Córdoban kalifaatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Córdoban kalifaatti
خلافة قرطبة
Khilāfat Qurṭuba
Córdoban kalifaatti 1000-luvulla

Córdoban kalifaatti 1000-luvulla

Valtiomuoto Kalifaatti

Kalifi Abd al-Rahman III (929 – 961)

Pääkaupunki Córdoba

Pinta-ala
– yhteensä 600,000 km² 

Kielet arabia, berberikielet, mozarabi

Valuutta Dinaari

Edeltäjä(t) Córdoban emiraatti

Córdoban kalifaatti (arab. خلافة قرطبة, Khilāfat Qurṭuba) oli islamilainen dynastia, joka hallitsi alueita Iberian niemimaalla ja Pohjois-Afrikassa Córdoban kaupungista käsin vuosina 929–1031. Kalifaatti syntyi kun Abd ar-Rahman III otti 16. tammikuuta 929 itselleen kalifin tittelin - sitä ennen Córdoban hallitsijat olivat käyttäneet emiirin titteliä. Kalifaatin lyhyt aikakausi oli kaupan ja kulttuurin kukoistuskautta; monet islamilaisen Espanjan mestariteokset, kuten Córdoban suuri moskeija, luotiin tällöin. Kalifaatti hajosi käytännössä jo 1010 syttyneeseen sisällissotaan, mutta oli muodollisesti olemassa vuoteen 1031, jonka jälkeen se jakautui useisiin itsenäisiin taifoihin.

Kalifaatin hallitsijat ja alamaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Damaskoksen umaijadikalifaatin kaaduttua vuonna 750 dynastian perillinen Abd ar-Rahman I vietti kuusi vuotta vainoajiaan paossa, kunnes saapui Espanjaan, jossa voitti paikalliset muslimihallitsijat ja perusti Córdoban emiraatin. Emiraatin hallitsijat käyttivät titteliä emiiri tai sulttaani 900-luvulle, jolloin valtakuntaa uhkasi Pohjois-Afrikkaan asettunut ismailiittišiialaisten fatimidien dynastia. Fatimidien vaatiessa kalifiutta Bagdadin abbasideilta, Abd ar-Rahman päätti vastapainoksi vaatia kalifin titteliä itselleen. Tällä hän sai arvovaltaa alaistensa joukossa, ja titteli säilyi senkin jälkeen kun fatimidit oli torjuttu. Kalifaatin valta laajeni Algeriaan. Iberian niemimaan pohjoisosien kristittyjen kuningaskuntien kuten Navarran ja Aragonin oli vaikea vastustaa kalifaattia ja ne joutuivat luovuttamaan sille alueita. Vuonna 995 maurit hävittivät Barcelonan ja 997 Santiago de Compostelan. Viimeisen kalifin Hisham III:n kuoleman jälkeen valtakunta hajosi itsenäisiin taifoihin, jotka säilyivät, kunnes kristityt valloittivat ne 1400-luvun reconquistassa.

Kalifaatin asukkaista vain pieni osa oli arabitaustaisia. Toisuskoiset alamaiset saivat pitää uskontonsa, oikeusjärjestyksensä ja kielensä. Asukkaiden panos kalifaattiin oli se, että heidän oli maksettava sille veroa. Verotulot olivat niin suuret, että kalifaatti saattoi ylläpitää vahvaa armeijaa ja hallitsevan luokan ylellistä elämää. Hallitsija oli yksinvaltias ja hänen voimavaranaan olivat orjasotilaat ja palkkasoturit. Järjestelmän heikkoutena oli se, että kansa ei tuntenut valtiota omakseen. Hallitsijan valta taas perustui hallitsevan luokan kyvykkyyteen, joten heikko hallitsija aiheutti kuohuntaa palatsin sisällä. Kiinteää vallanperimysjärjestystä ei olllut.[1]

Talous ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cordoban moskeijaa ("La Mezquita") käytetään nykyään katedraalina

Kalifaatin talous perustui kauppaan, kehittyneeseen käsityöläisyyteen ja uusimpiin maanviljelytekniikoihin. Córdobalaisesta kultarahasta tuli ajan tärkein valuuttalähde?. Córdoban valtakuntaa voidaan pitää Euroopan ensimmäisenä kaupunkikulttuurina Rooman häviön jälkeen. Pääkaupunki Córdobassa oli 100 000 asukasta ja se oli todennäköisesti aikansa Euroopan tärkein keskus.

Kalifi Al-Hakam II:n perustamassa kirjastossa oli 400 000 nidettä. Córdoban kalifaatti on tunnettu filosofiastaan, tieteestään sekä antiikin teosten kääntämisestä, joka toi ne keskiaikaisen Euroopan ulottuville.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan suuri maailmanhistoria 8: Sydänkeskiaika, s. 34–36. Päätoimittaja Erling Bjøl. Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07825-9.