Etelä-Savon maakunta
| Etelä-Savon maakunta | |
|---|---|
 |
 |
| vaakuna | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721) Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747) Kymenkartanon ja Savon lääni (1747–1775) Kymenkartanon lääni (1775–1831) Mikkelin lääni (1831–1997) Itä-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Mikkeli |
| Maakuntajohtaja | Pentti Mäkinen |
| Kokonaispinta-ala |
17 099,02 km² 9:nneksi suurin 2021 [1] |
| – maa | 12 651,54 km² |
| – sisävesi | 4 447,48 km² |
| Väkiluku |
129 896 15:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
| – väestötiheys | 10,27 as./km² (31.12.2023) |
| Maakuntalaulu | Savolaisen laulu |
| Nimikkolajit | |
| – järvi | Puula |
| – kala | muikku |
| – kasvi | pohjanlumme |
| – kivi | marmori |
| – lintu | kuhankeittäjä |
| Lyhenne | FI-04 |
Etelä-Savo (ruots. Södra Savolax) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Maakuntakeskus on Mikkeli ja muita kaupunkeja ovat Pieksämäki ja Savonlinna. Etelä-Savon maakunta on Suomen järvisin maakunta.[3] Maakunnan suurin järvi on Saimaa ja korkein kohta Kangasniemen Paukkulanmäki, joka yltää 225 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Etelä-Savoa ympäröivät seuraavat maakunnat: Keski-Suomi ja Päijät-Häme lännessä, Pohjois-Savo pohjoisessa, Pohjois-Karjala idässä ja Kymenlaakso ja Etelä-Karjala etelässä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Savo
Etelä-Savo muodosti pääosan vanhasta vuonna 1831 perustetusta Mikkelin läänistä. Läänistä siirrettiin muutamia kuntia vuonna 1960 perustettuun Keski-Suomen lääniin. Mikkelin lääni lakkautettiin vuoden 1997 lääniuudistuksessa, jolloin perustettiin maakuntahallinto. Etelä-Savon maakunta kuului Itä-Suomen lääniin. Vuonna 2002 Kangaslampi siirtyi Etelä-Savon maakunnasta Pohjois-Savon maakuntaan. Suomenniemi siirtyi osaksi Etelä-Savoa vuonna 2013 yhdistyessään Ristiinan kanssa Mikkelin kaupunkiin. Vuoden 2021 alussa Joroinen siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan ja Heinävesi Pohjois-Karjalan maakuntaan maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen vuoksi. Myös Itä-Savon sairaanhoitopiiriä ehdotettiin liitettäväksi Pohjois-Savon maakuntaan, mutta asiasta pidetyn kuulemiskierroksen jälkeen hallituksen työryhmä ei asettunut asian kannalle.[4]
Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Savon kunnat voidaan jakaa karkeasti Suur- eli Länsi-Savoon, johon kuuluu Mikkeli ympäryskuntineen, sekä Itä-Savoon, jonka keskuskaupunkina toimii Savonlinna. Lisäksi Pieksämäki voidaan lukea osaksi nykyisin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueille ulottuvaa Keski-Savoa, jonka keskuksena toimii Varkaus.[5]
Etelä-Savossa on 12 kuntaa, joista kolme on kaupunkeja. Kaupunkien (vahvennettuna) ja kuntakeskusten sijainti ilmenee oheisesta Etelä-Savon maakunnan kuntakartasta.
Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluemuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangaslampi siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan 2002.
Heinävesi siirtyi Pohjois-Karjalan maakuntaan 2021.
Joroinen siirtyi Pohjois-Savon maakuntaan 2021.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Savon maakunnan väkiluku on ollut laskussa 1980-luvun lopulta lähtien. Koko maahan verrattuna Etelä-Savossa on keskimääräistä enemmän yli 60-vuotiaita. Vuonna 2020 Etelä-Savossa oli 53 321 yli 60-vuotiasta, mikä on 40,2 prosenttia Etelä-Savon väestöstä. Koko maan kohdalla vastaava osuus on 29,2 prosenttia.[6] Vanhuspainotteinen ikärakenne vaikuttaa huoltosuhteeseen. Etelä-Savossa on myös keskimääräistä vähemmän korkeasti koulutettuja, ja työpaikoista keskimääräistä selvästi suurempi osuus on alkutuotannossa.lähde?
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2021 tilanteen mukainen.
Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 Etelä-Savossa sijaitsi 29 taajamaa.[8] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017)[9] |
|---|---|---|---|
| 1 | Mikkelin keskustaajama | Mikkeli | 36 876 |
| 2 | Savonlinnan keskustaajama | Savonlinna | 21 897 |
| 3 | Pieksämäen keskustaajama | Pieksämäki | 13 279 |
| 4 | Mäntyharjun asemanseutu | Mäntyharju | 3 754 |
| 5 | Juvan kirkonkylä | Juva | 3 223 |
| 6 | Kangasniemen kirkonkylä | Kangasniemi | 2 800 |
| 7 | Kerimäen kirkonkylä | Savonlinna | 2 340 |
| 8 | Ristiinan kirkonkylä | Mikkeli | 2 246 |
| 9 | Joroisten kirkonkylä | Joroinen | 1 871 |
| 10 | Heinäveden kirkonkylä | Heinävesi | 1 476 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luterilaisen kirkon sisällä Evankelioiva herätyskristillisyys on Etelä-Savon herätysliikkeistä voimakkain. Kansanlähetyksen kannatus Mikkelissä on suhteellisesti korkeinta koko maassa. Evankelioivaa herätyskristillisyyttä tavataan voimakkaana myös Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Saimaan ympäristössä evankelioiva herätyskristillisyys vaikuttaa voimakkaana, mutta vanhemmilla herätysliikkeilä ei ole ollut alueella kovin vahvaa jalansijaa. Vanhemmista liikkeistä alueella on esiintynyt enimmäkseen herännäisyyttä, joka on nykyisellään voimakasta vain Pieksämäellä. Vanhoillislestadiolaisuuden kannattajaryhmiä on ollut alueella, joka ulottuu Varkauden–Leppävirran seudulta Joensuuhun. Lestadiolaisuuden kannatus on kuitenkin hajanaista.[10]
Vapaakirkollisuus saapui Etelä-Savoon 1800-luvun lopulla, kun Mikkeliin perustettiin pieni metodistiseurakunta. Alueen näkyvin vapaaseurakunta on ollut Mikkelin vapaaseurakunta. 1900-luvun alun helluntaiherätyksessä liike saavutti laajimman kannatuksensa juuri Etelä-Savossa. Helluntailaisia yhteisöjä syntyi mm. Mäntyharjulle, Ristiinaan ja Kangasniemelle sekä Mikkeliin ja Savonlinnaan. Erityisesti Mäntyharjusta muodostui helluntailaisuuden keskus Etelä-Savossa. Savonlinnassa herätys kasvoi erityisesti Väinö Pfalerin toiminnan myötä.[11]
Etelä-Savon maisemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Olavinlinna, Savonlinna -
Yleisnäkymä Mikkelistä -
Kerimäen kirkko -
Puulan rantakallio Väisälänsaaren eteläpuolella -
Puumalansalmi, Puumala -
Vanha-Rantalan talomuseo Pertunmaalla
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto [verkkojulkaisu.] 25.1.2024. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ Järvitilastot maakunnittain. Järviwiki. Viitattu 5.9.2014.
- ↑ Sote-ministerityöryhmä: Itä-Savo kuuluu Etelä-Savon hyvinvointialueeseen Yle Uutiset. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ Pikku Jättiläinen, s. 415. Werner Söderström oy, 1985.
- ↑ Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain, 1990-2020 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 6.10.2021.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2020 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 6.10.2021. [vanhentunut linkki]
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
- ↑ Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 17–106. Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämäläinen, A., Turunen, R. 2002. Etelä-Savo. Järvi-Suomen sydän. Kustantaja: Suomen Maakuntakirja, Lappeenranta. 144 s. (tekstit suomen, ruotsin, englannin, saksan ja venäjän kielillä) ISBN 952-5430-04-9
- Lehtinen, Leena: Opas Etelä-Savon esihistoriaan. Savonlinna: Savonlinnan maakuntamuseo, 1989. ISBN 951-95391-0-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Etelä-Savo. esavo.fi.
| ||||||||||
| Mikkelin seutukunta | Pieksämäen seutukunta | Savonlinnan seutukunta |
| Entiset seutukunnat Joroisten seutukunta | Juvan seutukunta |
| ||||||||||