Tuulivoima Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuulivoima Suomessa.[1]
Vuosi MW GWh
1990 0lähde? 0lähde?
1991 1[2] 1lähde?
1992 1[2] 2[1]
1993 5[2] 4
1994 5[2] 5
1995 6[2] 11
1996 7[2] 11
1997 12 17
1998 17 24
1999 38 49
2000 38 77
2001 39 70
2002 43 63
2003 52 92
2004 82 120
2005 79 168
2006 86 153
2007 109 188
2008 142 261
2009 146 277
2010 196 294
2011 198[1] (199)[3] 481
2012 257[1] (288)[3] 494
2013 447[1] (448)[4] 777[1][4]

Tuulivoima Suomessa sai alkunsa vuonna 1991 Imatran Voiman Inkoon Kopparnäsin tuulivoimalastalähde?. Vuoden 2013 lopussa Suomessa oli rakennettua tuulivoimaa 448 MW. Voimalat tuottivat sähköä vuonna 2013 noin 0,9 % sähkön kokonaiskulutuksesta. [4][5] Kokonaiskulutuksesta 10 % (8 TWh) saataisiin 3 500 MW:n kapasiteetilla. Tuulivoimaloiden kotimaisuusaste oli ainakin vuoteen 2007 mennessä yli 50 %.[6]

Vuoden 2008 lopussa Suomessa oli tuulivoimakapasiteettia 28 W asukasta kohti, kun EU:n keskiarvo oli 133 W/asukas.[7] Hallitus on asettanut tavoitteekseen kasvattaa Suomen tuulivoimakapasiteetin 2 500 megawattiin vuoteen 2020 mennessä, nykyään (vuonna 2014) tuulivoimaa saadaan noin 450 megawattia. [8]

Suomen tuulivoimapotentiaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirrinsannan tuulivoimaloita Porissa.

Suomi on tuulivoiman laajamittaiselle rakentamiselle tuulioloiltaan ja muilta teknisiltä edellytyksiltään esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna hieman epäedullisempaa aluetta, mutta rakentamaton tuulivoimapotentiaali on vielä suuri.[9] Suomen tuulivoima on sijoittunut suhteellisen tasaisesti rannikkoalueille, pitkin maata ja sähkönkulutuksen keskuksia. Suunniteltaessa tuulivoimaloiden sijoittumista apuna käytetään Suomen tuulienergiakartastoa eli tuuliatlasta, joka on tärkeä apuväline arvioitaessa alueellisia mahdollisuuksia tuottaa tuuliturbiineilla sähköä. Tuulen suhteellinen osuus eri ilmansuunnista tietyllä maantieteellisellä paikalla saadaan tuuliruususta, josta voidaan tarkastella kyseisen paikan tuulen suuntien ja nopeuksien jakaumia. Suomessa on mahdollisuus välttää Britannian ja Saksan tyyppinen sähkönsiirtoverkostoa rasittava tilanne, jossa tuotannon painopiste on pohjoisessa ja kulutuspainopiste etelässä.

VTT on arvioinut Suomen tuulivoiman vuosituotannon lisäämispotentiaalit eri alueilla:[10]

  • Lapin tunturialue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen noin 0,5 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
  • Rannikko- ja saaristoalue: maankäyttörajoitukset huomioon ottaen 2–3 TWh, toteutettavissa nykyisellä sähköverkolla
  • Merialue (offshore): tekninen potentiaali hyvin suuri, jopa 15 TWh, vaatii uutta perustusteknologiaa ja uuden siirtoverkkokapasiteetin rakentamista.

Merialueilla ja rannikolla suurin osa mahdollisista voimalapaikoista mahdollistaa 10–30 % suuremman tuotantotehon sisämaahan verrattuna. Rannikolla, saaristosssa ja tuntureilla voimala voi saavuttaa 2 500–3 000 tunnin vuosittaisen huipunkäyttöajan. Offshore-voimalat merellä voivat päästä jopa 3 200–3 500 tunnin huipunkäyttöaikoihin, joskin 2 700–3 000 h/a on useimmissa tapauksissa todennäköisempi tuotantotaso. Sisämaassa huipunkäyttöajaksi jää 1 800–2 300 h/a.[9]

Teknisesti ja maankäytöllisesti kapasiteettia olisi mahdollista lisätä: vuonna 2020 tuulivoimalla voitaisiin tuottaa sähkön kokonaistarpeesta jopa 10 prosenttia (kapasiteetti 4 000 MW, tuotanto 10 TWh vuodessa). Tällöin uusiutuvan sähkön osuus nousisi 25:stä 35 prosenttiin. Suomen vuosittaiset CO2-kokonaispäästöt vähentyisivät 7 Mt. Tuotantoon sidottu tukijärjestelmä nostaisi kuluttajien sähkölaskua, vaikutus olisi kuitenkin alle 5 prosenttia.[10]

Tuulivoimapotentiaali Lapissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin tunturialueiden teoreettiseksi tuulivoimapotentiaaliksi on arvioitu jopa 14 TWh vuodessa. Tie- ja sähköverkko on kuitenkin erittäin harva, joten useimmat potentiaaliset alueet ovat liian kaukana ollakseen taloudellisesti toteutuskelpoisia. Sähköverkon siirtokapasiteetti rajoittaa usein toteutuskelpoista potentiaalia myös olemassa olevan verkon läheisyydessä. Lisäksi suuri osa tunturialueista kuuluu kansallispuistoihin, luonnonsuojelu- tai erämaa-alueisiin, valtakunnallisesti merkittäviin maisema-alueisiin.

Säätökapasiteetin tarve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman laajamittaisen käytön haittapuolina on usein esitetty voimaloiden tehon ennustamaton, suuri vaihtelu, ja vaihtelun vaatima runsas säätötehon tarve. Kokonaistehon vaihtelu kuitenkin tasaantuu kun tuulivoimaloita rakennetaan runsaammin, ja eri puolille maata. Myös tuotannon ennustemenetelmät ovat parantumassa. Arvioiden mukaan säätökapasiteetin lisätarve on varsin vähäinen. Säätökapasiteetin aiheuttamat kustannukset tuulivoimalla tuotettuun sähköön ovat arviolta 0,2 c/kWh 10 prosentin tuulivoimaosuudella, ja 0,3 c/kWh 20 prosentin osuudella.[10]

Tuulivoiman ympäristövaikutukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energialähteiden kasvihuonekaasujen max ja min päästöt([2])
   Energiatuotannon päästöt
  Muu elinkaari (polttoaine, rakentaminen, huolto jne.)

Tuulivoiman ympäristövaikutukset ovat kohtuullisen vähäiset. Varsinaisesta tuulivoimalan toiminnasta ei synny päästöjä. Käytönaikaisista ympäristöhaitoista ovat merkittävimpiä ääni-, maankäyttö- ja maisemavaikutukset. Haittavaikutuksia saattaa aiheutua myös alueen eläimistölle. Heijastukset ja varjot voivat näkyä kauas: lapojen pyöriminen voi aiheuttaa välkkymistä valon heijastuessa lavoista. Maston ja lapojen varjo voi ulottua satojen metrien päähän.[11] Suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät kuitenkin tuulivoimalalaitteistojen valmistuksessa.[12] Tuulivoimaa tuotettaessa kasvihuonepäästöt ekvivalentteina hiilidioksiditonneina ovat 7–22 tonnia hiilidioksidia kohti tuotettua gigawattituntia sähköä. Suomessa käytetyistä energiantuotantomuodoista ainoastaan ydin- ja vesivoimalla päästöt ovat tätä pienempiä.[13]

Tuulivoimaloiden ympäristövaikutuksissa on huomioitava myös näiden lyhyt noin 20vuoden elinkaari luonnossa. Tämän jälkeen tuulivoimala joudutaan purkamaan tai vaihtamaan uuteen, muussa tapauksessa se jää ympäristöongelmaksi.

Vaikutukset eläimistöön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaloiden ja niiden huoltotoiminnan on arvioitu voivan haitata paikallista eläimistöä, kuten lintuja. Vaikutukset lintuihin voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan haittaan: lintujen törmäykset ja vaikutus pesimis- ja elinympäristöihin. Merelle sijoitettavia tuulivoimaloita rakennettaessa joudutaan merenpohjaa yleensä ruoppaamaan. Ruoppaaminen, itse laitoksen rakentaminen ja laitokseen vedettävän sähkökaapelin asentaminen voivat aiheuttaa paikallisia vaikutuksia alueen kaloille ja muulle merieliöstölle.[11]

Törmäysvaikutus on hyvin pieni: arvioilta noin sata lintua Suomessa kuolee vuoden aikana tuulivoimaloihin. Tätä voi verrata esimerkiksi sähköverkon aiheuttamiin lintukuolemiin Suomessa (200 000 lintua vuodessa) tai puhelin- ja televisiomastojen aiheuttamiin törmäyksiin (100 000 lintua vuodessa). Tästä huolimatta on esitetty, että voimaloiden rakentamista muuttolintureiteille tulisi välttää.[14]

Pesimis- ja elinympäristön muutoksia arvioivia luotettavia tutkimuksia riittävän pitkältä tarkastelujaksolta ei ole tehty enempää Suomessa kuin ulkomaillakaan. Suoritetut suppeammat tutkimukset viittaavat siihen ettei tuulipuisto muuta voimakkaasti pesimäympäristöjä ja -linnustoja tasalaatuisessa maastossa. Rakennusajan aiheuttama häiriö tai voimalan sijoitus saattavat tuhota kuitenkin paikallisen populaation, mikä on ongelma uhanalaisilla lajeila. Rakentaminen pesimäkauden ulkopuolella vähentää riskiä.[14]

Melutaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on pääosin aerodynaamista ääntä, joka syntyy tuulen kohdatessa ja vastaavasti irrotessa lavasta. Tuulivoimalamelun luonne poikkeaa tyypillisestä teollisuumelusta ja se koetaankin häiritsevämpänä kuin esimerkiksi tieliikennemelu.[15][16] Merkittävin syy tuulivoimalamelun häiritsevyydelle on amplitudimodulaatio eli melun ajallinen vaihtelevuus kunkin yksittäisen lavan kierroksen aikana. Tämä "swoosh" ääni saa tuulivoimalamelun kuulostamaan epämiellyttävältä ja tällaiseen ääneen on vaikea tottua. Lisäksi tuulivoimalat tuottavat paljon pientaajuista ääntä, joka on myös merkittävä syy tuulivoimalamelun häiritsevyydelle. Koska amplitudimodulaatio ja pientaajuinen melu eivät juurikaan näy melun häiritsevyyden arviointiin yleisesti käytetyssä A-äänenpainotetussa kokonaisäänitasossa, on ehdotettu että kyseiset ilmiöt otettaisiin huomioon tuulivoimalamelua koskevissa ohjearvoissa.[17]

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu on yksi suurimmista syistä niihin kohtaan kohdistuvista negatiivisista asenteista. Suomessa ei tällä hetkellä ole ohjearvoa tuulivoimalamelulle, eikä Valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista 993/1992 ole suoraan sovellettavissa tuulivoimalamelulle melun erityispiirteiden vuoksi. Tuulivoimalamelun ohjearvoja tullaan kuitenkin tarkastelemaan ympäristösuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Siihen asti Ympäristöministeriö suosittelee käytettäväksi tuulivoimalamelun ohjearvoa 45 dB päiväsaikaan ja 40dB yöaikaan.[18] Koska tuuliolosuhteet tuulivoimalan toiminnalle ovat suotuisat juuri ilta- ja yöaikaan, tulee melurajaksi käytännössä yöajalle asetettu ohjearvo 40 dB.

Tuulivoimaloiden aiheuttama melu riippuu tuulivoimalan tehosta ja sen eteneminen on voimakkaasti riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista.[19] Esimerkiksi moderni, äänen lähtötasoltaan 110 dB:n tuulivoimalan 40 dB:n melutasoraja vaihtelee n. 1000-1500 metriin välillä riippuen tuulen pystyprofiilista, suunnasta ja nopeudesta, ilman lämpötilasta sekä kosteudesta. Ns. pintainversio on tuulivoimalamelun etenemisen kannalta ongelmallisin sääolosuhde. Inversiossa ilman lämpötila kasvaa ylemmäs mentäessä aiheuttaen äänen taipumista alaspäin maata kohden.[20] Tällöin ääni kantautuu tavallista tilannetta pidemmälle. Inversiotilanteessa tuulivoimalan melun kokemista häiritseväksi pahentaa vielä tuuleton tuuliolosuhde lähellä maanpintaa. Tällöin melua peittäviä ääniä kuten esimerkiksi puiden lehtien havinaa ei synny. Inversiosta johtuva pitkälle kantautuva melu on ongelmallista Suomessa maantieteellisen sijainnin takia. Auringon nousun ja laskun pitkä kesto sekä talvi lisää huomattavasti inversiolle suotuisia sääolosuhteita.

Ympäristömerkintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman ympäristöhaittoja on pyritty hillitsemään Ekoenergia-ympäristömerkinnällä. Merkin kriteerit vaativat voimaloiden sijoittamista tärkeiden linnusto-, maisema-, luonnonsuojelu- ja kulttuuriperintöalueiden ulkopuolelle. Merkintää ylläpitää Suomen luonnonsuojeluliitto. Merkin puuttuminen heikentää sähköstä saatua hintaa ja ohjaa rakentamista kestävämmille alueille.[21]

Tuulivoiman kustannukset ja kustannusrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalle on ominaista rakentamisesta, korjauksista ja määräaikaishuolloista aiheutuneiden kustannusten suuruus verrattuna tuotettuun energiaan. Toisin sanoen tuulivoimaan investoimalla kestää kauan saada takaisin siihen sijoitetut varat ja tämänkin jälkeen tuulivoimalan tuottama voitto on vähäistä. Nämä tekijät tekevät tuotetusta sähköstä huomattavasti kalliimpaa perinteisiin sähköenergiantuotantomenetelmiin verrattuna. Suomessa käytetyt tuulivoimalat olivat keskimäärin vialla vuosina 1997–2006 kokonaisajasta 5 % ja huipunkäyttöaika oli esimerkiksi vuonna 2006 ainoastaan 1 800 tuntia. Sähköntuotanto talven kulutushuipun aikaan 14 vuoden keskiarvona (1993–2007) kertoo, että koko tuulisähkön nimellistehosta on tuona aikana ollut käytössä ainoastaan 16 %. Tuulivoimaa ei siis juuri ole käytettävissä silloin kun energiaa eniten tarvittaisiin. Tuulivoimaa tuetaan sähköveron palautuksen verran eli 0,69 senttiä kilowattituntia kohden ja lisäksi uuden teknologian tuulivoimainvestointeihin voi saada jopa 40 % investointitukea.[22] Tuulimyllyn tarvitseman maan kokonaisvuokratasot ovat MTK:n selvitysten mukaan noin 9 000–12 000 euron vuositasoa.[23]

Vuodesta 2011 alkaen Suomessa tuulivoimalat ovat voineet saada syöttötariffi-takuuhintana 83,5 €/MWh. Takuuhintaa maksetaan 12 vuoden ajan. Uudet tuulivoimalat ovat voineet saada lisän, jonka kanssa syöttötariffi on 105,3 €/MWh. Lisää maksetaan enintään kolmen vuoden ajan vuoden 2015 loppuun saakka.[24]

Tuulivoimatuotannon kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen teollisen tuulivoimakapasiteetin kehitys (MW)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1][2]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaloita Marjaniemessä, Hailuodossa.

Voimaloiden koko ja teho on alkuajoista kasvanut moninkertaiseksi. Voimaloissa tehon ratkaisee roottorin pyörimiskehän pinta-ala, minkä suurentuminen on tehnyt voimaloista korkeampia. Voimalan tehoon liittyvää korkeutta mitataan sen akselin napakorkeudella. Napakorkeus on kasvanut 30–40 metristä 140 [25] metriin ja roottorin halkaisija 20 metristä 128 metriin. [26] Kopparnäsin rakennettu ensimmäinen voimala on kapasiteetiltaan 200 kW,[27] kun suurimpien nykyisten markkinoilla olevien voimaloiden kapasiteetti on yli 7 000 kW.

Tuulivoimaloiden koon kasvaessa, tekniikan kehittyessä ja rakennuskokemusten karttuessa myös voimaloiden teho ja kustannustehokkuus on parantunut. Huonon sijoituksen takia jotkut laitokset tuottavat alle 15 % keskiteholla. Voimala voi kuitenkin tuottaa kaksinkertaisen tehon ja parhaat voimalat Suomessa pääsevät yli 40 % keskitehoon. Vuonna 2005 keskitehon keskiarvo oli 24 % huipputehosta.[28]

Varhaisia tutkimuksia ja kokeiluja (1980-1991)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppa- ja teollisuusministeriö käynnisti tuulivoimatutkimuksen Suomessa 1980-luvun lopussa, ja vuosina 1988–1998 tutkimus oli organisoitu Uudet energiajärjestelmät ja -teknologiat-tutkimusohjelmaan NEMO ja NEMO 2. Energiatekniikoita tutkivan NEMO-ohjelman piirissä kartoitettiin voimaloille edullisia tuuliolosuhteita. Tuloksena Ilmatieteenlaitos julkaisi tuuliatlaksen, kartan Suomen keskimääräisestä tuulisuudesta alueittain.

Alkuvuodesta 1991 Kemijoki Oy pystytti Bonus Energyn valmistaman kapasiteetiltaan 65 kW:n tuulivoimalan Paljasselälle Enontekiön Hettaan. Laitos siirrettiin Huittisiin vuonna 2003. Suomen ensimmäinen tuulivoimala, Inkoon Kopparnäsin rakennettu tutkimuslaitos, purettiin vuonna 2001.

Ensimmäisistä tuulipuistoista megawattivoimaloihin (1991-1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyhamnin Båtskärin saariryhmän tuulivoimaloita Lemlandissa, Ahvenanmaalla, Suomessa.

Suomen ensimmäinen tuulipuisto perustettiin 1991 syksyllä Vaasan lähelle Korsnäsiin. Se koostui neljästä 200 kW:n laitteesta, jotka ovat nykyisin vanhimmat Suomessa toimivat tuulivoimalat. Tuulipuistojen läpimurtovuosi Suomessa oli 1993, jolloin rakennettiin useita tuulivoimaloita. Vuosina 1991–1993 rakennettiin tuulivoimaloita lukumääräisesti enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä. Useimmat olivat jo 300 kW:n tehoisia. Pyhätunturille tehtiin yksi 220 kW:n voimala, Hailuotoon kaksi 300 kW:n, Pohjois-Pohjanmaan Kalajoelle kaksi 300 kW:n, Kemin Ajokseen kolme 300 kW:n ja Meri-Poriin yksi 300 kW:n. Siikajoelle rakennettiin vuonna 1992 kaksi 300 kW:n voimalaa ja myöhemmin 1997 kaksi 600 kW:n voimalaa.

1995 rakennetut Ahvenanmaan Eckerön, Kuivaniemen, Hailuodon kolmas ja neljäs voimala olivat teholtaan jo 500 kW. Vuonna 1996 rakennettiin Enontekiön Kilpisjärven Lammasoaiviin Lammasoaivi 1 ja 2, jotka ovat 450 kW:n tehoisia voimaloita.

Vuonna 1997 Iihin ja Kökariin rakennettiin vielä 500 kW:n voimalat, mutta muut olivat jo suurempitehoisia. Ahvenanmaan Lemlandiin rakennettiin neljä 600 kW:n voimalaa ja Siikajoelle kolmas ja neljäs voimala samantehoisina.

Vuonna 1998 pienempiä 500 kW:n voimaloita pystytettiin Ahvenanmaan Finströmiin kaksi ja Vårdöhön yksi. Kuivaniemelle pystytettiin kolme 750 kW:n voimalaa ja seuraavana vuonna vielä kolme samanlaista lisää. Vuonna 1999 tuli myös Finströmiin vielä yksi 600 kW:n voimala ja 650kW:n Lammasoaiviin, sekä Lumituuli Oy:n 660 kW voimala Lumijoelle.

Vuonna 1999 aloitettiin ensimmäisten yhden megawatin voimaloiden rakentaminen. Meri-Poriin tehtiin kahdeksan voimalan puisto ja Kotkaan Mussaloon kaksi voimalaa. Loppuvuodesta aloitettiin 1,3 MW:n voimalan rakentaminen Oulunsaloon ja kahden vastaavankokoisen rakentaminen Uudenkaupungin tuulipuistoon.

Megawattituulivoimalat (2000-2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla tuulivoimaloiden teho lisääntyi 2–3 MW:iin. Kahden megawatin voimalatyöt aloitettiin ensimmäisenä Meri-Porin yhdeksättä voimalaa varten. Ensimmäinen kolmen megawatin voimala valmistui Ouluun vuonna 2005. Dragsfjärdin Högsårassa avattiin kesäkuussa 2008 kolme kahden megawatin voimalaa. Ne omistaa Via Wind, jonka tuottaman sähköenergian myy Turku Energia. Tuulisina päivinä voimalat tuottavat täydet 6 MW sähköenergiaa.[29]

Megawattituulivoimalat (2010-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TuuliWatin ensimmäinen tuulipuisto vihittiin käyttöön Simon Putaankankaalla maaliskuussa 2012. Myllyt tuottavat sähköä reilun parinkymmenentuhannen kerrostaloasunnon tarpeita vastaavan määrän.[30]

Suomen korkeimmat tuulivoimalat vihittiin virallisesti Iin Olhavassa maaliskuussa 2013. Puiston kahdeksan pyörivää myllyä ovat teholtaan 3-megawattisia tulevat TuuliWatti Oy:n mukaan tuottamaan vuosittain sähköä noin 35 000 kerrostaloasunnon tarpeisiin. Investoinnin arvo oli noin 40 miljoonaa euroa.[25] [31]

TuuliWatti ja espanjalainen Gamesa Corporación Tecnológica rakensivat Simon Leipiöön vuonna 2013 neljä 4,5-megawatin voimalaa, sopimuksen mukaan ne tekevät yhteensä 30 samantehoista voimalaa.[32]

Tuulivoima omakotitalojen energialähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 Suomessa toimi kaksi yritystä, jotka valmistivat omakotitaloihin soveltuvia tuulivoimaloita joista toimintansa lopettanut Lahtelainen Eagle tuulivoima Oy teki perinteisiä pientuulimyllyjä, ja vaasalainen Windspiral akselinsa ympäri pyöriviä. Monissa muissa maissa, kuten Ruotsissa, on käytössä syöttötariffi, jolloin sähköyhtiö maksaa virrasta, jonka yksityishenkilö syöttää verkkoon. Suomessa sähköyhtiöt eivät hyväksy sähkönsyöttämistä yksityisistä tuulivoimaloista näiden valvomattoman sähkönlaadun takia. Sähkön syöttäminen verkkoon ei omakotitalokäytössä ole muutenkaan todennäköistä, koska kovalla tuulella tuulivoimala riittää juuri oman asunnon käyttöveden lämmitykseen. Pientuulimyllyihin ei myöskään nykyisin kannata asentaa niin suurta generaattoria (5–6 kW) kuin se pystyisi hyödyntämään, vaan niissä käytetään lähinnä 2–2,5 kW:n generaattoreita, jotka pienentävät tuulimyllyjen hyötysuhdetta.[33]

Tuulivoimaloiden hankintakustannukset omakotitalokäytössä ovat n.18 000- 25 000€. Vaikka tulevat huoltokustannukset jätetään laskuista pois ei tuulimyllyn lyhyen elinkaaren (n.20V) aikana tuulimylly maksa omaa kustannushintaansa takaisin.

Tuulivoimalateollisuuden markkinat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalan osan erikoiskuljetus valtatiellä 4 Kemissä.

Tuulivoimateollisuuden edunvalvontajärjestönä Suomessa toimii vuonna 1988 perustettu Suomen Tuulivoimayhdistys ry.[6]

Vuonna 2006 tuulivoimaloiden markkinat Suomessa oli jaettu käytännössä viiden valmistajan kesken. Markkinajohtaja vuoden lopussa oli Siemens 32 prosentin osuudellaan, kotimainen Winwind ja Vestas-konserni olivat hopealla 23 prosentin markkinaosuudella, ja neljäntenä oli Enercon 17 prosentin osuudellaan. Pienimmän osuuden markkinoista sai Nordex (5 %).[34] Näiden lisäksi suomalaisiin tuulivoimayrityksiin kuuluu myös Windside, joka on erikoistunut vaikeissa olosuhteissa toimiviin tuulivoimaloihin ja myy niitä lähinnä ulkomaille. Winwind ajautui vuonna 2013 konkurssiin tuottamattomuuden seurauksena.

Tuulivoimatuottajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2005 lopussa Suomen tuulivoimasta omistivat sähköyhtiöt 54 % (52 MW), kuluttajat 36 % (21,9 MW) ja teollisuus 9 % (7 MW).[35]

Tuulivoimaa tuottivat vuonna 2006 Suomessa ainakin Suomen Hyötytuuli Oy, Lumituuli Oy, Tunturituuli Oy, PVO-Innopower Oy, Energiapolar Oy ja Propel Voima Oy. Monet tuulivoimalayhtiöt ovat suurempien sähköntuottajien tai jakelijoiden yhteisyrityksiä.

Lumituuli Oy perustettiin 1998, ja on Suomen ensimmäinen kuluttajien omistama tuulivoimayhtiö. Sillä on lähes tuhat osakasta ja 660 kW voimala Lumijoella, joka tuottaa noin 1,5 GWh vuodessa.

Tunturituuli Oy kuuluu Fortum-konserniin. Tunturituulen omistavat Fortum Power and Heat (55,4 %), UPM-Kymmene (17,1 %), Lapin Sähkövoima (10,5 %), Muonion Sähköosuuskunta (6,6 %), Helsingin kaupunki (3,5 %), Enontekiön Sähkö (3,4 %), Stora Enso Oyj (2,0 %), Rovakairan Tuotanto (1,5 %). Tunturituulen osuus (5 MW) Suomen tuulivoimakapasiteetista vuoden 2006 alussa oli noin (5 %).

Propel Voima Oy on paikallisten sähköyhtiöiden omistama tuulivoimayhtiö. Sen perustivat 1999 viisi valtakunnalliseen Voimatoriketjuun kuuluvaa paikallista sähköyhtiötä: Vakka-Suomen Voima, Rauman Energia, Etelä-Savon Energia, Keravan Energia ja Keskusosuuskunta Oulun Seudun Sähkö. Yhtiö rakensi Uudenkaupungin Hangonsaareen lokakuussa 1999 tuulipuiston, jossa kaksi tuulivoimalaa. Propel voima tuottaa 4 680 MWh/vuosi.

Energiapolar Oy:n myymä tuulisähkö on Muonion Olostunturin, Kilpisjärven Lammasoaivin ja Oulunsalon Riutunkarin tuulivoimaloista. Energiapolarin omistavat Rovakaira Oy, Rovaniemen Energia, Torniolaakson Sähkö Oy, Koillis-Lapin Sähkö Oy, Muonion Sähköosuuskunta, Enontekiön Sähkö ja Pellon Sähkö.[36] Kotkan Energialla on 4 MW tuulivoimaa.

Vuonna 2009 perustettu TuuliWatti tuotti vuonna 2014 kolmanneksen Suomessa tuotetusta tuulivoimasta, noin 97 megawattia. [37]

Syksyllä 2013 Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa tuulivoiman parissa toimivat yritykset liittyivät yhteen. Yhteenliittymään kuuluvat Haminan Energia, Innopower, Ilmatar Windpower, Kotkamills, Kotkan Energia, Suomen Merituuli, Suomen Tuulivoima, SGPower, Taaleritehdas, Tornator, TuuliSaimaa ja TuuliWatti. Yhteenliittymän tehtävä on edustaa alueen tuulivoimatoimijoita ja ajaa heidän etujaan mm. pyrkimällä poistamaan esteitä tuulivoimainvestoinneilta. Kaakon tuulivoimahankkeissa on yhteensä noin 350 turbiinia. Yhteenliittymän mukaan investointien arvo on noin 1,4 miljardia euroa. [38]

Tuulivoiman tulevaisuus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman hyödyntämisessä Suomi sijoittui 30. sijalle maailmassa ja Suomessa on noin 120 MW tuulikapasiteettia vuonna 2008. Tuulivoimaan liittyvät poliittiset päätökset liittyvät Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapakettiin. Komissio on asettanut Suomelle tavoitteeksi tuottaa 38 % energiasta uusiutuvilla energianlähteillä vuoteen 2020 mennessä ja hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisessa strategiassa tästä on johdettu tavoitteeksi tuulivoimalle 6 TWh sähköntuotanto ja n. 2 000 MW nimelliskapasiteetti. Strategiassa myönnettiin, että aiempi investointitukimenettely ei toiminut ja vuodesta 2010 lähtien ohjauskeinona tullaan käyttämään syöttötariffeja. [39]

Keväällä 2014 TuuliWatin tuulivoimaloita vihkimässä ollut ministeri Lauri Tarasti oli vastikään tehnyt kaksi selvitystä tuulivoiman edistämisestä Suomessa, toisen Työ- ja elinkeinoministeriölle, toisen valtion budjettiriiheen. Hänen mukaansa tuulivoiman käytölle on kaksi painavaa perustetta: saasteettomuus ja Suomen energiaomavaraisuuden lisääminen. Tarasti kyseenalaisti Itä-Suomeen ja Suomenlahdelle voimaloiden rakentamisen estäneen perustelun, jonka mukaan Puolustusvoimien tutkavalvontajärjestelmään tulee katvealueita tuulivoimaloiden pyörivistä siivistä: "Energiaomavaraisuus on takuulla puolustusvoimillekin tärkeämpää kuin pienet katvealueet". [40]

Suurimmat energiayhtiöt ovat kaavailleet rannikolle uusia isoja merituulivoimaloita odottaen, että tuulivoimasta tulee tärkeä osa sähköntuotantoa. Suunnitelmissa on jopa 4 000–5 000 megawattia tuulikapasiteettia. Isojen yhtiöiden tuulivoimakaavailut ovat vain alustavia hahmotelmia.lähde?

Energiayhtiö Fortum on kaavaillut merituulivoimaloita Perämerelle Kemin, Simon ja Iin kuntien edustalle. Helsingin Energia ja Etelä-Pohjanmaan Voima ovat luonnostelleet tuulipuistoa Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle. Pohjolan Voima ja Oulun Energia suunnittelee merivoimalaa Oulun edustalle. Saksalaisomisteisen WPD:n tähtäimessä on Korsnäsin ja Suurhiekan tuulipuistot. Tuulisähkön osuus voisi siis nousta noin kymmeneen prosenttiin, kun sen osuus nyt on 0,2 %. Pienemmät yhtiöt suunnittelevat maalle rakennettavia, pienempiä voimaloita. Tuulivoimabuumista hyötyy myös suomalainen Moventas, jonka turbiinivaihteilla on kova kysyntä maailmalla. [41]

Vuonna 2011 perustettu Ilmatar Windpower on ilmoittanut rakentavansa seitsemän tuulivoimapuistoa vuoteen 2015 mennessä. [42] Yhtiö järjesti listautumisannin ja pyrki First North -markkinapaikalle 2012, mutta anti peruttiin.[43]

Vuonna 2012 perustettu Voimamylly Oy suunnittelee noin 3 000 hehtaarin alueelle Urjala-Humppilaan lähes neljänkymmenen turbiinin tuulivoimapuistoa yhteisteholtaan noin 100 MW.[44][45]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen tuulivoimatilastot (VTT:n sisällöltään päivittyvä sivusto Suomen tuulivoimasta. Erityisesti jpg-kuva Voimakapasiteetin (MW), Tuotannon (GWh) ja Ilmatieteen laitoksen laskeman tuotantoindeksin arvosta vuosittain) (luettu 30.1.2014). VTT, vtt.fi. Viitattu 30.1.2014.
  2. a b c d e f g H. Holttinen & J. Kiviluoma: Tuulivoiman tuotantotilastot. Vuosiraportti 1999. (pdf) (VTT Energian raportteja 2/2000. Taulukko 4. Suomeen rakennetun tuulivoimakapasiteetin kehittyminen vuosina 1991–1999.) ISSN 14573350. Toukokuu 2000. VTT, vtt.fi. Viitattu 30.1.2014.
  3. a b Wind in power. 2012 European statistics (pdf) 02/2013. The European Winds Energy Association, ewea.org. Viitattu 30.1.2014. (englanniksi)
  4. a b c Tuulivuosi 2013: monta merkittävää rajapyykkiä ylitetty (pdf) (Suomen tuulivoimayhdistyksen lehdistötiedote tuulivoimasta vuonna 2013, sama verkkosivuna) 21.1.2014. Suomen tuulivoimayhdistys, tuulivoimayhdistys.fi. Viitattu 26.1.2014.
  5. Suomen tuulivoimakapasiteetti kasvoi 56 % vuonna 2013 – myös tuotantoennätyksiä rikki 21.1.2014. Tekniikka & Talous, tekniikkatalous.fi. Viitattu 30.1.2014.
  6. a b Faktaa tuulivoimasta (Suomen tuulivoimayhdistyksen esite) 2007. Suomen tuulivoimayhdistys, tuulivoimayhdistys.fi.
  7. Pure Power Joulukuu 2009 Sivut: W/asukas s. 27
  8. Tuulisähkö pakottaa remontoimaan voimalinjoja miljardeilla euroilla 31.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  9. a b Electrowatt-Ekono (2001), s. 5, 8, 9
  10. a b c Holttinen/VTT (2007): Tuulivoiman sijoittelu
  11. a b Motiva Oy (2007): Tuulivoiman ympäristövaikutukset
  12. Elinkeinoelämän keskusliitto (2006)
  13. VTT Prosessit: Energia Suomessa. Edita, 2004. ISBN 951-37-4256-3.
  14. a b Koistinen (2004)
  15. Denis Siponen: Noise Annoyance of Wind Turbines, VTT-R-00951-11
  16. Eja Pedersen: Perception and annoyance due to wind turbine noise - a dose-response relationship. 2004.
  17. Denis Siponen: Tuulivoimalamelun erityispiirteet ja niiden huomioiminen ympäristömeluarvioinnissa [1]
  18. YMra19/2011 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu
  19. Seppo Uosukainen: Noise Annoyance of Wind Turbines, VTT-R-00951-11
  20. William Palmer: A new axplanation for wind turbine swoosh - wind shear
  21. http://www.ekoenergia.fi/tietoa-energiasta/Ekoenergian-kanta-eri-energialahteisiin/tuulivoima
  22. Tuulivoiman Tuotantotilastot, Vuosiraportti 2006 VTT. Viitattu 16. lokakuuta 2007.
  23. http://ita-savo.fi/Mielipiteet/11839684.html
  24. http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/uusiutuvan_energian_tuet/syottotariffi
  25. a b Iissä juhlittiin jättimyllyjä 18.3.2013. YLE Oulu. Viitattu 17.7.2014.
  26. Simon Leipiön tuulipuisto avataan 2.4.2014. Yle. Viitattu 17.7.2014.
  27. Motiva Oy (2007): VTT tiedottaa
  28. VTT (2005)
  29. MTV3: Pieni saari sai tuulivoimalan, 15. kesäkuuta 2008
  30. >Simon tuulipuisto vihittiin käyttöön 13.3.2012. YLE Perämeri. Viitattu 23.9.2013.
  31. >Iihin pystytetään Suomen korkeimmat tuulivoimalat 19.10.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  32. Simoon rakennetaan uusia tuulivoimaloita 11.10.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  33. http://www.pohjalainen.fi/teemat/messutarticle.jsp?p=5&article=455522&category=5
  34. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä vtt_tilastot_2006 ei löytynyt
  35. Tuulivoiman tuotantotilastot, Vuosiraportti 2005 VTT55, Espoo 2006, Hannele Holttinen W55.pdf
  36. Energiapolarin uudet omistajat
  37. Tampereen Näsinneulan korkuiset tuulivoimalat vihittiin Simossa 2.4.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  38. "Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan tuulivoimatoimijat tiivistivät rivinsä" 8.11.2013. Kouvolan Sanomat. Viitattu 15.8.2014.
  39. Hallituksen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapoliittinen strategia 6.11.2008. Viitattu 20.12.2008.
  40. Uudet voimalat puhkuvat energiaa Simossa 2.4.2014. Pohjolan Sanomat. Viitattu 17.7.2014.
  41. Tuulivoimahankkeita nousee nyt kuin sieniä sateen jälkeen 29.8.2008. Helsingin Sanomat, hs.fi. Viitattu (siirretty lähdemallineelle) 30.1.2014.
  42. MTV3 Uutiset 2.10.2012
  43. Ilmatar Windpower Oyj Yhtiötiedote 20.11.2012
  44. Urjalan Sanomat, numero 18, 3.5.2012
  45. Voimamylly Oy:n Humppilan-Urjalan tuulivoimapuisto, Julkaisija= Valtion ympäristöhallinto, ymparisto.fi, viitattu 2.9.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuulivoima Suomessa.