Tuulivoima Suomessa

Tuulivoima Suomessa
Vuosi	MW	GWh
1990	0	0
1991	1	1
1992	1	2
1993	5	4
1994	5	5
1995	6	11
1996	7	11
1997	12	17
1998	17	24
1999	38	49
2000	38	77
2001	39	70
2002	43	63
2003	52	92
2004	82	120
2005	82	168
2006	86	153
2007	109	188
2008	142	261
2009	147	277
2010	197	292
2011	197	389lähde?

Tuulivoima Suomessa sai alkunsa vuonna 1991 Imatran Voiman Inkoon Kopparnäsin tuulivoimalasta. Helmikuussa 2010 Suomessa oli 118 tuulivoimalaitosta, joiden laskennallinen tuotantokapasiteetti on 147 MW. Lisäystä vuonna 2009 oli 5 MW.. Voimalat tuottavat sähköä noin 0,3 % sähkön kokonaiskulutuksesta. Kokonaiskulutuksesta 10 % (8 TWh) saataisiin 3 500 MW:n kapasiteetilla. Tuulivoimaloiden kotimaisuusaste on ollut yli 50 %.

Vuoden 2008 lopussa Suomessa oli tuulivoimakapasiteettia 28 W asukasta kohti, kun EU:n keskiarvo oli 133 W/asukas.

Suomen tuulivoimapotentiaali

Kirrinsannan tuulivoimaloita Porissa.

Suomi on tuulivoiman laajamittaiselle rakentamiselle tuulioloiltaan ja muilta teknisiltä edellytyksiltään esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hieman epäedullisempaa aluetta, mutta rakentamaton tuulivoimapotentiaali on vielä suuri. Suomen tuulivoima on sijoittunut suhteellisen tasaisesti rannikkoalueille, pitkin maata ja sähkönkulutuksen keskuksia. Suunniteltaessa tuulivoimaloiden sijoittumista apuna käytetään Suomen tuulienergiakartastoa eli tuuliatlasta, joka on tärkeä apuväline arvioitaessa alueellisia mahdollisuuksia tuottaa tuuliturbiineilla sähköä. Tuulen suhteellinen osuus eri ilmansuunnista tietyllä maantieteellisellä paikalla saadaan tuuliruususta, josta voidaan tarkastella kyseisen paikan tuulen suuntien ja nopeuksien jakaumia. Suomessa on mahdollisuus välttää Britannian ja Saksan tyyppinen sähkönsiirtoverkostoa rasittava tilanne, jossa tuotannon painopiste on pohjoisessa ja kulutuspainopiste etelässä.

VTT on arvioinut Suomen tuulivoiman vuosituotannon lisäämispotentiaalit eri alueilla:

• Lapin tunturialue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen noin 0,5 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
• Rannikko- ja saaristoalue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen 2–3 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
• Merialue (offshore): tekninen potentiaali hyvin suuri, jopa 15 TWh, vaatii uutta perustusteknologiaa ja uuden siirtoverkkokapasiteetin rakentamista.

Merialueilla ja rannikolla suurin osa mahdollisista voimalapaikoista mahdollistaa 10–30 % suuremman tuotantotehon sisämaahan verrattuna. Rannikolla, saaristosssa ja tuntureilla voimala voi saavuttaa 2 500–3 000 tunnin vuosittaisen huipunkäyttöajan. Offshore-voimalat merellä voivat päästä jopa 3 200–3 500 tunnin huipunkäyttöaikoihin, joskin 2 700–3 000 h/a on useimmissa tapauksissa todennäköisempi tuotantotaso. Sisämaassa huipunkäyttöajaksi jää 1 800–2 300 h/a.

Teknisesti ja maankäytöllisesti kapasiteettia olisi mahdollista lisätä: vuonna 2020 tuulivoimalla voitaisiin tuottaa sähkön kokonaistarpeesta jopa 10 prosenttia (kapasiteetti 4 000 MW, tuotanto 10 TWh vuodessa). Tällöin uusiutuvan sähkön osuus nousisi 25:stä 35 prosenttiin. Suomen vuosittaiset CO₂-kokonaispäästöt vähentyisivät 7 Mt. Tuotantoon sidottu tukijärjestelmä nostaisi kuluttajien sähkölaskua, vaikutus olisi kuitenkin alle 5 prosenttia.

Tuulivoimapotentiaali Lapissa

Lapin tunturialueiden teoreettiseksi tuulivoimapotentiaaliksi on arvioitu jopa 14 TWh vuodessa. Tie- ja sähköverkko on kuitenkin erittäin harva, joten useimmat potentiaaliset alueet ovat liian kaukana ollakseen taloudellisesti toteutuskelpoisia. Sähköverkon siirtokapasiteetti rajoittaa usein toteutuskelpoista potentiaalia myös olemassa olevan verkon läheisyydessä. Lisäksi suuri osa tunturialueista kuuluu kansallispuistoihin, luonnonsuojelu- tai erämaa-alueisiin, valtakunnallisesti merkittäviin maisema-alueisiin.

Säätökapasiteetin tarve

Tuulivoiman laajamittaisen käytön haittapuolina on usein esitetty voimaloiden tehon ennustamaton, suuri vaihtelu, ja vaihtelun vaatima runsas säätötehon tarve. Kokonaistehon vaihtelu kuitenkin tasaantuu kun tuulivoimaloita rakennetaan runsaammin, ja eri puolille maata. Myös tuotannon ennustemenetelmät ovat parantumassa. Arvioiden mukaan säätökapasiteetin lisätarve on varsin vähäinen. Säätökapasiteetin aiheuttamat kustannukset tuulivoimalla tuotettuun sähköön ovat arviolta 0,2 c/kWh 10 prosentin tuulivoimaosuudella, ja 0,3 c/kWh 20 prosentin osuudella.

Tuulivoiman ympäristövaikutukset Suomessa

Energialähteiden kasvihuonekaasujen max ja min päästöt([2])

   Energiatuotannon päästöt

  Muu elinkaari (polttoaine, rakentaminen, huolto jne.)

Tuulivoiman ympäristövaikutukset ovat kohtuullisen vähäiset. Varsinaisesta tuulivoimalan toiminnasta ei synny päästöjä. Käytönaikaisista ympäristöhaitoista ovat merkittävimpiä ääni-, maankäyttö- ja maisemavaikutukset. Haittavaikutuksia saattaa aiheutua myös alueen eläimistölle. Heijastukset ja varjot voivat näkyä kauas: lapojen pyöriminen voi aiheuttaa välkkymistä valon heijastuessa lavoista. Maston ja lapojen varjo voi ulottua satojen metrien päähän. Suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät kuitenkin tuulivoimalalaitteistojen valmistuksessa. Tuulivoimaa tuotettaessa kasvihuonepäästöt ekvivalentteina hiilidioksiditonneina ovat 7–22 tonnia hiilidioksidia kohti tuotettua gigawattituntia sähköä. Suomessa käytetyistä energiantuotantomuodoista ainoastaan ydin- ja vesivoimalla päästöt ovat tätä pienempiä.

Vaikutukset eläimistöön

Tuulivoimaloiden ja niiden huoltotoiminnan on arvioitu voivan haitata paikallista eläimistöä, kuten lintuja. Vaikutukset lintuihin voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan haittaan: lintujen törmäykset ja vaikutus pesimis- ja elinympäristöihin. Merelle sijoitettavia tuulivoimaloita rakennettaessa joudutaan merenpohjaa yleensä ruoppaamaan. Ruoppaaminen, itse laitoksen rakentaminen ja laitokseen vedettävän sähkökaapelin asentaminen voivat aiheuttaa paikallisia vaikutuksia alueen kaloille ja muulle merieliöstölle.

Törmäysvaikutus on hyvin pieni: arvioilta noin sata lintua Suomessa kuolee vuoden aikana tuulivoimaloihin. Tätä voi verrata esimerkiksi sähköverkon aiheuttamiin lintukuolemiin Suomessa (200 000 lintua vuodessa) tai puhelin- ja televisiomastojen aiheuttamiin törmäyksiin (100 000 lintua vuodessa). Tästä huolimatta on esitetty, että voimaloiden rakentamista muuttolintureiteille tulisi välttää.

Pesimis- ja elinympäristön muutoksia arvioivia luotettavia tutkimuksia riittävän pitkältä tarkastelujaksolta ei ole tehty enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan. Suoritetut suppeammat tutkimukset viittaavat siihen ettei tuulipuisto muuta voimakkaasti pesimäympäristöjä ja -linnustoja tasalaatuisessa maastossa. Rakennusajan aiheuttama häiriö tai voimalan sijoitus saattavat tuhota kuitenkin paikallisen populaation, mikä on ongelma uhanalaisilla lajeila. Rakentaminen pesimäkauden ulkopuolella vähentää riskiä.

Melutaso

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on pääosin aerodynaamista ääntä, joka syntyy tuulen kohdatessa ja vastaavasti irrotessa lavasta. Tuulivoimalamelun luonne poikkeaa tyypillisestä teollisuumelusta ja se koetaankin häiritsevämpänä kuin esimerkiksi tieliikennemelu. Merkittävin syy tuulivoimalamelun häiritsevyydelle on amplitudimodulaatio eli melun ajallinen vaihtelevuus kunkin yksittäisen lavan kierroksen aikana. Tämä "swoosh" ääni saa tuulivoimalamelun kuulostamaan epämiellyttävältä ja tällaiseen ääneen on vaikea tottua. Lisäksi tuulivoimalat tuottavat paljon pientaajuista ääntä, joka on myös merkittävä syy tuulivoimalamelun häiritsevyydelle. Koska amplitudimodulaatio ja pientaajuinen melu eivät juurikaan näy melun häiritsevyyden arviointiin yleisesti käytetyssä A-äänenpainotetussa kokonaisäänitasossa, on ehdotettu että kyseiset ilmiöt otettaisiin huomioon tuulivoimalamelua koskevissa ohjearvoissa.

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on yksi suurimmista syistä niihin kohtaan kohdistuvista negatiivisista asenteista. Suomessa ei tällä hetkellä ole ohjearvoa tuulivoimalamelulle, eikä Valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista 993/1996 ole suoraan sovellettavissa tuulivoimalamelulle melun erityispiirteiden vuoksi. Tuulivoimalamelun ohjearvoja tullaan kuitenkin tarkastelemaan ympäristösuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Siihen asti Ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi tuulivoimalamelun ohjearvoa 45 dB päiväsaikaan ja 40dB yöaikaan. Koska tuuliolosuhteet tuulivoimalan toiminnalle ovat suotuisat juuri ilta- ja yöaikaan, tulee melurajaksi käytännössä yöajalle asetettu ohjearvo 40 dB.

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu riippuu tuulivoimalan tehosta ja sen eteneminen on voimakkaasti riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Esimerkiksi moderni, äänen lähtötasoltaan 110 dB:n tuulivoimalan 40 dB:n melutasoraja vaihtelee n. 1000-1500 metriin välillä riippuen tuulen pystyprofiilista, suunnasta ja nopeudesta, ilman lämpötilasta sekä kosteudesta. Ns. pintainversio on tuulivoimalamelun etenemisen kannalta ongelmallisin sääolosuhde. Inversiossa ilman lämpötila kasvaa ylemmäs mentäessä aiheuttaen äänen taipumista alaspäin maata kohden. Tällöin ääni kantautuu tavallista tilannetta pidemmälle. Inversiotilanteessa tuulivoimalan melun kokemista häiritseväksi pahentaa vielä tuuleton tuuliolosuhde lähellä maanpintaa. Tällöin melua peittäviä ääniä kuten esimerkiksi puiden lehtien havinaa ei synny. Inversiosta johtuva pitkälle kantautuva melu on ongelmallista Suomessa maantieteellisen sijainnin takia. Auringon nousun ja laskun pitkä kesto sekä talvi lisää huomattavasti inversiolle suotuisia sääolosuhteita.

Ympäristömerkintä

Tuulivoiman ympäristöhaittoja on pyritty hillitsemään Ekoenergia-ympäristömerkinnällä. Merkin kriteerit vaativat voimaloiden sijoittamista tärkeiden linnusto-, maisema-, luonnonsuojelu- ja kulttuuriperintöalueiden ulkopuolelle. Merkintää ylläpitää Suomen luonnonsuojeluliitto. Merkin puuttuminen heikentää sähköstä saatua hintaa ja ohjaa rakentamista kestävämmille alueille.

Tuulivoiman kustannukset ja kustannusrakenne

Tuulivoimalle on ominaista rakentamisesta, korjauksista ja määräaikaishuolloista aiheutuneiden kustannusten suuruus verrattuna tuotettuun energiaan. Toisin sanoen tuulivoimaan investoimalla kestää kauan saada takaisin siihen sijoitetut varat ja tämänkin jälkeen tuulivoimalan tuottama voitto on vähäistä. Nämä tekijät tekevät tuotetusta sähköstä huomattavasti kalliimpaa perinteisiin sähköenergiantuotantomenetelmiin verrattuna. Suomessa käytetyt tuulivoimalat olivat keskimäärin vialla vuosina 1997–2006 kokonaisajasta 5 % ja huipunkäyttöaika oli esimerkiksi vuonna 2006 ainoastaan 1 800 tuntia. Sähköntuotanto talven kulutushuipun aikaan 14 vuoden keskiarvona (1993–2007) kertoo, että koko tuulisähkön nimellistehosta on tuona aikana ollut käytössä ainoastaan 16 %. Tuulivoimaa ei siis juuri ole käytettävissä silloin kun energiaa eniten tarvittaisiin. Tuulivoimaa tuetaan sähköveron palautuksen verran eli 0,69 senttiä kilowattituntia kohden ja lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestointeihin voi saada jopa 40 % investointitukea. Tuulimyllyn tarvitseman maan kokonaisvuokratasot ovat MTK:n selvitysten mukaan noin 9 000–12 000 euron vuositasoa.

Vuodesta 2011 alkaen Suomessa tuulivoimalat ovat voineet saada syöttötariffi-takuuhintana 83,5 €/MWh. Takuuhintaa maksetaan 12 vuoden ajan. Uudet tuulivoimalat ovat voineet saada lisän, jonka kanssa syöttötariffi on 105,3 €/MWh. Lisää maksetaan enintään kolmen vuoden ajan vuoden 2015 loppuun saakka.

Tuulivoimatuotannon kehitys

Tuulivoimaloita Marjaniemessä, Hailuodossa.

Voimaloiden koko ja teho on alkuajoista kasvanut moninkertaiseksi. Voimaloissa tehon ratkaisee roottorin pyörimiskehän pinta-ala, minkä suurentuminen on tehnyt voimaloista korkeampia. Voimalan tehoon liittyvää korkeutta mitataan sen akselin napakorkeudella. Napakorkeus on kasvanut 30–40 metristä 90 metriin ja roottorin halkaisija 20 metristä 90 metriin. Kopparnäsin rakennettu ensimmäinen voimala on kapasiteetiltaan 200 kW, kun suurimpien nykyisten markkinoilla olevien voimaloiden kapasiteetti on yli 7 000 kW.

Tuulivoimaloiden koon kasvaessa, tekniikan kehittyessä ja rakennuskokemusten karttuessa myös voimaloiden teho ja kustannustehokkuus on parantunut. Huonon sijoituksen takia jotkut laitokset tuottavat alle 15 % keskiteholla. Voimala voi kuitenkin tuottaa kaksinkertaisen tehon, ja parhaat voimalat Suomessa pääsevät yli 40 % keskitehoon. Vuonna 2005 keskitehon keskiarvo oli 24 % huipputehosta.

Varhaisia tutkimuksia ja kokeiluja vuoteen 1991

Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti tuulivoimatutkimuksen Suomessa 1980-luvun lopussa, ja vuosina 1988–1998 tutkimus oli organisoitu Uudet energiajärjestelmät ja -teknologiat-tutkimusohjelmaan NEMO ja NEMO 2. Energiatekniikoita tutkivan NEMO-ohjelman piirissä kartoitettiin voimaloille edullisia tuuliolosuhteita. Tuloksena Ilmatieteenlaitos julkaisi tuuliatlaksen, kartan Suomen keskimääräisestä tuulisuudesta alueittain.

Alkuvuodesta 1991 Kemijoki Oy pystytti Bonus Energyn valmistaman kapasiteetiltaan 65 kW:n tuulivoimalan Paljasselälle Enontekiön Hettaan. Laitos siirrettiin Huittisiin vuonna 2003. Ensimmäinen voimala, Inkoon Kopparnäsin rakennettu tutkimuslaitos, purettiin vuonna 2001.

Ensimmäinen tuulipuisto

Suomen ensimmäinen tuulipuisto perustettiin 1991 syksyllä Vaasan lähelle Korsnäsiin. Se koostui neljästä 200 kW:n laitteesta, jotka ovat nykyisin vanhimmat Suomessa toimivat tuulivoimalat. Tuulipuistojen läpimurtovuosi Suomessa oli 1993, jolloin rakennettiin jo useita tuulivoimaloita.

1990-luvulla voimaloiden yksikkötehot kasvoivat 50 % parin vuoden välein.

Yksikön koon kasvu 200 kW:sta 500 kW:iin 1991–1993

Tällöin rakennettiin jo tuulivoimaloita lukumääräisesti enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Useimmat olivat jo 300 kW:n tehoisia. Pyhätunturille tehtiin yksi 220 kW:n voimala, Hailuotoon kaksi 300 kW:n, Pohjois-Pohjanmaan Kalajoelle kaksi 300 kW:n, Kemin Ajokseen kolme 300 kW:n ja Meri-Poriin yksi 300 kW:n. Siikajoelle rakennettiin vuonna 1992 kaksi 300 kW:n voimalaa ja myöhemmin 1997 kaksi 600 kW:n voimalaa.

300 kW:sta 500 kW:iin 1994–1996

1995 rakennetut Ahvenanmaan Eckerön, Kuivaniemen, Hailuodon kolmas ja neljäs voimala olivat teholtaan jo 500 kW. Vuonna 1996 rakennettiin Enontekiön Kilpisjärven Lammasoaiviin Lammasoaivi 1 ja 2, jotka ovat 450 kW:n tehoisia voimaloita.

500 kW:sta 750 kW:iin 1997–1999

Nyhamnin Båtskärin saariryhmän tuulivoimaloita Lemlandissa, Ahvenanmaalla, Suomessa.

Vuonna 1997 Iihin ja Kökariin rakennettiin vielä 500 kW:n voimalat, mutta muut olivat jo suurempitehoisia. Ahvenanmaan Lemlandiin rakennettiin neljä 600 kW:n voimalaa ja Siikajoelle kolmas ja neljäs voimala samantehoisina.

Vuonna 1998 pienempiä 500 kW:n voimaloita pystytettiin Ahvenanmaan Finströmiin kaksi ja Vårdöhön yksi. Kuivaniemelle pystytettiin kolme 750 kW:n voimalaa ja seuraavana vuonna kolme samanlaista lisää. Vuonna 1999 tuli myös Finströmiin vielä yksi 600 kW:n voimala ja 650kW:n Lammasoaiviin, sekä Lumituuli Oy:n 660 kW voimala Lumijoelle.

Megawattien tehoiset tuulivoimalat 2000-luvulla

2000-luvulla tuulivoimaloiden teho on lisääntynyt 2–3 MW:iin. Dragsfjärdin Högsårassa avattiin 15. kesäkuuta 2008 kolme kahden megawatin voimalaa. Ne omistaa Via Wind, jonka tuottaman sähköenergian myy Turku Energia. Tuulisina päivinä voimalat tuottavat täydet 6 MW sähköenergiaa.

Megawattiluokan voimalat

Vuonna 1999 aloitettiin ensimmäisten yhden megawatin voimaloiden rakentaminen. Meri-Poriin tehtiin kahdeksan voimalan puisto ja Kotkaan Mussaloon kaksi voimalaa. Loppuvuodesta aloitettiin 1,3 MW:n voimalan rakentaminen Oulunsaloon ja kahden vastaavankokoisen rakentaminen Uudenkaupungin tuulipuistoon.

Kahden megawatin voimalatyöt aloitettiin ensimmäisenä Meri-Porin yhdeksättä voimalaa varten. Ensimmäinen kolmen megawatin voimala valmistui Ouluun vuonna 2005.

Tuulivoima omakotitalojen energialähteenä

Vuonna 2009 Suomessa toimi kaksi yritystä, jotka valmistivat omakotitaloihin soveltuvia tuulivoimaloita joistatoimintansa lopettanut Lahtelainen Eagle tuulivoima Oy teki perinteisiä pientuulimyllyjä, ja vaasalainen Windspiral akselinsa ympäri pyöriviä. Omakotitalokäyttöön soveltuvien tuulimyllyjen yleistymistä hidastaa suomen lainsäädäntö, joka estää yksityisiä henkilöitä myymästä sähköä verkkoon. Monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa, on käytössä syöttötariffi, jolloin sähköyhtiö maksaa virrasta, jonka yksityishenkilö syöttää verkkoon. Tällöin myös riittäisi että tuulimyllyn yhteydessä olisi vain verkkoinvertteri ja generaattori. Nyt tuulimyllyjen yhteyteen joudutaan rakentamaan myös taloautomaatiota, mikä lisää hintaa huomattavasti. Pientuulimyllyihin ei myöskään nykyisin kannata asentaa niin suurta generaattoria (5–6 kW) kuin se pystyisi hyödyntämään, vaan niissä käytetään lähinnä 2–2,5 kW:n generaattoreita, jotka pienentävät tuulimyllyjen hyötysuhdetta.

Tuulivoimalateollisuuden markkinat Suomessa

Tuulivoimalan osan erikoiskuljetus valtatiellä 4 Kemissä.

Tuulivoimaloiden markkinat Suomessa on käytännössä jaettu viiden valmistajan kesken. Markkinajohtaja vuoden 2006 lopussa oli Siemens 32 prosentin osuudellaan. Kotimainen Winwind ja Vestas-konserni hoitavat tasavahvoina 23 prosentin markkinaosuutta, ja neljäntenä on Enercon 17 prosentin osuudellaan. Pienimmän osuuden markkinoista on saanut Nordex (5 %). Näiden lisäksi suomalaisiin tuulivoimayrityksiin kuuluu myös Windside, joka on erikoistunut vaikeissa olosuhteissa toimiviin tuulivoimaloihin ja myy niitä lähinnä ulkomaille.

Tuulivoimateollisuuden edunvalvontajärjestönä Suomessa toimii vuonna 1988 perustettu Suomen Tuulivoimayhdistys ry.

Tuulivoimatuottajat Suomessa

Vuoden 2005 lopussa Suomen tuulivoimasta omistivat sähköyhtiöt 54 % (52 MW), kuluttajat 36 % (21,9 MW) ja teollisuus 9 % (7 MW).

Tuulivoimaa tuottivat vuonna 2006 Suomessa ainakin Suomen Hyötytuuli Oy, Lumituuli Oy, Tunturituuli Oy, PVO-Innopower Oy, Energiapolar Oy ja Propel Voima Oy. Monet tuulivoimalayhtiöt ovat suurempien sähköntuottajien tai jakelijoiden yhteisyrityksiä.

Lumituuli Oy perustettiin 1998, ja on Suomen ensimmäinen kuluttajien omistama tuulivoimayhtiö. Sillä on lähes tuhat osakasta ja 660 kW voimala Lumijoella, joka tuottaa noin 1,5 GWh vuodessa.

Tunturituuli Oy kuuluu Fortum-konserniin. Tunturituulen omistavat Fortum Power and Heat (55,4 %), UPM-Kymmene (17,1 %), Lapin Sähkövoima (10,5 %), Muonion Sähköosuuskunta (6,6 %), Helsingin kaupunki (3,5 %), Enontekiön Sähkö (3,4 %), Stora Enso Oyj (2,0 %), Rovakairan Tuotanto (1,5 %). Tunturituulen osuus (5 MW) Suomen tuulivoimakapasiteetista vuoden 2006 alussa oli noin (5 %).

Propel Voima Oy on paikallisten sähköyhtiöiden omistama tuulivoimayhtiö. Sen perustivat 1999 viisi valtakunnalliseen Voimatoriketjuun kuuluvaa paikallista sähköyhtiötä: Vakka-Suomen Voima, Rauman Energia, Etelä-Savon Energia, Keravan Energia ja Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö. Yhtiö rakensi Uudenkaupungin Hangonsaareen lokakuussa 1999 tuulipuiston, jossa kaksi tuulivoimalaa. Propel voima tuottaa 4 680 MWh/vuosi.

Energiapolar Oy:n myymä tuulisähkö on Muonion Olostunturin, Kilpisjärven Lammasoaivin ja Oulunsalon Riutunkarin tuulivoimaloista. Energiapolarin omistavat Rovakaira Oy, Rovaniemen Energia,Torniolaakson Sähkö Oy, Koillis-Lapin Sähkö Oy, Muonion Sähköosuuskunta, Enontekiön Sähkö ja Pellon Sähkö. Kotkan Energialla on 4 MW tuulivoimaa.

Tuulivoiman tulevaisuus Suomessa

Tuulivoiman hyödyntämisessä Suomi sijoittuu 30. sijalle maailmassa ja Suomessa on noin 120 MW tuulikapasiteettia. Tuulivoimaan liittyvät poliittiset päätökset liittyvät Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapakettiin. Komissio on asettanut Suomelle tavoitteeksi tuottaa 38 % energiasta uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä ja hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa tästä on johdettu tavoitteeksi tuulivoimalle 6 TWh sähköntuotanto ja n. 2 000 MW nimelliskapasiteetti. Strategiassa myönnetään, että nykyinen investointitukimenettely ei ole toiminut ja jatkossa ohjauskeinona tullaan käyttämään syöttötariffeja vuodesta 2010 lähtien.

Suurimmat energiayhtiöt ovat kaavailleet rannikolle uusia isoja merituulivoimaloita odottaen, että tuulivoimasta tulee tärkeä osa sähköntuotantoa. Suunnitelmissa on jopa 4 000–5 000 megawattia tuulikapasiteettia. Isojen yhtiöiden tuulivoimakaavailut ovat vain alustavia hahmotelmia.

Energiayhtiö Fortum on kaavaillut merituulivoimaloita Perämerelle Kemin, Simon ja Iin kuntien edustalle. Helsingin Energia ja Etelä-Pohjanmaan Voima ovat luonnostelleet tuulipuistoa Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle. Pohjolan Voima ja Oulun Energia suunnittelee merivoimalaa Oulun edustalle. Saksalaisomisteisen WPD:n tähtäimessä on Korsnäsin ja Suurhiekan tuulipuistot. Tuulisähkön osuus voisi siis nousta noin kymmeneen prosenttiin, kun sen osuus nyt on 0,2 %. Pienemmät yhtiöt suunnittelevat maalle rakennettavia, pienempiä voimaloita. Tuulivoimabuumista hyötyy myös suomalainen Moventas, jonka turbiinivaihteilla on kova kysyntä maailmalla .

Vuonna 2011 perustettu Ilmatar Windpower on ilmoittanut rakentavansa seitsemän tuulivoimapuistoa vuoteen 2015 mennessä. Yhtiö suunnittelee listautumista pörssiin First North Finland -markkinapaikalle. Ilmatar pyrkii päättämään listautumisesta vuoden 2012 aikana.

Vuonna 2012 perustettu Voimamylly Oy suunnittelee noin 3 000 hehtaarin alueelle Urjala-Humppilaan lähes neljänkymmenen turbiinin tuulivoimapuistoa yhteisteholtaan noin 100 MW.

Katso myös

• Luettelo Suomen tuulivoimaloista
• Tuulivoima
• Pientuulivoimala
• Tuulipuisto
• Uusiutuva energia
• Suomen ympäristöpolitiikka
• Suomen energiapolitiikka
• Kestävä kehitys alueittain ja maittain

Lähteet

• VTT: Suomen tuulivoimatilastot (Tuuivoiman tuotanto ja vikatilastot) 2007. VTT. Viitattu 9.10.2007.
• Hannele Holttinen: Tuulivoiman tuotantotilastot. Vuosiraportti 2006. Espoo: VTT, 2007 b. ISBN 978-951-38-6631-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2007).
• Hannele Holttinen: Tuulivoiman sijoittelu ja integrointi – tuulivoiman mahdollisuudet Suomessa (pdf) 2007. VTT. Viitattu 9.10.2007.
• Motiva verkkotoimitus: VTT tiedottaa: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW 28.9.2007. Motiva Oy.
• Tuulivoiman ympäristövaikutukset 30.3.2007. Motiva Oy. Viitattu 9.10.2007.
• Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy: Kokkolan edustan marituulivoimalaitos. Käytön aikaiset meluvaikutukset (pdf) 2001. Pohjolan Voima Oy. Viitattu 9.10.2007.
• Valtioneuvosto: 993/1992 Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista FINLEX ® - Valtion säädöstietopankki. 1992. Edita Publishing Oy. Viitattu 9.10.2007.
• Energia ja ympäristö 2006. Elinkeinoelämän keskusliitto. Viitattu 9.10.2007.
• Suomen tuulivoimaloiden kustannustehokkuus parantunut. 30.11.2005. VTT. Viitattu 9.10.2007.
• Soile Pohjanpalo: Tuulivoiman käyttö pienentää hiilidioksidipäästöjä. 14.5.2002. TEKES. Viitattu 9.10.2007.
• Electrowatt-Ekono Oy, Jaakko Pöyry Group: Tuulivoiman mahdollisuudet Suomessa. Lausunto (pdf) 10.4.2001. Lumituuli Oy. Viitattu 9.10.2007.
• Jarmo Koistinen: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset (pdf) 2004. Helsinki: Ympäristöministeriö. Viitattu 18. lokakuuta 2007.

Aiheesta muualla

• Suomen Tuuliatlas (Ilmatieteen laitos) ja Suomen Tuuliatlas -karttakäyttöliittymä (Ilmatieteen laitos)
• Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-kriteerit kestävälle tuulivoimatuotannolle
• Teknillinen korkeakoulu: NEMO-projekti
• Euroopan unionin energiaportaali: Wind Energy (englanniksi)
• Suomen Tuulivoimayhdistyksen sivusto
• Suomen tuulivoimatilastot VTT
• Lappeenrannan teknillinen yliopiston selvitys suomalaisen tuulivoimateollisuuden kilpailukyvystä (2013)

Energiantuotanto

Käsitteitä:	Energiansäästö - Hajautettu tuotanto - Kaukolämpö - Lämmöntuotanto - Sähköntuotanto - Säätövoima - Varavoima - Lämpöenergian varastointi - Energian varastointi
Uusiutumaton energia:	Fossiilinen: Hiilivoima - Maakaasuvoima -Maaöljy Muut: Turvevoima - Ydinvoima
Uusiutuva energia:	Aurinkoenergia - Biomassa - Geoterminen - Tuulivoima - Vesivoima