Korkeakoulu

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Korkea-aste)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korkeakoulu on ylemmän asteen oppilaitos, joka voidaan suorittaa toisen asteen jälkeen. Korkeakouluja ovat Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut.

Korkeakoulut Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattikorkeakoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ammattikorkeakoulu

Suomessa on opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa 24 osakeyhtiömuotoista ammattikorkeakoulua. Lisäksi Ahvenanmaalla toimii Högskolan på Åland ja sisäasiainministeriön alaisuudessa Poliisiammattikorkeakoulu.[1]

Ammattikorkeakoululaki säätää ammattikorkeakouluille kolme tehtävää: opetuksen lisäksi ammattikorkeakoulujen tehtäviä ovat tutkimus- ja kehitystyö sekä alueellinen kehittäminen.[2] Ammattikorkeakoulut pyrkivät kouluttamaan alueensa työnantajien tarpeisiin vastaavaa työvoimaa asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin sekä osallistumaan tutkimus-, innovaatio- ja tuotekehitystoimintaan yhdessä alueensa yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakoulututkinto on laajuudeltaan 210, 240 tai 270 opintopistettä ja sen suorittaminen kestää yleensä 3,5–4,5 vuotta.[3] Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin julkisiin virkoihin ja toimiin, joihin on säädetty kelpoisuusehdoksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto on Bolognan prosessin mukainen toisen syklin (eli maisteritason) tutkinto ja se antaa julkisiin virkoihin saman kelpoisuuden kuin yliopistoissa suoritettava ylempi korkeakoulututkinto.

Ammattikorkeakouluissa opiskeli vuonna 2015 noin 140 000 tutkinto-opiskelijaa, joista noin 10 000 suoritti ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.[4]

Yliopistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yliopisto

Suomessa on 14 valtion rahoittamaa yliopistoa.[5] Lisäksi Suomessa toimii yksi yksityinen suomalainen yliopisto HELBUS Helsinki School of Business. Yliopistojen perustehtävänä on yliopistolain mukaan harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta. Erityisesti aiemmin korkeakoululla tarkoitettiin yliopistoa, jossa on vain yksi tiedekunta.

Yliopistossa voi suorittaa perustutkintoina alempia ja ylempiä yliopistotutkintoja. Alemmat tutkinnot ovat kandidaatin tutkintoja tai oikeustieteessä oikeusnotaarin tutkinto. Ylemmät tutkinnot ovat maisterin tutkintoja paitsi lääketieteessä, jossa ne ovat kuusivuotisia lisensiaatin tutkintoja. Yliopistoissa voi suorittaa myös jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot.

Vuonna 2014 Suomen yliopistoissa opiskeli alempaa korkeakoulututkintoa 89 900 opiskelijaa ja ylempää korkeakoulututkintoa 49 700 opiskelijaa. Tämän lisäksi tohtoritutkintoa opiskelija 18 500 opiskelijaa.[6]

Ulkomaisista yliopistoista Suomessa toimii ainakin englantilainen Henley Business School (University of Reading), joka Suomen osalta toteuttaa lähinnä täydennyskoulutusta (Executive MBA).

Hakijamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistoihin haki keväällä 2015 noin 74 000 hakijaa, joista ensisijaisia hakijoita oli 66 000. Opintoihin valittiin noin 18 700 henkilö, joista 15 562 aloitti opiskelut. Enitin hakijoita keräsivät Helsingin yliopisto (24 283), Turun yliopisto (16 348) ja Tampereen yliopisto (14 654). Syksyn 2015 haussa 1 695 hakijasta valittiin opiskelut aloitti 211. Eniten syksyn haussa valittiin opiskelijoita Jyväskylän yliopistoon (139).[7]

Vastaavasti ammattikorkeakouluihin haki keväällä 2015 noin 107 000 hakijaa, joista ensisijaisia hakijoita oli 89 300. Opintoihin valittiin 32 147, joista opinnot aloitti 27 472. Eniten hakijoita oli Metropolia ammattikorkeakouluun (26 724), Tampereen ammattikorkeakouluun (20 873) ja Laurea-ammattikorkeakouluun (16 209). Syksyllä 2015 ammattikorkeakouluihin haki kaikkiaan noin 27 300 hakijaa, joista opinnot aloitti 5 920. Syksyn haku oli siis ammattikorkeakouluissa selvästä laajempi kuin yliopistoissa.[8]

Rakenteellinen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1995 Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liitettiin Helsingin yliopistoon, jolloin siitä tuli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opetusministeriön työryhmä esitti joulukuussa 2001 eräiden Helsingin ja Tampereen seudun korkeakoulujen vähittäistä yhdistämistä.[9] Ehdotuksen mukaan pääkaupunkiseudulla olisivat yhdistyneet kaikki neljä taidealojen korkeakoulua eli Taideteollinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia ja Teatterikorkeakoulu.[9] Tampereella työryhmä olisi yhdistänyt Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun.[9] Myös osan ammattikorkeakouluista nähtiin yhdistyvän, erityisesti Tampereella ja Pirkanmaalla.[9] Tällä erää yksikään ei kuitenkaan toteutunut. Esimerkiksi Tampereen yliopiston ja TTKK:n yhdistämisajatuksessa nähtiin "levyn jääneen päälle", sillä saman ajatuksen nosti esille jo 1990-luvun alussa Yrjö Pessin yhden miehen komitea.[9][10]

Rakenteelliseen kehittämiseen palattiin vuosikymmenen puolivälissä.

Valtioneuvosto määritteli koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007–2012 yhteydessä korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämisen tavoitteet. Vuoden 2012 korkeakoululaitoksen määriteltiin koostuvan duaalimallin mukaisesti yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Kunkin yliopiston ja ammattikorkeakoulun profiili painottuu eri tavalla opetuksen, tutkimuksen, työelämäkytkentöjen ja aluekehitystehtävän suhteen.[11]

Valtioneuvoston suunnitelman pohjalta opetusministeriö linjasi, että "korkeakoululaitosta kehitetään yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteistyösopimuksiin perustuvista uusista yhteenliittymistä muodostuvana kokonaisuutena. Korkeakoulujärjestelmä uudistetaan tämän mukaiseksi vuoteen 2012 mennessä."[11]

Vuonna 2008 opetusministeriö toi julki korkeakoulujen määrätavoitteen, enintään 15 yliopistoa (vähintään 3 000 kokopäiväopiskelijaa) ja 18 ammattikorkeakoulua vuonna 2020 (vähintään 2 500 kokopäiväopiskelijaa). Lisäksi määriteltiin strategiseen liittoumaan perustuvan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön tavoitekooksi noin 8 000 kokopäiväistä opiskelijaa. Tavoite edellyttää yhdistymiskehityksen jatkuvan voimakkaana.[11] Korkeakoulujen määrän lisäksi myös tutkintoon johtava koulutus tulee vähenemään merkittävästi vuoteen 2020 mennessä.[11]

2015-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakoulujen rakenteen kehittäminen oli yksi Sipilän hallituksen vuoden 2015 hallitusohjelman kärkihankkeista. Tavoitteena oli muun muassa päällekkäisyyksien purkaminen, profiloituminen, keskittyminen valittuihin tavoitteisiin sekä kansallisien ja kansainvälisten kumppanuuksien kehittäminen. Korkeakoulurakenteen pohjana on jatkossakin duaalimalli, mutta rajat ylittävät uudet yhteenliittymät ovat mahdollisia.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ammattikorkeakoulut Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 19.6.2016.
  2. Ammattikorkeakoululaki Viitattu 19.4.2016.
  3. Opiskelu ja tutkinnot ammattikorkeakouluiss Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.4.2016.
  4. Ammattikorkeakoulujen opiskelija- ja tutkintomäärät kasvussa Tilastokeskus. Viitattu 19.4.2016.
  5. OKM - Yliopistot ja yhteistyöverkostot Opetus- ja kulttuuriministeriö, 7.3.2014. Viitattu: 12.4.2015.
  6. Yliopistojen opiskelijamäärä väheni ja tutkintojen määrä kasvoi vuonna 2014 Tilastokeskus. Viitattu 19.4.2016.
  7. Yliopistokoulutus: haku ja valinta Viitattu 26.4.2016.
  8. Ammattikorkeakoulutus: haku ja valinta Viitattu 26.4.2016.
  9. a b c d e Opetusministeriö yhdistäisi korkeakouluja MTV3. 4.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  10. Saari, Kirsikka: Korkeakoulujen yhdistämissuunnitelmat kuumentavat tunteita Ylioppilaslehti. 14.12.2001. Viitattu 5.12.2009.
  11. a b c d Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008–2011 7.3.2008. Opetusministeriö. Viitattu 5.12.2009.
  12. Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 21.4.2016.