Makedonian nimikiista

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Makedonian alue: Historiallisen Makedonian valtakunnan alue ympäröity punaisella ja nykyinen maantieteellinen Makedonia harmaalla viivalla.
Kartta Makedonian nimen käytöstä. Punaisella merkityt käyttävät nimeä Fyrom, sinisellä merkityt käyttävät Makedonian tasavallan nimeä kahdenvälisissä suhteissa, vihreällä merkityt eivät ole tuoneet kantaansa esille. Harmaalla merkityillä ei ole suhteita Makedonian kanssa.

Makedonian nimikiista viittaa yli 20 vuotta jatkuneeseen kiistaan Kreikan ja Makedonian tasavallan välillä. Kreikka vastusti Makedonia-nimen käyttöä haluten varata nimen koskemaan ainoastaan Kreikan antiikin aikaista Makedonian valtakuntaa sekä maan nykyistä Makedonian maakuntaa.[1] Kreikka ja Makedonian tasavalta pääsivät sopuun nimestä 12. kesäkuuta 2018. Sopimuksen mukaan Makedonian tasavallan uudeksi nimeksi tulee ”Pohjois-Makedonia” tai virallisesti ”Pohjois-Makedonian tasavalta”.[2][3] Sopimus allekirjoitettiin 17. kesäkuuta 2018.[4] Sopimus vaatii vielä Kreikan ja Makedonian tasavallan parlamenttien hyväksynnän.[1]

Aiemmin maat saavuttivat pitkäksi ajaksi jonkinlaisen kompromissin Makedonian suostuessa käyttämään nimilyhennettä FYROM (the Former Yugoslav Republic of Macedonia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) virallisissa yhteyksissä. Aiemmin kreikkalaiset ehdottivat myös, että Makedonia käyttäisi esimerkiksi nimeä ”Illyria”, ”Keski-Balkanin tasavalta” tai ”Eteläslavia” Makedonian nimen sijaan. Makedonian hallitus suhtautui ehdotuksiin kielteisesti. Nimikiistaan pyrittiin löytämään ratkaisua pitkään, ja eräinä usein esiintyvinä kompromissiehdotuksina olivat ”Pohjois-Makedonian” ohella muun muassa nimet ”Ylä-Makedonia” ja ”Uusi Makedonia”.[5][6][7]

Historiallinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin aikana Makedonian valtakunta vastasi alueeltaan alun perin suurin piirtein nykyistä Kreikan Makedoniaa. Sen pohjoispuolella sijaitsi Paionian kuningaskunta, jonka alue suunnilleen vastasi nykyistä Makedonian tasavaltaa.

Sen jälkeen kun roomalaiset vuonna 168 eaa. valloittivat Kreikan, he muodostivat valtakuntaansa Macedonia-nimisen provinssin, joka käsitti sekä entisen Makedonian valtakunnan että Paionian alueet. Tämä provinssi jaettiin ajanlaskumme 300-luvulla kahteen osaan, jotka olivat eteläisempi Macedonia Prima ("Ensimmäinen Makedonia"), joka käsitti suurimman osan Makedonian valtakunnan alueesta, sekä pohjoisempi Macedonia Salutaris ("Terveellinen Makedonia") eli Macedonia Secunda ("Toinen Makedonia"), joka käsitti osan Dardaniaa sekä koko Paionian. Täten Macedonia Salutaris käsitti suurimman osan nykyisen Makedonian tasavallan alueesta.

Näin syntynyt aluejako säilyi pienin muutoksin myös bysanttilaisena aikana aina siihen saakka, kunnes Osmanien valtakunta 1400-luvulla valloitti loputkin Itä-Rooman alueista. Makedoniasta tuli tällöin osa Rumeliaa, joka pysyi osmanien vallassa vuoteen 1913 saakka.

Vuonna 1893 osmanihallintoa vastaan nousi vallankumousliike, joka 2. elokuuta 1903 johti Ilindenin kapinaan. Kun kapina epäonnistui, Sisäinen makedonialainen vallankumouksellinen järjestö (VMRO) jakautui kahtia. Yane Sandaskin johtama ryhmittymä vaati autonomista Makedoniaa, joka kuuluisi joko Osmanien valtakuntaan tai Balkanin liittovaltioon, kun taas toinen, supremistinen tyhmittymä vaati Makedonian liittämistä Bulgariaan. Ilindenin kapinan jälkeen vallankumouksellinen liikehdintä lakkasi; sen sijaan Bulgaria, Kreikka ja Serbia alkoivat entistä pontevammin esittää Osmanien valtakunnalle aluevaatimuksia, jotka kohdistuivat muun muassa tarkemmin määrittelemättömään, Makedoniaksi nimitettyyn alueeseen. Vuonna 1912 nämä aluevaatimukset johtivat ensimmäiseen Balkanin sotaan, jonka tuloksena osmanit menettivät suurimman osan Euroopan puoleisista alueistaan.

Sodan voittajavaltiot eivät kuitenkaan päässeet sopuun Turkilta vallattujen alueiden jakamisesta, minkä vuoksi jo vuonna 1913 syttyi toinen Balkanin sota. Se päättyi Bukarestin rauhaan, jossa alueet jaettiin Kreikan, Bulgarian ja Serbian sekä vuonna 1912 itsenäistyneen Albanian kesken. Kreikka sai tällöin sille nykyisin kuuluvan Makedonian, kun taas nykyisen Makedonian tasavallan alue liitettiin Serbiaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, joka myöhemmin sai nimen Jugoslavia. Nykyisen Makedonian tasavallan alue kuului tällöin Etelä-Serbiaan Vardar Banovinan maakuntana. Toisessa maailmansodassa akselivallat valloittivat vuonna 1941 suurimman osan Jugoslaviaa. Akselivaltoihin liittyi myös Bulgaria, joka samana vuonna miehitti sekä osan nykyisen Makedonian tasavallan aluetta että Kreikan Makedonian. Kesäkuussa 1941 Bulgaria ja Italian Albania jakoivat nykyisen Makedonian tasavallan alueen keskenään.

Sodan päätyttyä syntyi Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, johon kuuluivat pääasiassa samat alueet kuin aikaisempaan Jugoslavian kuningaskuntaan. Josip Broz Titon hallitus päätti kuitenkin vuonna 1946 erottaa Serbiasta sen eteläisimmän osan erilliseksi osavaltioksi, joka sai nimen Makedonia. Päätös tämän osavaltion nimestä johti jo tuolloin kiivaaseen kiistaan Kreikan kanssa, sillä Kreikka epäili nimen osoittavan, että Jugoslavia vaatisi myös sille kuuluvia alueita. Kreikan lehdistö ja Andréas Papandréoun hallitus esittivät saman väitteen monessa yhteydessä vielä 1980-luvulla.[8]

Eteläslaavilaiset kielet levisivät varhaiskeskiajalla suurimpaan osaan Balkania, myös nykyisen Makedonian tasavallan alueelle. Makedonian kieli on läheistä sukua bulgarian kielelle, eikä sitä edes pidetty erillisenä kielenä vaan bulgarian murteena siihen saakka, kunnes Titon hallitus vuonna 1946 lähinnä poliittisista syistä julisti sen erilliseksi kieleksi, ja sille kehitettiin myös oma kirjakielensä.[9] Tällä pyrittiin ennen kaikkea torjumaan Bulgarian mahdolliset aluevaatimukset, ja ilmeisesti makedonialaiset itse ovat olleet ratkaisuun tyytyväisiä, sillä vaatimuksia alueen liittämisestä Bulgariaan ei Jugoslavian hajottuakaan ei esitetty.[9]

Kiista Jugoslavian hajoamisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Makedonian tasavallan entinen lippu, joka oli käytössä vuosina 1992–1995.

Makedonian itsenäistyessä Jugoslaviasta Kreikka ei suostunut tunnustamaan tuoretta valtiota sen käyttämän nimen takia. Kreikan mielestä Makedonian pyrkimykseen käyttää Makedonia-nimeä sisältyy verhottuja aluevaatimuksia Kreikalle. Euroopan yhteisön välimieskomission lausunnon mukaan vuonna 1992 Makedonian nimen käyttöön ei liittynyt minkäänlaisia aluevaatimuksia. Yhdysvaltojen tunnustaessa Makedonian itsenäisyyden vuonna 1994 Kreikka julisti Makedonian taloussaartoon, joka jatkui vuoteen 1995 asti, kunnes maat pääsivät väliaikaiseen sopimukseen. Sopimukseen sisältyi Makedonian aiemman lipun muokkaaminen (jonka symbolia Verginan aurinkoa Kreikka piti omanaan) ja vakuutukset siitä, ettei Makedonia tulisi esittämään aluevaatimuksia Kreikalle.[10][11]

Makedonian nimikiista Kreikan kanssa on myös ollut esteenä sen liittymiselle esimerkiksi Euroopan unioniin ja Natoon, joiden kummankin jäsenenä Kreikka on voinut vastustaa Makedonian jäsenyyttä ennen nimikiistan ratkaisua. Aiemmin Kreikka on vastustanut kaikkia ratkaisuja, joissa Makedonian tasavallan nimessä esiintyy missään muodossa nimi ”Makedonia”. Se on luvannut tukea Makedonian pyrkimyksiä liittyä EU:hun ja Natoon mikäli maa suostuu käyttämään FYROM-nimeä.[12][13]

Vuonna 2007 Kreikka myöntyi alustavasti siihen, että Makedonian tasavallan nimessä voisi esiintyä nimi ”Makedonia” jossakin muodossa.[14] Tämän jälkeen maat ovat useampaan otteeseen pyrkineet lähempiin kompromisseihin. Sovittelijana kiistassa on toiminut erityisesti YK:n erityislähettiläs Matthew Nimetz.[6]

Ratkaisua pitkään jatkuneeseen kiistaan etsittiin uusin ponnistuksin vuodesta 2017 kesään 2018 saakka. Makedonian puolelta neuvotteluhalukkuutta lisäsi uuden Zoran Zaevin johtaman hallituksen halu edistää EU:n hakuprosessia sekä liittyä Natoon jo vuoden 2018 aikana. Kreikassa puolestaan Aléxis Tsípraksen hallitus oli ollut aiempia hallituksia halukkaampi edistämään sovintoa. Kreikkalaiset ehdottivat, että Makedonian tasavalta valitsisi nimeensä jonkun etuliitteen erotuksena Kreikan Makedoniasta, jolloin maan nimi voisi olla esimerkiksi ”Ylä-Makedonia”, ”Uusi Makedonia”, ”Pohjois-Makedonia”, ”Slavo-Makedonia” tai ”Vardarin Makedonia”.[5][6][7]

Pääministerit Tsípras ja Zaev ilmoittivat päässeensä alustavaan sopimukseen nimestä 12. kesäkuuta 2018. Sen mukaan Makedonian tasavallan nimeksi tulee ”Pohjois-Makedonia” (Severna Makedonija) tai virallisesti ”Pohjois-Makedonian tasavalta” (Republika Severna Makedonija). Maan asukkaita voidaan edelleen kutsua ”makedonialaisiksi” ja maan kieltä ”makedonian kieleksi”.[2] Tsípras ja Zaev allekirjoittivat sopimuksen maiden rajalla Préspa-järven rannalla 17. kesäkuuta 2018.[4]

Alustava sopimus vaatii kummankin maan parlamenttien hyväksynnän.[1] Kreikassa hallitus joutui sopimuksen vuoksi epäluottamusäänestykseen heti sen julkaisun jälkeen, mutta voitti äänestyksen, jonka jälkeen sopimus voitiin allekirjoittaa. Ratifiointi parlamentissa vaaditaan kuitenkin erikseen.[4] Suunnitelmalla on oppositiossa paljon vastustusta. Makedoniassa presidentti G’orge Ivanov on ilmoittanut, ettei hyväksy suunnitelmaa eikä allekirjoita lakiesitystä. Hän voi käyttää veto-oikeuttaan vaikka parlamentti hyväksyisi sen. Asia menee sen jälkeen parlamenttiin uudestaan, ja jos parlamentti hyväksyy sen jälleen, presidentin on allekirjoitettava laki. Kansanäänestykseen hänellä ei ole veto-oikeutta.[15][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kähkönen, Virve: Lähes 30 vuotta jatkunut Makedonian nimikiista ratkesi – Uusi nimi on Pohjois-Makedonian tasavalta Helsingin Sanomat. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  2. a b Ονομα με γεωγραφικό προσδιορισμό και απαλειφή αλυτρωτισμών από το Σύνταγμα Ta Néa. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  3. According to Greek media: North Macedonia, Macedonian language and identity contained in the name deal Nezavisen. Viitattu 12.6.2018.
  4. a b c "Pohjois-Makedonian tasavalta" – Kreikka ja Makedonia allekirjoittivat sopimuksen Makedonian uudesta nimestä Yle Uutiset. 17.6.2018. Viitattu 19.6.2018.
  5. a b Bechev, Dimitar: Will Greece and Macedonia end their name dispute? Ανιχνεύσεις. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
  6. a b c The man who has focused on one word for 23 years BBC. 2.8.2017. Viitattu 1.2.2018.
  7. a b Macedonia 'optimistic' on Nato despite Greek far right EUobserver. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018.
  8. The Yugoslavs Criticize Greece and Bulgaria over Macedonia Open Society Archives. Viitattu 10.10.2017.
  9. a b Anhava, Jaakko: ”Slaavilaiset kielet”, Maailman kielet ja kielikunnat, s. 83. Gaudeamus, 2005. ISBN 951.662-734-X.
  10. Roisman, Joseph & Worthington, Ian: ”International Recognition of the Republic of Macedonia”, A Companion to Ancient Macedonia, s. 592. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 9781405179362. Teoksen verkkoversio.
  11. Cordell, Karl & Wolff, Stefan: Ethnic Conflict: Causes, Consequences, and Responses, s. 64. Polity, 2009. ISBN 9780745639307. Teoksen verkkoversio.
  12. Tagaris, Karolina: Name in frame, Macedonia seeks Greek support to join EU, NATO Reuters. 14.6.2017. Viitattu 10.10.2017.
  13. Casule, Kole: 'Recognize new reality', Macedonia asks Greece Reuters. 31.8.2017. Viitattu 10.10.2017.
  14. Macedonia and Greece appear close to settling 27-year dispute over name 13.6.2017. Guardian. Viitattu 1.2.2018.
  15. Laine, Linda: Makedonian presidentti ei suostu allekirjoittamaan kiisteltyä sopimusta maan nimen vaihtamisesta Helsingin Sanomat. 13.6.2018. Viitattu 14.6.2018.
  16. Sulasma, Olli-Pekka: Makedonian nimenvaihdos heti vaikeuksissa – presidentti kieltäytyy vahvistamasta Uutiset. 13.6.2018. Yleisradio. Viitattu 14.6.2018.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Macedonia naming dispute