Lauttalammit (Jämijärvi)
| Lauttalammit | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Satakunta, Pirkanmaa |
| Kunnat | Jämijärvi, Ikaalinen |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kyrösjärven alue (35.52) |
| Laskujoki | Lauttaoja Hangasjärveen [1] |
| Järvinumero | 35.522.1.008 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 132,2 m [2] |
| Rantaviiva | 0,73 km [3] |
| Pinta-ala | 0,027 km² [3] |
 Lauttalammit |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lauttalammit [3][2] on Pirkanmaalla Ikaalisten ja Satakunnassa Jämijärven väisellä rajalla sijaitsevat suolammet, jotka kuuluvat Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Lauttalammit ovat osa Mylly-Kartun joen valuma-aluetta.[3][2]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lammet sijaitsevat Unnannevan ja Lauttakankaan välisellä Lauttalamminnevalla Ikaalisten ja Jämijärven rajalla. Lampia on neljä ja suurimman lammen pinta-ala on 2,7 hehtaaria. Suurin lampi on 230 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Kuntaraja ylittää lammen kahdesti itärannalla olevan rajapyykin kautta niin, että suurin osa lammesta jää Jämijärven puolelle. Jämijärvellä sijaitsevat kaksi pientä lampea, joiden halkaisijat ovat 30 metriä ja 15 metriä. Neljäs ja eteläisin lampi sijaitsee Ikaalisissa ja sen pituus on 200 metriä ja leveys 80 metriä. Kaksi suurinta lampea on yhdistetty toisiinsa ojalla. Ympäröivä suo on osittain ojitettu ja lampien vesi päätyy suo-ojiin eteläisen lammen laskuojan kautta, josta ne jatkavat Lauttaojaa myöten Hangasjärveen. Lammille ei johda tietä.[3][2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Toivonen, Tapio & Valo, Onerva: Ikaalisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat, Turvetutkimusraportti nro 385, Geologinen tutkimuskeskus, Espoo, 2008, s.47
- ↑ a b c d Lauttalammi, Jämijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ a b c d e Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.