Keihäsjärvi (Ylöjärvi, Viljakkala)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keihäsjärvi
Sijainti Ylöjärvi
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°44′49″N, 23°19′59″E
Pinnankorkeus 123,3 m [1]
Pinta-ala 0,0605 km² [2]
Rantaviiva 1,442 km [2]
Suurin syvyys 10 m [3]
Valuma-alue 0,6 km² [3]
Laskujoki oja Tavinojaan [1]
Järvinumero 35.528.1.007
Keihäsjärvi

Keihäsjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Nisunperällä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Keihäsjärvi kuuluu Tavinojan valuma-alueeseen.[2][1]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on 600 metriä pitkä, 250 metriä leveä ja sen pinta-ala on 6,1 hehtaaria. Se sijaitsee metsämaastossa soistuneessa painaumassa. Järveen ei laske ojia, mutta lounaassa olevan ojitetun suon läpi virtaa sen laskuoja, joka yhtyy 1,5 kilometrin päässä Tavinojaan. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 460 vuorokautta. Rantaviiva on 1,4 kilometriä pitkä. Rannan läheisyyteen tai aivan rantaan on rakennettu kymmenen vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet läheiseltä Nisunperän ja Luhalahtea yhdistävältä kylätieltä. Järven kaakkoiskärjen ohi kulkee voimalinja.[2][1][3]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keihäsjärven vettä on tutkittu kerran talvella vuonna 2016. valuma-alue on metsävaltainen ja siitä johtuu lievästi ruskea väri. Vesi sisälsi talvella runsaasti humusta. Vesi oli hapanta ja sen puskurikyky happamoitumista vastaan oli heikko. Mittaushetkellä maaliskuussa veden pH oli 5,5. Vapaa-ajan asunnot eivät kuormita järveä merkittävästi ja sitä luonnehditaan sanalla karu. Veden typpipitoisuus on alle luonnontason. Vedessä oli 73% happea ja järven pohjalla sitä oli vielä jäljellä. Keihäsjärvi soveltuu virkistyskäytöön hyvin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karttapaikka: Keihäsjärvi, Ylöjärvi (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b c d e SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b c d Keihäsjärvi 25.07.2016. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.8.2016.