Aurejärvi (järvi)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aurejärvi

Aurejärvi
Koordinaatit 62.04128°N, 23.36356°E
Sijainti Parkano, Ylöjärvi
Valtio Suomen lippu Suomi
Pinta-ala 21,1738 [1] km²
Pinnankorkeus 155,0 [2] m
Rantaviiva 106,333 [1] km
Suurin syvyys 38,6 [3] m
Keskisyvyys 7,39 [1] m
Tilavuus 0,15631125 [1] km³
Valuma-alue 200,4 [3] km²
Laskujoki Aurejoki [2]
Järvinumero 35.573.1.001

Aurejärvi [2][1] on Pirkanmaalla Parkanossa ja Ylöjärven Kurussa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Aurejärven valuma-alueeseen. Aurejärvi on osa Aurejärven aluetta. Aurejärvi on myös järven etelärannalla sijaitsevan kylän nimi.[1][2]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pituus on 13,7 kilometriä, leveys 3,7 kilometriä ja sen pinta-ala on 21,2 neliökilometriä. Se sijaitsee Kyrösjärvestä 25 kilometriä pohjoiseen Parkanon ja Ylöjärven väisellä rajalla pitkänä pohjois-eteläsuuntaisena järvenä. Aurejärveen laskee vesiä varsin pieneltä valuma-alueelta. Yhdessä järven vesialtaan tilavuuden kanssa tämä näkyy veden hitaana vaihtumisena. Järven vesien laskennallinen keskiviipymä on 1 748 vuorokautta eli 4,8 vuotta. Aurejärven luonto on ilmeeltään erämainen ja se sijaitsee Suomenselän vedenjakajalla.[3][4]

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vesialtaan pohja on syvyysvaihteluiltaan monipiirteinen. Pienialaisten syvänteiden välissä on saaria, jotka rikkovat Aureenselän pienempiin aukkoihin. Suurimpia saaria ovat etelästä lukien puoli kilometriä pitkä ja autio Vuohisaari, sitten on Vekaranniemi, jonka kannas on katkaistu kapealla kaivannolla, ja edelleen Ruuhisaari, Lehtisaari ja Korkeasaari. Neljä viimeksi mainittua sijaitsevat Raattaniemi-Vekaranniemen Natura 2000-alueella. Parkanon puolella sijaitsee vielä Majasaari, jossa on vapaa-ajan asuntoja. Hieman pohjoisempana sijaitsevat Lokansaaret, jossa Parkanon raja kääntyy pohjoiseen. Raja ohittaa suuremman Riihisaaren sen itäpuolelta ja Aureselällä olevat Iso ja Vähä Selkäsaaret niiden länsipuolelta. Lokansaaret ja Selkäsaaret kuuluvat myös manittuun suojelualueeseen. Heti järven puolivälin eteläpuolella sijaitsee saarien rypäs, jossa on Jänissaari, Syväsaari, Pöykänsaari, Korpisaari, Vuohisaari ja Mustikkasaari. Saarien pohjoispuolella sijaitsevat Pöykänselkä ja Uljaanselkä, jossa on Siikamon saari. Riitinniemen edusta on kivikkoinen ja siellä on myös saaria. Lokansaarien pohjoispuolella on vielä Multasaari ja Kartiskasaari sekä Kukkula- ja Mustikkasaari. Kiisonperä on järven pohjoinen lahti, jota vartioi viimeisenä Kiisonsaari.[2]

Järviallas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven syvyysvaihtelut ovat Suomen oloissa tavallista syvemmät. Eteläpäässä olevassa Linnanlahdessa on yli 11 metriä syvää. Korkeasaaren edustalla on 19 metrin syvänteet, joista toinen jatkuu Lokansaarille asti. Ison Selkäsaaren eteläpuolella on 15 metriä syvää ja pohjoispuolella melkein 20 metriä syvää. Vähä Selkäsaarelta alkava ja Pöykänselälle jatkuva syvänteessä syvyys vaihtelee 20–40 metrin välillä. Esimerkiksi Pöykänsaarella on melkein joka suunnassa yli 30 metriä syvää. Siikamon välistä etelään yli Uljaanselän jatkuu toinenkin syvänne Pöykänselälle. Se on noin 20–40 metriä syvä. Järven syvimmäksi kohdaksi on ilmoitettu Pöykänsaaren pohjoispuolella oleva syvänne, jossa on 38,6 metriä syvää.[2]

Rannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven ympäristön kallioperän muodostavat happamat syväkivilajit, jonka muodostaman kilven halkaisee emäksinen gabro- ja dioriittiesiintymä. Kallion murroslinjat ovat loivapiirteisiä. Kallioperän peittää yhtenäinen moreenipeite, jota kalliopaljastumat rikkovat vain harvoin. Järven rannat ovat siten pääasiassa moreenirantoja.[4]

Rantaviivan pituus on 106 kilometriä, koska se polveilee muodostaen monia niemiä ja lahtia. Myös lukuisat saaret lisäävät rantaviivan pituutta. Erityisiä lahtia on muutama. Järven eteläpäässä sijaitsee Linnanlahti, joka muodostaa kuin oman järvialtaansa Vekaraniemen taakse. Sen rannalla on paljon vapaa-ajan asuntoja. Itärannalla sijaitsee Mertuulammi, jonka lahdensuu on vain noin 10 metriä leveä. Lampeen tai lahdenpohjaan laskee Pitkäjärven valuma-alueen laskujoki. Itärannalla Itä-Aureen kohdalla sijaitsee Saksanlahti, jonka 70 metriä leveä lahdensuu sulkee sisäänsä laajan ja asutun lahden. Järven pohjoisosassa laskee Vähä Mustajärven valuma-alueen laskuoja Riitinoja haarautuen sekä Riitinlahteen että Riitinniemen länsisivulle. Kiisonperä on pitkä ja kapeneva lahti, jonka lahdenpohjaan Iso Tervajärven valuma-alue laskee vetensä. Jänislahti sijaitsee Suksilahden perällä ja Jänsilahteen laskee pienen Jänisjoen valuma-alueen laskuoja. Tämän eteläpuolella sijaitsee vielä Kuirinlahti, joka muodostaa oman altaansa ja mihin on rakennettu paljon vapaa-ajan asuntoja. Järven eteläpää on saarien ja lahtien muodostama sokkelinen lahti, josta Aurejärven laskujoki saa alkuunsa. Sen nimi on Aurejoki ja se juoksee Käärmelammin ja Saunalammin kautta ensimmäiseen koskeensa.[1][2]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvellä on keskiajalla vieraillut usein kalastajia ja se on siksi jaettu Parkanon ja Kurun pitäjien kesken. Sen rannat eivät kuitenkaan ole olleet peltoviljelyyn soveliaita, koska rantaan päättyviä peltoja on vain muutamassa paikassa. Eniten asukkaita asuu Aurejärvellä ja Aurekoskella järven lounaiskulmassa. Seututie 332 on keränyt asukkaita Länsi-Aureeseen, joka jää kauemmaksi järven vaikutuspiiristä, samoin kuin Itä-Aureen kirkonkylä.[1][2]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurejärven Natura 2000- alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurejärven Natura 2000-alue (FI 0321008) sijaitsee sekä Kurussa että Parkanossa. Sen pinta-ala on 717 hehtaaria, mutta nuorena Natura-alueena sillä ei ole vielä hoitosuunnitelmaa. Aluetta on suunniteltu laajennettavaksi käsittämään lähes koko järven pohjoisosaa Riitinniemen tasalta pohjoiseen.[4]

Raattaniemi-Vekaranniemen Natura 2000 -alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raattaniemi-Vekaranniemen Natura 2000-alue (FI 0321003) koostuu suuresta Hirsiniemen alueesta, Vekaraniemen alueesta sekä Selkässarista, Pääskysaaresta, Lokansaarista, Korkeasaaresta, Lehtisaaresta ja Ruuhisaaresta. Alueeseen ei sisälly järven vesialueita.[4]

Linnut ja kalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvellä pesivät muun muassa kalatiira, kuikka ja selkälokki, ja sen ympäristössä esimerkiksi tiltaltti, pohjantikka, metso ja riekko. Järveen on istutettu runsaasti siikaa, kuhaa ja järvilohea. Ei tiedetä varmuudella, lisääntyvätkö siika ja lohi järvessä. Tärkein saaliskala on muikku ja sitten ahven ja hauki. Siikakanta on tyydyttävä, mutta taimen- ja rapukannat heikkoja. Kuhan määrä on viime vuosina kasvanut.[5]

Kanahudannevan turvetuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanahudannevan turvetuotantoalue on pinta-alaltaan noin 36 hehtaaria. Tuotantoalueen vaikutukset Aurejärveen ovat pienet. Suon kuivatusvesien mukana kulkeutuu järveen 1 300 kilogrammaa kiintoainetta vuodessa, josta poistuu osa ja jäljelle jää 860 kilogrammaa. Tämä on noin 1% järven luontaisesta kuormituksesta. Myös Iso-Tervajärven valuma-alueella sijaitsevlta 64 hehtaarin Talasnevan turvetuotantoalueen kuivatusvedet kulkeutuvat Aurejärven pohjoisosaan. Vähä Mustajärven valuma-alueella sijaitsevat Nimetönnevan- ja Sammakkolamminnevan tuotantoalueiden pinta-alat ovat yhteensä 58 hehtaaria.[5]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurejärven valuma-alue on suo- ja metsävaltaista ja siinä on peltomaata suhteellisen vähän. Vesi on siksi väriltään ruskeaa ja se on runsashumuksista. Humus kuluttaa kemiallisesti melko paljon happea. Humuksen runsauden vuoksi vesi on myös hapahkoa, mutta kuitenkin varsin kirkasta. Veden pH-arvot pienenevät syvemmälle mentäessä. Vuonna 1986 mitattiin talvella ja kesällä pH:ksi 5,8 (1 metriä syvää), 5,6 (10 metriä) ja 5,5 (15 metriä). Tämä on ravuille ja joillekin kaloille liian hapanta.[3][6]

Järvi ei ole rehevöitynyt, sillä sekä fosforin että typen osalta pitoisuudet vastaavat luonnontilaista järveä. Rehevyystaso on ollut korkeimmillaan 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, mutta ravinteiden pitoisuuksissa on ollut nykypäivään asti jatkuva laskeva trendi. Levän määrät ovat pysytelleet klorofyllipitoisuuden perusteella lievästi rehevien järvien raja-arvojen sisällä. Veden happitilanne on vaihdellut tutkittuina ajankohtina sekä kesällä että talvella hyvästä erinomaiseen. Hapen kuluminen on alhaisen rehevyystason ansiosta hidasta eikä Aurejärvi kerrostu lämpötilan mukaan kovinkaan helposti. Aurejärvi soveltuu hyvin virkistyskäyttöön.[3]

Virkistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi kuuluu osana opastettua melontareittiä AurejärviPetäjäjärviVahojärviRuojärviLeppäsjärviKyrösjärvi.[7] Pirkan Taival kulkee Aurejärven ohi kolmannen etapin Seitsemisen Kansallispuisto–Parkano- osuudella. Osuuden levähdyspaikka on rakennettu Mikonniemeen, jossa on autiotupa, käymälä, puuvaja ja nuotiopaikka. Veden voi noutaa järvestä ja paikkaa ylläpitää Parkanon kaupunki.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h SYKE – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 28.3.2016.
  2. a b c d e f g h Kansalaisen karttapaikka: Aurejärvi, Parkano, Ylöjärvi (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos.
  3. a b c d e Kvvy: Aurejärvi 15.11.2007. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.8.2016.
  4. a b c d Metsähallitus: Seitsemisen suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma, ISBN 978-952-446-694-3, Jyväskylä, 2009
  5. a b Ympäristö.fi: Aurejärvi, päivitetty 15.8.2013, s.50–54
  6. Oravainen, Reijo: Opasvihkonen - Vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna, 1999
  7. Melontaopas: Aurejärven reitti, Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan ELY-keskus, 2002
  8. Kuorikoski, Tero: Pirkan Taival–vaellusreitin kuntokartoitus, Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö, 2015

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]