Espanjalainen arkkitehtuuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Iberian niemimaan sijainti Euroopan lounaiskulmassa teki siitä kulttuurien kohtauspaikan etelän ja pohjoisen välillä, minkä vuoksi se oli laajasti osallisena maailman taiteen ja arkkitehtuurin kehittymisessä. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat perustan Hispanian sivilisaation ensimmäiselle vuosituhannelle. Roomalaiset huvilat, akveduktit, riemukaaret ja circusareenat olivat merkkejä roomalaisesta kulttuurista. Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa. Visigootit omaksuivat varhaisen, italialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin malleihin perustuneen kristillisen basilika-arkkitehtuurin ja kehittivät sitä edelleen.[1]

Maurit ajoivat visigootit Asturiaan. Tämä suhteellisen pieni mutta aktiivinen kuningaskunta loi siteet karolingeihin 800-luvulla, samalla kun islamilaisuus aikaansai Iberian niemimaalle uuden roolin sulatusuunina idän ja lännen välillä. Kalifaatin aikana Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Antiikin Rooman Hispaniasta tuli siis keskiajalla maurien hallitsema. Islamilainen kausi kesti kauan ja päättyi vasta reconquistaan, joka huipentui Granadan antautumiseen 1400-luvun lopulla. 900-luvulta lähtien kristityt tekivät sotaretkiä etelässä asuvia maureja vastaan. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelaan johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa. Monumentaalisimmillaan romaaninen arkkitehtuuri näkyy merkittävissä basilikoissa, kuten Santiago de Compostelan katedraalissa.[1]

Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Léonin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa. Välimeren seudun katedraaleille oli puolestaan ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys. Tilallinen ykseys säilyi myös silloin, kun laivoja oli useampi kuin yksi, kuten vuodesta 1328 lähtien rakennetussa Barcelonan Santa Maria del Marissa.[2]

Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa, Kaarle V:n valtakaudella. Vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu merkitsi barokkiarkkitehtuurin täyttymystä. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa. Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt.

Espanjassa on Unescon maailmanperintöluettelossa toiseksi eniten rakennuksia maailmassa; ainoastaan Italiassa on enemmän.[3]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naveta des Tudons, Menorca

Pronssikaudella Baleaareilla kehittyi megaliittinen kulttuuri, joka kesti Rooman valloitukseen asti 123 eaa., jonka jälkeen se rappeutui. Kulttuuri sai vaikutteita Karthagosta, Kreikasta ja Roomasta.[4] Yhä nykyisinkin pelloilla teiden varsilla on tornimaisia kivirakennelmia, joita nimitetään talaioteiksi, ja t-kirjaimen muotoisia tauleja. Ne ovat aikakaudelta 1400 vuotta eaa.[5] Talaioteilla tiedetään olleen puolustuksellinen tarkoitus ja liittyvän Sardinian nuraghekulttuuriin. Navetojen ajatellaan olleen hautoja. Sitä vastoin taulojen merkitys ei ole varmistunut.[4]

Roomalainen aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hispanian arkkitehtuuria ja taidetta Rooman vallan ajalta ei voi nimittää espanjalaiseksi, vaan ne olivat Rooman imperiumin tuotoksia.[6] Rooman arkkitehtipalveluja käyttivät sekä valtio että yksityishenkilöt, ja tärkeimmät julkiset työt suunnittelivat arkkitehdit ja insinöörit, jotka olivat armeijan palveluksessa. Segovian akvedukti, Alcántaran silta ja Méridan amfiteatteri rakennettiin siten.[7]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visigootit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinusko levisi Iberian niemimaalle samaan aikaan kuin muihinkin Rooman provinsseihin. Myöhemmin seudun ottivat haltuunsa germaanit, erityisesti visigootit, jotka perustivat valtakuntansa. Visigootit omaksuivat varhaisen, italialaisiin ja pohjoisafrikkalaisiin malleihin perustuneen kristillisen basilika-arkkitehtuurin ja kehittivät sitä edelleen.[1]

Al-Andalus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Al-Andalus

Maurit ajoivat visigootit Asturiaan. Tämä suhteellisen pieni mutta aktiivinen kuningaskunta loi siteet karolingeihin 800-luvulla, samalla kun islamilaisuus aikaansai Iberian niemimaalle uuden roolin sulatusuunina idän ja lännen välillä. Kalifaatin aikana Córdobasta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Antiikin Rooman Hispaniasta tuli siis keskiajalla maurien hallitsema.[1]

Mudéjar-arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mudéjar-tyylin katsotaan yleisesti syntyneen 1100-luvulla Sahagúnissa.[8] Kun kristityt kuninkaat valloittivat Al-Andalusin, muslimit jäivät asumaan valloitetulle alueelle.[9] Mudéjar ei ole yksittäinen puhdas tyyli, vaan se edustaa islamilaisen ja silloisen kristittyjen tyylin (romaaniikka, gotiikka tai renessanssi) sulaumaa, ja myös juutalaiset vaikuttivat siihen.[10] Tyyli vakiintui 1200-luvulla ja levisi etelään ja kaakkoon.[8] Kymmenen rakennusta on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon vaiheittain. Joukossa on kirkkoja, katedraaleja ja palatsi.[10]

Romaaninen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Romaaninen tyyli

900-luvulta lähtien kristityt tekivät sotaretkiä etelässä asuvia maureja vastaan. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Alussa se sai muotonsa luostarien rakentajien yksinkertaisena arkkitehtuurina, joka oli samankaltaista Etelä-Euroopassa Lombardiasta Navarraan. Lisääntynyt pyhiinvaeltaminen Santiago de Compostelaan johti vuorovaikutukseen muun Euroopan, erityisesti Ranskan kanssa. Monumentaalisimmillaan romaaninen arkkitehtuuri näkyy merkittävissä basilikoissa, kuten San Isodorossa Léonissa ja Santiago de Compostelan katedraalissa.[1]

Goottilainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goottilaisuus oli urbaani ilmiö, joka ilmestyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Sen keskeinen symboli oli katedraali. Espanjalaista gotiikkaa edustavat Toledon, Burgosin ja Léonin katedraalit, joiden siro arkkitehtuuri on samantapaista kuin Pohjois-Ranskassa. Välimeren seudun katedraaleille oli puolestaan ominaista leveä yksilaivaisuus ja tilallinen yhtenäisyys. Tilallinen ykseys säilyi myös silloin, kun laivoja oli useampi kuin yksi, kuten vuodesta 1328 lähtien rakennetussa Barcelonan Santa Maria del Marissa.[2]

Renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan renessanssi, joka alkoi 1400-luvun lopulla, sai vaikutteita Italiasta sekä omista ja Ranskan gotiikan perinteistä. Uusi renessanssityyli kukoisti Segoviassa ja Salamancassa, kun taas mudéjar-tyyli jatkoi vaikutustaan pohjoisessa, jossa oli havaittavissa taipumus islamilaiseen ornamentiikkaan.[2]

Barokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa, Kaarle V:n valtakaudella. José Benito de Churriguera (1665–1700), joka suunnitteli Salamancan uuden katedraalin kupolin, veisti myös alttarin San Estebanin kirkkoon. Vuonna 1738 rakennettu Santiago de Compostelan katedraalin Obradoiro-julkisivu merkitsi barokkiarkkitehtuurin täyttymystä. Espanjalainen barokki vaikutti voimakkaasti myös Latinalaisessa Amerikassa.[11]

Rokokoon aikakausi oli Espanjassa lyhyt.[11]

Uusklassismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle III uudisti runsaasti kuningaskuntansa pääkaupunkia alkaen kaupungin pääportista Puerta de Alcalásta, jonka suunnitteli Francesco Sabatini. Portti edustaa siirtymäkautta barokista uusklassismiin. Juan de Villanueva oli yksi vaikutusvaltaisimmista uusklassismin edustajista Madridissa. Hän suunnitteli Pradon museon, joka on espanjalaisen uusklassismin tunnusomaisimpia rakennuksia. Se rakennettiin vuosien 1785 ja 1787 välissä alun perin luonnonhistorian museoksi, mutta muutettiin Pradon museoksi 1814. Villanuevan ohella Ventura Rodríguez oli merkittävä arkkitehti ja kuvanveistäjä uusklassismin kaudella Madridissa.[12]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Art nouveau Kataloniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Art nouveau eli jugend, joka tunnetaan Kataloniassa nimellä modernisme, omaksui ideoita John Ruskinilta ja Viollet-le-Ducilta. Sen estetiikkaan vaikuttivat muiden muassa William Morris, Walter Crane, Mackmurdo ja Mackintosh. Arkkitehdit Gaudí, Domènech i Montaner ja Puig i Cadafalch olivat suuntauksen johtohahmoja. Erityisesti Domènech i Montanerin (1849–1923) rooli oli olennainen. Uudistaessaan estetiikkaa arkkitehdit yhdistivät perinteisiä materiaaleja (kuten tiiltä) ja uusia materiaaleja kuten rautaa ja uusia keraamisia tekniikoita.[13]

Modernismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1930 nuoret kansainvälistyneet arkkitehdit perustivat modernistisen GATEPAC-ryhmän (Grupo de Artistas y Técnicos Españoles Para el Progreso de la Arquitectura Contemporánea). Heidän mielestään espanjalainen arkkitehtuuri ei vielä ollut täyttänyt yhteiskunnan enemmistön tarpeita. Ryhmän tärkeimpiä jäseniä olivat Fernando García Mercadal, Josep Lluís Sert, Josep Torres Clavé ja José Manuel Aizpurúa.[14] GATEPAC saattoi yhteen alaryhmät Madridista, Baskimaasta ja Kataloniasta, jossa Sert oli jo 1929 perustanut GATCPAC-ryhmän. GATEPAC loi kasvualustan Walter Gropiuksen ja Le Corbusierin ajatuksille, joita tuohon aikaan kansainvälisesti edisti CIAM (Congrès internationaux d'architecture moderne).[15]

Vuoden 1929 maailmannäyttely pidettiin Barcelonassa. Ludwig Mies van der Rohe suunnitteli näyttelyä varten paviljonkirakennuksen. Vaikka rakennus purettiin seuraavana vuonna, Barcelona-paviljongilla oli suuri merkitys van der Rohen uralle ja yleisesti 1900-luvun arkkitehtuuriin. Paviljonki rakennettiin uudelleen 1986.[16]

Espanjan sisällissodan seurauksena Espanja eristäytyi kulttuurillisesti muusta maailmasta.[17] Francon ihanne suuresta arkkitehtuurista oli nationalistinen, klassistinen kitschi, millä oli lamaannuttava vaikutus moderniin arkkitehtuuriin.[18] Sisällissota ja jotkin ideologiset erimielisyydet johtivat GATEPAC-ryhmän hajoamiseen vuonna 1937, mutta ryhmällä oli silti vaikutusta sodan jälkeisellä aikakaudella erityisesti alkuperäisten jäsenien oppilaiden ja nuorempien kollegojen kautta.[15] Ideologisista syistä pariksi vuosikymmeneksi kielletty moderni arkkitehtuuri palasi Espanjaan 1950-luvun lopulla. Uusi talouskasvu loi optimismia. Modernismia toteuttivat vanhat mestarit, kuten José Antonio Coderch, Alejandro de la Sota, Miguel Fisac ja Francisco Javier Sáenz de Oiza sekä nuoremmat tulokkaat Oriol Bohigas, Antonio Fernández Alba, Fernando Higueras ja Antonio Vázquez de Castro.[19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barral i Altet, Xavier et al.: Art and Architecture of Spain. Boston New York Toronto London: Bulfinch, 1998. ISBN 0-8212-2456-5. (englanniksi)
  • Riley, Terence (toim.): New Architecture in Spain (PB). , 2005. ISBN 0-87070-499-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Barral i Altet, s. 7
  2. a b c Barral i Altet, s. 8
  3. Spanish Architecture Overview www.spanish-art.org. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  4. a b Barral i Altet, s. 23–24
  5. Kiiskinen, Heljä: Rauhallinen Menorca (maksullinen linkki) HS - Meno & Paluu. 13.10.2007. Viitattu 27.2.2012.
  6. Barral i Altet, s. 33
  7. Barral i Altet, s. 46
  8. a b Arquitectura Mudéjar arteguias.com. Viitattu 11.3.2012. (espanjaksi)
  9. Mudéjar Art 2004–2012. Museum With No Frontiers. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  10. a b Mudejar Architecture of Aragon Unesco. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
  11. a b Barral i Altet, s. 10
  12. Neoclassicist Architecture www.spanish-art.org. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
  13. Figueras, X.: Art Nouveau in Catalonia www.gaudiallgaudi.com. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  14. El GATEPAC. Grupo de Artistas y Técnicos Españoles Para el Progreso de la Arquitectura Contemporánea arteespana.com. Viitattu 5.1.2016. (espanjaksi)
  15. a b Rodgers, Eamonn J.: Encyclopedia of Contemporary Spanish Culture, s. 222. . ISBN-13 978-0415131872. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2016). (englanniksi)
  16. The Pavilion Fundació Mies van der Rohe. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  17. Viejo-Rose, Dacia: Ashes and Granite. Destruction and Reconstruction in the Spanish Civil War and its Aftermath toukokuu 2012. Reviews in History. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  18. Benjamin Forgey: Gains in Spain: Once-Staid Architecture Soars Ahead of the Curve The Washington Post. 12.2.2006. Viitattu 7.1.2016. (englanniksi)
  19. Riley, Terence: On-site: New Architecture in Spain, s. 8. New York: The Museum of Modern Art, New York, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.1.2016). (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cabrero, Gabriel Ruiz: The Modern in Spain. Cambridge, Massachusetts London: The MIT Press, 2001. ISBN 0-262-53172-0. (englanniksi)
  • Carver, Norman F. Jr.: Iberian Villages Portugal & Spain. Documan Press Ltd., 1982. ISBN 0-932076-03-3. (englanniksi)
  • Chueca Goitia, Fernando: Historia de la arquitectura española. Diputación de Ávila, 2001. ISBN 84-923918-7-1. (espanjaksi)
  • Saliga, Pauline & Thorne, Martha (toim.): Building in a New Spain. Barcelona: Editorial Gustavo Gili, S. A., 1992. ISBN 0-86559-098-2. (englanniksi)