Sevillan maailmannäyttely

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1992 Maailmannäyttelyn panorama-kuva.
Sevillan maailmannäyttelyn pääsylippu. Kuvassa Guadalquivir-joen ylittävä Barqueta-silta, joka johti näyttelyalueelle La Cartuja-saarelle.

Sevillan vuoden 1992 maailmannäyttely eli EXPO '92 (esp. Exposición Universal de Sevilla 1992) oli Sevillassa 20. huhtikuuta 1992 – 19. lokakuuta 1992 järjestetty maailmannäyttely. Näyttely sijaitsi lähes 215 hehtaarin suuruisella La Cartuja-saarella, joka sijaitsee Guadalquivir-joen keskellä vastapäätä Sevillan historiallista keskustaa. Näyttelypaviljonkeja oli 95, valtioita 108, kansainvälisiä organisaatioita 22 sekä kolmisenkymmentä monkansallista yritystä. Maailmannäyttelyn kävijämäärä oli lähes 42 miljoonaa.

Maailmannäyttelyn järjestelemisen lähtölaukauksena pidettiin Espanjan kuninkaan Juhan Carlosin Dominikaaniseen tasavaltaan tekemää valtiovierailua, jossa hän puhuessaan 31. toukokuuta 1976 pääkaupunki Santo Domingossa mainitsi aikomuksesta järjestää III ibero-amerikkalainen näyttely, kuten oli järjestetetty vuonna 1929 Barcelonassa ja Sevillassa hänen isoisänsä Alfonso XIII hallitsija-aikana. Tammikuussa 1981 Sevillan kaupunginvaltuusto teki päätöksen hakea maailmannäyttelyä vuodelle 1992, jota Espanjan hallitus tuki maaliskuussa 1982 tekemällään päätöksellä. Alun perin oli ajatus järjestää näyttely yhtä aikaa Chicagon kanssa, mutta kaupunki vetäytyi suunnitelmasta. Järjestelyvastuu oli täysin Sevillalla. Maailmannäyttelyn avajaisvuonna tuli kuluneeksi 500 vuotta Kristoffer Kolumbuksen Amerikan löytämiseen johtaneesta purjehduksesta.

Vuosi 1992 oli muutenkin usean suurtapahtuman vuosi Espanjassa. Maassa järjestettiin Barcelonan kesäolympialaiset, Madrid toimi kyseisenä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja Kolumbuksen ensimmäisestä Amerikan löytöretkestä tuli kuluneeksi 500 vuotta, jota myös juhlittiiin näyttävästi Espanjassa.[1]

Maailmannäyttelyn järjestely Sevillassa vaati suuria panostuksia infrastruktuuriin mm. liikenteeseen. Tähän liittyen rakennettiin uusittu lentoasema, huippunopea junayhteys AVE Madridin ja Sevillan välille, uusia moottoriteitä sekä seitsemän uutta siltaa Guadalquivir-joen yli.[1]

Suomen paviljonki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvetinkolu oli Suomen paviljonkirakennus Sevillan maailmannäyttelyssä. Vasemmanpuoleinen oli teräsrakenteinen Kone-rakennus ja oikeanpuoleinen puurakenteinen Koli-rakennus.

Suomi osallistui Sevillan maailmannäyttelyyn omalla paviljongillaan Helvetinkolu esp. Hell's Gorge-Finland, jonka oli suunnitellut nuorten arkkitehtien viisikko Juha Jääskeläinen, Juha Kaakko, Petri Rouhiainen, Matti Sanaksenaho ja Jari Tirkkonen. Nimi viittaa Ruoveden Helvetinjärven kansallispuistossa olevaa Helvetinkolu-nimellä tunnettua muodostelmaa. Helvetinkolu muodostuu kahdesta rakennuksesta eli teräsrakenteinen Kone ja puurakenteinen Koli. Rakennusten välinen alue muodosti kuilun eli kolun, jonka yläpuolella oli rakennuksia yhdistävä silta. Rakennusten muotokielen inspiraatio oli löytynyt Kain Tapperin veistotaiteesta.[2]

Suomen paviljongin pääkomissaarina toimi urheilujohtajana paremmin tunnettu Peter Tallberg. Suomen paviljongin näyttelysuunnitelman ja taiteilijavalinnat teki arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa. Kävijöitä Suomen palviljongissa oli keskimäärin päivittäin 9 000. Huomattava osa oli suomalaisia turisteja, koska matka Espanjan aurinkorannikolta oli helppo ottaa osaksi Espanjan matkaa johtuen suhteellisen lyhyestä matkasta Sevillaan.[3]

Suomen osaston avajaiset olivat 4. kesäkuuta 1992. Suomen valtiota tilaisuudessa edusti ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, joka piti myös avajaispuheen tuoden esille aktiivissa vaiheessa olevat suomalaisten neuvottelut liittymisestä Euroopan yhteisöön. Avajaisjuhlassa esiintyivät mm. nuorisokuoro Candomino, Antti Sarpila swing band, kansantanssiyhtye Rimpparemmi, kansanmusiikkiyhtye Värttinä. Suomen paviljongin vastaanotossa esiintyi myös suomalainen joulupukki. Suomi-päivän päätteeksi järjestettiin noin 500 hengelle kutsuvierasvastaanotto.[3]

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto puolisoineen vieraili maailmannäyttelyssä muutama päivä myöhemmin eli 9. kesäkuuta matkalla Etelä-Amerikkaan.[4], [3]

Suomen paviljongissa oli Kain Tapperin puuveistos, Esa Laureman kineettinen valotaideteos ja Stefan Lindforsin veistos. Paviljongissa oli myynnissä myös Björn Weckströmin koruja, lasitavaraa ja muumituotteita. Pohjoisesta luonnosta muistuttaa valokuvaaja Odert Lackschéwitzin 120 projektorilla heijastattettava multivisio. Suomalaisyrityksistä tuotteineen paikalla olivat Rapalan uistimet, Fiskarsin sakset ja Finlaysonin pyyhkeet.[5]

Lahden kaupunki esittäytyi Sevillassa ainoana suomalaispaikkakuntana 29. heinäkuuta 1992. Esiintyminen oli Lahden kaupungin suunnitelmaa olla mukana vuoden 2006 talviolympialaisten järjestäjäehdokkaana. Paikalla oli juuri helmikuussa 1992 kaksi olympiakultaa Albertvillen olympialaisissa voittanut mäkihyppääjä Toni Nieminen. Suomen paviljongissa oli asiaan liittyen mäkihyppysimulaattori, jota olympiavoittaja esitteli. Paikalla järjestettiin myös rullasuksihiihtokisa, jossa oli 22 urheilijaa 11 eri maasta. Suomea edustavat Jaana Savolainen, Mari Lampinen, Harri Kirvesniemi sekä Jari Isometsä.[6]

Kisoissa julkaistiin eri maiden postilaitosten toimesta kymmeniä postimerkkejä. Suomen posti julkaisi maaliskuussa 1992 ensimmäistä kertaa maailmannäyttelystä erikoispostimerkin Sevillan maailmannäyttelyn johdosta.

Maailmannäyttelyn jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvetinkolu jäi paikoilleen maailmannäyttelyn alueelle perustettavaan tiedepuistoon. Paviljongin osti Sevillan arkkitehtiseura, joka aikoi käyttää kaksiosaista rakennusta toimistonaan, arkkitehtuurikirjastona ja näyttelytilana. Suomalaisilla oli mahdollisuus käyttää tiloja edelleenkin omiin kulttuuri- ja edustustilaisuuksiinsa. Käyttö jäi kuitenkin hyvn vähäiseksi.[7]

Maailmannäyttelyn sulkemisen jälkeen osa alueesta muutettiin teknologiakeskukseksi nimellä Cartuja 93 ja perustettiin teemapuisto Isla Mágica. Odotukset teknologiakeskuksen suhteen eivät kuitenkaan ole toteutuneet eli alueen käyttö on jo jäänyt odotettua vaatimattomammaksi.[8], [9] Paviljongit purettiin suurelta osin, ja yritykset käyttivät niitä vain osittain. Cartuja-saarelle rakennettiin myöhemmin vuoden 1999 yleisurheilun MM-kisoja varten noin 60 000 katsojan Estadio Olímpico de la Cartuja-stadion.[10]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Juha-Pekka Helminen: Fiestan vuosi - kulttuuritapahtumat, Kolumbus, maailmannäyttely ja olympialaiset kääntävät katseen Espanjaan. Sanomalehti Kaleva, maaliskuu 1992.
  2. Expo ´92 Sevillan maailmannäyttely, Suomen Paviljonki / Finland´s Pavillion 19.9.2013. mtv3. Viitattu 6.4.2019.
  3. a b c Arja Piispa: Sevillan hurmuri. Suomen Kuvalehti, Kesäkuu 1992, nro 24, s. 37. Helsinki:
  4. Anna-Riitta Sippola: Presidenttipari kävi Sevillan maailmannäyttelyssä ja lähti Rioon Koivisto ei usko Tanskan äänestyksen vaikeuttavan Suomen EY-neuvotteluja. Helsingin Sanomat, 9.6.1992. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  5. Leena Maunula: Helvetinkolu-paviljonki on Suomen kaikkien aikojen suurin vientitapahtuma. Helsingin Sanomat, 9.6.1992. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  6. Vellamo Vehkakoski: Lahden päivänä rullahiihtoa Sevillan maailmannäyttelyssä. Helsingin Sanomat, 8.7.1992. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  7. Kari Huhta: Suomen Helvetinkolu-paviljonki ruostuu. Helsingin Sanomat, 22.4.1998. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  8. Jyrki Palo: Sevillan teknopuisto uinuu Maailmannäyttelyn antia on hyödynnetty heikosti. Helsingin Sanomat, 1.3.1994. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  9. Kari Huhta: Sevillasta tuli expojen varoittava esimerkki. Helsingin Sanomat, 22.4.1998. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.
  10. Jarmo Färdig: Sevilla valmistautuu MM-kisoihin. Helsingin Sanomat, 29.5.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]