Harhalanlammi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harhalanlammi
Sijainti Ylöjärvi
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 61°41′06″N, 23°16′30″E
Pinnankorkeus 93,6 m [1]
Pinta-ala 15,445 ha [2]
Rantaviiva 1,772 km [2]
Suurin syvyys 3,6 m [3]
Tilavuus 0,00014 km³ [3]
Valuma-alue 2 km² [3]
Laskujoki oja Paskolammiin [1]
Järvinumero 35.521.1.003
Harhalanlammi

Harhalanlammi[2][1] eli Hiiroistenjärvi[3] on Pirkanmaalla Ikaalisissa Harhalan- ja Hiiroisten kylien välissä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Harhalanlammi on osa Kyrösjärven lähialuetta.[2][1][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi on 650 metriä pitkä, 500 metriä leveä ja sen pinta-ala on 15 hehtaaria. Se sijaitsee peltomaisemassa loivassa notkelmassa ja sen lähiympäristö on suota tai avosuota. Järveen laskee vain yksi pelto-oja, mutta sadevesistä kertyy peltomaalla runsaasti pintavaluntaa. Sen laskuoja on suoraksi kaivettu ja 450 metriä pitkä yhdysoja Paskolammiin, josta vesi valuu Alhonlahden kautta Kyrösjärven Viljakkalanselälle. Vesi vaihtuu hitaasti, sillä järven veden laskennallinen viipymä on 105 vuorokautta. Rantaviivan pituus on 1,8 kilometriä ja soisena sille ei ole rakennettu muita rakennuksia kuin itärannan kolme kiinteistöä. Läheiset maatilat sijaitsevat hieman kauempana rannasta, mutta kaikille kiinteistöille johtaa tiet seututieltä 276. Rantoja on ruopattu muutamasta kohtaa, jotta vesirajassa olisi kiinteä ranta. Järvi on tulevaisuudessa soistumassa umpeen kiihtyvällä nopeudella.[1][3]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lammin vedenlaatua on tutkittu vuosina 1976 ja 1980. Vesi oli väriltään melko rusekaa ja se sisälsi runsaasti humusta ja ravinteita. Talvisin vesi oli hapahkoa, mutta kesällä veden happamuudentaso oli taas normaali. Ympäristön peltovaltaisuus näkyy järven hyvänä puskurikykynä happamoitumuutta vastaan. Peltoviljelyn haittana on kuitenkin luonnollista korkeampi ravinnetaso. Pintavesien fosforiravinnepitoisuus vaiheli eri tutkimusajankohtina 40–46 µg/l ja typpipitoisuus 890–1 800 µg/l. Talvella 1976 veden lammen happitilanne oli heikentynyt voimakkaasti ja sitä voitiin pitää huononakin. Happi kului koko vesimassasta lähes loppuun ja pintavesissäkin se oli loppumassa. Tästä huolimatta sisäinen kuormitus jäi vähäiseksi. Kesällä alusvedessä oli hapen vähyyttä ja vähiten sitä oli syvänteessä. Happitalouden häiriö taittui nopeasti, sillä lampi on avoimella paikalla ja tuulet sekoittavat vedet aivan pohjaa myöten. Kesällä 1980 vedessä todettiin vain lievä lämpötilakerrostuneisuus. Harhalanlammi soveltuu virkistyskäyttöön välttävästi.[3]

Luonnosuojelualue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harhalanlammi on yksityinen luonnonsuojelualue, joka perustettiin vuonna 2007. Alueen pinta-ala on 19,5 hehtaaria ja se on perustettu tukemaan kahden muun suojelualueen Paskolammin ja Alhonlahden-Lippaanlahden lintujärvikokonaisuutta. Rannat muodostavat vaikeakulkuisia ja monimuotoisia rantaluhtia, jossa viihtyvät esimerkiksi ruokokerttunen ja satakieli.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvellä on ollut erilaisia nimiä. Ennen sitä on kutsuttu myös "Hiiroisjärveksi" [5] tai "Hietikkojärveksi".[6] Vuoden 1909 vesienjakokartassa sillä oli nimi "Harhalan lampi".[7] Ennen vuotta 1841 oli järvelle suoritettu järvenlasku, jonka vesijättömaita kuivatettiin ja sitten jaettiin osakkaiden kesken.[8] Vuonna 1842 suoritettiin tällainen jako järven pohjoisrannalla ja vuonna 1855 sen etelärannalla.[6][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karttapaikka: Harhalanlammi, Ylöjärvi (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
  2. a b c d SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b c d e f g Harhalanlammi 15.11.2007. Tampere: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Viitattu 9.8.2016.
  4. Ylöjärvi: Ylöjärvellä sijaitsevat luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit, 2015
  5. Arkistolaitos: Viljakkala – Hiirosten kylä: Isojaon kartta ja asiakirjat, 1796 (A117:2/1-7)]
  6. a b Arkistolaitos: Harhalan kylä – Hietikko- eli Hiiroisjärven vesijätön ja yhteisen mutapalstan jako, 1855 (A117:1/7-8)
  7. Maanmittaushallitus: Viljakkalassa jakokuntien välinen vesijako, 1909, Arkistolaitos
  8. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. liite 1–3. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  9. Arkistolaitos: Hiirosen kylä – Hiiroisenjärven vesijätön jako, 1842 (A117:2/8-10)]