa rakennetut laivat kulkivat Länsi-Euroopassa ja Mustallamerellä saakka.[3]

Kastelórizon ja koko Megístin kunnan talous perustuu nykyisin alkutuotantoon ja matkailuun.[34] Pääelinkeino on nykyisin pesusienten kalastus.[5] Lisäksi Kastelórizolla on jonkin verran viinirypäleiden ja oliivien viljelyä.[5] Kunnan asukkaiden tulot ovat alhaiset, ja väkiluku pienenee koko ajan.[34]

Väestö

Megístin kunnassa asui vuoden 2001 väestönlaskennassa 430 ihmistä, joista 406 Kastelórizolla.[8] Megístin kunnan mukaan Kastelórizolla on nykyisin 450 asukasta,[1] mutta joidenkin lähteiden mukaan vain 200–300.[24][44][45]

Vielä 1900-luvun alussa Kastelórizolla oli 15 000 asukasta, mutta heistä suurin osa muutti Australiaan. Saarelle jääneet ovat elättäneet itsensä enimmäkseen kalastuksella, sillä Kastelórizon maaperä on köyhää.[45] Kesien ajaksi Kastelórizon väkiluku kasvaa, kun saarelta lähteneiden jälkeläiset saapuvat sinne. He viettävät Kastelórizolla esimerkiksi perinteisiä häitä.[22]

Kastelórizolaiset ovat ortodokseja,[45] mutta saarella on myös moskeija, joka oli käytössä vuoteen 1913 saakka.[3]

Kastelórizolla syntyi Georgios Mavros (1909–1995), joka toimi Kreikan ulkoministerinä vuonna 1974 ja Kreikan europarlamentaarikkona 1980-luvulla.[46][47]

Kulttuuri

Nähtävyydet

Kastelórizolla sijaitsee paljon erilaisia nähtävyyksiä. Saaren sataman yläpuolella sijaitsevaan rinteeseen rakennettiin 1300-luvulla Johanniittain ritarikunnan linna. Linna sijaitsee punaisella kalliolla (Castello Rosso), ja koko Kastelórizo on mahdollisesti saanut nimensä tästä kalliolla sijaitsevasta linnasta. Ainoastaan osa linnan torneista ja osia ulkomuurista on yhä jäljellä. Linnan läheisyydessä on säilynyt Kreikan ainoa[48] kallioon louhittu lyykialaishauta 300-luvulta eaa.[49] Lähellä linnaa sijaitsee myös pyhien Demetriuksen ja Nikolaoksen kirkko.[50] Niin ikään sataman yläpuolella sijaitsee saaren suojeluspyhimysten pyhän Konstantinuksen ja pyhän Helenan katedraali, joka on rakennettu 1835.[49]

Kastelórizo Turkin Kaşissa sijaitsevasta antiikinaikaisesta teatterista nähtynä.

Kastelórizon länsiosassa sijaitsee antiikinaikainen saaren pääkaupunki[12] Palaiokastro, jossa on säilynyt vesisäiliöitä ja suuri määrä rakennuksia. Palaiokastrossa sijaitsee 200-luvulta eaa. peräisin oleva doorilainen akropolis, josta on löytynyt Megísti-nimen mainitseva kaiverrus. Palaiokastrossa sijaitsee Agios Georgios tou Vounoun luostari, jonka sisällä on Agios Kharalamboksen[51] katakombi.[49] Palaiokastron läheisyydessä sijaitsevat myös Pyhän Kolminaisuuden ja profeetta Elian luostarit.[16]

Kastelórizolla, lähellä linnaa, sijaitsee myös arkeologinen museo.[49] Museo on kaksikerroksinen rakennus, ja siinä on puutarha.[3] Museossa on esineitä hellenistiseltä, roomalaiselta ja bysanttilaiselta ajalta.[3] Lisäksi museossa on kansanperinnekokoelma.[3] Vigla-vuorella sijaitsee mykeneläisen kulttuurin ajalta peräisin olevan kyklooppimuurin jäänteitä.[4]

Kastelórizon eteläosassa sijaitsee 75 metriä pitkä, 35 metriä korkea ja 40 metriä leveä luola, jota kutsutaan nimellä Parasta tai Fokiali. Luola tunnetaan myös ”sinisenä luolana”, sillä auringonvalon taittumisen vuoksi vesi luolassa näyttää syvänsiniseltä.[52][53] Luolassa asuu hylkeitä ja villejä kyyhkyjä.[49]

Arkkitehtuuri

Kastelórizon ainoa asutuskeskus Megísti on rakennettu kahden lahden ympärille. Muun muassa maailmansodat, valloitukset sekä 1920-luvun lopun maanjäristys muuttivat Megístiä täysin. Nykyisin Megísti muistuttaa muodoltaan amfiteatteria.[3]

Kastelórizon satamaa.

Megístin tärkeimmät julkiset rakennukset, kuten kunnantalo sekä kasarmi ja tori, on rakennettu italialaistyylisiksi, ja Megístin koulu Santrapia on uusklassisen Ateenan yliopiston jäljennös.[3]

Kastelórizon rakennukset ovat joko kaksi- tai kolmikerroksisia, ja niissä on esimerkiksi kapea julkisivu. Kaikki huoneet, kuten olohuone, makuuhuone, työhuone ja varasto ovat sisällä talossa, eikä saarella juuri ole puutarhoja.[3]

Juhlat

Kastelórizolla vietetään muutamia paikallisia juhlia. Pääsiäisen aikana Kastelórizolla on suuri juhla, joka kestää kolme päivää. Saaren nuoret tytöt laulavat ja tanssivat saaren katedraalien etupihoilla Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Suojeluspyhimysten, Pyhän Helenan ja Konstantinuksen kunniaksi juhlitaan 21. toukokuuta, jolloin lapset sytyttävät suuria tulia, joita kutsutaan nimellä chalabounes. Profeetta Elian muistojuhlaa vietetään 20. heinäkuuta. Tällöin kastelórizolaiset hyppäävät vaatteet päällä mereen huutaen pyhimyksen nimeä. Samalla he yllyttävät muitakin tulemaan mukaansa. 26. heinäkuuta juhlitaan pyhää Paraskevaa, ja Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä puolestaan on 15. elokuuta. Saaren vapautumista, Apeleftherosi, italialaismiehityksestä vuonna 1943 vietetään 13. syyskuuta. Louka ja Anastasia Santrapen muistopäivä on 18. lokakuuta. Santrapet olivat suuria hyväntekijöitä. He rahoittivat pyhän Yrjön katedraalin ja paikallisen koulun rakennustyöt 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.[3][54][55]

Ruoka

Kastelórizolla syötäviä ruokia ovat esimerkiksi lihapullat, saitia eli riisiä tomaatin, mintun ja sipulin kanssa sekä salantroumasi eli täytetyt sipulit. Erityisesti pääsiäisen aikoihin saarella syödään riisillä täytettyä vuohta. Kastelórizolla syödään lisäksi erilaisia kaloja, kuten tonnikalaa ja miekkakalaa. Tavallisia makeita ruokia ovat esimerkiksi halva ja koutoumari eli pannulla käristetty leivonnainen, joka sisältää mausteneilikkaa, kanelia ja sokeria.[54]

Risteilyalus Kastelórizon satamassa. Taustalla vuoristoa.

Kastelórizolla on muutamia ravintoloita, tavernoja sekä baareja.[12][56] Saaren pienen koon vuoksi yöelämää ja muuta viihdettä ei juuri ole.[56]

Viestimet

Kastelórizolla toimii radioasema Radio Kastelorizo. Paikalliset sanomalehdet ovat Ta Nea tou Kastelorizou ja Foni tou Kastelorizou.[3]

Liikenne

Kastelórizolla sijaitsee lentoasema,[57] jonne lentää kreikkalainen Olympic Airlines.[51] Lentoasemalle on päivittäin lentoja heinä- ja elokuussa Rodokselta.[31] Lentomatka saarten välillä kestää 20 minuuttia.[31] Saarella liikennöi paikallisbussi sekä taksi.[31] Megístin kunnan mukaan Kastelórizolla ei ole julkista liikennettä.[1]

Saarella on myös luonnonsatama,[1] jota on kutsuttu parhaaksi Beirutin ja Pireuksen välillä.[48] ANES-laivayhtiö liikennöi satamasta lautalla kahdesti viikossa Rodokselle ja matka-aika on 7½ tuntia.[31] Dodekanisos Seaways puolestaan liikennöi katamaraanilla saarelle Rodokselta kerran viikossa 2½ tunnissa.[31] Kastelórizolta pääsee laivalla myös Turkin Kaşiin,[6] vaikkakin viime vuosina on kiistelty, onko saari laillinen saapumispaikka Kreikkaan ja Kreikasta pois.[31]

Kastelórizon satamasta järjestetään retkiä lähisaarille, kuten Stroggilille ja Rolle.[31]

Koulutus

Kreikkalainen (1912), ranskalainen ja italialainen postimerkki Kastelórizolta 1900-luvun alkuvuosilta.

Kastelórizolla toimii Louka Santrapen tuella rakennettu ja vuonna 1903 käyttöön vihitty Santrapian koulu.[44] Koulu on tarkoitettu sekä tytöille että pojille.[38] Koulurakennus on uusklassisen Ateenan yliopiston jäljennös.[3] Santrapian koulu sijaitsee pyhän Konstantinuksen ja pyhän Helenan katedraalia vastapäätä.[44]

Postimerkit

Kastelórizon ollessa Ranskan valloittama julkaistiin saarella vuosina 1920–1921 postimerkkejä. Merkit olivat ranskalaisia tai ranskalaisen Levantin, joiden päälle oli painettu erilaisia merkintojä, kuten B. N. F. CASTELLORIZO (kirjaimet B. N. F. lyhennys sanoista ”Base Navale Francaise”), O. N. F. Castellorizo (kirjaimet O. N. F. lyhennys sanoista ”Occupation Navale Francaise”) ja O. F. CASTELLORISO (kirjaimet O. F. lyhennys sanoista ”Occupation Francaise”).[58][59]

Italialaismiehityksen aikana julkaistiin postimerkkejä, joihin oli painettu merkintä CASTELROSSO.[58][59]

Lähteet

  • Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Dubin, Marc Stephen: The Dodecanese and the East Aegean islands. Rough Guides, 2002. ISBN 1858288835. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Facaros, Dana; Theodorou, Linda: Greece. New Holland Publishers, 2003. ISBN 1860118984. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hellander, Paul; Armstrong, Kate; Clark, Michael; Deliso, Chris; Hannigan, Des; Kyriakopoulos, Victoria: Greece. Lonely Planet, 2008. ISBN 1741046564. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Karpodini-Dimitriadi, E.: Kreikan saaret: matkaopas kaikille Kreikan saarille. suom. Ahola, Toni. Ateena: Ekdotike Athenon S.A., 1995. ISBN 9529688016.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Megisti Municipality of Megisti - Kastellorizo. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Kastellorizo World Statesmen.org. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am Kastelorizo (PDF) 13.2.2007. IΔΡΥΜA ΜΕΙΖΟΝΟΣ ΕΛΛΗΝΙΣΜΟΥ. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Kastellorizo - History eurotravelling.net. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Kastellórizo Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  6. ↑ a b Island of Kastellorizo Walkabout Travel Gear LLC. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Other Islands of the Dodecanese: Kastellorizo Davaris Publications / Nostalgia Travel. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Väestönlaskenta 2001 (PDF) Εθνική Στατιστική Υπηρεσία της Ελλάδος (ΕΣΥΕ). Viitattu 17.6.2009. (kreikaksi)
  9. ↑ Δ. Μεγίστης (Archive.org) Kreikan sisäministeriö. Viitattu 17.7.2009. (kreikaksi)
  10. ↑ General Elements T.E.I. Piraeus. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  11. ↑ History Municipality of Megisti - Kastellorizo. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Hellander et al. 2008, s. 545–546
  13. ↑ Grainger, John D.: The Roman war of Antiochos the Great, s. 299–300. Leiden : Brill, 2002. ISBN 90-04-12840-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.7.2009). (englanniksi)
  14. ↑ Rickard, J: Battle of Eurymedon, July or August 190 B.C. 9.11.2008. historyofwar.org. Viitattu 17.7.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 146
  16. ↑ a b Karpodini-Dimitriadi 1995, s. 184
  17. ↑ a b Megisti Information Pretoma, The Union of Tourist Family Accommodations of Rhodes. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e f g Facaros; Theodorou 2003, s. 794
  19. ↑ a b Kastellorizo History Greeklodgings.gr. Viitattu 16.7.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Literature: Ben-My-Chree, Woman of my Heart CastellorizoHistory.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Toppan, Andrew: World Aircraft Carriers List: RN Seaplane Carriers & Tenders: Ben-My-Chree, ex merchant Ben-My-Chree Toppan, Andrew. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Chilton et al. 2004, s. 315–316
  23. ↑ Dardanelles Campaign Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  24. ↑ a b c The Greeks of the Northern Territory of Australia arafura.net.au/greeksnt. Viitattu 19.7.2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d Facaros, Dana; Pauls, Michael: Greek Islands, 9th, s. 368. New Holland Publishers, 2007. ISBN 1860113257. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2009). (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g h i j k Dubin 2002, s. 178–179
  27. ↑ Gartzonikas, Panagiotis: Amphibious and Special Operations in the Aegean Sea 1943-1945. Operational Effectiveness and Strategic Implications (PDF) joulukuu 2003. Naval Postgraduate School. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
  28. ↑ a b Megisti–Greece Agreement Signed 10 August 1984 City of Perth. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  29. ↑ Kastelorizo Airport Alexandroupolis Airport - Workers Society Hellenic Civil Aviation Authority. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  30. ↑ Mediterraneo (1991) IMDb. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d e f g h i Hellander et al. 2008, s. 543–544
  32. ↑ Awards for Mediterraneo (1991) IMDb. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  33. ↑ ANA-MPA / Saitas, P.: Glimpse of total solar eclipse on tiny isle 30.3.2006. HR-Net Group / Hellenic Resources Institute, Inc. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  34. ↑ a b c LAG information Euroopan komissio. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Kastellorizo Island Greeklodgings.gr. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  36. ↑ Zervos, Steve: Kastellorizo ... a history by Steve Zervos Zervos, Steve. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  37. ↑ Chilton et al. 2004, s. 283
  38. ↑ a b Dodecanese Area / Kastelorizo Galazio Sailing Ltd. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d e Site Name: Kastellorizo kai Nisides Ro kai Strogyli ΥΠΟΥΡΓΕΙΟ ΠΕΡΙΒΑΛΛΟΝΤΟΣ ΧΩΡΟΤΑΞΙΑΣ & ΔΗΜΟΣΙΩΝ ΕΡΓΩΝ. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  40. ↑ Greuter, Werner: ”The Flora and Phytogeography of Kastellorizo (Dhodhekanisos, Greece). 1. An Annotated Catalogue of the Vascular Plant Taxa”, Willdenowia, s. 531. Botanischer Garten und Botanisches Museum, Berlin-Dahlem, 1979. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2009). (saksaksi) (englanniksi)
  41. ↑ Chilton et al. 2004, s. 317–318
  42. ↑ Kárpathos Microsoft® Encarta® Online Encyclopedia. Viitattu 15.7.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Monachus monachus (IUCN 2009 Red List) IUCN. Viitattu 11.7.2009. (englanniksi)
  44. ↑ a b c Kastelorizo island www.faliraki-info.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  45. ↑ a b c Kastelorizo Operation Gideon. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  46. ↑ Georgios Mavros Euroopan parlamentti. Viitattu 9.7.2009.
  47. ↑ Foreign ministers E-K Rulers. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  48. ↑ a b Dubin, Marc: Kreikan saaret, s. 195. Engl. alkuteos: Eyewitness Travel Guides The Greek Islands, suom. Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27504-2.
  49. ↑ a b c d e Local Attractions Municipality of Megisti - Kastellorizo. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  50. ↑ Kastelorizo – Information about the island of Kastellorizo Greece hotelara.com. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  51. ↑ a b Kastelorizo Olympic Airlines. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  52. ↑ Hellander, Paul; Armstrong, Kate; Clark, Michael; Hannigan, Des: Greece, s. 533. Lonely Planet, 2006. ISBN 1740597508. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2009). (englanniksi)
  53. ↑ The blue cave kastellorizo.de. Viitattu 14.7.2009. (englanniksi)
  54. ↑ a b Overview Mandraki Paradise. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)
  55. ↑ Special days (PDF) Australian Friends of Kastellorizo Ltd. Viitattu 22.7.2009. (englanniksi)
  56. ↑ a b Kastellorizo greek-islands.us. Viitattu 12.7.2009. (englanniksi)
  57. ↑ Kastelorizo Island Public Airport Air Traffic Safety Electronic Engineers Association of Hellenic Civil Aviation Authority. Viitattu 12.7.2009. (kreikaksi) (englanniksi)
  58. ↑ a b Castellorizo Hobby Software. Viitattu 13.7.2009. (englanniksi)
  59. ↑ a b Castelrosso (Kastellorizon) Stampsite: The Encyclopaedia of Postal Authorities. Viitattu 13.7.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kastelórizo&oldid=7158301”